Näyttelijä Ulla Virtanen on ylpeästi Virtanen. Kuva: Juha Salminen
Näyttelijä Ulla Virtanen on ylpeästi Virtanen. Kuva: Juha Salminen

Ulla Virtanen voisi hyvin muuttaa Tampereelle. Pariisin sen sijaan ei.

Koti ja kotipaikka ovat useimmille meistä tärkeimpiä asioita maailmassa. Ihmiset julistavat ylpeinä olevansa pohjanmaalaisia, savolaisia, paljasjalkaisia stadilaisia.

Minä pidän syntymäpaikkaani Riihimäkeä määrittävänä tekijänäni, mutta olen myös asunut useita vuosia ulkomailla. Kotoisuus on minusta kuin rakkaus: sen vain tuntee, kun joku juttu natsaa kohdalleen.

Heti ensimmäisellä kerralla turistina Lontoossa tajusin, että tämä paikka tuntuu kodilta. Tuo suurkaupungin kuhina, eläväisyys ja kaikki uusi jännittävä, mitä voisi oppia. Lontoo tuntui myös helposti saavutettavalta ja tutulta, olinhan pienestä pitäen lukenut kaupungista ja sen historiasta. Aika pian muutinkin Lontooseen, ja kolmen vuoden ajan suhteemme oli onnellinen.

Ennakkoon olin ajatellut, että tuntisin oloni taatusti kotoisaksi myös Pariisissa ja Dublinissa. Ehkäpä haluaisin myös muuttaa molempiin.

Pariisista kuvittelin, että voisin muina runotyttöinä sulautua väkijoukkoon, istua juomassa cappuccinoa kahvilan terassilla ja kirjoittaa kaunokirjallisuutta.

Dublin puolestaan kiinnosti minua suuresti, vaikken siitä paljoa tiennytkään. Jostain syystä olin vain aina kokenut olevani syntyperäinen irlantilais-riihimäkeläinen. Ehkä ajatus siitä, että en olisi kaupungissa ainoa punapäägeeninen pitkäraajainen, lämmitti minua.

Kummassakaan näistä kaupungeista en kuitenkaan tavoittanut sitä samaa kotoisuuden tunnetta, mitä Lontoo toi mukanaan. Molemmista pidin, mutta sydäntäni en menettänyt.

New York oli sitten se Tosi Rakkaus. Kun näin bussin ikkunasta Empire State Buildingin kohoavan korkeiden talojen joukosta, sydämeni sykähti. Ja kun ensimmäisenä iltana kävelin kaupungin hulinassa, homma oli selvä. Se pieni äänien surina ilmassa kaikista niistä ihmisistä, jotka kaupungissa elivät. Kauniit talot, ihanat puistot. Kamala liikenne ja omituiset höyrysuihkut iltahämärässä. Kaikki tässä mahdollisuuksien kaupungissa sykähdytti.

Newyorkilaiset ovat oman tiensä kulkijoita, jotka kävelevät vaikka pyjamassa kaupungilla, jos niikseen tulee. Vaikka kaupungissa on miljoonia ihmisiä, ei kadun kulmassa tarvitse seistä kartta kädessä kuin hetki, ja joku tulee kysymään tarvitseeko apua. Päädyin asumaan muutamaksi vuodeksi New Yorkiin. Jopa nyt tätä kirjoittaessani sykähtää ylitsevuotava rakkaus ja kaipaus tuota kaupunkia kohtaan.

Kotoisuus voi löytyä mistä vain. Suomessa tällainen kaupunki on Tampere. Jostain syystä kaikista Suomen kaupungeista Tampere aiheuttaa minussa sen tunteen. Jos en asuisi Helsingissä, muuttaisin Tampereelle.

Missä paikassa sinä olet kokenut kotoisuuden tunteen?

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Kesä on yhtä suorittamista, kun kaiken tekemisen yllä leijuu koko ajan hauskuuden ja rentoutumisen vaatimus, Jenni Kokander kirjoittaa.

Pari viikkoa sitten seisoin perheeni kanssa läheisen jättimarketin parkkipaikalla jonotamassa punkkibussiin. Edessäni seisova äiti lahjoi itkevää poikaansa Lego-paketilla, jos rokotus menisi kivasti. Tunsin sielunsisaruutta, koska olinhan itse tehnyt samaisen kontrahdin lasteni kanssa kevättalvella, kun otimme ensimmäisen laakin rokotetta.

