Ystäväni sanoi olevansa kyllästynyt puheisiin epämukavuusalueesta. Hän on kuulemma tyytyväinen elämäänsä ilman mitään alueitakin.

Ilman epämukavuusalueita ei ole kehitystä, minä julistin.

Minusta jokaisen suoranainen velvollisuus on kehittää itseään paremmaksi ihmiseksi, eikä siinä puuhassa voi ­oikein vaivojaan säästellä. ­Itsekin tein viikonloppuna monta kokeilua ennen kuin opin kypsyttämään mikrossa täydellisiä perunalastuja (se tosiaan on mahdollista, KVG, jos et usko).

En sentään kehdannut sanoa ääneen, että jos minä kehityn, koko maailmasta tulee vähän valmiimpi. Näin siis ajattelee ihminen, jonka kuolinsyyksi tullaan toteamaan omahyväisyyteen tukehtuminen. Mutta siitä huolimatta: jos virittää osaamistaan, voi hyödyttää taidoillaan ihmiskuntaa.

Ystävä alkoi saivarrella, että pitäisikö hänen nyt mennä vaikkapa tunniksi avantoon ajattelemaan maailman nälkäongelmaa? Tai mitäpä jos hän viettäisi vuoden rautanaula korvassa? Tulisiko hänestä sitten parempi ihminen?

Mietin, milloin olen itse ollut mahdollisimman kaukana omalta mukavuusalueeltani. Vastaus oli helppo: tanssiessani. Jos jonkun sanotaan svengaavan kuin hirvi, minä svengaan kuin sementillä täytetty rahtilaiva.

Tämä ei silti estänyt minua osallistumasta Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan.

Ohjelman kirvoittamasta epämukavuudesta olisi pitänyt seurata vaikka minkälaista kehitystä. Mutta en oppinut tanssimaan, en saanut hauskaa kankeuteen viittaavaa lisänimeä, enkä edes – tietenkään – hoikistunut.

Eli kaikki tämä vaiva, ja miksi? Että voin todeta, että minua ei ­tosiaan taideta palkata Tero Saarinen Companyyn?

Ei, mutta sen sijaan pääsin eroon turhasta esiintymisjännityksestä. Aiemmin hermoilin kameralle puhumista enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ajatukset pätkivät, ja silmät tuijottivat vauhkoina tyhjyyteen. Otsaani oli kirjoitettu: "Hei, olen Anna ja pelkään epäonnistumisia".

Mutta kilpailun jälkeen pelkkä istuminen ja puhuminen alkoikin tuntua naurettavan helpolta verrattuna cha-cha-chahan.

Ja se juuri on epämukavuusalueen idea: itsensä taluttaminen hiukan ­pidemmälle asioissa, jotka jo osaa.

Kun toistaa tätä tarpeeksi usein, voi jonain päivänä huomata olevansa jossakin todella, todella hyvä. Vaikkapa mikrosipsien valmistuksessa.

Lue myös Annan aiempi kolumni:

Tuunaa muistosi uusiksi

Tasa-arvotyön tavoite ei voi olla se, että kaikilla on asiat yhtä päin prinkkalaa.

”Mulla on pahemmat tasa-arvo-ongemat!” ”Ei kun mulla! Itsemurhatilastot hei!” ”Eikä, mieti palkkatasa-arvoa!”

Tältä keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta toisinaan kuulostaa – sekä henkilökohtaisella että valtakunnallisella tasolla.

Valitettavaa kyllä, naiset ovat miehiä huonommassa asemassa monessa asiassa, miehet ovat naisia huonommassa asemassa monessa muuassa asiassa, ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta syrjinnästä en edes aloita. 

Kun ongelmia kerran piisaa, voi erehtyä, että ratkaisu on sen keksiminen, kenellä asiat ovat huonoiten. Todellista tasa-arvotyötä on kuitenkin yritys parantaa heikomman osapuolen tilannetta, ei huonontaa paremmin pärjäävän elämää. 

Eroon syrjivästä asepalveluksesta

Viimeisin esimerkki vanhasta keskustelusta pulpahti pintaan, kun Elisabeth Rehnin johtama ajatushautomo esitti Suomeen mallia, jossa koko ikäluokka sukupuolesta riippumatta suorittaisi jonkinlaisen kansalaispalveluksen. 

”Kyllä ainainen luuttuaminen, pyykkääminen ja vauvojen pullauttelu onkin raskasta!”

Kansalaispalveluksessa olisi epäilemättä omat ongelmansa, mutta toteutuessaan se olisi ratkaisu yhteen maamme räikeimmistä tasa-arvoepäkohdista. Ehkä sukupuoleen perustuvan asevelvollisuuden jättäminen historiaan voisi avata tietä muillekin tasa-arvoparannuksille.

Jos siis pystyisimme nielemään sen, että tasa-arvon saavuttaminen tässä asiassa ei tule olemaan naisille yhtään kivaa, eikä syrjivän asepalveluksen räjäyttäminen johda yhtäkkiä naisten ongelmien katoamiseen. 

Imurointi ei ole kansalaisvelvollisuus

Kulttuurintutkimuksen apulaislehtori ja tohtorikoulutettava Siri Lindholm kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, että vaatimus yleisestä kansalaispalveluksesta on naisille kohtuuton, sillä naisilla on muutakin hommaa: tilastollisesti katsoen meillä naisilla on tapana synnyttää uusia veronmaksajia ja käyttää kotitöihin joka viikko peräti kahdeksan tuntia enemmän aikaa kuin keskivertomies. 

