Bilebändi Jumperille tulevat hääkeikoilla tutuksi ahtaat narikat ja kiihkeät humpan kerjääjät. – Kannatan sitä, että nyrkillä päähän jo ekassa biisissä, sanoo laulaja Christa.

Kuvat Lauri Mannermaa

Puheet viivyttävät keikkaa

Lauantai 16.6.
Espoon VPK-talo

A&A

  • Vieraita: 100.
  • Vieraiden keski-ikä: 35 vuotta.
  • Morsiuspuku: hopeanharmaa ja olkaimeton.
  • Vieraiden tyyli: mustavalkoista, pinkkiä ja violettia.
  • Koristelu: valkoiset pöytäliinat ja punavalkoiset nimikyltit.
  • Häävalssi: Akselin ja Elinan häävalssi.

Viisihenkinen bilebändi Jumper istuu narikassa naulakoiden alla. Bändin pojat selailevat päivän uutisia kännyköillään. Laulaja Christa Renwall, 33, ompelee nappia kitaristi Ailu Immosen, 37, liiviin ja kuuntelee toisella korvalla puheita, jotka pursuavat tarinoita hääparin lapsuudesta ja vanhoista ihastuksista. Pitkien puheiden takia keikan aloitus on Espoossa tutusti myöhässä eikä bändillä ole käytössään takahuonetta, jossa he voisivat rauhassa valmistautua illan keikkaa varten: availla ääntä, käydä läpi settilistaa ja vaihtaa vaatteet. 

– Aina löytyy kuitenkin jokin nurkka, jossa voimme olla. Kyllä sopu sijaa antaa! Christa sanoo.

Eikä narikka ole edes pahimmasta päästä. Joskus bändi on istunut ulkona sateessa tai pienenpienessä keittiössä, missä pitopalvelu häärää ja bändi on tuntunut olevan vain tiellä. 

Nyt kappaleiden sävellajeista sovitaan hiljaa kuiskien ja Christa sujauttaa vaivihkaa alushameen mekkonsa alle. Häävieraat vilkuilevat bändiä uteliaina ja bändi heitä. 

– Häissä on usein hieman ulkopuolinen olo, Christa myöntää.

Vanha ja viisas biisilista

Hääpari asettuu jännittyneenä keskelle tanssilattiaa ja Akselin ja Elinan häävalssi lyö ensimmäiset tahtinsa. Pari pitää katseensa tiivisti toisissaan, mutta se on vaikeaa, sillä molempia naurattaa. Kun häävalssi vaihtuu foksiksi ja tangoksi, boolimaljan eteen kertyy pitkä jono. Mitä tiuhemmassa tahdissa vieraat tyhjentävät maljaa, sitä innokkaammin he heiluvat tanssilattialla. 

– Kerran oli pari, joka oli jo niin kännissä ennen häävalssia, etteivät he pystyneet nousemaan tuoleiltaan tanssimaan sitä, basisti Topi Karvonen, 32, muistelee ja Christaa naurattaa. 

– Niin ja sitten on niitä häitä, joissa sulhanen on todella vahvassa humalassa ja morsian vain kiroilee ja huutaa.

Jumper on soittanut häissä jo kymmenen vuoden ajan. Settilistalla on aivan kaikkea: kasaridiskoa, hard rockia, balladeja ja uusimpia listahittejä. Ne ovat valikoituneet mukaan kokemusten kautta, sillä kappale jää kertakokeiluksi, jollei se uppoa yleisöön. 

– Harvoin on silti keikkoja, joissa jengi ei lämpene, vaikka päällään seisoisi. Yleensä se johtuu siitä, että alkoholia on liikaa tai liian vähän tai sitten ikä­jakauma on liian suuri.

Chisun ja Jenni Vartiaisen ansiosta porukkaa alkaa kerääntyä tanssilattialle tungokseen asti. Hääpari tekee lähtöä jo ennen puoltayötä ja juhlinta jää vieraiden vastuulle. Christa kiskoo hääväen mukaan yhteislauluihin ja saa heidät pomppimaan tahdissaan. Kukaan ei malta hidastaa menoaan, vaikka hien haju alkaa huimata ja jalat väsyä. 

