Anu Silfverberg on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija, jonka pakkomielteisiin lukeutuvat yleiset saunat ja Pet Shop Boys. Kuva: Jouni Harala
Anu Silfverberg on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija, jonka pakkomielteisiin lukeutuvat yleiset saunat ja Pet Shop Boys. Kuva: Jouni Harala

Tieteen työtä tekevillä nuorilla on oikeus ärähtää, kun huipulta huudellaan vähätteleviä kommentteja, Anu Silfverberg kirjoittaa kolumnissaan.

Netissä kiersi video, joka oli kuin mittatilaustyö akatemiauskoisille raivofeministeille, joihin toki itsekin lukeudun. AJ+-verkkojulkaisun viraalipätkä kertoi Nobel-palkitun professori Tim Huntin tarinan. Hunt sanoi korealaisessa konferenssissa, että labrassa työskentelevien tyttöjen suhteen on sellainen ongelma, että tyttöihin rakastuu, tai tytöt rakastuvat häneen, ja sitten kun tyttöjä kritisoi, ne itkevät. Tiedenaiset reagoivat tähän Twitterissä julkaisemalla itsestään perin epäseksikkäitä kuvia, joissa oli hashtag #distractinglysexy. Se oli ihan hauskaa.

AJ+:n videolla näkyi myös tiedenaisia, jotka tanssivat villisti ja riisuivat laboratoriotakkeja. Lopuksi kerrottiin, että Hunt joutui eroamaan tehtävistään yliopistossa.

Videosta tuli paha mieli. Se tuntui kohtuuttomalta. Vanha mies heittää muinaissovinistisen läpän – ja päälle kaatuvat Twitter ja työttömyys. Ajattelin, että kohu kääntyy vielä feminismiä vastaan. Vastareaktio tulikin nopeasti: Huntia kuvattiin noitavainon uhriksi. Mutta oliko niin?

Huntin olisi luultavasti käynyt toisin, jos hän olisi vain pyytänyt heti anteeksi. Nyt hän pahoitteli lähinnä sitä, että jollekin tuli paha mieli, ja että meni puhumaan toimittajien kuullen. Sitten hän sanoi heittäneensä ironisen vitsin. Mutta paikalla ollut toimittaja oli kysynyt häneltä jo konferenssipöydässä, oliko hän tosissaan – kyllä oli. Hän oli myös ehdottanut naisille erillisiä laboratorioita.

Lehtijutuissa Hunt valitti kohtaloaan. Independentin haastattelussa hänen vaimonsa esiintyi jonkinlaisena takaajana – tai äitinä, joka puolusti joukon kiusaamaa lasta.

Mutta ei mikään joukko päättänyt Huntia erottaa, eikä myöskään Twitter. Kohussa unohtui myös Huntin asema suhteessa nuoriin naisiin, joista hän puhui. ”Tieteen työtä tekevillä nuorilla on oikeus ärähtää, kun huipulta huudellaan vähätteleviä kommentteja”, tiedetoimittaja Tiina Raevaara sanoi Suomen Kuvalehdessä, aivan oikein.

Palataan itse videoon. Erityisesti siinä vaivasi tanssikohtaus: näytti, että vaatteitaan heittelevät naiset härnäsivät Huntia. Mietin, miltä hänestä tuntui katsoa sitä.

Yllätyinkin, kun selvitin, mistä tanssi oli peräisin: se osoittautui kolme vuotta vanhaksi verkkopätkäksi, jossa brittipsykologit parodioivat erästä EU:n epäonnistunutta kampanjavideota. Huntiin se ei liittynyt mitenkään.

AJ+:n somevideon ongelma oli, että sen ainoa tarkoitus oli vahingonilo. Se teki rakenteellisesta ongelmasta yhden miehen jalkapuun. Korean tutkijanaiset – joiden vieraana Hunt kommenttinsa lohkaisi – sen sijaan kiinnittivät huomionsa siihen, millä oli väliä: tiedemaailman sukupuolijakoon.

Heidän kirjeensä ei kiertänyt somessa, mutta siihen Tim Hunt lopulta vastasi ihan oikealla anteeksipyynnöllä.

Lue kaikki Me Naisten kolumnit täältä.

