Hei hei, känniviestit. Kuvituskuva: Shutterstock
Hei hei, känniviestit. Kuvituskuva: Shutterstock

Muun muassa pankkitilini ja ihoni voivat nyt paljon paremmin, kun jätin viinan.

Alkoholismi hiipi perheeseemme salakavalasti pikkuhiljaa. Parhaimmassa menoiässä, vähän päälle kaksikymppisinä, nostimme veljeni kanssa monta lasia kuohuvaa sekä juhlimme niin yhdessä kuin erikseen monta kertaa, ennen kuin tajusin mitään veljeni juomistavoista. Myöhemmin halusin ummistaa silmäni kokonaan hänen hallitsemattomalta juopottelultaan ja lääkkeiden väärinkäytöltään. Välillä taas sekaannuin hänen elämäänsä, murehdin ja huolehdin aivan liikaa. Viime kesänä veljeni kuoli.

”Viime kesänä veljeni kuoli. Sen jälkeen alkoholi ei ole maistunut enää minulle.”

Sen jälkeen alkoholi ei ole enää maistunut minulle. Vielä viime syksynä join muutaman kerran viiniä erikoistilaisuuksissa, mutta kärsin niiden jälkeen vuosisadan krapuloista. Kun maistoin pari lasillista suosikkijuomaani, meinasin yllättäen oksentaa kesken juhlien. Viimeinen lauantaisiideripullo jäi juomatta, kun se maistui niin etovalta.

Minä en päättänyt, että jätän alkoholin. Se tapahtui vahingossa. Ja hyvä niin, sillä kun olen joskus ollut tipattomalla tammikuussa tai kesän yli kestäneellä kuivalla kaudella vaikkapa treenaamisen vuoksi, on ollut paljon vaikeampaa pysyä erossa alkoholista – toisin kuin nyt, vapaaehtoisesti ja melkein yllättäen.

Kuuden kuukauden absolutismi on tuonut elämääni niin paljon hyvää, että en halua koskaan enää tarttua siiderilasiin enkä samppanjaan.

Näistä asioista olen nyt erittäin kiitollinen:

”Pelkästään paremmat yöunet ovat niin iso hyöty, että en halua enää alkoholilla sotkea untani.”

  1. Syvempi uni
    Olen ollut suurimmaksi osaksi hyvä nukkuja, mutta viime vuosina yöunet ovat jääneet milloin mistäkin syystä aivan liian lyhyiksi. Ne ovat olleet myös jonkin verran katkonaisia, varsinkin jos edellisenä iltana on tullut nautittua alkoholia – määrästä riippumatta. Yksikin lasi sekoittaa helposti unirytmini: uni jää kevyeksi, liian lyhyeksi ja on hyvin levotonta. Jätettyäni alkoholin olen nukkunut sikeämmin kuin aikoihin. Digitaalinen unimittarini kertoo, että syvää unta on joka yö riittävästi, vaikka en ole nukkunut ihan täyttä kahdeksaa tuntia. Pelkästään paremmat yöunet ovat jo niin iso hyöty, että en halua enää alkoholilla sotkea untani.

     

  2. Tehokkaampi vireystila
    Koska olen pystynyt nukkumaan nyt puoli vuotta erittäin hyvin verrattuna edeltäviin vuosiini, herään myös virkeänä ja innostuneena. Energisen koiran omistajana minun on pakko herätä aikaisin joka aamu ja viedä lemmikkini lenkille, myös viikonloppuisin. Aiemmin yksikin edellisiltana nautittu alkoholiannos vaikutti siihen, että oloni oli kehno ja kävelylle lähteminen vaikeaa. Nyt on ilo suunnata ensimmäiseksi ulos ilman krapulaväsymystä ja ottaa kaikki irti piristävästä ulkoilusta. Aamuviiden ulkoilukaan ei yleensä väsytä. Ja vielä sen jälkeen voi vapaapäivänä hyvin ottaa tehokkaat päiväunet, jos niitä ylipäätään tarvitsee enää. Toisaalta makoileminen vaikkapa hyvää musiikkia kuunnellen – mutta ilman darraa – on täydellistä palautumista ja omaa luksusaikaa. 