Punkkibussin sairaanhoitaja huuteli jonon keulilta infoa rokotteesta: ”Muistattehan, että suoja alkaa vasta toisen rokotteen jälkeen, eli suojaa aivokuumeelle ei ole ennen vahvistusrokotetta”. Edessäni seisova rouva käänsi epätoivoisen katseensa mieheensä ja totesi :”Me mokattiin nyt sit tääki homma. Kiva kesä tulossa.”

Kesä on yhtä suorittamista, kun kaiken tekemisen yllä leijuu koko ajan hauskuuden ja rentoutumisen vaatimus. Vaaroista ja velvollisuuksista puhumattakaan.

Jatkuva grillaus ei tuki vain verisuonia, vaan aiheuttaa myös jatkuvaa päänvaivaa.

Jääkylmästä järvestä on noustava orgastinen hymy naamalla ja juostava innoissaan setämiehen lämmittämään 120-asteiseen saunaan. Saunan jälkeen siirrytään terassille hyttysten syötäväksi ja nautitaan niin perkeleesti. Puhuminen on kielletty, ellei sitten haluta arvuutella, mikä vesilintu milloinkin kiekaisee.

Jatkuva grillaus ei tuki vain verisuonia, vaan aiheuttaa myös jatkuvaa päänvaivaa. Jos viet pihajuhliin tuomisina raakamakkaroita, olet snobi, jolla on noussut some päähän. Jos taas valitset vegaanisen version, olet toisten ruokia arvosteleva ärsyttävä hippi. Juusto-Kabanossin vieminen on yksinkertaisesti junttia.

Yrttejä ei saa pitää keittiössä, missä ne viihtyisivät parhaiten. Kaupasta ostettu basilika muuttuu parvekkeella yrttipuutarhaksi, vaikka lehdet palaisivat auringossa ja kirvat valtaisivat kasvin.

Ja toukokuussa kun oli hellettä, toisteltiin pakonomaisesti lausetta ”nyt ei saa valittaa”, paitsi tietysti siitä, kuinka luonto kärsii ja juuri istutettu siirtonurmi ei juurru.

Kesällä ei ylipäänsä valiteta mistään, vaan kehitytään ja ollaan koko ajan liikkeessä. Kesällä pitää huolehtia siitä, että säärikarvat on ajettu ja varpaankynnet lakattu, vähintään kymmenen ylihintaista olutta juotu muovituopista jonkun kulttuuritapahtuman anniskelualueella, vierailtu kaikkien kavereiden kesämökeillä, ettei kukaan loukkaannu, sup-lautailtu Kaivarissa, ostettu isompi grilli kuin naapurilla, syöty karviaismarjoja, retiisejä ja kalakukkoa ja kaikkein tärkeimpänä huolehdittu siitä, että koko ajan on kivaa.

Onneksi juhannuksena on aina kylmä.

Juhannuksen jälkeen voi vetää villasukat jalkaan ja siirtyä sohvan nurkkaan katsomaan Netflixistä jotain laadukasta pohjoismaista rikosdraamaa. Glögimukia unohtamatta.

Vierailija

Onneksi juhannuksena on aina kylmä – vain se pelastaa meidän suorittamiselta

Jahans, Kokander on jenkkien kätyri mainostaa netflxiä härskisti, saakohan se oikein oravannahkaakin tuosta. Yhdysvallat muuten lähtee YK:n ihmisoikeusneuvostosta- koska Trump ja Israel. Yllättävän vähän silti kyseenalaistetaan mitään jenkkiläistä ja saati sitten juutalaisen toimintaa-koska maailmansota natsit kollektiivinen historiallinen huono omatunto-toki syystä ei saa kyseenalaistaa- koska demokratia jne kai edes villasukat on kotimaista tuotantoa. Kannattaa syödä Suomalaista makkaraa se...
Lue kommentti

Haluaisin pysyä paremmin kärryillä uutisista ja maailmanmenosta, Ulla Virtanen kirjoittaa.

