Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka  kokeilee kaikkea ainakin kerran. Twitter: @MiinaSupinen
Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka kokeilee kaikkea ainakin kerran. Twitter: @MiinaSupinen

”Tuokaa vaikka vessapaperia, kunhan tuotte jotain”, sanoi graduseminaarini ohjaaja.

Muistin sanat, kun Hesarissa julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa kirjoittaja tuskaili puolisonsa saamattomuutta. Siippa oli vitkutellut gradun tekoa jo vuosia. Koko perhe eli lopputyön varjossa, eikä puoliso voinut hakea haluamiaan töitä.

Juttelimme aiheesta kavereiden kanssa. Moni myönsi, että omakin lopputyö roikkui ties kuinka monetta vuotta. Jotkut olivat jättäneet koko gradun sikseen. Työelämä oli vienyt mukanaan, eikä kukaan kysellyt papereiden perään. Useat olivat tuskailleet pitkään saamattomuuden kourissa ja suhauttaneet työn nopeasti kasaan, kun itseinho kasvoi liian suureksi.

Saako ihminen itsestään mitään irti, vaikka kukaan ei ole vieressä komentamassa?

En ollut itsekään mikään reippain tekijä. Olin graduntekovaiheessa jo työelämässä ja ajattelin, että kirjoitan opinnäytteeni lomalla. Niinpä pilasin kaikki lomani välttelemällä gradua. Kun sain itseni liikkeelle, homma oli tietysti tuskatonta. Loma, jolloin kirjoitin gradun, on jäänyt mieleeni mukavampana kuin ne kaikki vapaat, joina lykkäsin tehtävään tarttumista.

Itsenäiset lopputyöt testaavat viime kädessä pelkästään sitä, saako ihminen itsestään mitään irti, vaikka kukaan ei ole vieressä komentamassa. Pystyykö sulkemaan kännykän, selaimen ja telkkarin ja lopettamaan pölyjen pyyhkimisen, alusvaatteiden viikkaamisen ja muut sijaistoiminnot ja aloittamaan ajattelun? Monille meistä se on kaikkea muuta kuin helppoa.

Wait but Why -blogia kirjoittava Tim Urban jakaa prokrastinoijat eli vetkuttelijat kolmeen ryhmään: Disastinatorit eivät saa aikaan mitään. Tähän joukkoon kuuluu paljon vapaita ajatustyöläisiä ja esimerkiksi jatko-opiskelijoita, joiden työn eteneminen on täysin heidän omalla vastuullaan. Impostinatorit taas täyttävät päivänsä pikku puuhilla ja ovat kaiken aikaa kiireisiä, mutta tärkeät asiat jäävät aina tekemättä. Successtinatorit saavat kenties näkyviä tuloksia aikaan, mutta tarvitsevat tiukkoja deadlineja ja muuta ulkoista painetta. Tuloksia syntyy, mutta kiire ja stressi uhkaavat terveyttä.

Ruokakaupassa käynti on helppoa, mutta kirjeen vienti postilaatikkoon lähes mahdotonta.

Vitkuttelua voi kuitenkin oppia jossain määrin hallitsemaan. Lykkäämiseen auttaa joskus pelkästään se, että tiedostaa taipumuksensa. Jos huomaa klikkaavansa auki Youtuben, kun pitäisi tehdä töitä, on syytä vetää henkeä ja muistuttaa itseään siitä, mitä oli tekemässä.

Töiden välttely johtuu osittain vääristyneestä perfektionismista ja huonosta itsetunnosta. Gradut jäävät tekemättä usein niiltä, jotka haluavat hyvän arvosanan ikään kuin varmistuksen siitä, että he ovat tosi fiksuja.

Toinen syy saattaa olla vaikeus vaihtaa kaistaa omassa päässä. Rutiineja on vaikea rikkoa. Ruokakaupassa käynti on helppoa, mutta kirjeen vienti postilaatikkoon lähes mahdotonta.