       

  3. Kuulaampi iho
    ”Se näkyy naamasta, kun lakkaa saamasta.”
    Junnu Vainion tuttu rallattelu sopii myös alkoholin litkimiseen. Hyvällä tavalla.
    Monta kertaa sitä on muka tuntenut itsensä niin itsevarmaksi ja hehkuvaksi ensimmäisen skumppalasillisen jälkeen, mutta se on täyttä huijausta. Ihon punakoituminen ja turpoaminen eivät ole mikään kiva juttu kesken juhlien eikä niiden jälkeen; viininaama on todellinen juttu.
    Eipä ole ollut ikävä krapula-aamun hikipisaroita, silmäpusseja tai harmaata ihoa. Ulkomaanlomillakin kuumuus ei ole tuntunut enää yhtään niin tukalalta eikä turvotus ole vaivannut, kun on jättänyt tilaamatta illallisviinin ja allassiiderin.

     

  4. Terveellisempi ruokavalio
    Hampurilaisia, jäätelöä, suklaata. Alkoholilla on kumma vaikutus siihen, että alkaa tehdä mieli herkkuja. Puhumattakaan seuraavan päivän dagen efterin herättämistä mielihaluista.  
    Absolutismini on selvästi vähentänyt himoani puputtaa erilaisia herkkuja. Verensokeri on pysynyt tasaisempana, eikä sunnuntaisin jääkaapissa näy enää kebabin jämiä tai sokerisia limsoja. Mieluummin sitä nauttii hyvää tekevästä ruuasta, ja välillä niistä herkuistakin, selvin päin. Silloin jäävät mautkin mieleen paremmin eivätkä ne sekoitu vahvojen drinksujen alle.

     

  5. Paksumpi lompakko
    Skumppalasi. Shotti. Gin tonic. Kun joskus muinoin lähdin viikonloppuna keikalle tai baariin ystävieni kanssa, kuului viina kuvioihin täysin luonnollisena osana. Ja miten kalliiksi se tulikaan.
    Jos joka viikko jättää hankittamatta vaikka pullon kuohuvaa, on vuodessa säästänyt itselleen etelänloman verran rahaa. Eikä kympin pullo välttämättä riitä, jos kyseessä on vappu tai joku muu juhla.
    Kahdesta baaridrinksusta saa maksaa jo parikymppiä lisää. Ravintolaillallisella menee helposti 50 euroa tai enemmän talon suosittelemaan viinisettiin. Kun sen jättää tilaamatta, jää paljon säästöön – tai sitten voi nauttia fiinimmän jälkiruuan täysin hyvällä omallatunnolla.

     

  6. Laadukkaampi vapaa-aika
    Vaikka olen lopettanut juomisen, saatan edelleenkin istua baarissa tai illanvietoissa, joissa nautitaan alkoholia. Kaikkien mielestä selvä tyyppi ei kuitenkaan ole niin kiva: minulle on tuputettu alkoholia monta kertaa ja kysytty, onko viina ongelma. Tai olenko raskaana?
    Todelliset ystävät ovat kuitenkin ymmärtäneet asian. Heidän kanssaan ei ole mitään pulmia sen suhteen, että yksi ei nauti alkoholia. Usein olen kyllä ensimmäisten joukossa lähdössä kotiin iltajuhlista, mutta mikä siisteintä: olen aina ajokunnossa, eikä juhlien jälkeen tule pääkipua tai morkkista sosiaalisista kanssakäymisistä. Viikonloppuisin minulla on ehkä himpun verran enemmän aikaa kuin ennen, sillä enää ei ole turhia krapulalöysäilyjä. Melko monesti myös kieltäydyn nykyään erilaisista iltamenoista. Silti tunnen, että en ole menettänyt mitään. Päinvastoin: raittius on tuonut paljon uusia hyviä asioita, joista haluan pitää kiinni.

”Jos joka viikko jättää hankittamatta pullon kuohuvaa, on vuodessa säästänyt etelänloman verran rahaa.”

Kerro kokemuksistasi

Oletko sinä jättänyt viinan juomisen täysin tiedostamatta? Millaisessa tilanteessa lopetit alkoholin käytön? Mitä hyötyjä absolutismi on tuonut elämääsi?
Kerro kokemuksistasi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kysely

Haluaisitko lopettaa alkoholin käytön?

Kyllä
Kyllä
69.8%
En
En
30.1%
Ääniä yhteensä: 159

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja silti tunnen syyllisyyttä, kirjoittaa kolumnissaan Ulla Virtanen.