Kun kolmetuntinen keikka on ohi, bändin jäsenet näyttävät onnellisen uupuneilta. Ilta on ollut työvoitto.

– Jokaisessa kropan solussa tuntuu, että tein duunia aivan hemmetisti. Mutta juuri se saa tekemään tätä työtä. Jos tämä olisi tylsää, lopettaisin heti huomenna.

Humpassa kulkee raja

 

Lauantai 7.7. 
Kangasalan nuorisoseuran talo

R&A

  • Vieraita: 86.
  • Vieraiden keski-ikä: noin 20 vuotta.
  • Morsiuspuku: valkoinen tylliunelma.
  • Vieraiden tyyli: pastellisävyjä, nudesävyjä, kirkkaan vihreää ja sinistä.
  • Koristelu: valkoiset pöytä­liinat, viininpunaiset tuikut ja pahvista taitetut nimilaput.
  • Häävalssi: Johanna Kurkelan Rakkauslaulu.

Hämärässä salissa Kangasalla on pysähtynyt ja odottavainen tunnelma. Pienet lapset leikkivät poneilla ja piirtelevät, aikuiset istuvat ja juttelevat. Sillä aikaa kun pojat roudaavat, Christa viimeistelee meikkiään takahuoneessa.

– Olen aina sanonut pojille, että 1. minä olen nainen, 2. minä olen pomo ja 3. minä en roudaa, Christa nauraa.

Hääpari on toivonut tänään häävalssikseen Johanna Kurkelan Rakkauslaulun, yhden tämän kesän suosituimmista häätansseista. Sen Christa osaa laulaa vaikka unissaan.

– Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa, hän hyräilee. 

Johanna Kurkelan lisäksi Stellan Häävalssi pysyy suosikkina vuodesta toiseen. Nykyään toivotaan paljon myös Metallican Nothing Else Mattersia tai Jarkko Martikaisen Valssi tanssitaidottomille -kappaletta. 

– Martikaista on ihan älyttömän hauska vetää! Se on itseironinen kappale siitä, mitä kaikkea häissä voi mennä pieleen. Ylämäessä tönin sua eteenpäin, alamäessä vauhtias jarrutan. Vaikken kanssasi tanssimaan oppinut, opin enemmän, opin sinut.

Perinteitä kunnioittaakseen monet hääparit haluavat ensimmäisen setin täyteen paritanssimusiikkia – vaikkei sitä kukaan koskaan tanssisikaan.

– Paritansseja pyydetään usein vain omia vanhempiaan tai sukulaisiaan miellyttääkseen. On kuitenkin uskallettava valita sellaista musiikkia, josta itse nauttii. Pari kertaa olemme aloittaneet suoraan Highway to Hellillä ja bileet ovat lähteneet heti käyntiin. Kannatan sitä, että nyrkistä päähän jo ekassa biisissä, Christa nauraa.

Ehkä raju aloitus olisi ollut tänäänkin paikallaan, sillä vieraat jämähtävät häävalssin jälkeen pöytiin. Iso lava hukuttaa bändin sisäänsä ja heidän on vaikea hakea fiilistä istuvista ihmisistä.

– Bändille on aika raskasta, jos kukaan ei tanssi. Silloin tulee olo, että on epä­onnistunut työssään. Mutta täällä on selkeästi ollut liian vähän ohjelmaa ja liian pitkiä taukoja. Ehkä vieraat ovat väsähtäneet, Christa pohtii.

Vai vielä Heili Karjalasta

– Voisitteko soittaa Heili Karjalasta -humpan? joku nainen kysyy ohimennen Christalta tauon aikana.

– No voih, se olisi pitänyt toivoa jo aikaisemmin!

– Aika törkeätä, kun ei suostuta soittamaan sitä, mitä pyydetään. Eihän tuo edes ole musiikkia mitä te soitatte vaan mölyä! nainen lataa. Hänen mielestään yksi humppa pitäisi aina pystyä soittamaan.

