Sormet pois korvista! Riikka Slunga-Poutsalo

Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kertoi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa vihaavansa feminismiä.

Slunga-Poutsalon perustelut "feminismivihaan" vaikuttavat siltä, ettei hän ole erityisemmin perehtynyt asiaan, ja hönkäisi haastattelussa, mitä sylki sattui suuhun tuomaan. Mutta Slunga-Poutsalon feminisminvastainen asenne ei ole nykyään mitenkään harvinainen, joten on syytä kumota nämä väittämät.

"Mä oon nainen, ja mulla on naisena omat vahvuudet ja heikkoudet. Samoin mun miehellä, se on mies, ja sillä on vehkeet jalkojen välissä, ja sillä on omat vahvuudet ja heikkoudet."

Feminismi eli tasa-arvoiseen yhteiskuntaan pyrkiminen ei tarkoita biologisen sukupuolen kieltämistä. Feminismi ei tarkoita sitä, että miehen ja naisen pitää olla samanlaisia. Feminismi tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat täysin yhtäläisillä mahdollisuuksilla olla sellaisia kuin ovat ja toteuttaa sitä, mitä parhaiten osaavat ja haluavat, ilman että vehkeiden merkki jalkojen välissä ohjailee tietoisesti tai tiedostamatta omia ja ympäristön odotuksia. Tämä koskee sekä naisia että miehiä.

Minulla ja Riikka Slunga-Poutsalolla ei ole samoja vahvuuksia ja heikkouksia, vaikka naisia olemmekin.

 "Feminismissä on vahvasti negatiivinen sävy. Ei se ole enää tänä päivänä sitä, että kannatat tasa-arvoa. Sillä on sellainen sävy arkipuheessa, että haluat naisille enempi miesten kustannuksella."

Vaihdetaanko sanan feminismi tilalle sana perussuomalaisuus, sanan nainen tilalle suomalainen ja sanan mies tilalle ulkomaalainen?

Vitsi, vitsi, mutta feminismiä vastustavat käyttävät usein perusteluna mutu-tuntumaa siitä, että kyse on naisten halusta lytätä miehet. Ei ole. Feminismi yleisliikkeenä ei ole vallanhimoinen kostoprojekti, jotkut sen hyvin marginaaliset ääriliikkeet ovat. (Tältä varmasti tuntuu myös valtavirtamuslimeista, joihin tietämättömyyden, ennakkoluulojen ja pelon takia sotketaan jatkuvasti Al-Qaida ja Isis.)

Feminismi, edelleen, pyrkii tasa-arvoon. Se, että sukupuolinen syrjintä on Suomessa lainsäädännössä kielletty ei valitettavasti tarkoita sitä, että tasa-arvo on nyt valmis. Ihmisten mielissä, niin yhteiskunnallisessa kuin arkielämässäkin, elävät hyvin voimakkaina käsitykset, millainen on mies ja millainen nainen, ja mitä heidän tehtäviinsä kuuluu.

Feminismi pyrkii höllentämään näitä tiukkoja rajoja, jotta ihmiset saisivat olla miehiä ja naisia paljon monipuolisemmin. Siitä ei seuraa yhteiskunnalle, Suomelle ja yksityisille ihmisille mitää muuta kuin puhdasta hyötyä.

"Suomessa naiset on niin tasa-arvoisia, että ne näyttääkin miehiltä."

Oikeastaan tämän tasoinen heitto ei ansaitsisi huomiota, mutta se kuvaa hyvin sitä, miten suuri, yhteiskunnallinen asia mitätöidään mauttomilla heitoilla ja takertumalla lillukanvarsiin.

"Että yritetään olla yhtä tasa-arvoisia kuin miehet tai vähän tasa-arvoisempiakin. Se saa mut työntämään sormet korviin."

Slunga-Poutsalon tähän kommenttiin tiivistyy kristallinkirkkaasti se syy, miksi feminismiä tarvitaan: Maan kolmanneksi suurimman puolueen puoluesihteeri, joka sattuu olemaan nainen, on sitä mieltä, että on syytä työntää sormet korviin, kun naiset puhuvat halustaan olla tasa-arvoisia miesten kanssa. Hän siis ei halua tietää asiasta mitään, koska se on hänestä niin ärsyttävää.

Miksi se on niin vastenmielistä? Tähän ihan oikeasti kaipaisi vastauksen.

Slunga-Poutsalo käyttää kuitenkin verbiä "yritetään", mikä tarkoittaa, että hän itsekin tietää, ettei Suomessa eletä missään täydellisessä tasa-arvoidyllissä.

Joten sormet pois korvista, Slunga-Poutsalo.

Lue lisää:

Arman Alizad ja muut miehet tekevät feminismistä miesten asian

Raivohauska feministi Caitlin Moran

Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain nainen haluaa naimisiin ja järjestää häät.

”Alkuruualle ja pääruualle annan kahdeksan, kakulle seitsemän. Toivottavasti omissa häissä kakku ei ole yhtä kuiva.”

Hääpuku taas on vähän liikaa kaikkea, liikaa ruusua, rypytystä ja nauhaa.

”Se näytti roolipuvulta. Prinsessapuvulta jostain näytelmästä.”

”Ehkä olisi ollut järkevämpi valita itselle sopiva puku eikä ottaa toisen valitsemaa ja itselle sopimatonta pukua.”

