Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka  kokeilee kaikkea ainakin kerran. Twitter: @MiinaSupinen
Miina Supinen on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka kokeilee kaikkea ainakin kerran. Twitter: @MiinaSupinen

Aiemmin kirjailija saattoi joutua jumalanpilkasta oikeuteen, mutta vähemmistöjä, ulkomaalaisia ja naisia sai pilkata huoletta, Miina Supinen kirjoittaa.

Yksi lempikirjoistani on Vladimir Nabokovin Lolita. Kaunokirjallisilla mittareilla romaani on priimaa, mutta aihe on hyytävä: se kertoo aikuisen miehen ja 12-vuotiaan tytön seksisuhteesta.

Lolita oli aikoinaan kohuteos, mutta ehkä enemmänkin seksin kuin pedofilian vuoksi. Gummerus julkaisi kirjasta painoksen, jonka kannessa oli alaston nainen ja teksti ”eroottisen kirjallisuuden klassikkoja”. Eipä menisi enää läpi.

”Eroottisen kirjallisuuden klassikkoja”. Eipä menisi enää läpi.

Jokaisella ajalla on omat tabunsa ja kielletyt aiheensa. Vielä 60-luvulla kirjailija saattoi joutua jumalanpilkasta oikeuteen, mutta vähemmistöjä, ulkomaalaisia ja naisia sai pilkata huoletta. Tulevaisuudessa kauhistellaan jotakin, joka on tänä päivänä täysin salonkikelpoinen puheenaihe.

Nykypäivän tarinanikkarit saavat välillä kuulla syytöksiä kulttuurisesta omimisesta. Ensin keskiluokkainen, länsimaalainen hetero kirjoittaa romaanin vaikka maahanmuuttajasta tai transsukupuolisesta nuorukaisesta. Hän kuvaa mielestään koskettavasti hahmonsa elämää ja vaikeuksia. Lukijatkin ehkä tykkäävät. Kirjaa pidetään kenties silmiä avaavana ja tärkeänä puheenvuorona.

Aktivistit kuitenkin älähtävät. He vastustavat kulttuurista omimista. Heidän mielestään tarina on varastettu ja vääristelevä. Kirjailija ei saisi keksiä päästään etnisten ja alistettujen ryhmien edustajia, joiden elämää ei oikeasti tunne. Tämä ei ole sinun tarinasi, he sanovat.

Tilanne on uusi taiteilijoille, jotka ovat tottuneet saamaan kritiikkiä pikemmin konservatiiveilta. Nyt moitteet tulevat vähemmistöaktiiveilta, joiden puolella tekijät ovat ehkä mieltäneet olevansa.

Myös hyväntahtoisiksi tarkoitetut kuvaukset voivat olla rasistisia ja loukkaavia. Romantisoivat tarinat alkuperäiskansoista jaloina villeinä voivat olla alentuvia ja tökeröitä. Tv-sarjojen kivat maahanmuuttajat ja sympaattiset homot ovat joskus latteita stereotyyppejä.

Tänä syksynä keskustellaan Jari Tervon Matriarkka-romaanista, joka kertoo inkeriläisestä suvusta. Bloggari Veikka Lahtisen mielestä Tervon olisi pitänyt kuunnella tarkemmin inkeriläisten omia tarinoita. Tervo kun kehtasi olla edelleen sitä mieltä, että kirjoittaminen on soololaji.

Naiset lähinnä aiheuttavat harmia ja iloa olemalla seksikkäitä.

Luulen, että jokainen hyväosainenkin nainen ymmärtää ainakin pikkuisen vähemmistöaktivistien turhautumista. Maailmankirjallisuus ja populaarikulttuuri ovat täynnä mielenkiintoisia mieshahmoja. Naisia on vähän, ja he ovat lähinnä aiheuttamassa miehille harmia ja iloa olemalla seksikkäitä.

Kulttuurisen omimisen täydellinen välttäminen on tietysti mahdotonta. Vapaa mielikuvitus on tarinankertojan tärkein työkalu. Ilman sitä fiktio kuolee.

Meissä kaikissa on myös paljon samaa. Tarinat rohkeudesta, petoksesta, rakkaudesta ja kuolemasta vetoavat kaikkialla maailmassa.

