Miten älyttömän empaattisia olemmekaan – ahdistelijoita kohtaan!

Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt #metoo-kampanja on tuntunut pienenä jytinänä Suomessa saakka.

On paljastunut muun muassa, että Lauri Törhönen on maineensa veroinen ja toisaalta, ettei laulaja Tomi Metsäketo lienekään mikään kultapoika.

Viime syksynä lukuisat naiset kertoivat Metsäkedon häiriköineen heitä. Metsäketo itse pyysi käytöstään anteeksi julkaisemassaan tiedotteessa, jossa myönsi käyttäytyneensä typerästi ja hakeneensa naisseuraa joskus ”turhankin kärkkäästi ja liian suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

Lopulta Metsäketo sai kohun saattelemana kenkää Tähdet, tähdet -ohjelmasta ja siirrettiin sivuun Mamma Mia! -musikaalista

”Saan melkein joka päivä viestiä, että 'pilasit Tomi Metsäkedon elämän'. Miten minä nyt tässä olen se syyllinen?”

Toimittaja Maria Veitola oli Tähdet, tähdet -ohjelman tuomarina ja veti Enbuske, Veitola & Salminen -keskusteluohjelmaa. Hän sai Metsäkedon kohdanneilta naisilta yhteydenottoja ja ryhtyi selvittämään asiaa.

On siis Veitolan ansiota, että kansa sai tietää uuden törttöpuolen siloposkisesta laulajasta. Mutta halusiko kansa sitten kuitenkaan sitä? Ilmeisesti yhtä vähän kuin tietoa Jari Sillanpään huumepuolesta tai Aku Louhimiehen alistajapuolesta. Maria Veitola kertoo Esko Eerikäisen Sunnuntaibrunssi-podcastissa, että hän saa yhä kuraa niskaansa paljastuksen tähden.

– Saan melkein joka päivä viestiä, että ”pilasit Tomi Metsäkedon elämän ja teit hänestä työttömän”. Miten minä nyt tässä olen se syyllinen? Eikö hän ole sen itse aiheuttanut? Veitola kysyy podcastissa.

Mahtavaa kuviossa on tietysti se, että jos uhri ja tiedonvälittäjä ovat pahiksia, niin kuka onkaan se hyvis?

Uhrien syyttelyä on harrastettu aina, mutta että vuonna 2018 halutaan vielä nirhata se viestintuojakin? Mahtavaa kuviossa on tietysti se, että jos uhri ja tiedonvälittäjä ovat pahiksia, niin kuka onkaan se hyvis? Aivan. 

Täysin itseaiheutetun myrskyn silmään joutuneita miehiä kohdellaan kohun laannuttua kuin haaksirikosta selviytyneitä. He ovat niin riutuneita! Käyneet läpi kohtuuttoman koettelemuksen! Parat eivät varmaan ole voineet näyttäytyä Teatterin VIP-puolellakaan pitkään aikaan. Onko se mitään elämää? 

Joten arvon uhrit ja tiedonvälittäjät, voisitteko lopettaa.

ME EMME HALUA TIETÄÄ.

Tomi of Finland

Maria Veitolaa syytetään Tomi Metsäkedon elämän pilaamisesta – miten tässä aina käy näin?

Asia ei ole täysin mustavalkoinen. Tiedän, että Tomi on possu hänet ja lähipiirin tietäen, mutta ahdistelusta olisi syytä tehdä rikosilmoitus. Olen varma, että Tomi on syyllistynyt rumaan käytökseen. Nyt asia nostettiin julkisuuteen somen kautta ja julkisesti pyytämällä pyydettiin tietoa Tomin törttöilyistä. Osa on varmasti totta ja osa ei. Nyt ilman mitään tuomiota hänet lynkattiin somessa. Ansaitseeko Tomi enää mahdollisuutta työelämään vaan toivooko ihmiset että häntä rangaistaan lopunelämää...
Lue kommentti

Kenenkään ei pitäisi potea murrehäpeää.

Kun uusien tuttavien kanssa keskustellessa käy ilmi, että olen Rovaniemeltä, on kysymyspatteristo yleensä aika samanlainen – porotilanne ja saamen taidot kiinnostavat.