– Vaikka olemme monipuolinen bilebändi, humppaa me emme soita. Joskus olen joutunut torjumaan keikan, kun meiltä on pyydetty kolme settiä humppaa. Niin keikannälkäisiä emme sentään ole, Christa kertoo.

Muut vieraat eivät humppaa haikaile. Abba saa nuorison hulluttelemaan lattialla – morsiuspari etunenässä. Nauru raikaa ja tanssiparit vaihtuvat lennosta. Kun Dingon Levoton Tuhkimo alkaa soida, hääparin ympärille muodostetaan rinki ja vieraat laulavat laulua heille. Pari halaa toisiaan tiukasti ja kyyneleet karkaavat sulhasen silmäkulmista.

Halit ovat parasta

 

Perjantai 13.7.
Suomenlinna,Tenalji von fersen -sali

A&S

  • Vieraita: 90.
  • Vieraiden keski-ikä: 30 vuotta.
  • Morsiuspuku: valkoinen ja olkaimeton, jossa syvä halkio ja runsas helma.
  • Vieraiden tyyli: beigeä, harmaata, pinkkiä ja kukkakuvioita.
  • Koristelu: pöydissä merellisen teeman mukaisesti köydenpätkä, simpukoita ja nimikyltit upotettuina viinipullonkorkkiin.
  • Häävalssi: Stellan Häävalssi.

Bändi on tullut lautalla Helsingin Suomenlinnaan ja soittokamat on roudattu vuokrapakusta kiviportaita pitkin juhlasaliin. Christa on tervehtinyt morsiusparin, ja tarjoilijat ovat tuoneet takahuoneeseen pekonileivät ja tarjottimen täydeltä alkoholia.

– Kaikista kauheinta on silloin, kun tunnemme, ettemme ole sydämellisesti tervetulleita. Meille on tärkeää, että meitä tullaan moikkaamaan ja informaatio kulkee, sillä myös me olemme tekemässä päivästä mukavan. Joskus catering on kieltänyt meitä syömästä 'ihmisten puolella' tai ottamasta kokolihaa, Christa muistaa.

Jumper heittää kesän aikana parikymmentä keikkaa, ja vaikka suvi onkin kuumin sesonki, bändiä on buukattu myös syys-lokakuulle, jopa joulukuulle. Mieleenpainuvin hääkeikka oli kerran pienessä kirjastohuoneessa Kauniaisissa, jossa vieraat hyppivät tasajalkaa ja Christasta tuntui, että lattia katoaisi kohta alta.

– Suloisimmat häät ovat sellaiset, missä vallitsee lämmin, rakastava tunnelma ja siellä halaillaan paljon. Häät, joissa hääpari ei pysty pitämään näppejään erossa toisistaan ja he tanssivat koko illan innostaen vieraatkin rentoutumaan.

Kravatit otsalle

Pöytäliinoissa on punaviinitahroja, boolia hörpitään värikkäillä pilleillä ja viinashotteja kaadetaan tiuhaan tahtiin. Bändille vislataan ja yksi tanssilattialla pyörivistä kommentoi kovaäänisesti Christan välispiikkejä ja esittää kappaletoiveita. Bändi suhtautuu mieheen kuitenkin huumorilla.

– Aika usein kuulee: 'Minäkin haluan tulla laulamaan. Minä olen joshhkus laulanut khuorossha.' Vieraat saavat olla humalassa, mutta ei ole mukavaa, jos kesken soiton tullaan pitämään puheita, soittimiin kosketaan tai lavalle noustaan räyhäämään, Christa sanoo.

Morsian viihtyy ystävättäriensä kanssa koko illan tanssilattialla, kun taas miehet tuijottelevat pöydistä. Christalle he ovat haaste, mutta tauon aikana hän on laatinut suunnitelman. Tarvitaan vain Robbie Williamsia ja AC/DC:tä, ja kohta miehet ovat eturivissä, kravatit otsalle solmittuina. 

