Jenni Kokander haastaa kaikki laittamaan itsestään alakulmaselfien someen. Kuva: Juha Salminen
Jenni Kokander haastaa kaikki laittamaan itsestään alakulmaselfien someen. Kuva: Juha Salminen

Oman elämäni selviytyjänä pidän itseäni silloin, kun astelen yleisen uimahallin suihkuhuoneeseen, Jenni Kokander kirjoittaa.

Rakastan Selviytyjät-tv-sarjan formaattia. Erityisesti muuttumisleikkiä, joka siihen sisältyy.

Alussa turkoosin veden halki syöksyy veneellinen raikkaita ja lihaisia ihmisiä, mutta viimeisiä jaksoja seuratessa katsoja kiittää, ettei televisiossa ole sitä tuoksuominaisuutta, jota ruokaohjelmia katsoessa kaipailee. Nälkiintyneet, väsyneet haisulit saavat kaiken kunnioitukseni, koska minusta ei koskaan olisi kyseiseen koitokseen.

Suurimmat haasteet Selviytyjät-tyyppisessä formaatissa olisivat minulle varmasti ulkonäköön liittyviä. En toki pärjäisi kilpailuissakaan, ja juonittelijana olisin varmasti täysi nolla. Mutta eniten minua stressaisi varmasti se, että joutuisin heti herättyäni muiden katseiden alle, tv-kameroista puhumattakaan.

En suostuisi luopumaan leggingseistäni lämpöhalvauksen uhallakaan, ja joutuisin passaamaan kaikki tehtävät, joissa tukka voisi kastua.

Itsetuntoni oli kovalla koetuksella jo, kun viime lauantaina epähuomiossa avasin oven Jehovan todistajalle juuri suihkusta tultuani. Viestiä vain sinne sanansaattajille, ettei hämmennykseni johtunut hengellisestä keskustelusta, vaan siitä, että minut yllätettiin ennen kuin olin ehtinyt liimaamaan otsatukkani hiuslakalla peittääkseni pakenevaa hiusrajaani.

Ihmettelen välillä lehtijuttuja, joissa julkisuuden henkilöt näyttäytyvät ilman meikkiä.

Voin huoletta postata itsestäni meikittömän kuvan someen, mutta turvonnutta aamunaamaa ja likaista tukkaa en kestäisi esitellä.

Ihmettelen välillä lehtijuttuja, joissa julkisuuden henkilöt näyttäytyvät ilman meikkiä. Siinähän ei ole juurikaan mitään rohkeaa tai ennen näkemätöntä. Meikittömässä poseerauksessa ei ole mitään hallitsematonta tai paljastavaa.

Ilahduttava olisi sellainen artikkeli, jossa poseerattaisiin krapulanaamalla, eiliset ripsivärit kökkäreinä ja yölliset grilliherkut poskilla. Tai influenssan kourissa, kun nenä näyttää punaiselta perunalta ja kuumeiset silmät ovat muurautuneet rähmästä umpeen.

Alakulmaselfiehaaste voisi myös olla vekkuli, vaikka tuskin kovinkaan suosittu.

Lähikuva huuliherpeksestä tai finnihyökkäyksestä olisi varmaan jo liikaa.

Lähikuva huuliherpeksestä tai finnihyökkäyksestä olisi varmaan jo liikaa, mutta rikkoisi hyvin tätä pelkuruutta suhteessa luonnolliseen ulkonäköön.

Oman elämäni selviytyjänä pidän itseäni silloin, kun astelen yleisen uimahallin suihkuhuoneeseen. Vaikka ajatus veltosta ihosta, selluliitista ja suonikohjuista pyrkii häpeänä mieleeni, tiedän, että vilkaisu ympärille on kuin koskemattomuusamuletti. Omien heimolaisteni seurassa tiedän olevani turvassa. Ihohuokosia, karvoja, mustelmia ja arpia. Samoja kauniita ihmisiä kuin television sankariselviytyjät.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.