Sama kuin helsinkiläiseltä tiedustelisi Jyväskylän asioita.

Lappilaiseen yhdistetään perusteella helposti sellaisia piirteitä kuin rento, rehti ja rehellinen. On kuulemma hyvä, jos työhaastattelussakin puhhuu vähän korostetusti. Samaa kuulee usein oululaisilta ja itäsuomalaisilta.

Toisaalta, samojen seutujen edustajat ovat Hesassa myös juntteja, junantuomia ja maalaisia. Kiva juttu, joka opetti minua pistämään murteeni piiloon. En häpeä, mistä tulen, vaan sitä, miltä kuulostan.

Esimerkiksi armeijassa oli parempi olla vain osa massaa. Kun mie muuttui määksi, ei porojen perään kysellyt kukaan. Kuittailua ei tarvinnut kuunnella – paitsi silloin, kun soitti kotiväelle. Siellä ei ymmärretty, mikä on spora.

Ikävä juttu on se, että murre ei tullutkaan niin vain takaisin. Kuulemma puheestani ei juurikaan huomaa, että olisin Lapista. Keskusteluissa välttelen minä-sanaa, sillä mikään vaihtoehto ei tunnu omaan suuhun sopivalta. Se on sääli.

Osa identiteetistä tuntuu olevan kadoksissa, kun puhe ei kuulosta omalta. Silloin pitää soittaa kotiin tai kavereille, joiden puhe palauttaa minut takaisin minuksi.

Miksi murre sitten hävettää? Sen kun tietäisin. Vaikka jokaisella murteella on hyvät ja huonot puolensa, etenkään nuorena ei halua erottua joukosta.

Osa identiteetistä tuntuu olevan kadoksissa, kun puhe ei kuulosta omalta.

En ole ainut, joka asian kanssa tuskailee. Savolaisia pidetään kieroina ja hämäläisiä yksinkertaisina. Maalla stadilaiset koetaan puolestaan snobeiksi. Määritelmien paikkansapitävyydestä voi olla montaa mieltä, mutta luonneanalyysi puheenparren perusteella on jokseenkin pikaista toimintaa.

Tälläkin hetkellä moni pakkailee kamojaan kohti uutta kaupunkia, johon työ- tai opiskeluhommat johdattavat. Seura tekee kaltaisekseen, ja veikkaisin, että ensilumeen mennessä olemme saaneet jälleen uusia murrehäpeään sortuneita.

Kokemusasiantuntijana voin kertoa, että häpeä on turhaa. Feikkikieli kuulostaa vain typerämmältä. Murteiden hävitessä yleiskieli on ottanut vallan, ja murteista alkaa tulla kirjaimellisesti katoavaa kansanperinnettä.

Jospa ei annettaisikaan sen tapahtua, vaan oltaisiin ylpeitä juuristamme. Pitkään matkustelleet tietävät, että ulkomailla suomen kuuleminen tuo mukavan kodikkaan olon. Vaikka Alanyassa Matti Nykäsen keikalla sitä ei välttämättä vielä huomaa, niin jossain vaiheessa suomen kieltä alkaa kaivata.

Sama pätee murteisiin jo Suomen sisälläkin.

Etelään läksiessäni minua ohjeistettiin, että murre on vain vahvuus. En uskonut silloin, mutta allekirjoitan sen nyt. Antti Tuisku sen parhaiten osoittaa. Lupaankin ottaa Antista mallia ja alkaa harjoitella murteeni puhumista uudestaan.

Täytyy vain muistaa ohje: Ei hoota joka paikhaan panna, vaikka monheen paikhaan panhaanki.

Kimi Räikköstä pidetään vakavana tuittupäänä, joka pitää mediaa pilkkanaan. Totuus on kuitenkin toinen, kuten Räikkösen kirjanjulkistustilaisuuksissa nähtiin.

Kimi Räikkönen ja Kari Hotakainen istuvat vierekkäin karaokebaarin puisilla baarijakkaroilla. Miehet pitävät käsissään mikrofoneja, kuten karaokebaarissa on tapana. Tällä kertaa ei hoilata Joutsenlaulua, vaan meneillään on Hotakaisen kirjoittaman, Räikkösestä kertovan Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjan mediatilaisuus.

