Anna Perho on nainen, äiti ja  ihminen. Hänellä on myös räjäytyslupa. Twitter:@annaperho
Anna Perho on nainen, äiti ja ihminen. Hänellä on myös räjäytyslupa. Twitter:@annaperho

Jos et tiedä, mitä tilata, tilaa munakas ja olut, Anna Perho kirjoittaa.

Omien vanhempien paras puoli on se, että heitä voi sujuvasti syyttää kaikista elämän vastoinkäymisistä: mitättömistä perintöodotuksista, erilaisista luonnevioista sekä persjalkaisesta ruumiinrakenteesta. (Puhun tietenkin yleisellä tasolla lainkaan viittaamatta omaan perheeseeni.)

Toki kasvattajiaan voi kiittää myös kaikesta hyvästä, mitä he ovat elämän emmeiksi antaneet. Sillä kieltämättä isäni neuvosta ”alkoholi kannattaa aina vaihtaa veteen puolenyön jälkeen” olisi varmasti ollut paljonkin iloa noudatettuna.

Niinpä me hakkaamme päätä samoihin seiniin kuin ihmiskunta ennen meitä.

Neuvomisen – sitähän kasvattaminen ärsyttävältä tosiolemukseltaan on – ongelma on se, että kannetut viisaudet eivät pysy tajunnan kaivossa. Ihmisen koodissa on ohjelmointivirhe, joka estää fiksumpaakin yksilöä ottamaan opiksi toisten sanomisista silloin, kun siitä todella olisi hyötyä. Eihän 80-lukukaan muuten olisi enää koskaan palannut muotiin kerran kadottuaan.

Niinpä me nakkelemme niskoja elämänviisauksille ja hakkaamme päätä samoihin seiniin kuin koko ihmiskunta ennen meitä.

Omille lapsilleni aion tästä huolimatta teroittaa ainakin seuraavia seikkoja:

Elämässä ei ole kiire. Mitä väliä, jos 19-vuotiaana ei tiedä vielä yhtään, mikä aikoo olla isona? Hampurilaisten paistaminen kirkastaa kyllä visiot ennen pitkää. Miksi ahdistua siitä, että ”kaikilla muilla” on tyttö- tai poikaystävä? Mikä kiire on pukeutua aikuisten vaatteisiin? Maaliviivaa ei ole, se on kunkin omassa päässä.

Kun hauskuuslamautin nimeltä perhe ja työelämä laukeaa, valvoa ei jaksa, nukkua ei ehdi.

Valvo kuin viimeistä päivää! Valvo! Kun hauskuuslamautin nimeltä ”perhe- ja työelämä” laukeaa, haaveilet yhtä aikaa valvomisesta ja nukkumisesta. Valvoa ei enää jaksa, nukkua ei enää ehdi. Älä bailaa kuin huomista ei olisi, bailaa kuin ylihuomista ei olisi.

Osta vain sopivia vaatteita. Huonosti istuva vaate tekee ulkonäölle huomattavasti enemmän hallaa kuin ylipaino, likainen tukka tai muu yksityiskohta, jonka pohtimiseen elämä on liian lyhyt. Sopiva on paljon oleellisempi argumentti kuin kallis, muodikas tai kun halvalla sai.

Eriparisukka jalkaan vain.

Eriparisukka jalkaan vain. Miksi tuhlata ainutkertaista elämäänsä täydellisen parin etsimiseen? Maailma ei kaipaa täydellisyyttä vaan toimintaa.

Jos astiaa on käytetty vain vähän, sen voi laittaa takaisin kaappiin. Säästää aikaa ja luontoa, kun ei lotrata veden kanssa, ja vastustuskyky vahvistuu, kun lautaselta tarttuu mukaan eilistä ruokaa. Sitä paitsi lasi, josta on juotu vettä, on tavallaan jo pesty.

Jos et tiedä, mitä tilata ravintolassa, tilaa munakas ja olut. Munakasta on lähes mahdoton pilata, ja olut nyt vain toimii kaiken kanssa, kunhan ei lähde pelleilemään nyhtöhipsterin jyvistä uutetuilla erikoisoluilla.

