Seksiin saman kumppanin kanssa voi pitkästyä, vaikka se olisi hyvääkin.

Viime päivinä mediassa on käyty keskustelua parisuhteita – tai pikemminkin naisia – riivaavasta seksuaalisesta haluttomuudesta. Heteroparien yhdyntöjen määrät ovat vähentyneet, ja sen nähdään syövän suhteiden onnea.

Psykoterapeutti ja kliininen seksologi Leena Hattunen täräytti Helsingin Sanomissa, että seksuaalinen halu ei välttämässä ole kateissa, se ei vain kohdistu kumppanilta saatavaan seksiin. Hän uskoi, että seksuaalinen haluttomuus voi kummuta siitä, että tarjolla oleva seksi on huonoa. Ehkä se ei ole alun alkaenkaan toiminut suhteessa.

Seksiä voi olla haluamatta, vaikka se olisi ihan hyvääkin. Pitkässä suhteessa seksi saman kumppanin kanssa yksinkertaisesti usein vain alkaa kyllästyttää. Siitäkin huolimatta, että se olisi aina tyydyttävää, kun siihen jaksaa ryhtyä. Puurokin  on hyvää, mutta ei sitäkään jaksa joka aamu syödä. Joskus voi tulla pitkäkin kausi, jolloin puuro kyllästyttää totaalisesti, vaikka kuinka tietäisi sen olevan hyväksi.

Kysymys ei välttämättä ole mistään sen dramaattisemmasta. Ei vallankäytöstä, ei pihtaamisesta, ei enemmän haluavan osapuolen nöyryyttämisestä – eikä siitä, että toinen olisi surkea sängyssä.

Jännite pitää yllä seksuaalista halukkuutta, mutta ajan kanssa sekin nyt tuppaa hiipumaan. Seksi voi olla yhä kivaa, mutta niin ovat Netflixin katsominenkin, puhelimen räplääminen tai ihan vain nukkuminen.

Seksistä puhutaan nykyään suoraan ja avoimesti, mutta harva uskaltaa myöntää, että samaa kumppania on mahdotonta haluta intohimoisesti, kunnes kuolema erottaa.

Meidät on saatu uskomaan, että jotta parisuhteemme – ja myös me itse – voisimme voida hyvin, peiton pitäisi heilua säännöllisesti, mieluiten noin kolme kertaa viikossa. Seksuaaliterapeutit tolkuttavat, kuinka haluttomuus on asia, joka täytyy hoitaa kuntoon tai tulee ero. Meille tuputetaan vinkkejä, jolla nuupahtaneeseen parisuhdeseksiin voi puhaltaa uutta puhtia. Mutta kamoon, toimivatko ne oikeasti?

Siksi olikin virkistävää, kun sukupuolentutkija Maiju Parviainen sanoi Ylen haastattelussa, että parisuhteessa on ihan ok olla haluamatta seksiä. Että suhde voi olla ihan onnellinen, vaikka seksiä olisi vähän tai ei ollenkaan.

Seksistä puhutaan nykyään suoraan ja avoimesti, mutta harva uskaltaa myöntää, että samaa kumppania on mahdotonta haluta intohimoisesti, kunnes kuolema erottaa. Että pitkä, yksiavioinen suhde ja ikuisesti kiihkeä seksielämä ovat oikeasti aika mahdoton yhtälö.

Elämä on valintoja ja elämä on luopumista. Kaikkea ei voi saada. Onnen tavoittelussa kysymys on siitä, mitä pitää tärkeänä. Jos prioriteettilistan ykkösenä on villi seksielämä, silloin kannattaa vaihtaa kumppania säännöllisin väliajoin tai vaikka kokeilla sivusuhdetta. Jos taas haluaa pitkän, yksiavioisen suhteen, on ehkä vain hyväksyttävä, että seksielämä muuttuu. Joskus se jopa kuivahtaa kokonaan.

Loppujen lopuksi seksi on vain seksiä, ei sen kummempaa. Ja onneksi oma käsi on keksitty.

paavo

Miksi kumppaniin kyllästyminen on viimeinen seksitabu?

