Sormet pois korvista! Riikka Slunga-Poutsalo

Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kertoi viime sunnuntain Helsingin Sanomissa vihaavansa feminismiä.

Slunga-Poutsalon perustelut "feminismivihaan" vaikuttavat siltä, ettei hän ole erityisemmin perehtynyt asiaan, ja hönkäisi haastattelussa, mitä sylki sattui suuhun tuomaan. Mutta Slunga-Poutsalon feminisminvastainen asenne ei ole nykyään mitenkään harvinainen, joten on syytä kumota nämä väittämät.

"Mä oon nainen, ja mulla on naisena omat vahvuudet ja heikkoudet. Samoin mun miehellä, se on mies, ja sillä on vehkeet jalkojen välissä, ja sillä on omat vahvuudet ja heikkoudet."

Feminismi eli tasa-arvoiseen yhteiskuntaan pyrkiminen ei tarkoita biologisen sukupuolen kieltämistä. Feminismi ei tarkoita sitä, että miehen ja naisen pitää olla samanlaisia. Feminismi tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat täysin yhtäläisillä mahdollisuuksilla olla sellaisia kuin ovat ja toteuttaa sitä, mitä parhaiten osaavat ja haluavat, ilman että vehkeiden merkki jalkojen välissä ohjailee tietoisesti tai tiedostamatta omia ja ympäristön odotuksia. Tämä koskee sekä naisia että miehiä.

Minulla ja Riikka Slunga-Poutsalolla ei ole samoja vahvuuksia ja heikkouksia, vaikka naisia olemmekin.

 "Feminismissä on vahvasti negatiivinen sävy. Ei se ole enää tänä päivänä sitä, että kannatat tasa-arvoa. Sillä on sellainen sävy arkipuheessa, että haluat naisille enempi miesten kustannuksella."

Vaihdetaanko sanan feminismi tilalle sana perussuomalaisuus, sanan nainen tilalle suomalainen ja sanan mies tilalle ulkomaalainen?

Vitsi, vitsi, mutta feminismiä vastustavat käyttävät usein perusteluna mutu-tuntumaa siitä, että kyse on naisten halusta lytätä miehet. Ei ole. Feminismi yleisliikkeenä ei ole vallanhimoinen kostoprojekti, jotkut sen hyvin marginaaliset ääriliikkeet ovat. (Tältä varmasti tuntuu myös valtavirtamuslimeista, joihin tietämättömyyden, ennakkoluulojen ja pelon takia sotketaan jatkuvasti Al-Qaida ja Isis.)

Feminismi, edelleen, pyrkii tasa-arvoon. Se, että sukupuolinen syrjintä on Suomessa lainsäädännössä kielletty ei valitettavasti tarkoita sitä, että tasa-arvo on nyt valmis. Ihmisten mielissä, niin yhteiskunnallisessa kuin arkielämässäkin, elävät hyvin voimakkaina käsitykset, millainen on mies ja millainen nainen, ja mitä heidän tehtäviinsä kuuluu.

Feminismi pyrkii höllentämään näitä tiukkoja rajoja, jotta ihmiset saisivat olla miehiä ja naisia paljon monipuolisemmin. Siitä ei seuraa yhteiskunnalle, Suomelle ja yksityisille ihmisille mitää muuta kuin puhdasta hyötyä.

"Suomessa naiset on niin tasa-arvoisia, että ne näyttääkin miehiltä."

Oikeastaan tämän tasoinen heitto ei ansaitsisi huomiota, mutta se kuvaa hyvin sitä, miten suuri, yhteiskunnallinen asia mitätöidään mauttomilla heitoilla ja takertumalla lillukanvarsiin.

"Että yritetään olla yhtä tasa-arvoisia kuin miehet tai vähän tasa-arvoisempiakin. Se saa mut työntämään sormet korviin."

Slunga-Poutsalon tähän kommenttiin tiivistyy kristallinkirkkaasti se syy, miksi feminismiä tarvitaan: Maan kolmanneksi suurimman puolueen puoluesihteeri, joka sattuu olemaan nainen, on sitä mieltä, että on syytä työntää sormet korviin, kun naiset puhuvat halustaan olla tasa-arvoisia miesten kanssa. Hän siis ei halua tietää asiasta mitään, koska se on hänestä niin ärsyttävää.