Lue kaikki Me Naisten kolumnit täältä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Seksistä puhumisella ei välttämättä paranneta maailmaa, mutta yksittäisten ihmisten seksielämään sillä voi olla merkittävä vaikutus.

Rosa Meriläinen treenaa vaginapainonnostoa ketsuppipullolla, kertoo saavansa orgasmin ajatuksen voimalla ja masturboi mieluummin kuin meikkaa. Mitä ajattelet tästä?

Kun julkaisimme osan Rosa Meriläisen Seksi ja minä -juttusarjaan antamasta haastattelusta verkossa, kommenttiosiot niin sivustolla kuin Facebookissakin alkoivat käydä nopeasti kuumana. Rosalle avoin puhe seksistä ei ole ongelma, mutta monta muuta se häiritsi. Ei niinkään se seksi, vaan se, että juuri Rosa puhuu siitä.

Kommenteista tulee se vaikutelma, että seksissä ja siitä puhumisessa olisi yhä jotain hävettävää. Rosahan on äiti, miten hän kehtaa! Jotain patoumia tässä taustalla on oltava, kun tuommoisia kertoo!

Kaikki kommentit – olivat ne sitten kauhistelevia, ylistäviä tai naureskelevia – kertovat, että seksistä ja seksuaalisuudesta pitää puhua enemmän. Niin paljon, että seksipuhe muuttuu tylsäksi aamukaurapuuroksi, maailman tavallisimmaksi asiaksi. Sillä asialla Rosakin on haastattelun antaessaan ollut.

Käsityksemme siitä, mitä pidämme normaalina seksuaalisuutena, on usein valitettavan kapea. Se, että joku puhuu omista seksuaalisista kokemuksistaan avoimesti, ei tietenkään tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi puhua tai tehdä samoja asioita. Joskus riittää, että lukee, katsoo telkkarista tai kuulee radiosta. Voi jutella luotettavassa kaveriporukassa tai vain kuunnella, kun avoimemmat keskustelevat. Kaikki se avartaa maailmankuvaa, mikä on seksuaalisuudelle hyväksi.

Seksipuhe avartaa maailmankuvaa ja on seksuaalisuudelle hyväksi.

Rajoittuneet asenteet heikentävät seksuaalista itsetuntoa, mikä on suoraan yhteydessä nautintoon. Jos miettii, onko jokin normaalia tai yleisesti hyväksyttyä, ei pysty täysillä antautumaan nautinnolle. Häpeä ei kuulu seksin harrastamiseen, vaan siitä pitää päästä irti. Siksi tarvitsemme esikuvia, jotka puhuvat suoraan.

Lue myös: ”En pysty katsomaan alapäätäni, se ällöttää minua” – seksuaaliterapeutin mukaan moni nainen kärsii alapäähäpeästä

Se, että puhuu seksistä, ei tarkoita, että miettisi elämässään vain ja ainoastaan seksiä. Monen elämään se kuitenkin kuuluu olennaisena osana ja ainakin käväisee mielessä jopa päivittäin. Miksei siitä silloin voisi puhua? Seksipuhetta vieraksuvien kannattaa myös muistaa, että jotenkin hekin ovat päätyneet aihetta käsittelevän jutun pariin, kenties jopa lukemaan alusta loppuun.

Tiedämme, että monet tutut ja tuntemattomat, miehet, naiset ja muunsukupuoliset harrastavat seksiä ja itsetyydytystä. Intiimit yksityisasiat eivät tietenkään sovi kaikkiin keskusteluihin, mutta olisi tekopyhää kieltää niiden olemassaolo. Seksuaalisuuden pitää saada myös näkyä ja kuulua.

Tällä hetkellä yksi puhuu ja muut pohtivat, onko puhuminen sopivaa.

Silti Rosan haastattelun yhteydessä on puhuttu seksiä enemmän siitä, onko seksistä sopivaa puhua ja jos on, millä tavalla. Aika ei siis vielä ole kypsä vuoropuhelulle. Tällä hetkellä yksi puhuu ja muut pohtivat, onko puhuminen sopivaa.

