Anna Perho on nainen,  äiti ja ihminen. Hänellä  on myös räjäytyslupa.  Twitter:@annaperho
Anna Perho on nainen, äiti ja ihminen. Hänellä on myös räjäytyslupa. Twitter:@annaperho

Imettäjän rinta ei tietenkään ole eroottinen statement, Anna Perho kirjoittaa.

Stailisti Teri Niitti postasi Instagram-tililleen toivomuksen, että julkisilla paikoilla imettävät naiset peittäisivät rintansa.

Aivan kohtuullinen mielipide mielestäni. Toki on oikein sanoa, että rintaruokinta on luonnollinen asia. Mutta niin on sekin, että jotkut kokevat tapahtuman kiusalliseksi samaan tapaan kuin useimmat meistä toivovat, että yskiessä viedään käsi suun eteen.

Postaus tuli kuitenkin sytyttäneeksi noitarovion, jonka ääreen jokainen meistä pääsi hetkeksi lämmittelemään. Turvapaikanhakijoista puhuminen alkoikin jo tympäistä. Paljas rinta sen sijaan on ollut internetin suosituinta materiaalia verkon syntyajoista lähtien!

"Rinta tekee näkyväksi ihmisten erilaisen toleranssin intiimiyden sietämisessä."

Imettäjän rinta ei tietenkään ole eroottinen statement. Se vain tekee näkyväksi ihmisten erilaisen toleranssin intiimiyden sietämisessä.

Rajoja on hankala piirtää maailmassa, jossa ”rohkeus” on populaarikuvaston ruskeaa kastiketta.

Sillä mitäpä yksi napapaita tai kalsarinresori haittaisi Kim Kardashianin performanssin rinnalla?

Voisiko pukeutuminen tulla uudestaan muotiin? Mad Men -aikakauden verhottu, eroottinen lataus tuntuu eleganttiudessaan virkistävältä kuin votkaryyppy kuuden kinuskisiiderin jälkeen, kun sitä vertaa Justin Bieberin tuhnuisiin alastonkuviin.

Pirellin tyttökalenterissa esiintyi tänä vuonna vaatetettuja naisia. Poikkeuksen teki koomikko Amy Schumer, joka istuu tuolilla alastomana, vatsamakkaroineen, huumaavan vapauttavana.

Kuva ei viesti ”osta minulta jotain pliis” -epätoivoa, vaan itsevarmuutta ja omaehtoisuutta: olen tässä vain koska haluan.

"Entä ne kalvakat isät, joita näkee kloorinhuuruissa muovituoppia kallistellen?"

Seurasin Niitti-kohua – joka päättyi aivan liian nopeasti, ilman welcome breastfeeders-profiilikuvia, ilman hiljaista minuuttia neuvoloiden odotushuoneissa – Australiassa, jossa debatoitiin samaan aikaan siitä, että McDonalds kielsi asiakkaita tulemasta ravintoloihinsa vain uima-asuun pukeutuneena. Osan on vaikea ymmärtää, että kaikki eivät halua nauttia Big Maciaan senttien päässä jonkun selkäkarvoituksesta. Tai jostain vielä pahemmasta.

Tai entä ne kalvakat isät, joita näkee kylpylöiden kloorinhuurussa lötköä muovituoppia kallistellen? Pitäisikö heidät, tai oikeastaan heidän riipaiseva ilottomuutensa, peittää?

En tiedä. Mutta mitä tulee esiintyjille usein annettavaan neuvoon ”kuvittele, että yleisösi on alasti, niin kaikki on paljon helpompaa”, en ole koskaan käsittänyt sitä. Millä tavalla vieraan ihmisen alastomuus helpottaisi kohtaamistamme?

Ennen pelkäsin pimeää. Mutta näinä sallivina aikoina pelkään valoa, joka näyttää kaiken.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

emmi

Anna Perhon kolumni: Voisiko pukeutuminen tulla taas muotiin?

Tämä ei tietenkään ollut kolumnin pointti, mutta vauvan imettäminen ja toisten päälle yskiminen ei ole kyllä saman luokan asioita. Toisen päälle ei saa yskiä, koska se on epähygieenistä ja voi levittää tautia. Mielestäni imettäminen oli kuitenkin nyt taas tässä tekstissä istutettu vähän väärään kategoriaan. Useimmat äidit peittää sitä tissiä harsolla tai huivilla. Varmaan ujommat äidit lukkiutuu tällaisten kohujen ja heitettyjen mielipiteiden myötä entistä tiiviimmin neljän seinän sisälle...
Lue kommentti
♡♡♡

Anna Perhon kolumni: Voisiko pukeutuminen tulla taas muotiin?

