Minna kokeili lukuviikkoa, Karoliina treeniviikkoa. Kuvat: Satu Kemppainen
Minna kokeili lukuviikkoa, Karoliina treeniviikkoa. Kuvat: Satu Kemppainen

Lukutoukka Karoliina Timonen ja supertreenari Minna Oinaala vaihtoivat osia. Oppiiko viikossa rentoutumaan uudella tavalla?

Kello kolmelta sunnuntai-iltapäivänä Minna Oinaala, 42, heilauttaa pinkin kahvakuulan liikkeelle. Kuula on Oinaalan oma. Hän on maalannut sen pintaan kynsilakalla possun naaman.

Tätä hetkeä Oinaala on odottanut koko viikon. Arkisin kahdeksasta neljään hän valvoo rakennustöitä työmaalla, jolla pystytetään eteläiseen Helsinkiin uutta Jätkäsaaren kaupunginosaa.

Sunnuntaisin Oinaala muuttuu ryhmäliikuntaohjaajaksi. Silloin hän vetää taloyhtiönsä pihassa ilmaisen kahvakuulatunnin kaikille halukkaille.

– Liikunta on intohimoni. Voisin tehdä sitä työkseni, jos joku maksaisi siitä, Oinaala sanoo.

Pari vuotta sitten Oinaala kokeilikin sivutoimisen kahvakuulayrittäjän hommia. Hän kiersi vuoden päivät vetämässä kuulatunteja yritysten ja kuntokeskusten jumppasaleissa.

Nykyään Oinaala liikkuu pääasiassa omaksi ilokseen. Silti viikkoaikataulu ei ole lähelläkään löysäilyä. Viikon aikana Oinaala käy neljä kertaa salilla ja juoksee vähintään 15 kilometriä. Vapaapäivään hän saattaa treenata kolmekin tuntia putkeen.

– Minulle liikunta ei ole jaksamisesta kiinni. Jos en pääse liikkumaan, masennun, ja oloni on kuin olisin tulisilla hiilillä.

Kirjoja bussissa ja keittiössä

Sunnuntai on myös Karoliina Timosen, 39, lempipäiviä. Silloin saa lukea sohvalla vaikka neljä tuntia putkeen.

Timonen lukee myös bussissa työmatkalla – ja töissä kustantamossa. Hän on omakustannepalvelu Type & Tellin country manager. Kotitöitä tehdessään Timonen kuuntelee äänikirjoja. Iltaisin hän kirjoittaa omaan kirjablogiinsa tai keskustelee kirjallisuudesta erilaisissa nettiryhmissä.

– Lukeminen on kaltaiselleni sosiaaliselle introvertille paras harrastus. En vihaa liikuntaa, mutta en jaksa innostua tekemisestä, josta en saa mitään nautintoa, Timonen sanoo.

Minna Oinaala sanoo suoraan vihaavansa kirjoja. Ne ovat niin haastavia.

– Ainut kirjallisuus, jota olen vapaaehtoisesti lukenut, on liittynyt insinööriopintoihini. Olen lukenut elämässäni ehkä viisi kaunokirjallista teosta. Arkisin luen korkeintaan nettilehtiä ja blogeja.

Tällä viikolla on toisin. Oinaala jää sohvalle kirjan kanssa, ja Timonen lähtee liikkeelle.

Karoliinan viikko:

  • Karoliina Timonen, 39-vuotias kustannusalan työntekijä, kirjailija ja kirjabloggaaja.
  • Asuu Espoossa miehensä ja kahden lapsensa kanssa.
  • Lukee vuodessa kuutisenkymmentä kirjaa. Kerrallaan kesken kuusi kirjaa. Lisäksi kuuntelee äänikirjoja.
  • Kirjoittanut romaanit Aika mennyt palaa (2012) ja Kesäinen illuusioni (2015).
  • Ei harrasta liikuntaa, koska ei tunne saavansa siitä nautintoa. Kokeillut silloin tällöin eri lajeja, kuten joogaa.