Naisten kyllästyminen seksiin saman kumppanin kanssa on se tabu. Eihän se mikään tabu ole, että miehet kyllästyvät yhteen kumppaniin. Miehet eivät vaan eroa sen takia, että nainen ei ole enää ykkösintohimon kohde. Korkeintaan eroavat sen takia, ettei seksielämää ole enää ollenkaan ja monet miehet eivät tajua erota edes silloin. Eli kun kyseessä on naisia koskeva tabu, se pitää kirjoittaa tähänkin artikkeliin passiivimuotoon, ettei naiset nyt vaan taas loukkaannu. Eli ei voida olla rehellisiä...
Lue kommentti

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja silti tunnen syyllisyyttä, kirjoittaa kolumnissaan Ulla Virtanen.

Aina silloin tällöin törmään mainoksiin ja juttuihin yksinäisistä seuraa kaipaavista vanhuksista. Silloin minuun jysähtää yhtäkkinen syyllisyys: miksi en ole pitämässä seuraa isovanhemmilleni? Kunnes saman tien muistan, ettei minulla ole enää isovanhempia ja kohdistan syyllisyydentunteen tuntemattomiin ikäihmisiin.

Menen ruokakauppaan ja mietin, kutsuisinko kassalla asioivan vanhuksen meille kahville. Sitten tajuan sääliväni tuntematonta, joka voi oikeasti olla paraikaa ostoksilla vaikka bilehilepappojen pokeri-iltaa varten. Mistäs minä tiedän. Tämä pappaparka muuttuu minun syyllisyydentuntoni ilmentymäksi. Teoksi hän ei välttämättä muutu, sillä olen kovin arka kysymään vieraalta, mitä kuuluu.

Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen.

Syyllisyys iskee myös vastatessani hyväntekeväisyysjärjestön feissarin ”olisiko sulla hetki aikaa” -kysymykseen ”sori, olen jo jäsen”. Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen. Kuinka noloa onkaan juosta feissarin perässä ja huutaa ”hei oisko sulla hetki aikaa, haluaisin vain vakuuttaa, että ihan oikeasti olen jo jäsen.”

Syyllisyyttä herättävät myös avustusjärjestöjen arvat, joita postitetaan kotiin. Niitä ostamalla tukee ihmisoikeuksia Kiinassa ja voi voittaa auton. Jos arvoista ei halua maksaa, ne voi palauttaa avaamattomina. Pohdin, voisinko kurkata ensiksi voitinko. Mikäli voitto osuisi kohdalle, maksaisin arvat. Minua kiinnostaa suuresti ihmisoikeuksien parantaminen, ja aivan erityisesti, jos voitan samalla löylysetin.

Vaan sitten syyllisyys huutaa taas mielessäni: Etkö aio maksaa arvasta ennen avaamista? Tai palauttaa niitä avaamattomina? Arvat tuottavat minulle suurta ahdistusta. Päätän olla avaamatta niitä.

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja sitten keitän itselleni kapselikahvit. Samalla kun kuuma ihana kahvi valuu kurkusta alas, nousee syyllisyyden puna. Tuhoanko tässä maailmaa yksi kapseliroska kerrallaan? Kuulen jo, kuinka kalat huutavat meressä nimeäni samalla, kun vajoavat saastemutaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten paljon pahaa oikeasti teen. Tunnen silti varmuuden vuoksi syyllisyyttä.

Syyllisyydentunteen tarkoitus on ohjata ihmistä erottamaan oikea ja väärä. Toki syyllisyyttä voi kantaa myös turhaan, ja pahimmillaan se voi olla lamaannuttava tila. Terveessä mielessä se voi kuitenkin olla keino muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata.

Ehkä voisin lahjoittaa hieman enemmän aikaani hyväntekeväisyyteen ja ottaa paremmin selvää ekologisuudesta. Ja ostaa sen löylysetin, ettei tarvitse laskea arpojen varaan.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Terve syyllisyys muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata

Jaa-a, tie helvettiin on kivetty... Muutenkin olen itse tuumaillut, että kannattaa viettää aikaa niiden omien vanhustensa vanhempiensa kanssa niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä jossain tuherruksissa, että harmi kun ehtivät potkaista tyhjää. Sujuu ehkä tuo luonnollinen poistumakin hieman kepeämmin. Jotenkin sitä silti on mielenkiintoista seurata miten sitä ihminen mietiskelee syvällisesti tai vähemmän syvällisesti ongelmaa joka on ihminen itse, sivuuttaen sen asian kaikenlaiseen hömpötykseen...
Lue kommentti

 Ostitko sinä rontti taas meikkejä sähkölaskurahoilla? 

