Sillä aikaa kun osa meistä piiskaa itseään salille tai lenkille laihtumisen toivossa, osa nauttii aidosti harrastuksestaan niin, ettei edes huomaa lihasten tekevän töitä. 

Tammikuu on kääntynyt helmikuuksi, ja moni vuodenvaihteessa aktiiviliikkujaksi ryhtynyt on palannut arkeen, johon liikunta ei sittenkään kuulu. Se on ymmärrettävää: jos liikunta ei tunnu koko ajan kivalta, vaatii todella paljon luonnetta ravata urheilemassa niin monta viikkoa, että treenistä tulee rutiini. 

Motivaation lopahtamista vastaan voi käydä erilaisin keinoin. Voi koettaa iskostaa liikunnan lukemattomat terveysvaikutukset aivoihinsa tai perehtyä siihen, mistä lajeista hyödyt saa kaikkein nopeiten.  Tutkitusti jopa se, että uskottelee itselleen ankean liikunnan olevan kivaa, auttaa. 

Liikuntainnostuksen keinotekoiselle ylläpitämiselle on kuitenkin vaihtoehto: se, että etsii liikuntaharrastuksen, josta ihan oikeasti, rehellisesti pitää. 

Sillä aikaa, kun osa meistä piiskaa itseään lähtemään harrastamaan liikuntaa, jota vihaa, osa meistä nauttii lajistaan niin paljon, että treenien väliin jääminen tuntuu kärsimykseltä ja hikoilusta tulee viikon kohokohta. 

Haastattelin hiljattain yhdeksää naista heidän rakkaista liikuntaharrastuksistaan. Yksikään ei maininnut kalorien kuluttamista.

Sen sijaan melontaa harrastava Marja ja maantiepyöräilijä Lotta kertoivat rauhoittavasta omasta ajasta ja upeista maisemista. Ilma-akrobatiaa treenaava Riitta ja kiipeilijä Helena puhuivat itsensä ylittämisestä.

Jenkkifutaaja Johanna totesi, että hänellä on niin hyvä joukkue, ettei treeneihin lähteminen ole koskaan kurjaa. Erja, jonka muodostelmaluistelujoukkue harjoittelee perjantai-iltaisin melkein puoleenyöhön asti, sanoi saavansa luistelusta hirveästi energiaa viikonloppuun. 

Terveyshyötyjen lisäksi liikunnassa piilee valtava kirjo iloa ja onnea, josta puhutaan vähemmän.

Eri lajien sinnikäs kokeileminen kannattaa. Vaikka juoksun, kävelyn, kuntosaliharjoittelun ja HIIT-treenin hyvistä puolista puhutaan ja kirjoitetaan paljon, eivät ne ole kaikille oikeita lajeja. Minkään teholajin loistavia terveyshyötyjä ei sitä paitsi saa, jos lajin harrastaminen tuntuu niin tympeältä, ettei liikkumaan jaksa lähteä.

Terveyshyötyjen lisäksi liikunnassa piilee valtava kirjo iloa ja onnea, josta puhutaan vähemmän.

Lihaskasvu, aerobisen kunnon kehittyminen tai kiinteä ulkomuoto eivät ole mitään verrattuna fiiliksiin, joita uuden taidon oppimisesta, itsensä ylittämisestä ja yhdessä muiden kanssa liikkumisesta voi saada. 

Vierailija

Hei liikunnanvihaaja, tiesitkö harrastavasi väärää lajia?

Ihmiset jotka ylpeänä retostelevat uskonnoista eroamisella, luulevat olevansa rohkeita, vaikka nyt on muotia nauraa uskoville. Esim viikonloppuna joku poliisi kertoi, että hän on nyt vapaa, kun on eronnut lestoista. Nyt hän harrastaa jäkistä ja jalista. Lapsineen. Kuten muutkin. Mutta antonio gramsci jo kirjoitti ennen kuolemaansa, että ihmisiä tullaan hallitsemaan niin, että he eivät tajua olevansa aivopestyjä vaan luulevat olevansa demokratiassa. Ensin kaikille sama kieli. Englanti. Samat...
Lue kommentti