Kuvat: Jenni Janakka
Kuvat: Jenni Janakka

Jenni Janakka kannustaa naisia olemaan röyhkeämpiä. ”Röyhkeys on sitä, että antaa arvoa omille tuntemuksilleen ja omille kokemuksilleen.”

– Suppeat käsitykset ja raamit siitä, millaista on olla nainen tai mies, rajoittavat yksilön mahdollisuuksia toimia ja elää omaa elämäänsä.

Näin toteaa asennemuijaksi itseään tituleeraava freelance-kirjoittaja ja puhetaiteilija Jenni Janakka, 31.

– Lain puitteissa tasa-arvo onnistuu Suomessa periaatteessa hyvin. Eniten ongelmia on kulttuurissa. Siinä, miten elämme jokapäiväistä arkea ja teemme valintoja, Jenni sanoo.

Siksi hän haluaa puhua siitä, mitä asialle voi tehdä.

Hyvän esimerkin rajoittavista käsityksistä antaa vuonna 2008 Padovan yliopistossa Italiassa tehty tutkimus, jossa miehiä ja naisia laitettiin pelaamaan shakkia internetissä. Naiset osoittautuivat hyviksi pelaajiksi, mutta kun heille kerrottiin, että he pelaavat miestä vastaan, heidän tasonsa romahti.

Naisten itseluottamus siis riippui siitä, ketä vastaan he pelasivat. Ilmiön nimi on stereotypiauhka: testitilanteessa ihminen pelkää vahvistavansa omaa ryhmäänsä koskevaa stereotypiaa ja tulee peloissaan toteuttaneeksi juuri sen.

– Kulttuurissamme on oletus, että miehet ovat enemmän matemaattis-loogisia. Kasvamme kulttuuriin perheen ja ystävien muodostamassa yhteisössä ja opimme tavat ja mallit sieltä. Ne tavat ja mallit vaikuttavat todella paljon siihen, että lähdemme suorittamaan elämää sillä tavalla kuin luulemme, että pitää tehdä.

Moni nainen elääkin onnistuneesti sellaista elämää, jota hänen oletetaan elävän – ei sellaista elämää, jota hän itse haluaa elää.

Häpeästä röyhkeyteen

Jenni on kokenut sellaisen vaiheen myös itse ollessaan parikymppinen. Arki junnasi ja hänellä oli pitkään paha olla. Se sai tekemään ison elämänmuutoksen, jossa menivät uusiksi parisuhdetilanne, työ ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Hän oli lukenut teini-ikäisenä Erlend Loen kirjan Supernaiivi. Siinä päähenkilö tekee listoja ja purkaa niiden avulla ongelmiaan. Se innoitti myös Jennin kokeilemaan menetelmää. Nykyään hän rakastaa listoja.

– Kun olin todella synkissä vesissä, aloin kirjoittaa ylös asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Siellä oli kaikkea kirsikkatomaateista Dave Matthews Bandiin, mitä tahansa, jonka tunnistin varmasti tuottavan iloa.

”Kun katsoin listaa, tajusin, että se on täysin erilainen maailma kuin missä elin.”

Synkimmässäkin elämänvaiheessaan Jenni keksi listaansa sata iloa tuottavaa asiaa.

– Kun katsoin listaa, tajusin, että se on täysin erilainen maailma kuin missä elin ja missä olin ihmissuhteissani ja työelämässä. Se oli tosi hieno kokemus, koska sen jälkeen rupesin kyseenalaistamaan kaikkea ja todella kuuntelemaan itseäni.

Sen jälkeen Jenni on suositellut menetelmää kaikille ystävilleen.

Keväällä Jenni piti Howtomo-naisverkostolle luennon otsikolla ”Naisen häpeä – ja vitut siitä”. Häpeä rajoittaa turhaan elämää, joten sille kannattaa haistattaa pitkät.

Kun Jenni mietti, mikä on häpeän vastakohta, mieleen tuli röyhkeys. Hyvä luennon aihe sekin. Röyhkeydellä Jenni tarkoittaa positiivista uskoa omaan potentiaaliin. Lokakuun lopussa pidettävän Röyhkeyskoulu-luennon paikat täyttyivät nopeasti.

– Naiset oppivat luulemaan, että pitää sulautua massaan. Röyhkeyskoululla haluan tuoda esille sen, että herkullisinta on diversiteetti.

Jenni nostaa esille tutkimukset, joissa on esimerkiksi havaittu, että parhaiten menestyvät yritykset, joiden johtoryhmässä on sekä miehiä että naisia. Hänen mielestään myös naisverkostojen lisääntyminen on hienoa, sillä ne tuovat näkyväksi sitä, että naisella on mahdollisuus olla mitä vain: yrittäjä, uraohjus, menestyjä miesvaltaisella alalla.

”Naiset oppivat luulemaan, että pitää sulautua massaan.”

Sano se ääneen

Vuonna 2010 Tiina Teräs teki Helsingin yliopistossa tutkimuksen, jossa hän kuvasi kolmen päivän ajan päiväkodin elämää. Hän laski, mistä lapset saavat kehuja. Tytöt saivat kehuja kiltteydestä, vaatteista ja ulkonäöstä, pojat reippaudesta ja tekemisistään.

– Poikalapset saivat kehuja aktiivisuudesta, tytöt ulkonäöstä eli passiivisuudesta. Tytöt ja naiset eivät saa samanlaista kannustusta aktiivisuuteen ja itse tekemiseen samalla lailla kuin pojat ja miehet. Se jää kulttuurissamme helposti huomaamatta, Jenni sanoo.

Röyhkeyttä voi kuitenkin opetella. Ensimmäinen askel on itsensä kuunteleminen. Voi vaikka tehdä sadan kohdan listan tai vain miettiä, mitä haluaa ja ei halua tehdä.