Emmin kanssa samaa mieltä, itse jäin kolmen lapsen kanssa yksin kun nuorin oli vasta 2kk ikäinen. Joten neljän seinän sisälle lukittautuminen ei käytännössä ollut mahdollista. Imettämisen alku taipale ei todella ollut helpoimmasta päästä. Isot rinnat omaavana tiedostin kyllä että imetys ei onnistu niin etteikö tissi näkyisi( varsinkin kun tissi on isompi kun vauvan pää) Otin asiasta todella paljon stressiä, yritin etukäteen tarkistaa onhan varmasti imetyspaikkoja tai tarpeeksi syrjässä olevia...
Lue kommentti
Näyttelijä Ulla Virtanen seisoo perässäsi jonossa. Kuva: Juha Salminen

Onko reilua, että mies saa mennä sortseissa kirkkoon, mutta minä samanlaisissa vaatteissa en, Ulla Virtanen ihmettelee.

Taannoin Italian-reissulla kiertelin poikaystäväni kanssa kaupunkeja. Padovan kaupungissa oli kuuluisa vanha kirkko Basilica di Sant’Antonio. Vaikkemme kumpikaan kuulu kirkkoon, se ei estä meitä ihastelemasta kauniiden rakennusten arkkitehtuuria ja tutustumista historiaan. Joten suuntasimme siis basilikaan.

Mahtipontisella ovella seisoi kaksi vahtimiestä, jotka katsoivat meitä ja sanoivat, että herra on kyllä tervetullut sisälle, mutta naispuolinen ei saa tulla sortseissa ja t-paidassa. Hetken tuijotettuani heitä hämmennyksen vallassa tajusin, että herra poikaystävällähän oli myös sortsit ja t-paita. Huomautin tästä portsareille ja kysyin uudestaan, enkö muka saa mennä sisälle kirkkoon. “Of course you can”, he totesivat. Minun tulisi vain ensin hakea kirkon toimistosta päälleni kaapu.

Päätimme poikaystäväni kanssa, että hän käy vilkaisemassa, miltä sisällä näyttää, ja minä odotan ulkona.

Totta kai tiedän, että katolisuudessa, niin kuin monissa uskonnoissa, on omia, pyhiksi kutsuttuja sääntöjä. Tämä uskonnollinen epäreiluus alkoi kuitenkin odotellessani ärsyttää niin, että haastoin vahtimiehiä. Tivasin heiltä, ovatko he tosiaan sitä mieltä, että on reilua, että mies saa mennä sortseissa kirkkoon, mutta minä samanlaisissa vaatteissa en. He totesivat, että minä voin aivan vapaasti mennä lähellä sijaitsevaan pienempään kirkkoon tai sitten pukeutua tätä rakennusta varten kaapuun.

Minua raivostutti vielä enemmän. Jos jotkut laativat epäreiluja ja epätasa-arvoisia sääntöjä, niin olisivat sitten edes loogisia säännöissään! Ilmeisesti pienemmässä kirkossa jumalaa ei niin paljon ärsytä Virtasen Ullan sortsit, mutta isommassa hänen muotisilmäänsä sen sijaan tökkii. Tämä on yhtä epäloogista kuin se, että gynekologilla otetaan housut pois sermin takana, mutta sitten kävellään toosa paljaana makaamaan pöydälle.

Ymmärrän toki, että tämä on aika pientä henkilökohtaisen tason syrjintää. Olenhan hetero, ateisti, valkoihoinen nainen, joka on kasvanut Suomessa, korkealaatuisen koulutuksen ja terveydenhuollon maassa, jossa tasa-arvokin on moniin maihin verrattuna erittäin pitkällä. Kovin harvoin joudun siis kokemaan mitään suurta syrjimistä. Joten se, että minä en pääse johonkin kirkkoon, on toki pieni asia.

Silti se saa raivostuttaa. Useinhan saa kuulla, että toisten uskontoa pitää kunnioittaa. Miksi uskonnot eivät sitten kunnioita minun ihmisyyttäni? Miksi uskonto saa syrjiä?

Uskoa saa mihin haluaa, muttei olla epäreilu.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Miksi uskonnot saavat syrjiä minua?

