Maailman naisille Carl Djerassin nimi voi olla tuntematon, mutta hänen elämäntyönsä on sitäkin tutumpi. Djerassia pidetään ehkäisypillereiden ”isänä”.

Nyt hän on jo vanha mies, 91, mutta yhä täynnä ideoita.

Mies ennusti The Sunday Telegraphin haastattelussa, että tulevaisuudessa pillerit katoavat. Sen sijaan koeputki­hedelmöityksestä tulee lisääntymisen normi, ja ehkäisy hoidetaan sterilisaatiolla. Ihmiset yksinkertaisesti pakastavat munasolunsa ja siittiönsä silloin, kun ovat parhaassa iässä, ja pim, teettävät lapsensa lääkäreillä, kun sen aika on.

Juuri sen aika onkin länsimaissa jo nyt yhä myöhemmin. Lapsia aletaan puuhata niin vanhalla iällä, että vauva voi olla työn takana tai jäädä haaveeksi. Se taas tuottaa paineita, surua ja murhetta. Moni miettii, onko liian myöhään liikkeellä, etenkin, jos sopivaa kumppania ei ole näköpiirissä.

Haastattelussa herra Djerassi ennusti, että lisääntyminen erkanee vielä seksistä kokonaan. Seksiä harrastetaan, koska se on hauskaa ja tuntuu hyvältä. Lapsia taas tehdään hallitusti, tieteellisin menetelmin.

No, ihan niin yksinkertaista se tuskin on edes tulevaisuudessa. Djerassi taisi unohtaa, että lasten tekeminen klinikoilla on tuhottoman kallista puuhaa. Hän ennusti myös suunnittelemattomien raskauksien ja aborttien loppua, mikä lipsahtaa höperön puolelle.

Mutta ajatus on kutkuttava. Muistin keskustelun, jonka kävin ystäväni kanssa vuosia sitten.

Olimme tulleet ikään, jossa etenkin naispuoliset ystävät alkoivat olla isojen kysymysten äärellä. Joillain oli halu tehdä lapsi, muttei miestä, jonka kanssa yrittää. Myös suhteessa elävillä alkoi ilmetä uudenlaisia ongelmia. Raskauden yrittämisestä oli muodostunut osalle kivireki, joka hankaloitti koko suhdetta. Harva asia tappaa intohimon yhtä tehokkaasti kuin se, että yritetään lasta. Seksi on kivempaa seksin, ei ovulaation takia.

Ystäväni itse odotti lasta. Raskaaksi hän oli tullut luovutetuilla siittiöillä, jotka laitettiin hänen kohtuunsa ilman sen suurempaa romantiikkaa. Hänen puolisonsa oli nainen, joten sänkypuuhilla ei ollut perheenlisäyksen kanssa ­mitään tekemistä.

Ystäväni, käytännönläheinen ihminen, esitteli lasillisen ääressä vallankumouksellisen ajatuksen: ehkä heteroidenkin kannattaisi erottaa seksielämä ja lapsenteko toisistaan.

Kun heteroparin lapsentekopuuhat alkavat tuntua työltä, sovitaan yhdessä, että seksiä harrastetaan vain kun ollaan niin sanotusti tunnelmissa. Hedelmöittymisyritykset taas hoidetaan niin sanotulla ”muumimukimenetelmällä” ovulaatio­päivänä.

Helppoa ja yksinkertaista!

Päätimme ystäväni kanssa, että tästä tulisi ensimmäinen aihe kipeästi kaivatussa luentosarjassamme ”Kuinka ­homot voivat auttaa heteroita elämään paremmin”.

Lue kaikki Me Naisten kolumnit täältä.