Aina silloin tällöin törmään mainoksiin ja juttuihin yksinäisistä seuraa kaipaavista vanhuksista. Silloin minuun jysähtää yhtäkkinen syyllisyys: miksi en ole pitämässä seuraa isovanhemmilleni? Kunnes saman tien muistan, ettei minulla ole enää isovanhempia ja kohdistan syyllisyydentunteen tuntemattomiin ikäihmisiin.

Menen ruokakauppaan ja mietin, kutsuisinko kassalla asioivan vanhuksen meille kahville. Sitten tajuan sääliväni tuntematonta, joka voi oikeasti olla paraikaa ostoksilla vaikka bilehilepappojen pokeri-iltaa varten. Mistäs minä tiedän. Tämä pappaparka muuttuu minun syyllisyydentuntoni ilmentymäksi. Teoksi hän ei välttämättä muutu, sillä olen kovin arka kysymään vieraalta, mitä kuuluu.

Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen.

Syyllisyys iskee myös vastatessani hyväntekeväisyysjärjestön feissarin ”olisiko sulla hetki aikaa” -kysymykseen ”sori, olen jo jäsen”. Tunnen oloni syylliseksi, koska olen varma, että feissari ajattelee, että valehtelen. Kuinka noloa onkaan juosta feissarin perässä ja huutaa ”hei oisko sulla hetki aikaa, haluaisin vain vakuuttaa, että ihan oikeasti olen jo jäsen.”

Syyllisyyttä herättävät myös avustusjärjestöjen arvat, joita postitetaan kotiin. Niitä ostamalla tukee ihmisoikeuksia Kiinassa ja voi voittaa auton. Jos arvoista ei halua maksaa, ne voi palauttaa avaamattomina. Pohdin, voisinko kurkata ensiksi voitinko. Mikäli voitto osuisi kohdalle, maksaisin arvat. Minua kiinnostaa suuresti ihmisoikeuksien parantaminen, ja aivan erityisesti, jos voitan samalla löylysetin.

Vaan sitten syyllisyys huutaa taas mielessäni: Etkö aio maksaa arvasta ennen avaamista? Tai palauttaa niitä avaamattomina? Arvat tuottavat minulle suurta ahdistusta. Päätän olla avaamatta niitä.

Koetan kierrättää, ostaa reilun kaupan tuotteita ja kulkea joukkoliikenteellä. Ja sitten keitän itselleni kapselikahvit. Samalla kun kuuma ihana kahvi valuu kurkusta alas, nousee syyllisyyden puna. Tuhoanko tässä maailmaa yksi kapseliroska kerrallaan? Kuulen jo, kuinka kalat huutavat meressä nimeäni samalla, kun vajoavat saastemutaan. Minulla ei ole mitään käsitystä, miten paljon pahaa oikeasti teen. Tunnen silti varmuuden vuoksi syyllisyyttä.

Syyllisyydentunteen tarkoitus on ohjata ihmistä erottamaan oikea ja väärä. Toki syyllisyyttä voi kantaa myös turhaan, ja pahimmillaan se voi olla lamaannuttava tila. Terveessä mielessä se voi kuitenkin olla keino muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata.

Ehkä voisin lahjoittaa hieman enemmän aikaani hyväntekeväisyyteen ja ottaa paremmin selvää ekologisuudesta. Ja ostaa sen löylysetin, ettei tarvitse laskea arpojen varaan.

Kaikki Me Naisten kolumnit löydät täältä.

Vierailija

Terve syyllisyys muistuttaa siitä, että asioita voi muuttaa ja korjata

Jaa-a, tie helvettiin on kivetty... Muutenkin olen itse tuumaillut, että kannattaa viettää aikaa niiden omien vanhustensa vanhempiensa kanssa niin ei tarvitse jälkikäteen miettiä jossain tuherruksissa, että harmi kun ehtivät potkaista tyhjää. Sujuu ehkä tuo luonnollinen poistumakin hieman kepeämmin. Jotenkin sitä silti on mielenkiintoista seurata miten sitä ihminen mietiskelee syvällisesti tai vähemmän syvällisesti ongelmaa joka on ihminen itse, sivuuttaen sen asian kaikenlaiseen hömpötykseen...
Lue kommentti

 Ostitko sinä rontti taas meikkejä sähkölaskurahoilla? 

