Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka  kokeilee kaikkea ainakin kerran. Twitter: @MiinaSupinen
Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka kokeilee kaikkea ainakin kerran. Twitter: @MiinaSupinen

Missit ja Hollywood-tähdet ovat aina itseä vanhempia tai nuorempia, Miina Supinen kirjoittaa.

Ensimmäinen tanssitunti sitten teini-iän. Jännittää. Kaikki ovat taitavampia, muodikkaampia, hoikempia ja nuorempia kuin minä. Kuinka kiusallista! He varmaan ihmettelevät, mitä tuo vanha lyllerö täältä hakee.

Kun musiikki alkaa, angstailu unohtuu. Tanssiminen on vielä hauskempaa kuin muistin. Tunnin jälkeen askel on kevyt ja mieli iloinen. Miksi edes ajattelin niin myrkyllisiä ajatuksia itsestäni? Ehkä kosmetiikan, tennareiden ja hien haju palauttivat minut henkisesti teini-ikään?

Kaikki olivat taitavampia, muodikkaampia ja hoikempia kuin minä.

Myös nuorena tanssitunneilla pelkäsin, etten sovi joukkoon. Kaikki muut olivat taitavampia, muodikkaampia ja hoikempia kuin minä. Ja totta kai olin silloinkin väärän ikäinen, aivan liian nuori. Olin alakoulussa, ja lukiolaiset näyttivät aikuisilta. Heillä oli meikkejä, poikaystäviä ja salaperäisiä, aikuismaisia kiireitä. Minä olin pelkkä lapsellinen tyllerö, jonka elämässä ei tapahtunut mitään kiinnostavaa.

Tavallaan on harmi, että tanssiharrastukseni unohtui vuosiksi. Jos olisin jatkanut, olisin kenties kokenut ohikiitävän hetken, jolloin olisin ollut juuri sopivan ikäinen. Olisinko silloin tajunnut, että nyt olen täsmälleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

Luultavasti en. Ajan kuluminen käy niin huomaamatta, että sitä ei oikein tajua itse. Sopivan iän kultainen hetki olisi saattanut livahtaa ohi huomaamatta.

Nainen ei ole koskaan saman ikäinen kuin julkkiskaunottaret. Missit, mallit ja Hollywood-tähdet ovat aina joko itseä vanhempia tai nuorempia.

Olin teini, kun eräs koulumme abeista osallistui Miss Suomi -kilpailuun. Se aiheutti oppilaiden ja opettajien keskuudessa melkoista päivittelyä. Todellisuus ja mielikuvat törmäsivät hämmentävällä tavalla yhteen. Tuntui mahdottomalta yhdistää koulun käytävillä verkkareissaan lompsivaa, rentoa tyttöä hillittyyn aikuiseen, jonka hymyili televisiossa.

Vuosia myöhemmin tein nuorena toimittajana juttua uusista misseistä. Tajusin, että he tuntuivat junioreilta, vaikka missit olivat aina ennen edustaneet minulle kypsää naiseutta. Olin vain pari vuotta vanhempi kuin kisaavat kaunottaret, mutta tunsin eläväni aivan toisessa maailmassa. Misseillä oli nuorten naisten jutut, elämäntilanteet ja ajatukset. Minä olin jo aikuisten valtakunnan asukas.

Kukaan ei ihastele sitä, että keski-ikäinen tekee työnsä, illallisen ja pysyy hengissä ulkomaanmatkalla.

Ikä ei ole pelkkä numero. Vuosien vierimisen huomaa kehossa, mielessä ja ihmisten suhtautumisessa. Kukaan ei ihastele sitä, että keski-ikäinen tekee työnsä, kokkaa illallisen ja pysyy hengissä ulkomaanmatkalla. Pienistä ihmissuhdesotkuista ei jaksa hermostua. Tanssitunnilla on kova työ pysyä toisten mukana.

Yksi parhaista muutoksista on se, ettei mieti enää sopiiko jengiin ja mitä kaikki muut ajattelevat. Tai ainakaan sitä ei mieti ihan koko ajan.

Kaikki Me Naisten kolumnit voit lukea täältä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

On naurettavaa, että vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä pidetään itsekkäinä. Oikeasti itsekkäitä olemme me perheelliset.

En pidä vastakkainasettelusta, joka vallitsee lapsettomien ja lapsellisten välillä. On naurettavaa, että vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä pidetään itsekkäinä. Oikeasti itsekkäitä olemme me perheelliset.

Olen aina halunnut lapsia ja heitä myös saanut, kaksi ihanaa. Mutta olen tuntenut valinnastani myös tuskaa. Maailmassa on ihan liikaa ihmisiä, onko minulla oikeus tähän?

Meitä on täällä jo 7,6 miljardia. Tutkijat ovat laskeneet maapallon kestävän maksimissaan 10 miljardia ihmistä. Tämä luku ylittyy näillä näkymin vuonna 2060.

”kun joku päättää, ettei tee omaa biologista lasta, se antaa jollekin muulle mahdollisuuden tehdä.”

Jonkun on tehtävä jotain ja pian. Mutta kenen? Minä itse en ollut siihen valmis. Ajattelin enemmän itseäni kuin kokonaisuutta.

Tästä syystä vanhempien pitäisikin olla lapsettomuuden valinneita kohtaan kiitollisia. Sen sijaan, että ylenkatsomme heidän elämänvalintojaan, meidän pitäisi antaa heille aplodit. Kärjistäen: kun joku päättää, ettei tee omaa biologista lasta, se antaa jollekin muulle mahdollisuuden tehdä.

