Onko sinusta ok kurittaa lapsiasi? Ei? Entä itseäsi?

Se, että hallitsee oman käytöksensä, pysyy päätöksissään. Voittaa taistelun itseään vastaan. Se on sitä itsekuria!

Sana on kamala. Itsekurin ihannointi on lähtenyt käsistä: ”Hänellä on niin hyvä itsekuri” tarkoittaa suurin piirtein jotakin yhtä myönteistä kuin ”Hän on pelastanut lukuisia lapsia kaivosta”.

Äärimmillään vietynä itsekuri muuttuu asketismiksi, jossa ruumis ja mieli tottelevat kuin koira.

Meille muille se tarkoittaa enimmäkseen, ettei pitkän työpäivän jälkeen kaarra ruokakaupan hevi-osaston sijaan viereiseen pizzapuffetiin. Että kykenisi syömään porkkanoita, eikä vain americana-pizzaa.

Menneinä aikoina ajateltiin (ja nykyäänkin ääliöt ajattelevat), että itsekuri on välttämätön hyvä etenkin naisille. Ilman sitä heistä tulee helposti hysteerisiä ja sitä mukaa typeriä, eikö vain, häh? Ihan ilman kontrollia täällä painetaan menemään!

Kamalalla sanalla on toki hyvät aikeet. Itsekuri auttaa meitä saavuttamaan pitkäkestoista mielihyvää. Ei saa antautua lyhyen tähtäimen houkutuksille, jotka viekoittelevat pois maalista. Oli se maali sitten timmimmät vatsalihakset, kiroilun tai tupakoinnin lopettaminen, pyykin peseminen tai kehittyminen ihmisenä.

Näissä tavoitteissa ei ole mitään vikaa. Ei ollenkaan. Mutta täytyykö niihin pyrkiä kurittamisella?

Se on liian äärimmäistä. Entä jos kohtelisimme itseämme johdonmukaisesti mutta lempeästi? Myöntäisimme, että repsahduksen jälkeen voi tulla uusi alku. Kuten aina tuleekin.

Lopettaisimme itsemme ruoskimisen. Vertaapa näitä kahta lausahdusta:

”Kuritan lapsiani.”

”Kuritan itseäni.”

Vain toinen näistä on ok. Kummankaan ei tarvitse olla.

Lue lisää:

Näin onnistut elämänmuutoksessa – 9 keinoa saavuttaa hyvä olo pysyvästi

Etkö osaa vastustaa kiusausta? Näillä nikseillä opit itsehillintää

Näin pilaat takuulla nautintosi

Missä viipyvät sankarillisista anopeista kertovat toimintaleffat?

”En todellakaan ole mikään äitipuoli. Ne on ilkeitä.”

Olen kuunnellut puolella korvalla lasten leikkimistä, mutta nyt meinaan kierähtää sohvalta alas. Miten lapsi voi tänä uusperheiden kulta-aikana ajatella ensimmäisenä, että äitipuoli on varmasti vastenmielinen tyyppi?

No, tietysti sen tähden, että klassikkosaduissa äitipuolien kohtalot ovat harvoin olleet niitä hauskimpia. Lumikin äitipuoli tanssii itsensä hengiltä hehkuvat rautakengät jalassaan, Hannun ja Kertun nälkäkuolemaan kiikuttanut eukko kohtaa itse kuoleman.

Viihteen voima on järkyttävän suuri.

Löytyy meiltä toki toinenkin latautunut perhetitteli, anoppi. Tästä lienee kiittäminen modernimpaa vitsiperinnettä. Toki vetävät tarinat vaativat aina roistonroolinsa, mutta missä ovat kettuilut pahantahtoisista appiukoista ja sadut saatanallisista isäpuolista?

Viihteen voima on järkyttävän suuri. Tilannetta tasapainottamaan tarvitsisimme valkokankaan täydeltä supersankariäitipuolia ja agenttianoppeja. Heitähän on oikeasti maailma pullollaan, joten ei luulisi olevan vaikea löytää? 