– Vaikka biisejä olisikin vetänyt kymmenen vuotta, silti pitää olla sellainen asenne, että niitä soittaa ja laulaa ensimmäistä kertaa. Jaksan syttyä biiseistä, kun vähän improvisoin ja leikin niillä. Ja jos yleisö innostuu, minäkin innostun vielä enemmän, Christa hymyilee. 

Aivan kuten tänäänkin. 

Kun bändi pakkaa kamojaan, häävieraat tulevat taputtelemaan selkään ja Christa halaa morsiusparia pitkään.

– Meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä hääparin päivästä vielä ikimuistoisempi. Kun ihmiset nauttivat, nauravat ja uskaltavat päästää irti, olemme onnistuneet. Se tuntuu älyttömän hyvältä. Mutta kaikkein ihaninta tässä työssä on nähdä rakkautta. Häissä rakkaus on aina läsnä ja todellinen.

Jumper

  • Vuonna 2000 perustettu helsinkiläinen bilebändi.
  • Christa Renwall on bändin laulaja ja ainoa alkuperäisjäsen.
  • Jutun keikoilla kitarassa Mikko Enqvist / Ailu Immonen. Bassossa Topi Karvonen. Rummuissa Jyri-Juhani Uurtimo / Santeri Saksala. Koskettimissa Pete Rahikkala / Lasse Piirainen.
  • Bändin jäsenet ovat iältään 28–37-vuotiaita.
  • Esiintyvät myös firmojen juhlissa, syntymäpäivillä ja ravintolailloissa.

– En olisi ikinä uskonut, että mulle järjestetään tällaista, Henna, 26, kommentoi isänsä järjestämää yllätystä.

Suomi Love -ohjelman toisessa jaksossa nähtiin ja kuultiin lauantaina taas koskettavia tarinoita ja esityksiä. Yksi jakson liikuttavimmasta hetkistä oli, kun kempeleläinen Simo halusi ilahduttaa 26-vuotiasta tytärtään Hennaa. Hennan ja hänen perheensä elämä ei ole ollut helppoa viime vuosina. Vuonna 2014 Hennan raskausoireet paljastuivat kallonpohjan syöpäkasvaimeksi. Lue lisää:

Jaksossa Simo-isä järjesti tyttärelleen yllätyksen: Henna pääsi kuuntelemaan livenä suosikkibiisinsä, Haloo Helsingin Vapaus käteen jää.

”Nyt kun on jaksamista sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena.”

– Haluan sanoa Hennalle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään. Ja nyt kun on jaksamista tämän sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena, Simo kertoi jaksossa.

Haloo Helsingin Ellin tekemät sanat sopivat Hennan elämään, jossa on ollut niin ala- kuin ylämäkiäkin.

Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan,
kertosäkeessä lauletaan.

Henna liikuttui isänsä järjestämästä yllätyksestä.

– Ihan meni sanattomaksi, ja itku pääsi. En olisi ikinä uskonut, että mulle järjestetään tällaista, Henna kertoi esityksen jälkeen.

Jos et nähnyt Simon yllätystä ja Haloo Helsingin esitystä, katso se tästä:

 

 

Kun entiset kommunistit tapaavat ruokakurssilla selviää, että kaikki nuoruuden ihanteet ovat hävinneet.

IS TV-LEHTI:  Alkukesän aurinkoisena päivänä lehti on koivussa kauneimmillaan, ja ilmassa leijailee alkavan suven toivo. Rauhallisessa suomalaisessa maalaismaisemassa kulkee venäläisen ajoneuvovalmistajan vanha auto. Se kulkee hitaasti, mutta vie määränpäähän kaksi nauravaa matkaajaa.

Maailmalla asustelleen Natalian (Kaija Pakarinen) ja porvarillisen rouvan Veeran (Riitta Havukainen) perässä huomattavasti paremmalla ja uudemmalla kulkupelillä kruisailee Veeran aviomies, rahalle arvoa antava Tom (Antti Virmavirta).