Miksi se on niin vastenmielistä? Tähän ihan oikeasti kaipaisi vastauksen.

Slunga-Poutsalo käyttää kuitenkin verbiä "yritetään", mikä tarkoittaa, että hän itsekin tietää, ettei Suomessa eletä missään täydellisessä tasa-arvoidyllissä.

Joten sormet pois korvista, Slunga-Poutsalo.

Lue lisää:

Arman Alizad ja muut miehet tekevät feminismistä miesten asian

Raivohauska feministi Caitlin Moran

Jenni Kokander arvostaa syksyssä hitautta, hymyttömyyttä ja kaikenvärisiä sukkahousuja.

Syksyssä on parasta kaikki. Aloitetaan siitä, että syksy ei ole kesä. Kesä on täynnä vaatimuksia ja oletuksia. Kesästä on tykättävä. Kesällä pitää koko ajan juoda sidukkaa terassilla, grillata, rentoutua riippumatossa ja ennen kaikkea olla tosi hyvällä tuulella.

Syksyllä saa olla rauhassa vähän hidas ja hymytön. Voi istua pimeällä pihalla ja kuunnella hanhien muuttohuutoja rommiteetä siemaillen. Tuntea, kuinka ihana haikeus puristaa sydäntä.

Ja onhan se nyt helpotus, kun kanadanhanhet rähisevät ja kakkivat edes hetken muualla kuin Helsingin rannoilla.

Sitten on syksyn valo. Tai oikeastaan pimeys. Kun valo vähenee, kaikki näyttää kauniimmalta. Katulampun valossa vesilätäkköön heijastuva hehkuva vaahtera, kynttilän lempeässä hohteessa höyryävä tee ja iltaisin vilkkuvat tuhannet tähdet luovat onnellisuuden kehän. Unohtamatta pimeyden tuomaa helpotusta siivoamiseen. Lasten kuulakärkikynällä tapettiin piirtämät kartat, likaiset ikkunat, pölyiset kirjahyllyt ja tahmaiset valokatkaisijat katoavat armolliseen hämärään.

Kun ilma viilenee, koko keho herää ja ajatuksetkin virkistyvät. Raikkaassa syysilmassa on helppo hengittää.

”Syksyn värit sopivat kaikille.”

En tiedä parempaa stressinhallintakeinoa kuin sienimetsä. Kirpeässä syysilmassa metsässä voi hetken olla täysin vapaa.

Syksyn värit sopivat kaikille. Punaiset posket ja ruskan värittämät puut saavat kenet tahansa näyttämään selfiessä reippaalta ja ihanalta. Jos vielä sijoittaa haravan varren näkymään kuvassa, voi olla varma, että Instagramissa tulee paljon tykkäyksiä.

Jatkuva sade ja myrskyt taas antavat hyvän syyn viettää koko viikonloppu yöpuvussa vätystelemällä. Ja pakkohan viimevuotiset mustikat on leipoa piirakaksi, jotta anoppi saa taas täyttää pakastimen keräämillään marjoilla.

Mustikoiden lisäksi pakastimeen täytyy toki jäädä tilaa myös ranskalaisille ja kalapuikoille, koska arki kuuluu olennaisena osana syksyyn. Arki luo turvalliset raamit kaikelle. Illalla kiireen keskellä lasten kanssa pelattu Afrikan tähti ja pikaisesti pakastimesta räävitty ruoka voivat olla perhe-elämän huippuhetkiä.

Ehkä kuitenkin tärkein ja paras asia syksyssä ovat sukkahousut. Rakastan sukkahousuja. Kaiken värisiä ja paksuisia. Jalat näyttävät niissä kauniilta, ja kun ne vetäisee vatsamakkaroiden yli, ei tarvitse miettiä, näkyykö pikkuhousujen saumat mekon läpi.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Tuottajamoguli Harvey Weinsteinin sikailuja seurannut somekampanja ravisuttaa Suomessa saakka.

Tasan vuosi sitten uskoni ihmisiin oli vähissä. Julkisuuteen oli juuri päätynyt video, jossa Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Donald Trump, 71, kehuskeli suudelleensa, kourineensa ja yrittäneensä harrastaa seksiä vastentahtoisten naisten kanssa. ”Kun olet tähti, he antavat tehdä sen.”