Lapsettomien ja lapsellisten välinen kinastelu pitäisi jo vähitellen unohtaa. Kun ajattelemme asiaa tarpeeksi isosti, me olemme kaikki samalla puolella.

Vierailija

Vapaaehtoisesti lapsettomat ansaitsisivat aplodit

Oikein isosti ajateltuna annetaanko siis intialaisten ja afrikkalaisten tehdä lapset? Aivan sama jättäisikö joku suomalainen lapsen tekemättä, se ei oikeasti maailman väkilukua hetkauta. Itsellensä vain tekee hallaa kun vanhuudenpäivinä ei ole ketään joka voisi auttaa. Vaikka miten isosti yrittäisin ajatella, en näe syytä antaa aplodeja vapaaehtoisesti lapsettomille sen vuoksi että he olisivat näin pelastamassa maailmaa. Suomessa syntyy enää niin vähän lapsia, että tätä menoa viimeinen syntyvä...
Lue kommentti

Seksistä puhumisella ei välttämättä paranneta maailmaa, mutta yksittäisten ihmisten seksielämään sillä voi olla merkittävä vaikutus.

Rosa Meriläinen treenaa vaginapainonnostoa ketsuppipullolla, kertoo saavansa orgasmin ajatuksen voimalla ja masturboi mieluummin kuin meikkaa. Mitä ajattelet tästä?

Kun julkaisimme osan Rosa Meriläisen Seksi ja minä -juttusarjaan antamasta haastattelusta verkossa, kommenttiosiot niin sivustolla kuin Facebookissakin alkoivat käydä nopeasti kuumana. Rosalle avoin puhe seksistä ei ole ongelma, mutta monta muuta se häiritsi. Ei niinkään se seksi, vaan se, että juuri Rosa puhuu siitä.

Kommenteista tulee se vaikutelma, että seksissä ja siitä puhumisessa olisi yhä jotain hävettävää. Rosahan on äiti, miten hän kehtaa! Jotain patoumia tässä taustalla on oltava, kun tuommoisia kertoo!

Kaikki kommentit – olivat ne sitten kauhistelevia, ylistäviä tai naureskelevia – kertovat, että seksistä ja seksuaalisuudesta pitää puhua enemmän. Niin paljon, että seksipuhe muuttuu tylsäksi aamukaurapuuroksi, maailman tavallisimmaksi asiaksi. Sillä asialla Rosakin on haastattelun antaessaan ollut.

Käsityksemme siitä, mitä pidämme normaalina seksuaalisuutena, on usein valitettavan kapea. Se, että joku puhuu omista seksuaalisista kokemuksistaan avoimesti, ei tietenkään tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi puhua tai tehdä samoja asioita. Joskus riittää, että lukee, katsoo telkkarista tai kuulee radiosta. Voi jutella luotettavassa kaveriporukassa tai vain kuunnella, kun avoimemmat keskustelevat. Kaikki se avartaa maailmankuvaa, mikä on seksuaalisuudelle hyväksi.

Seksipuhe avartaa maailmankuvaa ja on seksuaalisuudelle hyväksi.

Rajoittuneet asenteet heikentävät seksuaalista itsetuntoa, mikä on suoraan yhteydessä nautintoon. Jos miettii, onko jokin normaalia tai yleisesti hyväksyttyä, ei pysty täysillä antautumaan nautinnolle. Häpeä ei kuulu seksin harrastamiseen, vaan siitä pitää päästä irti. Siksi tarvitsemme esikuvia, jotka puhuvat suoraan.

Lue myös: ”En pysty katsomaan alapäätäni, se ällöttää minua” – seksuaaliterapeutin mukaan moni nainen kärsii alapäähäpeästä

Se, että puhuu seksistä, ei tarkoita, että miettisi elämässään vain ja ainoastaan seksiä. Monen elämään se kuitenkin kuuluu olennaisena osana ja ainakin käväisee mielessä jopa päivittäin. Miksei siitä silloin voisi puhua? Seksipuhetta vieraksuvien kannattaa myös muistaa, että jotenkin hekin ovat päätyneet aihetta käsittelevän jutun pariin, kenties jopa lukemaan alusta loppuun.

Tiedämme, että monet tutut ja tuntemattomat, miehet, naiset ja muunsukupuoliset harrastavat seksiä ja itsetyydytystä. Intiimit yksityisasiat eivät tietenkään sovi kaikkiin keskusteluihin, mutta olisi tekopyhää kieltää niiden olemassaolo. Seksuaalisuuden pitää saada myös näkyä ja kuulua.

Tällä hetkellä yksi puhuu ja muut pohtivat, onko puhuminen sopivaa.

Silti Rosan haastattelun yhteydessä on puhuttu seksiä enemmän siitä, onko seksistä sopivaa puhua ja jos on, millä tavalla. Aika ei siis vielä ole kypsä vuoropuhelulle. Tällä hetkellä yksi puhuu ja muut pohtivat, onko puhuminen sopivaa.

Jos puhuisimme seksistä itsestään, moni hyötyisi. Ei seksipuheella välttämättä maailmaa paranneta, mutta yksittäisten ihmisten seksielämiin sillä voi olla merkittävä vaikutus.

Kannattaa siis varata hetki sitä varten, että tutkiskelee Rosan sanojen herättämiä ajatuksia ja mielipiteitä. Ne nimittäin voivat paljastaa yllättävän paljon sinusta itsestäsi ja suhtautumisestasi seksiin.