Kolmikko on matkalla nuoruuden toverinsa Katjan (Heidi Herala) kartanohotellille. Heitä odottavat nuorena musiikkitaidoillaan naisia hurmannut, sittemmin rauhan löytänyt Ilja (Taneli Mäkelä), salaisuutta kantava Miska (Sari Mällinen) ja suorapuheinen Juri (Erkki Saarela).

He näkivät toisensa viimeksi kesälukiossa 70-luvulla ollessaan vasemmistoaatteen omaavia nuoria.

Venäläisen ruoan kurssi kokoaa heidät yhteen nyt, 40 vuotta myöhemmin elokuvassa Nuoruustango. Nopeasti ruokaperinteet unohtuvat, kun muistot ja nuoruuden kiihko tulevat pintaan. On aika selvittää asioita ja paljastaa salaisuuksia.

Nuoruustango pohjautuu Heidi Köngäksen ja Taina Westin Kalliolle kukkulalle -tv-elokuvaan (1993). Yle Areenassa katseltavissa oleva Kalliolle kukkulalle sijoittuu 70-luvulle, jolloin valveutunut nuoriso tiesi, kenen joukoissa seistään.

”Tajusin, ettei Suomesssa ole juurikaan puhuttu, mitä meille tapahtui 90-luvun alussa, kun koko sosialistinen maailmanleiri romahti.”

Kun Heidi ja Taina kirjoittivat kommunistipoliitikon elämästä kertovaa Punainen kolmio -draamasarjaa (2015), heille tuli samalla idea tehdä elokuva siitä, mitä Kalliolle kukkulalle -nuorille kuuluu nyt kuusikymppisinä.

– Tajusin, ettei Suomesssa ole juurikaan puhuttu, mitä meille tapahtui 90-luvun alussa, kun koko sosialistinen maailmanleiri romahti. Huomasin, että ihmiset ovat jääneet vähän hämmennyksen valtaan, koska on käsittelemättömiä asioita, Nuoruustangon ohjaaja Heidi Köngäs sanoo.

Elokuvassa 70-luvun vasemmistoaatteen nuoret pohtivat Neuvostoliiton hajoamisen merkitystä. Merkityksellisempiä ovat kuitenkin vuosikymmenien henkilökohtaiset asiat.

Kiertolaisena maailmalla elänyt Natalia on yksi, jolla on selvittämättömiä juttuja menneisyydestä.

– Selvittämättömät asiat ovat suuri taakka. Ei pitäisi odottaa, vaan ottaa ratkaiseva askel, kun on vielä aikaa, Kaija Pakarinen miettii.

”Oli viitekehyksenä kommunismi tai mikä tahansa, loppupeleissä ihmiset kaipaavat rakkautta ja hyväksytyksi tulemista.”

Elokuva pisti näyttelijät pohtimaan monenlaista.

– Iän myötä on tajunnut, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä. Oli viitekehyksenä kommunismi tai mikä tahansa, loppupeleissä ihmiset kaipaavat rakkautta ja hyväksytyksi tulemista, Riitta Havukainen sanoo.

Kaija kertoo olevansa onnellinen roolihenkilönsä puolesta.

– Natalia on itseäni pidemmällä siinä, että on päässyt turhasta eroon. Mitä kevyemmillä materialistisilla kantamuksilla elämäänsä elää, sitä enemmän voi tulla oikeasti tärkeää sisältöä. Se juuri ratkaisee näillä kilometreillä, Kaija muistuttaa.

”Kroppa vanhenee, mutta sielu käy aina vaan rippikoulua”

Hurtin huumorin avulla Nuoruustango on oiva muistutus, että niin kauan kuin henki pihisee, on toivoa.

– Ei ole syytä ajatella, että elämä loppuisi tietyn ikäisenä. Kroppa vanhenee, mutta sielu käy aina vaan rippikoulua, ohjaaja nauraa.

Kotikatsomo: Nuoruustango, TV1 su klo 21.05