Kyllä ainainen luuttuaminen, pyykkääminen ja vauvojen pullauttelu onkin raskasta! Silti se ei ole sama asia kuin asepalvelus tai siviilipalvelus, joista jompaankumpaan suomalaismiehet ovat sukupuolensa perusteella pakotettuja.

Synnyttäminen ei – ainakaan vielä – ole naisille laissa säädetty kansalaisvelvollisuus, eikä imuroidakaan tarvitse vankilan uhalla.

Vierailija

Vauvojen pullauttelu voi olla raskasta – mutta ei se silti ole sama asia kuin armeijaan pakottaminen

Järkevä ehdotus, mutta armeijalle ei ole todellista käyttöä kaikille miehillekään. Mistä keksittäisiin tämä kansalaispalvelus niin että siitä tulisi yhteiskunnalle hyötyä eikä vain menoja. Joka tapauksessa on täysin väärin että toinen sukupuoli joutuu pakolla armeijaan tai sivariin ja toinen vapaaehtoisesti. Tasa-arvoa loukkaava järjestelmä saadaan tilapäisesti kuntoon lopettamalla naisten vapaaehtoinen asepalvelus.
Lue kommentti

Puolustusministeri Jussi Niinistön ehdotus jättää motivoituneet naiset pois armeijasta on säästökohteista surkein, kun samaan aikaan kasarmeilla lojuu tupien täydeltä vähät välittäviä vetelyksiä.

Kuten jokainen suomalainen nuorukainen, myös minä jouduin armeijaan. Halusin alusta asti päästä intistä pois mahdollisimman pian – ”puolessa vuodessa” eli 165 päivässä. Asuintupani jaoin 10 muun pojan kanssa. Meistä vain yksi halusi palvella isänmaata yli tuon vähimmäistuomion verran.

Pääsin sotilaskeittäjäksi ilman kokin taitoja ja puolessa vuodessa pois.

Viereisessä tuvassa asuvat naiset olivat tulleet armeijaan vuodeksi. Naapurituvan Oona yritti kaikkensa, jotta hänet valittaisiin johtajakoulutukseen. Valintapäivän lähestyessä minä puolestani kerroin valintoja arponeelle kapteenille työskennelleeni kansainvälisessä ravintolassa kokkina. Kertomatta jäi, että ravintola oli Mäkkäri. Pääsin sotilaskeittäjäksi ilman kokin taitoja – ja puolessa vuodessa pois. Oona palveli vuoden, jollei jäänyt jopa töihin armeijaan.

Me poitsut lintsasimme hommista, jos suinkin pystyimme. Moni valitti kipeää polvea, kun olisi pitänyt ryntäillä rynnäkkökiväärin kanssa lähimetsässä. Samaan aikaan Kela maksoi asuntojemme vuokrat, ja Puolustusvoimat antoi vähän taskurahaakin.

Nyt puolustusministeri Jussi Niinistö on keksinyt, että vapaaehtoisena sotaväkeen tulevat naisethan tässä aiheuttavat armeijalle kustannuksia. Emme suinkaan me varuskuntasairaalassa mitä ihmeellisimmillä verukkeilla lojuvat isiemme pojat. 

Miksi minä kelpasin syömään yhteiskunnan varoja, mutta armeijaan haluavaa ei sinne oteta? Luulisi, että yksi motivoitunut mimmi on parempi maanpuolustaja kuin viisi vastentahtoisesti miehistymään tuotua, maastopukuun sujautettua rimpulaa. Sukupuoliarpa syrjii kaikkia.

Ota vuodeksi sotahommiin vain ne, jotka sinne oikeasti haluavat.

Suomen puolustuksesta vastaava herrashenkilö tuumasi, ettei ”kansallisen turvallisuuden tasosta voida tinkiä”. Niinistön mukaan säästötoimena armeija voitaisiin sulkea naisilta aluksi esimerkiksi vuodeksi.

Minulla on Jussille parempi kokeiluehdotus: ota vuodeksi sotahommiin vain ne, jotka sinne oikeasti haluavat. Suomalaisia nuoria joutuu vankilaan, koska he eivät tahdo armeijaan, mutta samaan aikaan innokkaimpia ei edes huolita mukaan. On järjetöntä ajatella, että puolustuksemme taso paranisi, jos naiset hyllytettäisiin.

Maanpettureita riittää

Jussi Niinistö, miksi haluaisit armeijaan mieluummin minut kuin naisen?

oikea länsimaa kirjoitti: Armeijan jälkeen muutin maasta pois. Vastenmielistä pakotusmeinikiä. Vessoja ilman koppeja, taipalsaareen hukutettuja ikätovereita ja kalusto oli surkeaa kuten johtaminen. Pojillani ei ole suomen kansalaisuutta, koska he eivät ole valtion omaisuutta. Niinpä niin, taas yksi minäminäminä, jolle kelpaa Suomen tarjoamat oikeudet (ilmainen koulu, neuvola, sairaalat, hammashoito jne.) mutta kun velvollisuuksia tulisi, niin sitten painutaan muualle. Onneksi vielä löytyy...
Lue kommentti