Lue Me Naisten kaikki kolumnit täältä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Nainen

Hyväntahtoinenkin tarina voi loukata

Jesu... ...ja suurella varmuudella olet yksi niistä "hyväntahtoisista" -puhujista... mutta entäpä jos kyse olisi äidistäsi, siskostasi, tyttöystävästäsi, vaimostasi, tyttärestäsi.... hakisit suomalaisen miehen menttaliteetillä haulikon. Puhe on hyökkäys ellei muuten niin objektivoiden joka kertoo siitä minkä arvoisena kaunista naista pidetään ja kuinka merkityksellisenä hänen tekemisiään. Mieti jos jokainen tekosi ja sanasi arvotetaan vartalon ja kasvojen mitta puulla niin että jokainen...
Lue kommentti

Jenni Kokander arvostaa syksyssä hitautta, hymyttömyyttä ja kaikenvärisiä sukkahousuja.

Syksyssä on parasta kaikki. Aloitetaan siitä, että syksy ei ole kesä. Kesä on täynnä vaatimuksia ja oletuksia. Kesästä on tykättävä. Kesällä pitää koko ajan juoda sidukkaa terassilla, grillata, rentoutua riippumatossa ja ennen kaikkea olla tosi hyvällä tuulella.

Syksyllä saa olla rauhassa vähän hidas ja hymytön. Voi istua pimeällä pihalla ja kuunnella hanhien muuttohuutoja rommiteetä siemaillen. Tuntea, kuinka ihana haikeus puristaa sydäntä.

Ja onhan se nyt helpotus, kun kanadanhanhet rähisevät ja kakkivat edes hetken muualla kuin Helsingin rannoilla.

Sitten on syksyn valo. Tai oikeastaan pimeys. Kun valo vähenee, kaikki näyttää kauniimmalta. Katulampun valossa vesilätäkköön heijastuva hehkuva vaahtera, kynttilän lempeässä hohteessa höyryävä tee ja iltaisin vilkkuvat tuhannet tähdet luovat onnellisuuden kehän. Unohtamatta pimeyden tuomaa helpotusta siivoamiseen. Lasten kuulakärkikynällä tapettiin piirtämät kartat, likaiset ikkunat, pölyiset kirjahyllyt ja tahmaiset valokatkaisijat katoavat armolliseen hämärään.

Kun ilma viilenee, koko keho herää ja ajatuksetkin virkistyvät. Raikkaassa syysilmassa on helppo hengittää.

”Syksyn värit sopivat kaikille.”

En tiedä parempaa stressinhallintakeinoa kuin sienimetsä. Kirpeässä syysilmassa metsässä voi hetken olla täysin vapaa.

Syksyn värit sopivat kaikille. Punaiset posket ja ruskan värittämät puut saavat kenet tahansa näyttämään selfiessä reippaalta ja ihanalta. Jos vielä sijoittaa haravan varren näkymään kuvassa, voi olla varma, että Instagramissa tulee paljon tykkäyksiä.

Jatkuva sade ja myrskyt taas antavat hyvän syyn viettää koko viikonloppu yöpuvussa vätystelemällä. Ja pakkohan viimevuotiset mustikat on leipoa piirakaksi, jotta anoppi saa taas täyttää pakastimen keräämillään marjoilla.

Mustikoiden lisäksi pakastimeen täytyy toki jäädä tilaa myös ranskalaisille ja kalapuikoille, koska arki kuuluu olennaisena osana syksyyn. Arki luo turvalliset raamit kaikelle. Illalla kiireen keskellä lasten kanssa pelattu Afrikan tähti ja pikaisesti pakastimesta räävitty ruoka voivat olla perhe-elämän huippuhetkiä.

Ehkä kuitenkin tärkein ja paras asia syksyssä ovat sukkahousut. Rakastan sukkahousuja. Kaiken värisiä ja paksuisia. Jalat näyttävät niissä kauniilta, ja kun ne vetäisee vatsamakkaroiden yli, ei tarvitse miettiä, näkyykö pikkuhousujen saumat mekon läpi.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Tuottajamoguli Harvey Weinsteinin sikailuja seurannut somekampanja ravisuttaa Suomessa saakka.

Tasan vuosi sitten uskoni ihmisiin oli vähissä. Julkisuuteen oli juuri päätynyt video, jossa Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Donald Trump, 71, kehuskeli suudelleensa, kourineensa ja yrittäneensä harrastaa seksiä vastentahtoisten naisten kanssa. ”Kun olet tähti, he antavat tehdä sen.”