– Röyhkeys on sitä, että antaa arvoa omille tuntemuksilleen ja omille kokemuksilleen.

”Poikalapset saivat kehuja aktiivisuudesta, tytöt ulkonäöstä eli passiivisuudesta.”

Omat halut ja tuntemukset pitää Jennin mukaan myös sanoa ääneen, jotta ne eivät jää pään sisälle epämääräiseksi ajatusmössöksi.

Jennin mukaan naisten kiltti tyttö -syndrooma näkyy etenkin siinä, että meidät on opetettu pelkäämään konflikteja. Pelkäämme, että jos sanomme tai ilmaisemme jotain, se on väärin.

Epäkohtien tuominen esiin ei kuitenkaan aina tarkoita konfliktia, eivätkä konfliktit toisaalta kestä ikuisesti. Yleensä ihmisten välisessä kanssakäymisessä pyritään sovintoon ja siihen, että kaikki menisi mukavasti.

Toisaalta Jenni huomauttaa, että kiltteyden vastakohta ei ole riidanhaluisuus.

– Kiltteys on sitä, että on auktoriteettimyönteinen. Ei haasta, vaan tottelee täysin toisen toiveita. Jos kasvamme kilteiksi, kasvamme arvailemaan, mitä toinen ihminen haluaa. Kiltin tytön vastakohta on omanarvontuntoinen, päättäväinen tyttö.

Äänestä naista nainen

Kärsitkö sinäkin kiltin tytön syndroomasta? Jenni teki listan, joka avasi hänen silmänsä

Hyvää, jämäkkää perusfeminismiä, tarvitaan edelleen. Kyllä feministikin saa olla kiltti, kun pitää itsestä huolta ja on oma itsensä. Ei feminismi vaadi mitään röyhkeyttä, vaan omana itsenä olemista. Eivät muut sukupuolet ole, sen enempää perillä mistään. - Aina voi aloittaa, esim. äänestämällä naista. Se on naisten puolten pitämistä.
Lue kommentti

Ruotsin kruununprinsessa Victorian joulutervehdys on täydellistä katsottavaa.

No niin, unohdetaanpas Harry ja Meghan -huuma hetkeksi. On nimittäin perinteisen, ruotsalaisen joulutervehdyksen aika.

Kuten monena aiempana jouluna, hovi julkaisi myös tänä vuonna iloisen jouluiset videoterveiset kruununprinsessa Victorian perheeltä.

Videolla Victoria, prinssi Daniel sekä aina suloiset lapset Oscar, 1, ja Estelle, 5, koristelevat kuusta, laskevat mäkeä kotinsa, Hagan linnan pihalla ja riemuitsevat talvesta. Pikkuprinssi Oscar istuu haltioituneena Stigan kyydissä. Heillä on jopa idyllinen, luminen talvi. Täydellistä!

Eihän tästä voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Todella hyvää joulua myös teille, rakkaat länsinaapurimme!

Lama ja devalvoinnit kaatoivat Viljo ja Kaisu Mikkosen menestyvän rakennusyrityksen 90-luvun alussa. Dokumentissa seurataan heidän taivaltaan 2000-luvun alun Suomessa. Kuva: Yle kuvapalvelu
Lama ja devalvoinnit kaatoivat Viljo ja Kaisu Mikkosen menestyvän rakennusyrityksen 90-luvun alussa. Dokumentissa seurataan heidän taivaltaan 2000-luvun alun Suomessa. Kuva: Yle kuvapalvelu

Mika Ronkaisen dokumentissa seurataan konkurssin tehnyttä pariskuntaa, joka yrittää päästä takaisin työelämään verkostomarkkinoinnin avulla.

IS TV-LEHTI: Vuosituhannen vaihteessa 1990-luvun lama oli monien mielikuvissa vaihtunut jo Nokia-vetoiseksi nousukaudeksi, mutta Mika Ronkaisen ohjaaman mainion dokumentin Autobonus (2001) esittämä arki on toisenlainen.

Suomessa lienee tuhansia, jotka jakavat Kaisu ja Viljo Mikkosen kohtalon: takana oli konkurssi omassa rakennusalan firmassa, ja jaloilleen pääseminen vaati sitkeyttä.

Autobonus kuvaa myös toista vuosituhannen lopun ilmiötä: nopean rikastumisen ideaa palvovaa verkostomarkkinointia.

Nykyperspektiivistä huuhaa on helppo tunnistaa, mutta aikoinaan moni fiksukin ihminen lankesi ystävyys- ja sukulaisuussuhteilla rahastaviin pyramidibisneksiin.

Myös Mikkosten haaveissa siintävät verkostomarkkinoinnilla saavutettavat kymppitonnien viikkotienestit tai ainakin luvattu autobonus. Kaksikon suhautellessa ympäri Pohjois-Suomea esittelemässä Amerikasta tuotua liikeideaansa käy katsojalle yhä selvemmäksi, ettei homma tule lyömään leiville.

Ronkaisen tunnetuimmat dokumentit ovat siirtolaisuuden pirstomaa identiteettiä kuvannut Jussi-palkittu Laulu koti-ikävästä (2013) sekä oululaisen rugbyjoukkueen edesottamuksia seurannut Freetime Machos (2010).

Autobonuksessa on jo läsnä ohjaajan myöhemmistä elokuvista tuttu lämmin huumori. Kaisun ja Viljon tarina saa tragikoomisia piirteitä, mutta Ronkainen ei ilkeile. Yritteliään pariskunnan keskinäisessä suhteessa on voimaa ja uskoa, jota tarvitaan vaikeina aikoina.

Dokumenttiprojekti: Autobonus, TV1 ma klo 21.30