Minnan treenivinkit Karoliinalle:

  • Treenien makuun pääsee helpoiten kuntokeskusten ja -salien ryhmäliikuntatunneilla.
  • Esimerkiksi kahvakuulatunnit sopivat aloittelijalle, koska laji on tehokas mutta helppo.
  • Kuntosalille kannattaa ottaa avuksi personal trainer edes tunnin ajaksi. Ammattilainen osaa neuvoa liikkeet ja miten ne tehdään oikein.
  • Muista hyötyliikunta ja vaihda auto polkupyörään.

Maanantai: pyörrytystä ja pelkoa

Todellisuus iskee vastaan heti aamulla: olen menossa elämäni ensimmäiselle hot yoga -tunnille, eikä minulla ole kaapissani mitään urheiluvarusteita. Suuntaan ketjuliikkeeseen ja haalin koriini mustat trikoot ja pari toppia. Toivon, että minua ei naureta tunnilta pihalle.

Muuten joogatunti ei erityisesti jännitä. Kävin astangajoogakurssin kymmenisen vuotta sitten, ja olen melko notkea. Kuumuus kyllä jännittää. Viihdyn saunassa korkeintaan 60 asteessa, ja hot yogassa on tarkoitus hikoilla 40-asteisessa salissa puolitoista tuntia.

Tunnilla oloni onkin tukala, mutta en malta pitää taukoa ennen kuin minua alkaa oikeasti pyörryttää. Vilkuilen muita ja koetan päätellä, onko vedenjuonti kesken tunnin sallittua.

Sekä lapsena että aikuisena olen toisinaan kokeillut eri lajeja. Innostukseni on aina lopahtanut, koska liikunta ei ole tuntunut oikein miltään.

Nyt tuntuu. Tunnin jälkeen joudun makoilemaan matollani 20 minuuttia, ennen kuin pystyn kävelemään salista ulos. Minua pyörryttää, kehossani kulkee vilunväristyksiä – ja migreeni iskee. Toisaalta pelottaa, toisaalta olen innoissani. Kerrankin tuntuu joltain!

Loppuillan olen aivan puhki. En jaksa tehdä edes kotitöitä, enkä varsinaisesti kaipaa lukemista.

Tiistai: vain äänikirja puuttuu

Menen mieheni kanssa pelaamaan tennistä. Olen seurannut lajia tv:stä vuosia, ja se kiehtoo minua monella tavalla. Viime kesänä varasimme viikoittaisen vuoron ja pelasimme ulkokentällä läpi kesän. Nyt en ole edes kävellyt kentällä yhdeksään kuukauteen. Jännittää, miten peli sujuu.

Eikä se niin mahtavasti sujukaan. En pidä tanssillisesta liikunnasta enkä aerobicista, koska koordinaatiokykyni on niin huono. Se vaikeuttaa myös peliäni, ja pikkuhiljaa alan turhautua, kun en meinaa osua palloon. Migreeni iskee taas.

Innostumme lähtemään vielä läheiselle kuntosalille, jossa mieheni käy toisinaan treenaamassa. Itse olen käynyt salilla kymmenen vuotta sitten. Muut treenaajat näyttävät puoliammattilaisilta. Tuntuu siltä, että he tuijottavat minua.

 


 

Olen tallentanut puhelimeeni aloittelijan salitreeniohjelman. Ilman miestä olisi tosin vaikea tulkita sitä. Kun oikeat laitteet ja liikeradat miehen avustuksella löytyvät, treenaaminen on ihan kivaa. En tosin voi olla ajattelematta, että huhkiessa olisi mukava kuunnella äänikirjaa.

Vaikka pidän painot pieninä, 45-minuuttinen treeni tuntuu erityisesti jaloissa ja vatsalihaksissa.

Illalla kotona osallistun kirjallisuusaiheiseen keskusteluun runoilija Johanna Venhon Facebook-seinällä. Vaikka kirjattomia päiviä on takana vasta kaksi, tuntuu kuin mieleni näivettyisi ilman lukemista. Kirjoista puhuminen, vaikka edes netissä, on toimivaa ensiapua.

Keskiviikko: viikon paras!

Kaipaan kirjallisuuden pariin jo niin kipeästi, että lataan puhelimeeni kirjallisuuskeskusteluja ja kirjailijoiden haastatteluja podcasteina. Niitä kuunnellen teen kymmenen kilometrin kävelylenkin reipasta tahtia.