Armoa ei anneta, vaikka morsian on päättänyt mennä naimisiin edesmenneen serkkunsa hääpuvussa ja kunnioittaa eleellä tämän muistoa.

Livin Neljät häät Suomi -ohjelmassa neljä naista kiertää vieraina toistensa häissä ja pisteyttää tarjoilut, hääpuvun ja ohjelman.  Häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä. Ei, vaikka suuri osa suomalaisista avioliitoista päättyy eroon hulppeista hääjärjestelyistä huolimatta.

”Livin Neljät häät Suomi -ohjelman häissä vain puitteilla on väliä, ei sisällöllä.”

Asetelma on niin kulunut ja vanhanaikainen kuin voi olla. Morsiamille häät ovat esitys ja koko siihenastisen elämän huipennus, naispuolisille vieraille mahdollisuus päästä koulukiusaajamaiseen sävyyn arvostelemaan ja vertailemaan omaa prinsessapäivää muiden suoritukseen.

Ja sitten sulhaset. Mitä niistä? Ai niin, hekin liittyvät jotenkin häihin ja avioliittoon. Formaatin keksijöiden mielestä kuitenkin vain hyvin etäisesti, sillä heitä ei ohjelmassa huomioida juuri mitenkään.  Ilmeisesti 2000-luvun Suomessa vain morsian haluaa ehdoin tahdoin naimisiin ja järjestää häät. Hääjuhla on morsiamen ja ylipäänsä naisten show, sulhaset ja miehet ovat häissä mukana lähinnä pakotettuina statisteina.

Ohjelma on toki viihdettä ja tosi-tv:tä puhtaimmillaan, mutta ei ole ihme, jos avioliitto vaikuttaa fiksuista nykynaisista melko kulahtaneelta touhulta.

Suomalainen katukuva vilisee tatuointeja, ja moni jaksaa haukkua niitä suureen ääneen. Miksi juuri tatuointeja pidetään suurimpana tyylisyntinä ja niiden perusteella tehdään tulkintoja tuntemattomista ihmisistä?

Oli itsellä ihossa mustetta tai ei, monelle meistä tatuointi ei ole vain tatuointi. Ajatellaan, että jos antaa kuvioida ihoonsa jotain pysyvää, siihen on liityttävä jotain suurta ja merkityksellistä. Monella tatuoinnin ottajalla liittyykin.

Ehkä siksi tatuoinnin nähdessään on niin helppoa siirtyä suoraan johtopäätöksiin. Tuorein esimerkki on noin viikon takaa Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta. Tulevan vaimonsa vasta tavanneen Heikin katse tarkentui nopeasti tatuointeihin, jotka hääpuku paljasti.

Miina vaikutti eri tyyliseltä siinä heti ensi hetkillä. Ehkä persoonallisuudeltaan, ulkonäöltään, tatuoinneiltaan. Ehkä semmosia epäilyksen tunteita tuli, Heikki totesi Miinasta.

Heikin puolustukseksi on toki sanottava, että samassa jaksossa hän myös analysoi olevansa sellainen tyyppi, joka herkästi tuomitsee ihmiset ensivaikutelman perusteella. Se kertonee, että Heikki muistutti itseään ohjelman ideasta: ole avoin ja anna toiselle mahdollisuus.


Tatuointi ei välttämättä ole kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Sitä tosiaan toivoisi sekä Heikiltä että kaikilta muilta tatuointeja arvostelevilta. Suomessa tatuointeja näkyy todella paljon, ja vähintään yhtä äänekästä on niiden haukkuminen. Jälkimmäinen ei tee ihmisestä yhtään parempaa tai tyylikkäämpää.

Tatuointi voi olla kuin osa persoonallisuutta. Se voi myös olla vain kuva, joka sattuu miellyttämään kantajaansa. Tai sitten se voi olla etelänlomalla otettu, parissa vuosikymmenessä jo venähtänyt ja haalistunut muisto. Tulipa hankittua, joten roikkukoon mukana. Vähän kuin se jo nuhjaantunut sohva tai kallis mutta vähän oudon värinen neulepaita, jonka osti ajatellen, että tämä on hyvä valinta vuosiksi eteenpäin.

Tatuointi ei välttämättä ole kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sen taustat selviävät vain, jos kuvan kantaja haluaa niistä kertoa. Ja persoonallisuudestakin on helpompi päätellä jotain, kun ihminen ei ole tälläytyneenä hääeleganssiin. 

Fjoella86

Tiedoksi Ensitreffit-Heikille ja muille: tatuointi ei välttämättä kerro ihmisestä sen enempää kuin muodista mennyt villapaitakaan

Siitakin huolimatta, etta vaikutan ajan jalkoihin jaaneelta, taytynee muistuttaa, etta tatuoinnit eivat ole kultuurisesti neutraali asia. Siita ei ole historian mittakaavassa hirvean pitka aika kun tatuoinnin ottajat olivat niita yhteiskunnan jasenia, joiden moraali ja tavat olivat valtavassa ristiriidassa muun vaeston arvojen kanssa. Viela tanakin paivana on olemassa maita, joissa tatuoinnit ovat osa rikollisten, jengien tai muiden laitatienkulkijoiden tyylia. Viela enemman on maita, jotka...
Lue kommentti