Ahdistelu on ollut ahdistelua aina. Toisin kuin Lauri Törhönen luulee, ei ole mitään standardeja ennen ja jälkeen viime syksyn.

Seksuaalisesta häirinnästä syytetty elokuvaohjaaja ja professori Lauri Törhönen esiintyi sunnuntaina illalla TV1:n Arto Nyberg -ohjelman vieraana.

Törhösen haastattelu oli sekavaa ja kiusallista kuunneltavaa jäidenlähdöstä ja kaikesta muusta sen ympäriltä. Kiusallisinta se oli kuitenkin siksi, että Törhönen jaksoi hokea, miten ajat ovat muuttuneet ”kuin katkaisijasta kääntämällä” viitaten viime syksynä alkaneeseen #metoo-kampanjaan.

Tällä Törhönen halusi nostaa esille sen, ettei hän ole syytettynä mistään rikoksesta. Eikä toki olekaan.

Mutta pieni newsflash Törhöselle: ajat eivät muuttuneet kuin katkaisijasta kääntämällä. Eikä se muutos tapahtunut viime syksynä. Se tapahtui jo aikoja sitten. Ahdistelu on ollut ahdistelua ennenkin. Ei ole mitään standardeja ennen ja jälkeen viime syksyn.

Pieni newsflash Törhöselle: ajat eivät muuttuneet kuin katkaisijasta kääntämällä. Eikä se muutos tapahtunut viime syksynä.

#metoo-kampanjan avulla vain asiaa on yritetty vääntää rautalangasta myös niille, jotka eivät jostain syystä ole vieläkään tajunneet, ettei seksuaalinen häirintä ole ok.

”Tuolla on nyt kaksi ja puoli miljoonaa miestä, jotka ovat joutuneet miettimään takautuvasti, mitä on tehnyt ja mitä se näiden nykyisten standardien mukaan nyt tarkoittaa”, Törhönen väitti.

Minä taas uskon, että tuolla on nyt aika monta miestä, jotka eivät tunnista itseään Törhösen väitteestä. Sen sijaan he tunnistavat kyllä, missä menee seksuaalisen häirinnän ja normaalin kanssakäymisen raja. Ja osaavat myös tarvittaessa pyytää anteeksi huonoa käytöstään.

Mahtava peräsin ja pulleat pur...

Kyllä, Lauri Törhönen, maailma muuttui – mutta paljon aiemmin kuin sinä huomasit

Sä teet nyt niin kun mä ajattelen tai sul ei o tulevaisuutta alalla.Minkä rikoksen mittapuun tuo kommentti täyttää?Julkisuudessa asian tiimoilta käytiin tuontyyppistä sanailua.70-vuotiaana ei o juuri mitään hävittävää paitsi mitähän kumppani ajattelee tyttöystävä tai vaimo?
Lue kommentti

Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain nainen haluaa naimisiin ja järjestää häät.

”Alkuruualle ja pääruualle annan kahdeksan, kakulle seitsemän. Toivottavasti omissa häissä kakku ei ole yhtä kuiva.”

Hääpuku taas on vähän liikaa kaikkea, liikaa ruusua, rypytystä ja nauhaa.

”Se näytti roolipuvulta. Prinsessapuvulta jostain näytelmästä.”

”Ehkä olisi ollut järkevämpi valita itselle sopiva puku eikä ottaa toisen valitsemaa ja itselle sopimatonta pukua.”

Armoa ei anneta, vaikka morsian on päättänyt mennä naimisiin edesmenneen serkkunsa hääpuvussa ja kunnioittaa eleellä tämän muistoa.

Livin Neljät häät Suomi -ohjelmassa neljä naista kiertää vieraina toistensa häissä ja pisteyttää tarjoilut, hääpuvun ja ohjelman.  Häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä. Ei, vaikka suuri osa suomalaisista avioliitoista päättyy eroon hulppeista hääjärjestelyistä huolimatta.

”Livin Neljät häät Suomi -ohjelman häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä.”

Asetelma on niin kulunut ja vanhanaikainen kuin voi olla. Morsiamille häät ovat esitys ja koko siihenastisen elämän huipennus, naispuolisille vieraille mahdollisuus päästä koulukiusaajamaiseen sävyyn arvostelemaan ja vertailemaan omaa prinsessapäivää muiden suoritukseen.