Eräänä päivänä vilkaisin ohimennen suosikkijugurttini purkin kyljestä sen sisältöä ja järkytyin. Hedelmäpommiksi kutsuttu herkku sisälsi vain vadelmaa, aprikoosia ja persikkaa. Olin jostain syystä kuvitellut jugurtin olevan todellinen hedelmien sambakarnevaalit, vitamiinien hulabaloohulinat. Kaikki hedelmät ananaksesta viinirypäleeseen. Vaan ei.

Tämä uusi tieto sai maailmani järisemään ja minut miettimään, miksi olen kaikki nämä vuodet vain olettanut jotain? Mistä muusta en vain ole ottanut selvää? Ja mistä edes pitäisi tietää enemmän?

Haluaisin pysyä paremmin kärryillä uutisista ja maailmanmenosta. En ole oikein perillä Israelin ja Palestiinan kriisistä, enkä täysin tiedä, mitä kaikkea sote-uudistuksella haetaan. Samaan aikaan tuntuu, tai ainakin niin selitän itselleni, että näyttelijänä ja kirjoittajana joudun jo käsittelemään niin paljon tekstiä, että aamuista sanomalehteä lukiessani kaipaan palkankorotusta.

Näyttelijäntyön opettajani tosin kiljuisi minulle juuri nyt vihaisena, sillä hänestä meidän tulee lukea lehdet joka aamu. Tiedän tiedän! Kannatan suuresti ja kovaan ääneen kaikkea koulutusta ja sivistyksen lisäämistä. Ja sitten käynnistän jälleen yhden osan suosikkisarjaani suoratoistopalvelusta ja päätän vilkaista uutisotsikot lehden sijaan Twitteristä.

On mielestäni kohtuuttoman vaikeaa tehdä kaikin puolin hyviä päätöksiä.

Koetan kovasti olla järkevä ihminen. Yritän kierrättää ja olla ekologinen ja hyvä toisille ihmisille. Haluaisin tietää enemmän. Tietää, mitkä ovat hyviä valintoja. Ostan luomua ja reilua kauppaa ja yritän vähentää muoviroskan määrää ja satsata lähiruokaan. Ja sitten toisaalta en kuitenkaan ole varma, mitkä valinnat ovat oikeasti parhaita valintoja. Esimerkiksi kumpaa ostaa: mahdollisesti hieman likaista kalaa läheltä Itämerestä vai kalaa kaukaa, minkä kuljetus Suomeen aiheuttaa ekologisia haittoja? Muutama pitkä lento vuodessa vai koko vuosi autoilua, lihansyöntiä ja maitotuotteita? Muovipullossa sampoota vai palasampoo Intiasta ja menetetyt hermot, kun se sulaa pitkin suihkukaappia.

On mielestäni kohtuuttoman vaikeaa tehdä kaikin puolin hyviä päätöksiä.

Päädyin lopputulokseen: Kaikkea ei voi eikä ehdi selvittää. Eivätkä kaikki asiat edes ole niin yksinkertaisia – sitä yhtä ainoaa oikeaa vastausta monissa asioissa kun tuskin edes on.

Mutta tiedon etsintää ei pidä lopettaa. Kun pitää silmät ja korvat auki uudelle tiedolle, aina jotain tarttuu: vuosien varrella innostuneisuus oppimista ja uusia asioita kohtaan. Tottumus lukea enemmän ja erilaisia asioita. Kuuntelun taito. Ja tietenkin myös se, että hoksaa lukea joskus ne jugurttipurkin tuoteselosteet.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Mitä hedelmäpommijugurtti opetti minulle elämästä?

Tavattoman imponoivaa-not.Tervetuloa meidän miesten maailmaan. Tuollaista ajatushautomoa suorituspainetta se on miehen elämä ollut jo kauan kauan ennen kuin nainen edes alkoi haaveilla tekevänsä elämässään muuta kuin että osaisi laittaa päänsä luolastaan juuri sen oikean luolamiehen nuijan alle joka sen sakset sitten aukaisee ja tuupaa tiineeksi. No hyväänhän se ajattelu maailmantuskineen naisellekin tekee, mutta jos se alkaa vahdata kuin mies MM-jalkapalloa telkusta, niin minä en ainakaan...
Lue kommentti