Jos puhuisimme seksistä itsestään, moni hyötyisi. Ei seksipuheella välttämättä maailmaa paranneta, mutta yksittäisten ihmisten seksielämiin sillä voi olla merkittävä vaikutus.

Kannattaa siis varata hetki sitä varten, että tutkiskelee Rosan sanojen herättämiä ajatuksia ja mielipiteitä. Ne nimittäin voivat paljastaa yllättävän paljon sinusta itsestäsi ja suhtautumisestasi seksiin.

Jenni Kokander arvostaa syksyssä hitautta, hymyttömyyttä ja kaikenvärisiä sukkahousuja.

Syksyssä on parasta kaikki. Aloitetaan siitä, että syksy ei ole kesä. Kesä on täynnä vaatimuksia ja oletuksia. Kesästä on tykättävä. Kesällä pitää koko ajan juoda sidukkaa terassilla, grillata, rentoutua riippumatossa ja ennen kaikkea olla tosi hyvällä tuulella.

Syksyllä saa olla rauhassa vähän hidas ja hymytön. Voi istua pimeällä pihalla ja kuunnella hanhien muuttohuutoja rommiteetä siemaillen. Tuntea, kuinka ihana haikeus puristaa sydäntä.

Ja onhan se nyt helpotus, kun kanadanhanhet rähisevät ja kakkivat edes hetken muualla kuin Helsingin rannoilla.

Sitten on syksyn valo. Tai oikeastaan pimeys. Kun valo vähenee, kaikki näyttää kauniimmalta. Katulampun valossa vesilätäkköön heijastuva hehkuva vaahtera, kynttilän lempeässä hohteessa höyryävä tee ja iltaisin vilkkuvat tuhannet tähdet luovat onnellisuuden kehän. Unohtamatta pimeyden tuomaa helpotusta siivoamiseen. Lasten kuulakärkikynällä tapettiin piirtämät kartat, likaiset ikkunat, pölyiset kirjahyllyt ja tahmaiset valokatkaisijat katoavat armolliseen hämärään.

Kun ilma viilenee, koko keho herää ja ajatuksetkin virkistyvät. Raikkaassa syysilmassa on helppo hengittää.

”Syksyn värit sopivat kaikille.”

En tiedä parempaa stressinhallintakeinoa kuin sienimetsä. Kirpeässä syysilmassa metsässä voi hetken olla täysin vapaa.

Syksyn värit sopivat kaikille. Punaiset posket ja ruskan värittämät puut saavat kenet tahansa näyttämään selfiessä reippaalta ja ihanalta. Jos vielä sijoittaa haravan varren näkymään kuvassa, voi olla varma, että Instagramissa tulee paljon tykkäyksiä.

Jatkuva sade ja myrskyt taas antavat hyvän syyn viettää koko viikonloppu yöpuvussa vätystelemällä. Ja pakkohan viimevuotiset mustikat on leipoa piirakaksi, jotta anoppi saa taas täyttää pakastimen keräämillään marjoilla.

Mustikoiden lisäksi pakastimeen täytyy toki jäädä tilaa myös ranskalaisille ja kalapuikoille, koska arki kuuluu olennaisena osana syksyyn. Arki luo turvalliset raamit kaikelle. Illalla kiireen keskellä lasten kanssa pelattu Afrikan tähti ja pikaisesti pakastimesta räävitty ruoka voivat olla perhe-elämän huippuhetkiä.

Ehkä kuitenkin tärkein ja paras asia syksyssä ovat sukkahousut. Rakastan sukkahousuja. Kaiken värisiä ja paksuisia. Jalat näyttävät niissä kauniilta, ja kun ne vetäisee vatsamakkaroiden yli, ei tarvitse miettiä, näkyykö pikkuhousujen saumat mekon läpi.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.