Ja sitten sulhaset. Mitä niistä? Ai niin, hekin liittyvät jotenkin häihin ja avioliittoon. Formaatin keksijöiden mielestä kuitenkin vain hyvin etäisesti, sillä heitä ei ohjelmassa huomioida juuri mitenkään.  Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain morsian haluaa ehdoin tahdoin naimisiin ja järjestää häät. Hääjuhla on morsiamen ja ylipäänsä naisten show, sulhaset ja miehet ovat häissä mukana lähinnä pakotettuina statisteina.

Ohjelma on toki viihdettä ja tosi-tv:tä puhtaimmillaan, mutta ei ole ihme, jos avioliitto vaikuttaa fiksuista nykynaisista melko kulahtaneelta touhulta.

Suomalainen katukuva vilisee tatuointeja, ja moni jaksaa haukkua niitä suureen ääneen. Miksi juuri tatuointeja pidetään suurimpana tyylisyntinä ja niiden perusteella tehdään tulkintoja tuntemattomista ihmisistä?

Oli itsellä ihossa mustetta tai ei, monelle meistä tatuointi ei ole vain tatuointi. Ajatellaan, että jos antaa kuvioida ihoonsa jotain pysyvää, siihen on liityttävä jotain suurta ja merkityksellistä. Monella tatuoinnin ottajalla liittyykin.

Ehkä siksi tatuoinnin nähdessään on niin helppoa siirtyä suoraan johtopäätöksiin. Tuorein esimerkki on noin viikon takaa Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Tulevan vaimonsa vasta tavanneen Heikin katse tarkentui nopeasti tatuointeihin, jotka hääpuku paljasti.

Miina vaikutti eri tyyliseltä siinä heti ensi hetkillä. Ehkä persoonallisuudeltaan, ulkonäöltään, tatuoinneiltaan. Ehkä semmosia epäilyksen tunteita tuli, Heikki totesi Miinasta.

Heikin puolustukseksi on toki sanottava, että samassa jaksossa hän myös analysoi olevansa sellainen tyyppi, joka herkästi tuomitsee ihmiset ensivaikutelman perusteella. Se kertonee, että Heikki muistutti itseään ohjelman ideasta: ole avoin ja anna toiselle mahdollisuus.


Tatuointi ei välttämättä ole kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitä tosiaan toivoisi sekä Heikiltä että kaikilta muilta tatuointeja arvostelevilta. Suomessa tatuointeja näkyy todella paljon, ja vähintään yhtä äänekästä on niiden haukkuminen. Jälkimmäinen ei tee ihmisestä yhtään parempaa tai tyylikkäämpää.

Tatuointi voi olla kuin osa persoonallisuutta. Se voi myös olla vain kuva, joka sattuu miellyttämään kantajaansa. Tai sitten se voi olla etelänlomalla otettu, parissa vuosikymmenessä jo venähtänyt ja haalistunut muisto. Tulipa hankittua, joten roikkukoon mukana. Vähän kuin se jo nuhjaantunut sohva tai kallis mutta vähän oudon värinen neulepaita, jonka osti ajatellen, että tämä on hyvä valinta vuosiksi eteenpäin.

Tatuointi ei välttämättä ole kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sen taustat selviävät vain, jos kuvan kantaja haluaa niistä kertoa. Ja persoonallisuudestakin on helpompi päätellä jotain, kun ihminen ei ole tälläytyneenä hääeleganssiin. 

Fjoella86

Tiedoksi Ensitreffit-Heikille ja muille: tatuointi ei välttämättä kerro ihmisestä sen enempää kuin muodista mennyt villapaitakaan

Siitakin huolimatta, etta vaikutan ajan jalkoihin jaaneelta, taytynee muistuttaa, etta tatuoinnit eivat ole kultuurisesti neutraali asia. Siita ei ole historian mittakaavassa hirvean pitka aika kun tatuoinnin ottajat olivat niita yhteiskunnan jasenia, joiden moraali ja tavat olivat valtavassa ristiriidassa muun vaeston arvojen kanssa. Viela tanakin paivana on olemassa maita, joissa tatuoinnit ovat osa rikollisten, jengien tai muiden laitatienkulkijoiden tyylia. Viela enemman on maita, jotka...
Lue kommentti