Piti maksaa lasten päiväkotimaksut, mutta meninkin näköjään sitten manikyyriin. Ups!

Olin matkalla pankkiin keskustelemaan marginaaleista, mutta päädyinkin ostamaan maskaraa. Mitä väliä!

Valtakunnankohauttaja, Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen nosti niin sanotun talouskissan pöydälle tuoreessa kolumnissaan. Suomalaisissa parisuhteissa muhii epätasa-arvo.

Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. 

Nyt kyse ei ole kotitöiden jakautumisesta, vaan uudenlaisesta taloudellisen epätasa-arvon alalajista. Ei, ei siitä, että naiset tienaavat miehiä vähemmän. Tällä kertaa puhutaan miesten harteille jäävästä laskunmaksu-urakasta. Vaarasen tiedon mukaan suomalaiset naiset eivat kerta kaikkiaan maksa laskuja. Jos muistat niin tehneesi, muistat nyt väärin!

– Eniten ihmettelen tätä: miehet maksavat kotitalouden laskut. Joskus yhteiseltä tililtä ja joskus omalta, mutta useimmiten ne ovat miehiä, jotka ottavat kontolleen laskujen maksamisen vaativan ajan ja harmin, Vaaranen päivittelee kolumnissa.

Hänen tietonsa perustuvat ”miesten kanssa käytyihin keskusteluihin”. Tuekseen hän tempaisee myös kuuden vuoden takaisin tasa-arvobarometrin, jonka mukaan vastuu taloudesta jää useammin miehille kuin naisille.

Totta. Voi sen barometrin niinkin tulkita. Suora lainaus kuuluu: Väittämään ”Miehellä on ensisijainen vastuu perheen toimeentulosta” miehet vastasivat naisia huomattavasti perinteisemmin pitäen miestä useammin päävastuullisena kuin naiset.  Suomeksi: Miehet siis kokevat tilanteen näin. 

Koska laskujen maksamisen sukupuolijakaumaa ei Suomessa ole toistaiseksi selvitetty (ihme!), Vaaranen tähyää maailmalta ”kansainvälisiä tutkimuksia ja selvityksiä”.

–  Iso-Britanniassa yksi kolmesta naisesta unohtuu ostelemaan meikkejä rahalla, jota tarvittaisiin laskujen maksuun, Vaaranen iskee lukuja pöytään.

Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa.

I beg your pardon?

Perustan väitteeni nyt puhtaasti naisten kanssa käymiini keskusteluihin, mutta tasan nolla prosenttia naisista toimii näin. 

On ihanan virkistävää, että rinnakkain elää monta naisten vinoutunutta rahasuhdetta käsittelevää debattia. Naiset rasittavat miehiä laskunmaksuasioilla ja shoppailevat sekopäinä! Naiset ruikuttavat pienemmistä palkoistaan, vaikka kaikki on hyvin!

Naiset haluavat varmaan enemmän liksaakin vain sen tähden, että saavat haalittua lisää meikkejä. Onneksi naisille ei makseta enempää. Ei luonto kestäisi sitä kemikaalikuormaa. Ja miesten maksutaakka vain kasvaisi, kun heidän pitäisi hoitaa ne erääntyneet yvesrocherin laskutkin.

Anteeksi miehet, anteeksi luonto!

Lähden lisäämään vähän ripsiväriä.

Käyttäjä12223
Seuraa 
Liittynyt19.11.2017

Nainen, rasitatko sinäkin miestäsi etkä maksa laskujasi? Yritä edes!

Just joo. olen kyllä eronnut miehestä, joka ei hallinnut edes omia raha-asioitaan, saati sitten perheen. Lainat maksettiin puoliksi, ja yllätys yllätys, minä hoidin ruokamenot, lasten menot ja osani laskuista. kun ero tuli, onneksi olin huolehtinut avioehdon. Sain ihan kivan kodin, kun talosta kaksi kolmasosaa oli minun. Velkaa toki tuli uudestakin kodista. minä olen olen ainoa, joka avustaa täysi-ikäisiä lapsia heidän ajokorteissaan, takuuvuokrissaan ym. Jaksaa kyllä huvittaa noi Vaarasen...
Lue kommentti