Se onkin nautinnollinen kokemus, jopa viikon paras liikuntahetki. Kuuma ilma saa tosin herätteli taas migreenin.

Normaalisti en kärsi migreenistä näin usein. Viikko on kuuma ja hormonaalisesti haastava, mutta myös treenaaminen vaikuttaa varmasti asiaan.

Huomaan, että pelkkä kävelylenkki tuntuu laiskottelulta, kun tarkoitus on treenata koko viikko. Normaalisti ainoat liikuntahetkeni ovat kävelyt kotoa bussipysäkille ja takaisin.

 


 

Torstai: kääk, personal trainer

Iltapäivällä tapaan personal trainerin työpaikkani vieressä sijaitsevalla kuntosalilla. Mietin, odotteleeko minua perillä orjapiiskuri, joka suhtautuu ylimielisesti kaltaiseeni sohvaperunaan.

Pelko on turha: Joni on ystävällinen, kannustava ja lempeä. Aluksi hän tekee minulle kehonkoostumusmittauksen, jotta selviäisi, missä kunnossa esimerkiksi lihakseni ovat. Mittaus jännittää. Olen kuullut, että vaikka ihminen olisi päällisin puolin kunnossa, sisäelinten ympäriltä voi löytyä vaarallista rasvaa.

Nuorena mietin, että minun pitäisi harrastaa liikuntaa näyttääkseni paremmalta. Nyt ajattelen, että liikkua pitäisi terveyden vuoksi. Minulle terveys on kehno kannustin. Vaikka teen istumatyötä ja istun vapaalla lukemassa tai kirjoittamassa, olen migreenitaipumustani lukuun ottamatta todella terve. Verenpaineeni on hyvä, eikä minulla ole paino-ongelmia tai lihaskipuja.

Myös mittauksen tulokset ovat hyvät. Sisäelinrasvaakaan ei juuri ole. Jaloissani on tosin aika vähän lihasmassaa, minkä olen huomannut myös joogatunnilla.

Koska istun muuten niin paljon, Joni neuvoo minua treenaamaan salilla lähinnä seisten. Esimerkiksi hartioita vahvistavan soutuliikkeen voi tehdä yhtä lailla seisten kuin laitteessa istuenkin.

Illalla menen hot yoga -tunnille. Salin helppo sijainti, mukava ohjaaja ja pieni ryhmä tekevät oloni kotoisaksi. Tätä lajia haluan jatkaa vaihtoviikon jälkeen. Saan tosin taas migreenin. Huoh.

Perjantai: kilpailun huumaa

Lounasaikaan käymme mieheni kanssa pelaamassa tennistä. On todella kuuma, mutta en saa migreeniä, jihuu!

 


 

Yksikin onnistunut palautus tuottaa minulle paljon mielihyvää. Tällaisina hetkinä ymmärrän kilpailun ja voittamisen huumaa. Itse liikkumisen aiheuttamaa hyvänolontunnetta en vieläkään tunnista, enkä ole kokenut viikon aikana endorfiiniryöppyjä. Kirjoja lukiessani saatan päästä flow-tilaan, mutta liikkuessa sellaista ei tule. Oloni ei ole liikunnan jälkeen sen parempi kuin ennen sitäkään.

Illalla käyn salilla. Aloittelijan ohjelma tuntuu oikeastaan aika helpolta. Se on varmasti hyvä, jotta into ei lopahda kesken, kuten minulle tuppaa käymään.

Lauantai: kaipuu iskee

Lähden lasten kanssa uimarannalle. En ui, koska vesi on kylmää. Kaipaan todella kovasti kirjaa käteeni.

Illalla suunnittelen hetken salille lähtöä, mutta grilliruoka ja viini vievät voiton. Eikös olekin hyvä pitää välillä palautumispäiviä?

Sunnuntai: lempiääniä

Melkein pidän toisenkin palautumispäivän. Yhdeksän aikaan illalla lähden kuitenkin viiden kilometrin kävelylle. Ulkona hämärtyy ja ilma viilenee. Podcastien läpi kuuluu mustarastaiden laulu, lempiääneni. Näitä lenkkejä aion jatkaa niin kauan kuin sää pysyy kauniina.