EEHOH

Anu Silfverbergin kolumni: Tytöt pois laboratorioista? Tästä nousi some-raivo

EU:n paikalla olleen edustajan puheesta laatima tekstimuotoinen versio (katso esimerkiksi Sir Tim Hunt's claims that remarks on girls in science were 'not sexist' are backed by leaked EU report, Lizzie Dearden, Independent, 24.6.2015) tukee nimenomaan Tim Huntin versiota tapahtumista, eikä häntä syyttäneen henkilön syytöksiä. Häntä syyttänyt nainen ei ollut ensimmäistä kertaa muuten asialla.
Lue kommentti
Jussi007

Anu Silfverbergin kolumni: Tytöt pois laboratorioista? Tästä nousi some-raivo

Tiedemaailman sukupuolijaosta sopii kysyä sen, miksi naiset eivät hakeudu tieteen pariin? Eräänkin hiljattain USA:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan STEM-aloilla naispuolisia hakijoilla on kaksinkertainen mahdollisuus tulla valituksi identtisiin mieshakijoihin nähden. Eli jo nyt naisia suositaan räikeän epätasa-arvoisesti. Nähtävästi naiset eivät vaan käyttäydy siten kuin feministit haluaisivat, ja hakeutuvat mieluummin esimerkiksi sosiaalialalle.
Lue kommentti

Ei oikein kukaan, näinä päivinä.

Tiedän! Komerot kuuluu siivota jouluksi vain siinä tapauksessa, että aikoo viettää joulunsa komerossa. Niinhän se marttojen perinteinen adventtiohjeistus kuuluu. Sitä varmasti toistellaan tänäkin vuonna.

Ymmärrän, että joulunaluskiireitä on hyvä kohtuullistaa. Ymmärrän, että armoa tarvitaan tässä sekopäisen suorittamisen ajassa. Mutta komeroni, ne eivät ymmärrä! Jos niitä ei edes joulun alla kuulu siivota, milloin sitten? Jos edes marttoja ei kiinnosta kaappieni tilanne, ne jäävät aivan yksin, sotkuisiksi.

”Seiska miikka riittää” on toinen suosittu sanonta. Niin riittää, ja ei nykyään paljon muuta näykään kuin hutiloituja remontteja, irvistäviä saumoja ja puolivillaisia perusteluja.

En ole ajatellut muuttaa jouluksi komerooni, mutta olen alkanut miettiä, asuuko juuri siellä arjen ja pyhän raja. Jos vain imuroin jouluksi, ansaitsenko karjalanpiirakoita ja after eight -kakkua? Jos en juhlavoita joulunalusaikaa erityissiivouksella, pääsenkö oikeaan tunnelmaan?

”Seiska miikka riittää” on toinen suosittu sanonta. Niin riittää, ja ei nykyään paljon muuta näykään kuin hutiloituja remontteja, irvistäviä saumoja ja puolivillaisia perusteluja. Komeroni, olen sinulle velkaa ainakin ysin.

Vierailija

Joulusiivoaminen uhkaa jättää komeron väliin – kuka ajattelisi komeroa?

Njaah, Haidihou voisi viettää joulunsa rusettipäässä joulupaperissa komerossa syöden vaikka niitä kaupasta ostamiaan retkipiirakoita ihan virkistyksen vuoksi tulisella munatahnalla rämpytellen etusormellaan huuliaan lauleskellen joululauluja niin olisi ehkä jotain jutuntynkääkin kun loppiaisena kannettaisiin kuusen kanssa ulos hankeen jäähtymään.
Lue kommentti

Mielenterveyden ongelmista puhuminen ei ole nyyhkyttämistä, oli diagnoosi mikä tahansa. Milloin ymmärrämme lopettaa kiistelyn siitä, kuka sairastaa oikein?

Viime vuosien aikana lievemmät mielenterveysongelmat ovat arkipäiväistyneet. Niistä kehdataan puhua, ne huomioidaan työpaikoilla ja kynnys hakea apua on madaltunut. On hyvä asia, ettei masennuksesta tai burn outista tarvitse enää potea häpeää.

Suomen psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen sanoi muutama vuosi sitten Ylelle, että avoimuuden lisääntymisestä voi kiittää muun muassa julkkiksia.

– Julkisuuden henkilöt ovat kertoneet masennus- tai sairastumisjaksoistaan, ja ne kaikki lieventävät sitä pelkoa, jota on tunnettu mielenterveysongelmia kohtaan.