Presidentiksi oli änkeämässä mies, joka kohteli naisia kuin kertakäyttömukia. Tarrasi kiinni, viskasi rutattuna menemään – ja otti taas uuden käsittelyynsä. Ja sitten tämä hahmo valittiin johtamaan vapaata maailmaa. Koska Trump nyt on Trump.  Vitsi, vitsi. 

Tässä valossa elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin, 65, ahdisteluvyyhdin paljastuminen ei vielä viikko sitten juuri hätkäyttänyt. Silloin New York Times -lehti raportoi, että Weinstein oli vuosikymmenten aikana ahdistellut useita näyttelijöitä ja naispuoleisia työntekijöitään. Nyt koko ajan kasvava naisjoukko syyttää Harvey Weinsteinia seksuaalisesta ahdistelusta ja jopa raiskauksista.

”Aikakausi, jossa silmät ummistetaan seksuaalisesti hyökkäävältä käytökseltä, on ohi. ”

Tällä kertaa asiaan reagoitiin. Muun muassa Oscar-akatemia oli yllättävän vikkelä liikkeissään ja erotti Weinsteinin.

– Elokuvateollisuuden aikakausi, jossa silmät ummistetaan seksuaalisesti hyökkäävältä käytökseltä ja työpaikka-ahdistelulta, on ohi. Kyseessä on äärimmäisen vakava ongelma, jolle ei ole sijaa yhteisössämme, akatemian tiedotteessa julistettiin. 

Näyttelijä Alyssa Milano, 44, pisti paremmaksi.  Hän kehotti twiitissään, että kaikki seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet kirjoittaisivat ”Minä myös” statukseensa, jotta ihmiset käsittäisivät, kuinka suuri ongelma on.

Ja kansahan kirjoitti. Veikkaanpa, että useimman Facebookin käyttäjän silmille on jo napsahtanut tuo teksti. Uudestaan ja uudestaan. Seksuaalinen häirintä todella on muuttunut näkyväksi ympäri maailmaa päivitys päivitykseltä.

Jos toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät käytöstavat tai ihan vain perusinhimillisyys eivät ole riittävän painavia syitä itsensä hillitsemiseen, ehkä somen pelko ajaa saman asian?

Niin näkyväksi, että ehkä toimintaympäristön muuttuminen alkaa pikkuhiljaa iskostua myös kähmijädinosaurusten kaaleihin. Tänä digitaalisuuden aikana suljettujen ovien takana tapahtuvat asiat eivät välttämättä enää jää sinne. Ahdistellut uskaltavat puhua – ja heidän äänensä myös kuuluu.

Jos toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvät käytöstavat tai ihan vain perusinhimillisyys eivät ole riittävän painavia syitä itsensä hillitsemiseen, ehkä somen pelko ajaa saman asian?

Kiitos digiloikka, olet yllättävän hyvä!

Miten on?

Hei kähmijät ja ahdistelijat, koko maailma tietää pian sikailunne

Miesten tänne kirjoittamat kommentit kertovat karua kieltä siitä, miten koko asiaa edelleenkin vähätellään. Miksi naiset valehtelisivat tällaisesta asiasta omalla nimellään ja naamallaan? Mitä ihmettä he voittaisivat tällä? Vinkki teille pojat: muistelkaa itseänne parikymppisinä ja miettikää, miltä olisi tuntunut, jos 6- tai 7-kymppinen täti-ihminen olisi tarrannut teitä perseestä tai munista kiinni. Olisko tuntunut kivalta? Olisko halut heränneet?
Lue kommentti
Mikä siinä on niin vaikeaa taj...

Hei kähmijät ja ahdistelijat, koko maailma tietää pian sikailunne

Vierailija kirjoitti: No jaa, kyllä minua ainakin on humalaiset naiset kourineet perseestä ravintolassa enkä siitä mitään sen kummempia traumoja saanut. Eli kun sinä et ole traumoja saanut, niin muutkaan eli naisetkaan eivät saa saada traumoja, joten ongelmaa ei ole. Tätähän sinä kirjoituksellasi tarkoitit. Tiedoksesi, että minä EN halua, että humalaiset tai selvin päin olevatkaan miehet tulevat kourimaan minua perseestä - kas kun a) en pidä siitä, että minuun kosketaan ilman lupaani ja b) kun...
Lue kommentti