Salillakin aion yrittää käydä. Mieheni tilasi minulle kannustimeksi salikengät.

Silti ihaninta on palata lukemaan ja kirjoittamaan. Onneksi kulttuuriharrastukset vaikuttavat terveyteen siinä missä liikuntakin.

Minnan viikko:

  • Minna Oinaala, 42-vuotias projekti-insinööri.
  • Asuu yksin Vantaalla.
  • Käy neljästi viikossa kuntosalilla ja kolmesti juoksemassa 5–10 kilometriä paljasjalkatossuilla.
  • Käy CaniCross-treeneissä koiransa kanssa ja vetää kerran viikossa kahvakuulatunteja.
  • Treenitavoitteenaoppia kävelemään käsillä.
  • Ei lue kirjoja, koska ne ovat niin vaikeita, eikä pysty istumaan pitkiä aikoja paikoillaan.

Karoliinan kirjavinkit Minnalle:

  • Erinomainen lukuromaani: Annamari Marttisen Mitä ilman ei voi olla, Kathryn Stockettin Piiat tai Lisa Genovan Edelleen Alice.
  • Hyvä psykologinen trilleri: Gillian Flynnin Kiltti tyttö, Louise Doughtyn Kielletyn hedelmän kuja tai Emma Donoghuen Huone.
  • Romaani ei liian imelän romantiikan nälkään: David Nichollsin Sinä päivänä.
  • Romaani hitusta imelämpään romantiikan nälkään: Jessica Brockmolen Kirjeitä saarelta.
  • Itkettävä tosielämän kertomus: Laura Saven Paljain jaloin.
  • Haastava mutta vaikuttava tarina: Markku Pääskysen Vihan päivä.

Maanantai: pikaunohdus

Ennen töiden alkua käyn valitsemassa luettavaa kirjaston kierrätyshyllystä. Kirjastossa vaihtoehtoja olisi niin paljon, ettei minulla olisi aavistustakaan, mitä pitäisi valita. Kierrätyshyllyn äärellä voin olla varma siitä, että sama kirja on joskus kiinnostanut jotakuta muutakin.

Hyllyssä nököttää Kauko Röyhkän romaani Miss Farkku-Suomi. Ajattelen, että rokkibändistä kertova kirja voisi aiheensa puolesta kiinnostaa minua. Kirja ei myöskään näytä niin paksulta kuin muut romaanit. Käännän viimeiselle sivulle, ja sivumäärä onkin yli 300. Ahdistaa, mutta poimin kirjan silti laukkuuni.

Tartun kirjaan ruokatunnilla töissä. Jo ensimmäisellä sivulla keskittyminen tuntuu vaikealta ja haluaisin harpata eteenpäin. Huomaan purevani hermostuksissani kynsiäni. Muutaman sivun jälkeen pysähdyn miettimään henkilöitä ja tapahtumia. Huomaan, että olen jo unohtanut lukemani.

Arkeni on niin kiireistä, etten ehdi viikolla katsoa edes televisiota. Töiden, kauppaostosten, treenien ja koiran ulkoilutuksen jälkeen iltoihini ei jää monta tuntia. Nukkumaan menen yleensä yhdeksältä, sillä työpäiväni saattavat alkaa jo seitsemältä ja sitä ennen pitää koiran kanssa lenkille.

Saunalle minulla kuitenkin riittää aikaa joka ilta. Koska en hoksaa, että löylyissä voisi istua kirja kädessä, lounastauon lukuhetki jää päivän ainoaksi.

 


Minna Oinaalan työpaikka on sopivasti kirjaston yläkerrassa, mutta kirjavalinta ei ollut helppo.

 

Tiistai: pikanukahdus

Menen kirjastoon toiveissani saada kirjastonhoitajalta lukuvinkkejä. Myös Karoliina on vinkannut minulle luettavaa. Hänen suosituksensa kuulostavat kuitenkin niin vaikeilta jo nimien perusteella, etten tule tarttuneeksi niihin koko viikon aikana.

Miss Farkku-Suomen hylkään kierrätyshyllyyn. Se kertoikin teinimaailmasta, ja teksti ärsytti jo päivän jälkeen.

