Helenan kestävissä kasseissa on mökkievästä. ”Tämä musta on palvellut jo viisi vuotta, sinisen nylonkassin sain joulupukilta.”
Helenan kestävissä kasseissa on mökkievästä. ”Tämä musta on palvellut jo viisi vuotta, sinisen nylonkassin sain joulupukilta.”

Kun kuluttajalla on valtikka kädessään, pienetkin valinnat ratkaisevat. Millainen kauppakassi olisi parempi meille kaikille?

Helsinkiläinen Helena Vormala on Hakaniemen torilla ostamassa vihanneksia mökkireissulle. Hän kaivaa repustaan pieneen tilaan mahtuvan nylonkassin ja solauttaa perunansa sinne. Herneet ja mansikat hän kantaa Virosta ostamassaan mustassa tekokuitulaukussa.

Onneksi olkoon, Helena! Ympäristötutkijoiden mukaan kassivalintasi on kaikkeinympäristöystävällisin! Tekokuituiset kestokassit palvelevat pisimpään.

– Kyllä minä ekologisia asioita ajattelen. Muovikasseja koetan välttää, vaikka niitäkin tulee välillä kotiin vietyä, Helena kertoo.

Mutta jos kestokassi on taas kerran jäänyt kotiin, mikä kantoväline on paras?

Suomen ympäristökeskus vertaili ruokakaupoista saatavia ostoskasseja sen mukaan, miten paljon niiden valmistaminen rasittaa ympäristöä. Voittajaksi eli ympäristöystävällisimmäksi valinnaksi paljastui kierrätetystä jätteestä tehty uusiomuovikassi. Sen tunnistaa kassin pohjassa olevasta merkinnästä ja yleensä harmaasta väristä.

Toiseksi pienin hiilijalanjälki on paperikassilla. Puuvillainen kangaskassi tulee kolmosena. Mutta sitä pitää käyttää ainakin 53 kertaa, jotta puuvillan kasvattamiseen kuluneet vesivarat ja energia tulevat hyödynnetyksi. Ikävä kyllä monet kangaskassit repaloituvat ennen sitä.

Nelossijan kisassa sai perinteinen uudesta muovista tehty kassi. Mutta jos senkin kierrättää, kassi muuttuu ekologisemmaksi. Muovikassien keräyspisteet yleistyvät koko ajan isojen kauppojen pullonkeräyspisteillä.

Biopussi onkin pahis!

Biohajoava kassi oli aluksi ekoihmisen ilo: kassin voi tuikata kompostiin ja bioroskikseen. Nyt pussipahasen maine on mennyt. Ympäristöihmisiä puistattaa, että kassi on tehty kasvihuonekaasuja lisäävistä raaka-aineista. Ja jos kassin viskaakin kaatopaikalle, se muhii ilmakehään lisää päästöjä.

Tutkimukset paljastavat, etteivät kassit maadukaan väitetyssä ajassa ja niistä voi liueta haitallisia kemikaaleja.

Pysäyttävä brittidokumentti paljastaa, miten rajua elämä amerikkalaisyliopistojen veljeskunnissa on.

IS TV-LEHTI:  BBC:n This World -sarjaan kuuluva Veljeskuntien rajut huvit (Frat Boys: Inside America's Fraternities, 2016) on pysäyttävä dokumentti amerikkalaisyliopistojen vanhasta perinteestä. 1700-luvun lopulla alkaneisiin järjestöihin on kuulunut suuri määrä merkkihenkilöitä. Veljeskunnissa luodaan elinikäisiä ystävyyssuhteita, joista on hyötyä tulevalla uralla.

Brittidokumentti tarkastelee veljeskuntien pimeämpää puolta, tyttöjen hyväksikäyttöä ja salaisia rituaaleja, joiden seurauksena opiskelijoita on loukkaantunut, useita myös kuollut.

Ovelasti rakennettu ohjelma kulkeekin kunniasta häpeään. Moniääniseen ja objektiiviseen dokumenttiin poimitut kuvat opiskelijakämpissä roikkuvista rintaliiveistä, tanssitangolle ripustetuista alastomista barbie-nukeista ja humalassa heiluvista nuorukaisista kertovatkin omaa kieltään veljeskuntien kulttuurista.

Dokumentissa seurataan Gazoni-perheeseen pyrkivää brittiläistä Jordania. Veljeskunnan pomo Ben ja Jordanin ”isoveli” Raymond kertovat kokelaille asetettavista vaatimuksista. Salaisen rituaalin kohdalla kuvaaminen kielletään.

Marissa kertoo omakohtaisen kokemuksensa yhden veljeskunnan juhlissa tapahtuneesta raiskauksesta.

Kowiakin perhe kertoo Harrison-pojastaan, joka kuoli 19-vuotiaana siirtymäriitissä. Terrence puolestaan loukkaantui hengenvaarallisesti. Hänen asianajajansa Doug Firebaugh on ollut 20 vuotta kiusattujen opiskelijoiden asialla ja kongressiedustaja Frederica S. Wilson ajaa lakialoitetta simputuksen kieltämiseksi.

 Veljeskuntien rajut huvit, TV2 ke klo 22.10

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti