Olen aina ihmetellyt jouluihmisiä: niitä tyyppejä, jotka kutovat lahjasukkia juhannuksena, leipovat piparkakkuja marraskuussa ja tekevät laatikoita pakastimeen viikkoa ennen h-hetkeä. Heidän kotinsa tuoksuu kynttilöiltä ja joulumausteilta jo ensimmäisenä adventtina ja hymy levenee sitä mukaa kuin päivä lyhenee. Jouluihmisillä on takataskussaan vaikuttavia jouluperinteitä sukunsa alkuhämäristä ja niiden päälle vielä omia näppäriä innovaatioita ruokapöytään ja kuusen alle paketteihin.

Olen itse joulunalusviikot lähinnä uninen: kaamos vie minusta kaiken energian ja pidän saavutuksena, jos leivon pakastepiparkakkutaikinasta pipareita, enkä syö koko taikinaa jäisenä. (Pakastetaikina on itse asiassa selvästi parempaa raakana kuin valmiina. Siitä voi leikata suklaapatukan kokoisia ja muotoisia viipaleita, jotka sopivat mainiosti esimerkiksi kahvin seuraksi. Ehkäpä tässä onkin minun panokseni uusiin jouluperinteisiin?)

Jouluihmisiäkin ihmeellisempiä ovat pikkujouluihmiset, bilekissat, jotka porhaltavat läpi pimeyden korkkarit jalassa ja glitterit silmäkulmissa. He jaksavat tanssia pöydällä, pussailla työkavereitaan, kuvauttaa peppunsa firman kopiokoneella, tirauttaa terapeuttiset itkut jatkoilla ja vannoa ikuista ystävyyttä vielä taksijonossakin.

Pidän tanssimisesta ja epämääräisistä juomasekoituksista siinä missä kuka tahansa muukin, mutta toivoisin, että bailukausi sijoittuisi johonkin muuhun vuodenaikaan. Pelkkä sana ”pikkujoulut” saa minut palelemaan luita ja ytimiä myöten. Se tuo mieleeni liian ohuet sukkahousut ja liian pitkän taksijonon.

Pikkujoulukausi on tietysti periaatteessa mahtava idea, mutta miksi sesongin pitää olla keskellä synkeintä talvea?

Etelä-Euroopassa karnevaalikausi sijoittuu laskiaisen tienoille, siis helmikuulle. Minusta pikkujoulut voisi siirtää hyvin vaikka sinne. Siinä vaiheessa aurinko pilkistää ja kaamosmasentujat alkavat osoittaa elonmerkkejä.

Kaikkein parasta olisi tietysti odottaa vielä vähän pidempään ja viettää pikkupääsiäisiä. Siihen aikaan maailma on täynnä alkukevään hurmosta. Kissat mouruavat, hormonit hyrräävät, aurinko sulattaa sydämet ja kaikilla on yllätysmunat mielessä. Pikkupääsiäisbileet olisivat taatusti upeita kekkereitä, sellaisia, joita muisteltaisiin vielä kesälomallakin.

Joten miten olisi, skipattaisiinko rasittava talvella bailaaminen ja mentäisiin talviunille? Sekoillaan sitten keväämmällä sitäkin enemmän.

Lue kaikki Me Naisten kolumnit täältä.