Keksityt tarinat eivät ylipäätään tunnu niin syvällisiltä kuin oikeasta elämästä kertovat kirjat. Kirjaston työntekijän suosituksista kolahtaakin Dalai-laman Myötätunto. Kirjassa annetaan neuvoja, vaikkapa miten omaa myötätuntoaan voi kasvattaa. Kuulostaa minun jutultani!

Tänään en kuitenkaan aloita Myötätuntoa. Illalla löydän yllättäen hyllystäni Juha Vuorisen Maastamuuttajan päiväkirjan. Sain sen aikanaan kiitokseksi, kun olin urheilukilpailuissa töissä. Minun on pitänyt lukea kirja jo pari vuotta, mutta se on hautautunut hyllyyn. Nyt asetun kirjan kanssa sängylle mukavaan asentoon.

Lukeminen on minulle haastavaa erityisesti siksi, että en pysty olemaan pitkiä aikoja paikoillani. Jos luen makuuasennossa, nukahdan. Niin nytkin. Kun hetken kuluttua havahdun hereille, tuntuu siltä, etten olisi lukenut riviäkään koko kirjasta.

 


Elämäntaito-oppaat kiinnostavat Minnaa enemmän kuin keksityt tarinat.

 

Keskiviikko: hauki on kala

Saatan töissä jumpata kuminauhan kanssa jo ennen kymmentä aamulla. Liikunta saa aivoni toimimaan paremmin. Tänään pidän jumppahetken sijasta lukuhetken.

Istun Vuorisen kirjan kanssa alas, mutta pian huomaan käveleväni opus kädessä ympäri huonetta niska jumissa. Tankkaan tapahtumia hauki on kala -tyyliin. Ei minusta tule lukijaa.

Viimeksi olen lukenut kirjan kannesta kanteen kuusi vuotta sitten. Silloin luin mieheni suosituksesta hypnologi Michael Newtonin kirjan Sielujen matka, joka kertoo ihmisten edellisistä elämistä.

Mieheni lukee paljon, ja kyselen häneltä usein vinkkejä. Harvoin tulen kuitenkaan lukeneeksi suosituksia. Emme asu yhdessä ja näemme suhteellisen harvoin. Lukuhaasteesta en ole kertonut hänelle, enkä juuri muillekaan.

Kukaan ei siis tsemppaa minua lukemaan. Tsemppiä ehkä tarvittaisiin, sillä tänäkään iltana en saa tartuttua kirjaan. Hävettää. Liikunta on paljon helpompaa.

 


 

Torstai: omalla tyylillä

Aloitan Dalai-laman Myötätunnon. Hetken hakemisen jälkeen löydän toimivan lukutyylin.

Avaan keskeltä umpimähkään jonkin aukeaman. Siinä on kiinnostavia juttuja, ja alan lukea lukuja lopusta alkuun. En edes mene tapahtumista sekaisin, koska kirja etenee aihealue kerrallaan.

Normaalisti ahdistun jäljellä olevasta sivumäärästä, ja lukeminen tuntuu urakalta. Edetessäni lopusta alkuun voin keskittyä sisältöön ilman tulostavoitteita.

Näin pääsenkin vihdoinkin lukemisen makuun. Aina löytyy uusi mielenkiintoinen asia, enkä halua laskea kirjaa käsistäni. Maltan viettää koko illan sohvalla, ja saan kolmasosan kirjasta luettua. Jes, olen ylpeä itsestäni!

Perjantai: joskus toiste sitten

Vapaapäivä. Kuvittelin etukäteen olevani kirja kädessä heti aamusta.

Toisin kuitenkin käy. Lukemiselle ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän aikaa. Haluan esimerkiksi käydä hoitamassa viikonlopun ruokaostokset hyvissä ajoin, ja koirakin on odottanut pitkiä lenkkejään koko viikon.

Mietin, että äänikirja lienee ainut minulle sopiva kirjallisuuden muoto, koska sitä voi kuunnella muun tekemisen ohessa. Päätän perehtyä äänikirjoihin, mutta en tänään.

