– Olen pitänyt itseäni kulutuskriittisenä ihmisenä, mutta kävi ilmi, että omistan 27 eri sävyistä kynsilakkaa ja käyttämättömän höyryhengityskoneen, Miina Supinen kirjoittaa kolumnissaan.

Korvia vihlova poraaminen alkaa kello 7.30. Lapset leikkivät sotaa pihalla vessanpönttöjen ja kylpyammeiden keskellä. Raput ovat täynnä puuterimaista kivipölyä ja virolaisia työmiehiä. Pelätty ja kaivattu putkiremontti on saapunut taloyhtiöömme.

Useimmat asukkaat lähtevät vuokra-asuntoihin, mutta jotkut sitkeät sissit elävät kotona pölyä ja melua uhmaten. Juttelin naapurin kanssa samalla kun pakkasin perheeni muuttokuormaa. Naapurin vedet olivat olleet viikkoja poikki, ja keittiön ja vessan paikalla oli pelkkä monttu. Remppamiehet saapastelevat asuntoon joskus jo kuudelta. ”Mutta kyllä tässä pärjätään”, hän sanoi. ”Suurin osa maailman ihmisistä elää paljon alkeellisemmin koko elämänsä.”

Niukkuuden ja yltäkylläisyyden erot tulivat itsellenikin mieleen, kun tyhjensin keittiön ja kylpyhuoneen kaappeja. Se kertoi karua kieltä kulutus- ja siivoustottumuksistani. Olen pitänyt itseäni melko kulutuskriittisenä ihmisenä, mutta kävi ilmi, että omistan 27 eri sävyistä kynsilakkaa, neljät pinsetit ja käyttämättömän höyryhengityskoneen. Keittiön ylähyllyn nurkasta löytyi puoliksi syöty piparkakkutalo joululta 2013. Olin kai piilottanut sen sinne lapsilta, jotka olivat ahmineet jo liikaakin herkkuja. Löysin myös kaksi avaamatonta ruisjauhopakkausta ja mausteita, joiden päiväys oli mennyt umpeen piparkakkutalon hehkeimmän nuoruuden aikaan.

Mieleeni tuli Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Leppoisa opas huusholliin -kirja, jossa neuvotaan shoppailemaan välillä omissa kaapeissa. Ihminen on luonteeltaan metsästäjä-keräilijä, joten uusien tavaroiden bongaaminen tuottaa voimakasta, hetkellistä nautintoa. Siksi useimmilta löytyy turhia purnukoita ja tekstiilejä. Omassa kodissa keräily säästää rahaa ja luontoa ja auttaa pitämään paikat siisteinä.

Kun kaapit olivat tyhjät, alkoi lahjoitus-, kierrätys- ja jätteenpoisto-operaatio. Sitten kannoimme jäljelle jääneen omaisuuden yhteen makuuhuoneista ja teippasimme oven kiinni, ettei kivipöly pääse sotkemaan. Tunne oli kaksijakoinen: toisaalta olin varma, että olin unohtanut oven taakse jotakin ehdottoman välttämätöntä, toisaalta tavaroista oli helpotus päästä eroon.

Sitten heitimme rinkat selkään ja lähdimme. Takaisin tullaan vasta elokuussa – sitä ennen asutaan erilaisissa kalustetuissa vuokrakämpissä ja mökeillä. Tunne muistutti opiskeluaikojen huoletonta reissuunlähtöä, vaikka silloin ei ollut matkaseuraa, joiden pehmoeläimet ja kevätjuhla-asut olisivat olleet vastuullani.

Tänä aamuna huomasin jättäneeni meikkipussini ja Converse-lenkkarini sinetöidyn oven taakse. Mutta ei se mitään. Maailma näyttää aika mielenkiintoiselta, kun on korkokengissä, mutta ilman ripsiväriä.

Lue kaikki Me Naisten kolumnit täältä.