Piti maksaa lasten päiväkotimaksut, mutta meninkin näköjään sitten manikyyriin. Ups!

Olin matkalla pankkiin keskustelemaan marginaaleista, mutta päädyinkin ostamaan maskaraa. Mitä väliä!

Valtakunnankohauttaja, Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen nosti niin sanotun talouskissan pöydälle tuoreessa kolumnissaan. Suomalaisissa parisuhteissa muhii epätasa-arvo.

Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. 

Nyt kyse ei ole kotitöiden jakautumisesta, vaan uudenlaisesta taloudellisen epätasa-arvon alalajista. Ei, ei siitä, että naiset tienaavat miehiä vähemmän. Tällä kertaa puhutaan miesten harteille jäävästä laskunmaksu-urakasta. Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. Jos muistat niin tehneesi, muistat nyt väärin!

– Eniten ihmettelen tätä: miehet maksavat kotitalouden laskut. Joskus yhteiseltä tililtä ja joskus omalta, mutta useimmiten ne ovat miehiä, jotka ottavat kontolleen laskujen maksamisen vaativan ajan ja harmin, Vaaranen päivittelee kolumnissa.

Hänen tietonsa perustuvat ”miesten kanssa käytyihin keskusteluihin”. Tuekseen hän tempaisee myös kuuden vuoden takaisin tasa-arvobarometrin, jonka mukaan vastuu taloudesta jää useammin miehille kuin naisille.

Totta. Voi sen barometrin niinkin tulkita. Suora lainaus kuuluu: Väittämään ”Miehellä on ensisijainen vastuu perheen toimeentulosta” miehet vastasivat naisia huomattavasti perinteisemmin pitäen miestä useammin päävastuullisena kuin naiset.  Suomeksi: Miehet siis kokevat tilanteen näin. 

Koska laskujen maksamisen sukupuolijakaumaa ei Suomessa ole toistaiseksi selvitetty (ihme!), Vaaranen tähyää maailmalta ”kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä”.

–  Iso-Britanniassa yksi kolmesta naisesta unohtuu ostelemaan meikkejä rahalla, jota tarvittaisiin laskujen maksuun, Vaaranen iskee lukuja pöytään.

Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa.

I beg your pardon?

Perustan väitteeni nyt puhtaasti naisten kanssa käymiini keskusteluihin, mutta tasan nolla prosenttia naisista toimii näin. 

On ihanan virkistävää, että rinnakkain elää monta naisten vinoutunutta rahasuhdetta käsittelevää debattia. Naiset rasittavat miehiä laskunmaksuasioilla ja shoppailevat sekopäinä! Naiset ruikuttavat pienemmistä palkoistaan, vaikka kaikki on hyvin!

Naiset haluavat varmaan enemmän liksaakin vain sen tähden, että saavat haalittua lisää meikkejä. Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa. Ja miesten maksutaakka vain kasvaisi, kun heidän pitäisi hoitaa ne erääntyneet yvesrocherin laskutkin.

Anteeksi miehet, anteeksi luonto!

Lähden lisäämään vähän ripsiväriä.

Käyttäjä12223
Seuraa 
Liittynyt19.11.2017

Nainen, rasitatko sinäkin miestäsi etkä maksa laskujasi? Yritä edes!

Just joo. olen kyllä eronnut miehestä, joka ei hallinnut edes omia raha-asioitaan, saati sitten perheen. Lainat maksettiin puoliksi, ja yllätys yllätys, minä hoidin ruokamenot, lasten menot ja osani laskuista. kun ero tuli, onneksi olin huolehtinut avioehdon. Sain ihan kivan kodin, kun talosta kaksi kolmasosaa oli minun. Velkaa toki tuli uudestakin kodista. minä olen olen ainoa, joka avustaa täysi-ikäisiä lapsia heidän ajokorteissaan, takuuvuokrissaan ym. Jaksaa kyllä huvittaa noi Vaarasen...
Lue kommentti