Ei sitä kukaan sadan vuoden päästä muista. Mitäkö? No mitään, vai muistatko sinä edes isoisoäitisi nimeä? Anna palaa.

Kaikki Me Naisten kolumnit voit lukea täältä

Seksistä puhumisella ei välttämättä paranneta maailmaa, mutta yksittäisten ihmisten seksielämään sillä voi olla merkittävä vaikutus.

Rosa Meriläinen treenaa vaginapainonnostoa ketsuppipullolla, kertoo saavansa orgasmin ajatuksen voimalla ja masturboi mieluummin kuin meikkaa. Mitä ajattelet tästä?

Kun julkaisimme osan Rosa Meriläisen Seksi ja minä -juttusarjaan antamasta haastattelusta verkossa, kommenttiosiot niin sivustolla kuin Facebookissakin alkoivat käydä nopeasti kuumana. Rosalle avoin puhe seksistä ei ole ongelma, mutta monta muuta se häiritsi. Ei niinkään se seksi, vaan se, että juuri Rosa puhuu siitä.

Kommenteista tulee se vaikutelma, että seksissä ja siitä puhumisessa olisi yhä jotain hävettävää. Rosahan on äiti, miten hän kehtaa! Jotain patoumia tässä taustalla on oltava, kun tuommoisia kertoo!

Kaikki kommentit – olivat ne sitten kauhistelevia, ylistäviä tai naureskelevia – kertovat, että seksistä ja seksuaalisuudesta pitää puhua enemmän. Niin paljon, että seksipuhe muuttuu tylsäksi aamukaurapuuroksi, maailman tavallisimmaksi asiaksi. Sillä asialla Rosakin on haastattelun antaessaan ollut.

Käsityksemme siitä, mitä pidämme normaalina seksuaalisuutena, on usein valitettavan kapea. Se, että joku puhuu omista seksuaalisista kokemuksistaan avoimesti, ei tietenkään tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi puhua tai tehdä samoja asioita. Joskus riittää, että lukee, katsoo telkkarista tai kuulee radiosta. Voi jutella luotettavassa kaveriporukassa tai vain kuunnella, kun avoimemmat keskustelevat. Kaikki se avartaa maailmankuvaa, mikä on seksuaalisuudelle hyväksi.

Seksipuhe avartaa maailmankuvaa ja on seksuaalisuudelle hyväksi.

Rajoittuneet asenteet heikentävät seksuaalista itsetuntoa, mikä on suoraan yhteydessä nautintoon. Jos miettii, onko jokin normaalia tai yleisesti hyväksyttyä, ei pysty täysillä antautumaan nautinnolle. Häpeä ei kuulu seksin harrastamiseen, vaan siitä pitää päästä irti. Siksi tarvitsemme esikuvia, jotka puhuvat suoraan.

Lue myös: ”En pysty katsomaan alapäätäni, se ällöttää minua” – seksuaaliterapeutin mukaan moni nainen kärsii alapäähäpeästä

Se, että puhuu seksistä, ei tarkoita, että miettisi elämässään vain ja ainoastaan seksiä. Monen elämään se kuitenkin kuuluu olennaisena osana ja ainakin käväisee mielessä jopa päivittäin. Miksei siitä silloin voisi puhua? Seksipuhetta vieraksuvien kannattaa myös muistaa, että jotenkin hekin ovat päätyneet aihetta käsittelevän jutun pariin, kenties jopa lukemaan alusta loppuun.

Tiedämme, että monet tutut ja tuntemattomat, miehet, naiset ja muunsukupuoliset harrastavat seksiä ja itsetyydytystä. Intiimit yksityisasiat eivät tietenkään sovi kaikkiin keskusteluihin, mutta olisi tekopyhää kieltää niiden olemassaolo. Seksuaalisuuden pitää saada myös näkyä ja kuulua.

Tällä hetkellä yksi puhuu ja muut pohtivat, onko puhuminen sopivaa.