Kari Aihinen sai haukut, kun hän kertoi naisten huippukokkiuran kaatuvan usein siihen, että naiset ovat kotona lasten kanssa. Taisimme suuttua, koska hän osui arkaan paikkaan – ja oli osittain oikeassa.

Maineikkaan Savoy-ravintolan keittiöpäällikkö Kari Aihinen sai viime kuussa aikaan valtavan kohun vierailtuaan Ylen Puoli Seitsemän -ohjelmassa. Kun häneltä kysyttiin, miksi huippukokit ovat yleensä miehiä, Aihinen vastasi näin:

– No siihen tulee ihan tällainen fysiikan lait. Mimmit synnyttävät ja ovat sitten kotona yhden tai kaksi vuotta, miten sitten ovatkin äitiydet, raskaudet ja imetykset. Kyllä se vaikuttaa, koska tämä on niin raju ala.

– Ala menee eteenpäin, tulee uusia laitteita ja raaka-aineita. Kun palaa äitiyslomalta, pitää tehdä duunia entistä rajummin. Mutta sitten tulee eteen se, kuka hakee ja vie lapset päiväkotiin.

Fysiikan lait? Mitä? Moni veti herneet nenäänsä, ja Aihinen nostettiin tikunnokkaan. Mies pyysi anteeksi, ja aiheen käsittely loppui kuin seinään.

”Lasta hoitaa lähes aina äiti. Kotihoidontukea nostettiin keskimäärin 14 kuukautta.”

Olisi kuitenkin kannattanut jatkaa keskustelua ja kiinnittää huomiota siihen, mitä Aihinen sanoi epäonnisen ”fysiikan lait” -sanaparin jälkeen. Se nimittäin on valitettavasti totta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi syyskuussa raportin, jossa käsitellään perhevapaita, talouskriisiä ja sukupuolten tasa-arvoa. Raportissa todetaan, että lähes yhdeksässä kymmenestä perheestä lasta hoidetaan vanhempainvapaan päättyessä ainakin jonkin aikaa kotihoidontuella. Lasta hoitaa lähes aina äiti. Kotihoidontukea nostettiin keskimäärin 14 kuukautta. Lyhyellä matematiikalla se tekee yhteensä kaksi vuotta kotiäitiyttä.

”Jos naiset haluavat kuroa palkkakuilua umpeen, pääsemme tavoitteeseen vain töitä tekemällä.”

Miksi suutuimme Aihisen möläytyksestä? Siksi, koska hän oli osittain oikeassa. Miehet eivät yleensä ole lasten kanssa kotona muutamaa viikkoa, korkeintaan kuukautta pidempään. Syitä tähän on varmasti monia. Miehet eivät ehkä halua jäädä pois töistä. Työpaikalla hoitovapaaseen saatetaan suhtautua nuivasti ja annetaan ymmärtää, että koti-isät eivät ylennyksiä saa. Joskus voi myös olla, ettei puoliso anna jäädä, koska haluaa itse olla kotona. Monesti esteenä on myös raha: miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja sen vuoksi äidin on järkevämpi jäädä kotiin.

Tässä vaiheessa pitäisi kuitenkin hälytyskellojen soida. Jos naiset haluavat kuroa palkkakuilua umpeen, pääsemme tavoitteeseen vain töitä tekemällä.

”Paras tapa panna Aihiselle jauhot suuhun on mennä vauvavuoden jälkeen töihin.”

Myös isien pitäisi pystyä jäämään kotiin. Vain sillä tavalla voimme varmistaa sen, että myös naisten urat etenevät, myös naiset saavat mahdollisuuksia parempiin palkkoihin, myös naisille kertyy tasaisesti eläkettä ja ennen kaikkea silloin myös työnantajat, ne pienetkin, uskaltaisivat palkata enemmän naisia.

Paras tapa panna Aihiselle jauhot suuhun on mennä vauvavuoden jälkeen töihin ja suoda miehelle mahdollisuus koti-isyyteen. Mielensäpahoittaminen ei edistä asiaa tippaakaan.