Emme katso Vain elämää -ohjelmaa nähdäksemme, miten artistit liikuttuvat. Katsomme sitä siksi, että liikutumme siitä, kun itse liikutumme.

Pelkkä katse polttaa. Hipaisukin saa kananlihalle. Välillä helpottaa, mutta kaipuu ei koskaan katoa.

Tällaisia hetkiä elämästä tulee mieleen, kun viettää perjantai-illat sohvalla ja katsoo Vain elämää -ohjelmaa. Hetket ovat kuin teinin päiväkirjasta: vähän noloja, mutta vapauttavia.

Ensin liikutumme siitä, että muut liikuttuvat. Sitten liikutumme siitä, että itse liikutumme.

Joka viikko ohjelmaa katsoo lisäkseni miljoona muutakin ihmistä. Se johtuu siitä, että koskettaa meitä. Ensin liikutumme siitä, että muut liikuttuvat. Sitten liikutumme siitä, että itse liikutumme.

Kuten suurin osa popkappaleista yleensä, valtaosa tämänkin kauden biiseistä liittyy rakkauteen. Huuma, riipivä ero, pettäminen, menetetty rakkaus... Kaikki käsitelty.

Kun Lauri Tähkä huutaa Vaiettu rakkaus -biisissä, tajuamme, että emme ole ainoita, jotka ovat olleet kusipäitä.

Kun Lauri Tähkä laulaa Vaiettu rakkaus -biisissä naama punaisena, miltä tuntuu, kun omista tunteistaan täytyy vaieta, me huudamme hänen kanssaan omaa tuskaamme. Tajuamme, että emme ole ainoita, jotka ovat olleet kusipäitä. Kun Chisu haikailee Poltteessa suuren rakkauden perään, mekin muistamme sen (muka) täydellisen ihmisen, joka sai meidät tuntemaan kiihkeyttä kuumaa. Ja kun Anna Puu vetää Uusi aamunkoi -kappaleen, nousemme itsesäälikuilustamme. Kaikki voikin järjestyä! Taas itkettää.

Vain elämää on kuin terapiaa.

Kaikki nämä tunteet saamme kokea turvallisesti omalla kotisohvalla. Ajankohta on täydellinen. Työviikko on ohi, ja voimme huoletta vaipua puolen promillen humalaan. Tilaan, jonka väitetään olevan luovin – sopivan dramaattinen.

Vain elämää on kuin terapiaa. Se ei ole ihme, sillä sellainen vaikutus musiikilla on ihan tutkitustikin. Aivan kuten valokuvat, musiikki nostaa pintaan muistoja ja saa tuntemaan.

Ohjelmassa kaikki muukin on kunnossa. Ensin meitä lähestytään hellästi, usein akustisesti. Kierros kierrokselta lisätään tehoja. Tulee lisää rumpuja, kitaroita, volyymiä. Jokaisessa säkeistössä on uutta nostetta. Huudan ääneen, mut se pois ei mee. Huudan ääneen mut se pois ei mee.

Parhaimmillaan kaikki tämä yhdistettynä? Sehän johtaa itkuorgasmiin. Ja se on jotain paljon parempaa ja syvempää kuin perinteinen orgasmi.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Me Naiset ja ohjelmaa esittävä Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Vanha Maskuliini

Koukutumme Vain elämää -ohjelmaan, koska parhaimmillaan se johtaa parempaan orgasmiin kuin seksi

Hyvä kirjoitus, kiitos. "Vain elämää" on kiehtova konsepti, joka parhaimmillaan mahdollistaa artistien välisen tunnevyöryn, joka tuntuu myös kuvaputken tällä puolen. Ihan en ymmärrä, miksi katsomiskokemusta pitää verrata paremman orgasmin tavoittelemiseen. Vaikka tunnekokemus olisi vahva, suhtaudun tv-ohjelmaan ja musiikkiinkin laajemmalla tunnepohjalla. Jokaiselle omansa.
Lue kommentti