Silti Rosan haastattelun yhteydessä on puhuttu seksiä enemmän siitä, onko seksistä sopivaa puhua ja jos on, millä tavalla. Aika ei siis vielä ole kypsä vuoropuhelulle. Tällä hetkellä yksi puhuu ja muut pohtivat, onko puhuminen sopivaa.

Jos puhuisimme seksistä itsestään, moni hyötyisi. Ei seksipuheella välttämättä maailmaa paranneta, mutta yksittäisten ihmisten seksielämiin sillä voi olla merkittävä vaikutus.

Kannattaa siis varata hetki sitä varten, että tutkiskelee Rosan sanojen herättämiä ajatuksia ja mielipiteitä. Ne nimittäin voivat paljastaa yllättävän paljon sinusta itsestäsi ja suhtautumisestasi seksiin.

Jenni Kokander arvostaa syksyssä hitautta, hymyttömyyttä ja kaikenvärisiä sukkahousuja.

Syksyssä on parasta kaikki. Aloitetaan siitä, että syksy ei ole kesä. Kesä on täynnä vaatimuksia ja oletuksia. Kesästä on tykättävä. Kesällä pitää koko ajan juoda sidukkaa terassilla, grillata, rentoutua riippumatossa ja ennen kaikkea olla tosi hyvällä tuulella.

Syksyllä saa olla rauhassa vähän hidas ja hymytön. Voi istua pimeällä pihalla ja kuunnella hanhien muuttohuutoja rommiteetä siemaillen. Tuntea, kuinka ihana haikeus puristaa sydäntä.

Ja onhan se nyt helpotus, kun kanadanhanhet rähisevät ja kakkivat edes hetken muualla kuin Helsingin rannoilla.

Sitten on syksyn valo. Tai oikeastaan pimeys. Kun valo vähenee, kaikki näyttää kauniimmalta. Katulampun valossa vesilätäkköön heijastuva hehkuva vaahtera, kynttilän lempeässä hohteessa höyryävä tee ja iltaisin vilkkuvat tuhannet tähdet luovat onnellisuuden kehän. Unohtamatta pimeyden tuomaa helpotusta siivoamiseen. Lasten kuulakärkikynällä tapettiin piirtämät kartat, likaiset ikkunat, pölyiset kirjahyllyt ja tahmaiset valokatkaisijat katoavat armolliseen hämärään.

Kun ilma viilenee, koko keho herää ja ajatuksetkin virkistyvät. Raikkaassa syysilmassa on helppo hengittää.

”Syksyn värit sopivat kaikille.”

En tiedä parempaa stressinhallintakeinoa kuin sienimetsä. Kirpeässä syysilmassa metsässä voi hetken olla täysin vapaa.

Syksyn värit sopivat kaikille. Punaiset posket ja ruskan värittämät puut saavat kenet tahansa näyttämään selfiessä reippaalta ja ihanalta. Jos vielä sijoittaa haravan varren näkymään kuvassa, voi olla varma, että Instagramissa tulee paljon tykkäyksiä.

Jatkuva sade ja myrskyt taas antavat hyvän syyn viettää koko viikonloppu yöpuvussa vätystelemällä. Ja pakkohan viimevuotiset mustikat on leipoa piirakaksi, jotta anoppi saa taas täyttää pakastimen keräämillään marjoilla.

Mustikoiden lisäksi pakastimeen täytyy toki jäädä tilaa myös ranskalaisille ja kalapuikoille, koska arki kuuluu olennaisena osana syksyyn. Arki luo turvalliset raamit kaikelle. Illalla kiireen keskellä lasten kanssa pelattu Afrikan tähti ja pikaisesti pakastimesta räävitty ruoka voivat olla perhe-elämän huippuhetkiä.

Ehkä kuitenkin tärkein ja paras asia syksyssä ovat sukkahousut. Rakastan sukkahousuja. Kaiken värisiä ja paksuisia. Jalat näyttävät niissä kauniilta, ja kun ne vetäisee vatsamakkaroiden yli, ei tarvitse miettiä, näkyykö pikkuhousujen saumat mekon läpi.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.