Presidentiksi oli änkeämässä mies, joka kohteli naisia kuin kertakäyttömukia. Tarrasi kiinni, viskasi rutattuna menemään – ja otti taas uuden käsittelyynsä. Ja sitten tämä hahmo valittiin johtamaan vapaata maailmaa. Koska Trump nyt on Trump.  Vitsi, vitsi. 

Tässä valossa elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin, 65, ahdisteluvyyhdin paljastuminen ei vielä viikko sitten juuri hätkäyttänyt. Silloin New York Times -lehti raportoi, että Weinstein oli vuosikymmenten aikana ahdistellut useita näyttelijöitä ja naispuoleisia työntekijöitään. Nyt koko ajan kasvava naisjoukko syyttää Harvey Weinsteinia seksuaalisesta ahdistelusta ja jopa raiskauksista.

”Aikakausi, jossa silmät ummistetaan seksuaalisesti hyökkäävältä käytökseltä, on ohi. ”

Tällä kertaa asiaan reagoitiin. Muun muassa Oscar-akatemia oli yllättävän vikkelä liikkeissään ja erotti Weinsteinin.

– Elokuvateollisuuden aikakausi, jossa silmät ummistetaan seksuaalisesti hyökkäävältä käytökseltä ja työpaikka-ahdistelulta, on ohi. Kyseessä on äärimmäisen vakava ongelma, jolle ei ole sijaa yhteisössämme, akatemian tiedotteessa julistettiin. 

Näyttelijä Alyssa Milano, 44, pisti paremmaksi.  Hän kehotti twiitissään, että kaikki seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet kirjoittaisivat ”Minä myös” statukseensa, jotta ihmiset käsittäisivät, kuinka suuri ongelma on.

Ja kansahan kirjoitti. Veikkaanpa, että useimman Facebookin käyttäjän silmille on jo napsahtanut tuo teksti. Uudestaan ja uudestaan. Seksuaalinen häirintä todella on muuttunut näkyväksi ympäri maailmaa päivitys päivitykseltä.

Jos toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät käytöstavat tai ihan vain perusinhimillisyys eivät ole riittävän painavia syitä itsensä hillitsemiseen, ehkä somen pelko ajaa saman asian?

Niin näkyväksi, että ehkä toimintaympäristön muuttuminen alkaa pikkuhiljaa iskostua myös kähmijädinosaurusten kaaleihin. Tänä digitaalisuuden aikana suljettujen ovien takana tapahtuvat asiat eivät välttämättä enää jää sinne. Ahdistellut uskaltavat puhua – ja heidän äänensä myös kuuluu.

Jos toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät käytöstavat tai ihan vain perusinhimillisyys eivät ole riittävän painavia syitä itsensä hillitsemiseen, ehkä somen pelko ajaa saman asian?

Kiitos digiloikka, olet yllättävän hyvä!

Miten on?

Hei kähmijät ja ahdistelijat, koko maailma tietää pian sikailunne

Miesten tänne kirjoittamat kommentit kertovat karua kieltä siitä, miten koko asiaa edelleenkin vähätellään. Miksi naiset valehtelisivat tällaisesta asiasta omalla nimellään ja naamallaan? Mitä ihmettä he voittaisivat tällä? Vinkki teille pojat: muistelkaa itseänne parikymppisinä ja miettikää, miltä olisi tuntunut, jos 6- tai 7-kymppinen täti-ihminen olisi tarrannut teitä perseestä tai munista kiinni. Olisko tuntunut kivalta? Olisko halut heränneet?
Lue kommentti
Mikä siinä on niin vaikeaa taj...

Hei kähmijät ja ahdistelijat, koko maailma tietää pian sikailunne

Vierailija kirjoitti: No jaa, kyllä minua ainakin on humalaiset naiset kourineet perseestä ravintolassa enkä siitä mitään sen kummempia traumoja saanut. Eli kun sinä et ole traumoja saanut, niin muutkaan eli naisetkaan eivät saa saada traumoja, joten ongelmaa ei ole. Tätähän sinä kirjoituksellasi tarkoitit. Tiedoksesi, että minä EN halua, että humalaiset tai selvin päin olevatkaan miehet tulevat kourimaan minua perseestä - kas kun a) en pidä siitä, että minuun kosketaan ilman lupaani ja b) kun...
Lue kommentti