Sanotaan se nyt tähän alkuun: jos Kimi Räikköseltä tulisi stand up -keikka, olisin eturivissä.

Tänään siitä saatiin esimakua.

Kun Kimiltä kysytään, mitä hän tiesi Karista etukäteen, hän kertoo näin.

– Kari on hieno kirjailija. Kuulemma saanut kaikennäköisiä mitaleitakin.

Entä onko Kimi itse lukenut yhtään Karin kirjaa?

– Luin viime yönä – tätä teosta, sun tekemää. En ole muuta lukenut ja tuskin tulen lukemaan, Kimi kertoi Karille pokerinaamalla, televisioruudulla näkyvää Räikkös-kirjaa osoittaen.

***

Kimi kertoi eräässä haastattelussa, että kisan tylsin hetki oli haastattelussa oleminen. Kun häneltä tänään kysytään, oliko tämä kirja sitten tylsä hetki, Kimi vastaa kesken kysymyksen.

– Ehdottomasti. Jos minä olisin saanut päättää, emme istuisi kukaan täällä. Mutta en jaksanut alkaa niin kauaa väittämään vastaan. Istutaan nyt hetki.

Yleisö repeää, minä mukaan lukien. Se on erikoista, sillä loppujen lopuksi vitsi on aika nuiva.

Mutta Kimistä ei ole totuttu saamaan mitään. Hänen juttunsa kiinnostavat, koska ihmiset odottavat, mitä mies tällä kertaa letkauttaa. Kimi tunnistaa tilanteen.

Kysytään, ovatko herrat istuneet toistensa kyydissä autoissa kirjantekovaiheessa.

– En tiedä, olenko Karin kyydissä ollut, Kimi aloittaa.

– Et todellakaan ole, Kari vastaa ja jatkaa:

– Mutta minä olen ollut sinun kyydissäsi. Kirjassa mainitaan useaan otteeseen, että liikennemerkit ja nopeusrajoitukset ovat Kimille viitteellisiä.

– Suuntaa antavia. Mutta ne ovat ulkomailla. Minähän ajan aika sujuvasti omasta mielestäni. Se riittää minulle, jatkaa Kimi.

– Se on se takapenkkiläisen kohtalo, Kari toteaa.

– Olen varmasti antanut vaihtoehdon, että voi myös kävellä, Kimi letkauttaa.

***

Loppua kohden mediatilaisuudesta tulee vitsikilpailu. Kumpi saa toisen nauramaan ensimmäisenä?

Viimein se hetki koittaa. Mediasta tiedustellaan jotain Kimin 16 päivän ryyppyputkesta, josta kirjassa mainitaan muutaman sivun verran. Kimi vastaa jotain, mutta Kari saa kilpakumppaninsa nauruun.

– Jos on 18 vuotta ajanut, ja siitä 16 päivää juonut, niin se on aika vähän.

Kamerat välkkyvät, kun Jäämies antautuu johonkin nauruntapaiseen.

***

Toimistolle päästyäni ehdin vielä seuraamaan Kimin ja Karin yleisölle järjestettävää tilaisuutta. Kimiltä kysytään, mitä terveisiä hän haluaa yleisölleen lähettää.

– Toivottavasti tykkäätte kirjasta. Jos ette, niin ei varmaan voi palauttaa.

Ja ihmiset nauravat. He saavat Kimistä jotain, mitä kesken formulakisan ei saa.

Miljardit ihmiset nauravat päivittäin. Niin tekee myös Kimi Räikkönen. Me emme sitä vain yleensä näe, ja siksi se on erikoisen palkitsevaa. Siinä se kivikasvo nyt velmuilee.

Kimi sanoi, että haluaisi voida viedä lapsensa esimerkiksi Linnanmäelle ilman, että joku tulisi pyytämään kuvaa tai nimikirjoitusta. Miljoonia tienaavaa formulatähteä käy jopa sääliksi.

Taitaa se stand up -keikkakin jäädä.