– Olen pitänyt itseäni kulutuskriittisenä ihmisenä, mutta kävi ilmi, että omistan 27 eri sävyistä kynsilakkaa ja käyttämättömän höyryhengityskoneen, Miina Supinen kirjoittaa kolumnissaan.

Korvia vihlova poraaminen alkaa kello 7.30. Lapset leikkivät sotaa pihalla vessanpönttöjen ja kylpyammeiden keskellä. Raput ovat täynnä puuterimaista kivipölyä ja virolaisia työmiehiä. Pelätty ja kaivattu putkiremontti on saapunut taloyhtiöömme.

Useimmat asukkaat lähtevät vuokra-asuntoihin, mutta jotkut sitkeät sissit elävät kotona pölyä ja melua uhmaten. Juttelin naapurin kanssa samalla kun pakkasin perheeni muuttokuormaa. Naapurin vedet olivat olleet viikkoja poikki, ja keittiön ja vessan paikalla oli pelkkä monttu. Remppamiehet saapastelevat asuntoon joskus jo kuudelta. ”Mutta kyllä tässä pärjätään”, hän sanoi. ”Suurin osa maailman ihmisistä elää paljon alkeellisemmin koko elämänsä.”

Niukkuuden ja yltäkylläisyyden erot tulivat itsellenikin mieleen, kun tyhjensin keittiön ja kylpyhuoneen kaappeja. Se kertoi karua kieltä kulutus- ja siivoustottumuksistani. Olen pitänyt itseäni melko kulutuskriittisenä ihmisenä, mutta kävi ilmi, että omistan 27 eri sävyistä kynsilakkaa, neljät pinsetit ja käyttämättömän höyryhengityskoneen. Keittiön ylähyllyn nurkasta löytyi puoliksi syöty piparkakkutalo joululta 2013. Olin kai piilottanut sen sinne lapsilta, jotka olivat ahmineet jo liikaakin herkkuja. Löysin myös kaksi avaamatonta ruisjauhopakkausta ja mausteita, joiden päiväys oli mennyt umpeen piparkakkutalon hehkeimmän nuoruuden aikaan.

Mieleeni tuli Saara Henrikssonin ja Aino-Maija Leinosen Leppoisa opas huusholliin -kirja, jossa neuvotaan shoppailemaan välillä omissa kaapeissa. Ihminen on luonteeltaan metsästäjä-keräilijä, joten uusien tavaroiden bongaaminen tuottaa voimakasta, hetkellistä nautintoa. Siksi useimmilta löytyy turhia purnukoita ja tekstiilejä. Omassa kodissa keräily säästää rahaa ja luontoa ja auttaa pitämään paikat siisteinä.

Kun kaapit olivat tyhjät, alkoi lahjoitus-, kierrätys- ja jätteenpoisto-operaatio. Sitten kannoimme jäljelle jääneen omaisuuden yhteen makuuhuoneista ja teippasimme oven kiinni, ettei kivipöly pääse sotkemaan. Tunne oli kaksijakoinen: toisaalta olin varma, että olin unohtanut oven taakse jotakin ehdottoman välttämätöntä, toisaalta tavaroista oli helpotus päästä eroon.

Sitten heitimme rinkat selkään ja lähdimme. Takaisin tullaan vasta elokuussa – sitä ennen asutaan erilaisissa kalustetuissa vuokrakämpissä ja mökeillä. Tunne muistutti opiskeluaikojen huoletonta reissuunlähtöä, vaikka silloin ei ollut matkaseuraa, joiden pehmoeläimet ja kevätjuhla-asut olisivat olleet vastuullani.

Tänä aamuna huomasin jättäneeni meikkipussini ja Converse-lenkkarini sinetöidyn oven taakse. Mutta ei se mitään. Maailma näyttää aika mielenkiintoiselta, kun on korkokengissä, mutta ilman ripsiväriä.

Lue kaikki Me Naisten kolumnit täältä.

Tasa-arvotyön tavoite ei voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä päin prinkkalaa.

”Mulla on pahemmat tasa-arvo-ongemat!” ”Ei kun mulla! Itsemurhatilastot hei!” ”Eikä, mieti palkkatasa-arvoa!”

Tältä keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta toisinaan kuulostaa – sekä henkilökohtaisella että valtakunnallisella tasolla.

Valitettavaa kyllä, naiset ovat miehiä huonommassa asemassa monessa asiassa, miehet ovat naisia huonommassa asemassa monessa muuassa asiassa, ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta syrjinnästä en edes aloita. 

Kun ongelmia kerran piisaa, voi erehtyä, että ratkaisu on sen keksiminen, kenellä asiat ovat huonoiten. Todellista tasa-arvotyötä on kuitenkin yritys parantaa heikomman osapuolen tilannetta, ei huonontaa paremmin pärjäävän elämää. 

Eroon syrjivästä asepalveluksesta

Viimeisin esimerkki vanhasta keskustelusta pulpahti pintaan, kun Elisabeth Rehnin johtama ajatushautomo esitti Suomeen mallia, jossa koko ikäluokka sukupuolesta riippumatta suorittaisi jonkinlaisen kansalaispalveluksen. 

”Kyllä ainainen luuttuaminen, pyykkääminen ja vauvojen pullauttelu onkin raskasta!”

Kansalaispalveluksessa olisi epäilemättä omat ongelmansa, mutta toteutuessaan se olisi ratkaisu yhteen maamme räikeimmistä tasa-arvoepäkohdista. Ehkä sukupuoleen perustuvan asevelvollisuuden jättäminen historiaan voisi avata tietä muillekin tasa-arvoparannuksille.

Jos siis pystyisimme nielemään sen, että tasa-arvon saavuttaminen tässä asiassa ei tule olemaan naisille yhtään kivaa, eikä syrjivän asepalveluksen räjäyttäminen johda yhtäkkiä naisten ongelmien katoamiseen. 

Imurointi ei ole kansalaisvelvollisuus

Kulttuurintutkimuksen apulaislehtori ja tohtorikoulutettava Siri Lindholm kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, että vaatimus yleisestä kansalaispalveluksesta on naisille kohtuuton, sillä naisilla on muutakin hommaa: tilastollisesti katsoen meillä naisilla on tapana synnyttää uusia veronmaksajia ja käyttää kotitöihin joka viikko peräti kahdeksan tuntia enemmän aikaa kuin keskivertomies. 

Kyllä ainainen luuttuaminen, pyykkääminen ja vauvojen pullauttelu onkin raskasta! Silti se ei ole sama asia kuin asepalvelus tai siviilipalvelus, joista jompaankumpaan suomalaismiehet ovat sukupuolensa perusteella pakotettuja.

Synnyttäminen ei – ainakaan vielä – ole naisille laissa säädetty kansalaisvelvollisuus, eikä imuroidakaan tarvitse vankilan uhalla.

Jakomerkki

Vauvojen pullauttelu voi olla raskasta – mutta ei se silti ole sama asia kuin armeijaan pakottaminen

Suurin ongelmahan tuossa kansalaisvelvollisuuksien suorittamisessa tuntuu olevan eläkekertymän pieneneminen (x * 9 kk + 6 kk). Ehdottaisin tähän ratkaisuksi yhteistä eläkekertymää rekisteröidyssä parisuhteessa (miksei perheessäkin). Eli lasketaan tulot yhteen, jaetaan tasan ja kummallekin siitä sitten se varsinainen eläke.
Lue kommentti

Puolustusministeri Jussi Niinistön ehdotus jättää motivoituneet naiset pois armeijasta on säästökohteista surkein, kun samaan aikaan kasarmeilla lojuu tupien täydeltä vähät välittäviä vetelyksiä.

Kuten jokainen suomalainen nuorukainen, myös minä jouduin armeijaan. Halusin alusta asti päästä intistä pois mahdollisimman pian – ”puolessa vuodessa” eli 165 päivässä. Asuintupani jaoin 10 muun pojan kanssa. Meistä vain yksi halusi palvella isänmaata yli tuon vähimmäistuomion verran.

Pääsin sotilaskeittäjäksi ilman kokin taitoja ja puolessa vuodessa pois.

Viereisessä tuvassa asuvat naiset olivat tulleet armeijaan vuodeksi. Naapurituvan Oona yritti kaikkensa, jotta hänet valittaisiin johtajakoulutukseen. Valintapäivän lähestyessä minä puolestani kerroin valintoja arponeelle kapteenille työskennelleeni kansainvälisessä ravintolassa kokkina. Kertomatta jäi, että ravintola oli Mäkkäri. Pääsin sotilaskeittäjäksi ilman kokin taitoja – ja puolessa vuodessa pois. Oona palveli vuoden, jollei jäänyt jopa töihin armeijaan.

Me poitsut lintsasimme hommista, jos suinkin pystyimme. Moni valitti kipeää polvea, kun olisi pitänyt ryntäillä rynnäkkökiväärin kanssa lähimetsässä. Samaan aikaan Kela maksoi asuntojemme vuokrat, ja Puolustusvoimat antoi vähän taskurahaakin.

Nyt puolustusministeri Jussi Niinistö on keksinyt, että vapaaehtoisena sotaväkeen tulevat naisethan tässä aiheuttavat armeijalle kustannuksia. Emme suinkaan me varuskuntasairaalassa mitä ihmeellisimmillä verukkeilla lojuvat isiemme pojat. 

Miksi minä kelpasin syömään yhteiskunnan varoja, mutta armeijaan haluavaa ei sinne oteta? Luulisi, että yksi motivoitunut mimmi on parempi maanpuolustaja kuin viisi vastentahtoisesti miehistymään tuotua, maastopukuun sujautettua rimpulaa. Sukupuoliarpa syrjii kaikkia.

Ota vuodeksi sotahommiin vain ne, jotka sinne oikeasti haluavat.

Suomen puolustuksesta vastaava herrashenkilö tuumasi, ettei ”kansallisen turvallisuuden tasosta voida tinkiä”. Niinistön mukaan säästötoimena armeija voitaisiin sulkea naisilta aluksi esimerkiksi vuodeksi.

Minulla on Jussille parempi kokeiluehdotus: ota vuodeksi sotahommiin vain ne, jotka sinne oikeasti haluavat. Suomalaisia nuoria joutuu vankilaan, koska he eivät tahdo armeijaan, mutta samaan aikaan innokkaimpia ei edes huolita mukaan. On järjetöntä ajatella, että puolustuksemme taso paranisi, jos naiset hyllytettäisiin.

Maanpettureita riittää

Jussi Niinistö, miksi haluaisit armeijaan mieluummin minut kuin naisen?

oikea länsimaa kirjoitti: Armeijan jälkeen muutin maasta pois. Vastenmielistä pakotusmeinikiä. Vessoja ilman koppeja, taipalsaareen hukutettuja ikätovereita ja kalusto oli surkeaa kuten johtaminen. Pojillani ei ole suomen kansalaisuutta, koska he eivät ole valtion omaisuutta. Niinpä niin, taas yksi minäminäminä, jolle kelpaa Suomen tarjoamat oikeudet (ilmainen koulu, neuvola, sairaalat, hammashoito jne.) mutta kun velvollisuuksia tulisi, niin sitten painutaan muualle. Onneksi vielä löytyy...
Lue kommentti