Sitten tulee psykiatri, Kellokosken sairaalan entinen ylilääkäri Ilkka Taipale ja töräyttää Helsingin Sanomien haastattelussa, että Kansallisteatterin Masennuskomedia-näytelmän päähenkilön tarina on ”tyypillistä naistenlehden kansikuvakamaa”.

– ’Minulla oli burn out, mutta minä toivuin’. Se on ihan eri asia, jos kansikuvajulkkikset kertoisivat sairastuneensa skitsofreniaan ja toipuneensa vähän, mutta sairastavansa sitä edelleen, Taipale sanoo Helsingin Sanomille ja jatkaa:

– En pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät, hän toteaa tehdäkseen asian vielä selkeämmäksi.

”En pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät.”

Siinäpä kannustava kommentti kaikille mielenterveytensä kanssa kamppaileville! Julkisuuden henkilö, joka on kohdannut mielenterveyden ongelmia ja saanut niihin mahdollisesti myös diagnoosin ja hoitoa, leimataan nyyhkyttäjäksi. Ikään kuin hän valittaisi turhasta. Jos ei tule verta, ei voi sattua.

Taipaleen kommentti on jatkoa aina silloin tällöin päätään nostavalle väittelylle siitä, kenellä on oikeus valittaa ja kuka on tarpeeksi sairas saadakseen kertoa siitä. Kesällä muun muassa pohdittiin, onko Anna-Leena Härkösen uutuusromaanin päähenkilö ”uskottavasti masentunut”, jos hän käy jumpassa ja elämä näyttää päällisin puolin hyvältä.

Taipale on toki oikeassa siinä, että burn out ja skitsofrenia ovat kaksi eri asiaa, ja hän on tärkeällä asialla vaatiessaan, että vaikeasti mielisairaiden sosiaalinen asema pitää saada kuntoon.

Kummastakaan sairaudesta puhuminen ei silti sulje toista pois. Lievempien mielenterveyden ongelmien esiin tuominen ei ole vakavampia ongelmia väheksyvää, mutta Taipale tulee kyllä nyyhkytyskommentillaan väheksyneeksi kaikkia muita mielenterveyden ongelmia paitsi niitä vaikeimpia.

Aika monelle tulee elämässään vaihe, jolloin mielenterveys joutuu koetukselle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana. Monella se uusii ja osalla kroonistuu.

Burn out tai raskauden jälkeinen masennus saattaa olla vaikein asia, jonka ihminen joutuu elämässään kokemaan. Vaikka häpeä ei enää niin suuri kuin joskus aiemmin, kynnys hakea apua saattaa silti olla korkea. Nyyhkyttäjäksi leimaaminen ei varsinaisesti auta asiaa.

Burn out tai raskauden jälkeinen masennus saattaa olla vaikein asia, jonka ihminen joutuu kokemaan.

Sillä, että mielenterveytensä kanssa vaikka vain väliaikaisestikin kamppaileva uskaltaa hakea ja saa apua jo varhaisessa vaiheessa, voidaan ehkäistä ongelmien pahenemista ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.

Mielenterveyden ongelmat ovat edelleen yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy. Niiden vuoksi myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kuitenkin vähentynyt kymmenen vuoden aikana kolmanneksella, vaikka masennustilastot voivat edelleen paksusti.

Voikin kysyä, kuinka suuri merkitys on sillä, että mielenterveydestä on viime vuosina viimein alettu puhua avoimemmin ja että lieviä tai ohimeneviäkään ongelmia ei väheksytä?

Sitä paitsi sen burn outin syvimmässä alhossa saattaa auttaa jo pelkästään tieto siitä, että muutkin ovat tästä toipuneet.

Vierailija

Nyyhkyttäjäksi leimaaminen on viimein asia, jota mielenterveytensä kanssa kamppaileva kaipaa

Mielen sairaus on sairaus siinä kuin muutkin, ja on hyvä että siitä puhutaan. Nostan myös hattua jokaiselle joka "tulee kaapista" sairautensa kanssa. Mutta olen siitä Taipaleen kanssa samaa mieltä että iltapäivä- ja naistenlehdet ovat täynnä näitä "tunnettu tähti avautuu: kärsin masennuksesta/unettomuudesta/ahdistuksesta"- juttuja. Monessa jutussa kuitenkin puhutaan ihan muusta kuin sairaudesta, on ollut väsymystä, kiirettä töissä, ikäviä sattumuksia elämässä, jotka sinänsä ovat ihan tavallisia...
Lue kommentti