Jopa ravintolat saavat asettaa pukeutumiselle ohjeet. En ole katolisen kirkon puolustaja, mutta on hyvä ymmärtää ihan tavalliset säännöt tahdikkuudelle. Jos tietyt asiat ovat toisille erityisen tärkeitä, ja sinulle ei, miksi haastat? Et voi mennä moniin muihinkaan tilaisuuksiin shortseissa, koska se ei ole kunnioittavaa. Linnan juhlat, Eu-parlamentti, opettajien pukeutuminen koulussa jne jne. Jos tilanteissa mennään aina niin pitkälle, että tehdään mitä itse halutaan, kaikista asioista saa...
Lue kommentti

Frida Kahlo -elokuva ei sitten ollutkaan kertomus mahtavan taiteilijan elämästä, vaan yhden pervertikon raivoisa metsästysretki.

Hollywood-tähti Salma Hayek julkaisi eilen The New York Timesissa mielipidekirjoituksen, jonka rinnalla oikeastaan kaikki muut mielipidekirjoitukset kalpenevat. Se on kirjoitettu aiheesta Harvey Weinstein oli minunkin hirviöni. Hayek kertoo elokuvatuottaja Weinsteinin vainonneen häntä sinnikkäästi Fridan kuvauksissa vuonna 2002. 

– En suostunut menemään suihkuun hänen kanssaan. En antanut hänen tulla katselemaan, kun käyn suihkussa. En antanut hänen nuolla minua. En suostunut riisuutumaan toisen naisen kanssa, Hayek kirjoittaa. 

Tiedämme jo aivan liikaa avonaisista kylpytakeista ja viherkasveihin masturboinneista.

Hayek veikkaa, että Weinstein ei kehdannut raiskata häntä sen takia, että Hayek tunsi turhan monta miehen kaveria. Sanattomaksi tuottaja ei silti jäänyt.

– Tapan sinut. Etkö usko, että pystyn siihen? Hayek kertoo Weinsteinin raivonneen tultuaan torjutuksi.

Yli sata naista on tähän mennessä syyttänyt Weinsteinia ahdistelusta, häirinnästä ja raiskauksista. Sinänsä Salma Hayekin, 51, kertomus ei siis ole mitään uutta. Tiedämme jo aivan liikaa avonaisista kylpytakeista, makuuhuoneisiin raahaamisista ja viherkasveihin masturboinneista.

Mikä tässä nimenomaisessa mielipidekirjoituksessa sitten kuristaa kurkkua? Se, että jopa Salma Hayekin on pitänyt kestää moista. Edes hänellä ei ole ollut aseita Hollywoodin voimahahmoa vastaan. Hänen on pitänyt hymyillä ahdistelijansa vieressä yhteiskuvissa ja vaieta kaikesta. Koska muuten ura olisi ollut sitten siinä. Kiva kun kävit!

Weinstein tuottamat elokuvat saivat nyt ihan uuden jälkimaun.

Ja toki riipii myös se, että kerrankin kun naisohjaaja on tehnyt vaikuttavan elämäkertaelokuvan legendaarisesta naistaiteilijasta, selviää, että kuvaukset ovat olleet yhtä naistenvihaajan märkää unta. Weinstein muun muassa pakotti Hayekin alastonkohtaukseen toisen naisen kanssa ja Hayek sai hermoromahduksen kameran edessä. 

– En pystynyt lopettamaan itkemistä, oksensin ja kuvaukset jouduttiin keskeyttämään. Otin rauhoittavia. Niiden avulla itku loppui, mutta oksentaminen ei. 

Kerrassaan viehättävää! Ainakin nämä Weinstein tuottamat elokuvat saivat nyt ihan uuden jälkimaun: Pulp Fiction (1994), Smoke (1995). Englantilainen potilas (1996), Will Hunting (1997), Jackie Brown (1997). Rakastunut Shakespeare (1998), Taru sormusten herrasta (2001–2003), Chicago (2002), Lukija (2008), Nine (2009), Kunniattomat paskiaiset (2009) ja Kuninkaan puhe (2011).

Mukavaa elokuvailtaa!

Ihanainen-88

Salma Hayekin paljastukset nostavat oksennuksen leffanystävän suuhun

Nyt meni vähän ohi? Nuohan ovat useimmat ainakin minun mielestä loistavia elokuvia, hyviä näyttelijöitä. Jos H.W. on touhunnut omiaan, niin ei se elokuvan arvoa heikennä. Se on hänen mokansa. Minulle ainakin opetettiin jo kotona sanomaan ei ja lopeta, jos joku tekee väärin. En nyt uniani menetä, jos joku vähän bussissa hipaisee vaikka takapuoltani, mutta jos se jatkuu, osaan sanoa selkeästi, että pidä kätesi kurissa ja tiukka katse. Kyllä ne sen jälkeen ovat pysyneetkin. Asioihin pitää puuttua...
Lue kommentti