Silti minua ei ihmetytä, miten paljon muut saavat lukemisesta nautintoa. Odotan usein koko työviikon sitä, että pääsen viikonloppuna treenaamaan ajan kanssa. Varmasti himolukijat odottavat samalla tavalla viikonloppujen lukutuokioita.

Lauantai: hupsis!

Suunnittelen meneväni pihalle lukemaan, kun olen käyttänyt koiran lenkillä. Ensin juon kuitenkin kahvit parvekkeella ja lueskelen muutaman sivun Juha Vuorista. On vaikea muistaa, mihin viimeksi jäin.

Sitten klikkaan huomaamattani auki Facebookin. Iltapäivän lukemiselle varaamani hetket hupenevat surffaillessa.

Sunnuntai: auttaisiko lukuloma?

Päivä kuluu koiranäyttelyssä. Illalla olen yksinkertaisesti niin puhki, ettei kirja käy mielessänikään. Lukemisen sijasta palkitsen itseni saunalla.

Viikko tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta saada uusi harrastus käyntiin. Luultavasti minun täytyisi olla lomalla, jos meinaisin rikkoa rutiinini ja raivata aikaa lukemiselle.

Seuraavana päivänä koettelemus on ohi. Menen kuitenkin töihin kirjaston kierrätyshyllyn kautta. Poimin sieltä mukaani kirjan, joka ainakin nimen perusteella sopii minulle täydellisesti.

Kirja on Zen-opas mielenrauhaan. Tulen todella tarvitsemaan sitä, jos aion opetella rauhoittumista ja paikoillani pysymistä. Jää nähtäväksi onnistunko – tai yritänkö edes. Ensin palkitsen itseni aloittamalla kauan suunnittelemani crossfit-treenit.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

JOUSIMIES

Ota yhteyttä ihmisiin, jotka voivat auttaa sinua eteenpäin. Sinulla on idea, joka kaipaa kehittelyä. Tärkeintä on, että suunta on sinulle selkeä.

 

KAURIS

Mene avuksi ystävälle, joka on joutunut pulaan. Anteliaisuutesi pelastaa hänen päivänsä. Suuntaa energiasi johonkin hyödylliseen.

 

VESIMIES

Pysy omalla tontillasi. Voit tarjota apuasi ystävälle, mutta älä ota liikaa hoitaaksesi. Mieti tarkkaan, mitä olet lupaamassa.

 

KALAT

Ole rehellinen, kun sinulta kysytään mielipidettäsi. Älä tyydy vähempään kuin mitä ansaitset. Sinun on tunnettava oikeutesi.

 

OINAS

On aika miettiä tulevaisuuttasi koskevia siirtoja. Pidä hyödyllinen kontakti näköpiirissäsi. Muista vanhaa ystävää tai sukulaista lahjalla tai puhelulla.

 

HÄRKÄ

Tapaat nyt kiinnostavia ihmisiä. On hyvä hetki ystävyyden tai romanssin syttymiselle. Teet tulevaisuuttasi koskevia ratkaisuja.

 

KAKSONEN

Joku yrittää saada pääsi pyörälle käyttämällä kyseenalaisia taktiikoita. Älä ota todesta tarjousta, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta.

 

RAPU

Lähde tutustumaan uusiin ihmisiin. Otollinen hetki verkostoitumiselle. Onnistut herättämään ihmisten mielenkiinnon vaivattomasti.

 

LEIJONA

Kotona saattaa vallita kireä ilmapiiri. Ole hienotunteinen ja huomaavainen läheisiäsi kohtaan. Rahan tuhlaamista on syytä välttää.

 

NEITSYT

Lyhyt irtiotto uusissa maisemissa tekisi hyvää. Myös shoppailukierros saattaa ajaa asian. Ota yhteyttä vanhaan ystävään kysyäksesi kuulumisia.

 

VAAKA

Sinulla on loistavia ideoita, jotka on syytä saattaa suuremman yleisön tietoon. Kerää tietoa asiasta, joka on lähellä sydäntäsi. Tarvitset vankan suunnitelman.

 

SKORPIONI

Saat enemmän aikaiseksi, jos toimit yksin. Pidä salaisuudet omana tietonasi. Kotiin liittyvät muutokset vievät sinua lupaavaan suuntaan.