Parempi parisuhde vai rautainen itsetuntemus? Kysyimme neljältä naiselta, mitä terapiassa käymisestä jäi käteen.

Suomessa terapiaan pääsee yhä useampi. Kelan kustantamaa kuntoutuspsykoterapiaa sai viime vuonna 25 050 ihmistä. Lisäksi moni käy terapiassa esimerkiksi kunnan, seurakunnan tai ihan vain itsensä kustantamana.

Mutta mitä jää käteen, kun terapia on ohi?

Se on yksilöllistä. Yleensä oireet helpottavat, toimintakyky paranee ja itseymmärrys kasvaa.

– Kykenee ottamaan vastuun omasta tunne-elämästään eikä sysää sitä muiden kannettavaksi. Ei esimerkiksi syyttele muita kokemastaan tai puhu omista ongelmistaan kaikille mahdollisille ihmisille, psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin kertoo.

Myös suhtautuminen ihmissuhteisiin voi muuttua.

– Kun terapian aloittaa, saattaa toivoa, että aviomies muuttuisi tai äiti tajuaisi vihdoin. Terapian jälkeen tajuaakin, että suhteet ovat muuttuneet kuin itsestään, ilman, että niille on tehnyt mitään.

Kysyimme neljältä naiselta, mitä terapiassa käyminen opetti.

Huolehtimaan vähemmän

”Menin terapiaan, koska olin eronnut hiljattain vaikeasta suhteesta ja niin hajalla, etteivät läheiset osanneet, tai jaksaneet, enää auttaa. Sain paniikkikohtauksia ja olin jatkuvasti itkuinen ja ahdistunut. Itsetuntoani nakertanut suhde oli näennäinen syy aloittaa terapia, mutta sen anti oli lopulta paljon suurempi. Tajusin, että elän jatkuvasti peläten pahinta ja huolehtien kaikesta, mille en voi mitään. Ymmärsin myös, että olen perinyt ison osan tuosta huolehtivasta ajattelutavasta lapsuudenkodistani.

Oli helpottavaa tajuta, miksi olen sellainen kuin olen, ja päästää irti turhasta huolitaakasta. Huolestun usein edelleen, mutta tunnistan nykyään paremmin, milloin pelko menee överiksi – ja milloin vatvon asioita, joille en voi mitään. Opin terapiassa myös ymmärtämään, miksi vaikea ex-suhteeni ei toiminut ja että on lopulta parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Nyt tuntuu käsittämättömältä, ettei tämä asia ollut minulle tuolloin itsestäänselvyys. Luovuin myös eksäni syyttelystä ja tajusin, miksi emme olleet sopivat toisillemme. Ilman terapiaa vaikeasta suhteesta irtautuminen olisi vienyt varmasti kauemmin – ehkä haikailisin vieläkin takaisin.”

Näkemään pintaa syvemmälle

”Kävin pitkään terapiassa, koska sairastin keskivaikeaa masennusta ja lisäksi minulla on ollut syömishäiriö. En voi sanoa oppineeni terapiasta yhtään mitään. Sen sijaan se auttoi minua selviytymään itseni kanssa. Kaikki oivallukset, joita olen oppinut elämästä tai itsestäni, olen saanut terapian jälkeen. Minulle terapia oli enemmänkin selviytymiskeino elämäni kanssa, mutta se antoi työkaluja, joita en olisi muualta saanut. Sairastin masennusta pitkään, yli kymmenen vuotta, enkä ehkä olisi tässä nyt ilman terapiaa.

Minun on hirveän vaikea suhtautua siihen, että terapiasta on nykyään tullut hyvinvoivan keskiluokan harrastusmuoto – käydään vähän purkamassa sydäntä, että on parempi olo. Se tuntuu ehkä vähän loukkaukselta. Ennen kuin kelakorvauskäytäntö muuttui joitain vuosia sitten, tuettua terapiaa oli tosi vaikea saada. Minä jouduin taistelemaan päästäkseni sinne, vaikka olin tosi, tosi pohjalla. Huomaan olevani katkera ihmisille, jotka saavat terapiansa helpolla, mikä on tyhmää.

Kun mietin asiaa nyt, huomaan, että terapiassa käyminen on helpottanut koko elämää. Pystyn nykyään tunnistamaan itsessäni käyttäytymismalleja – esimerkiksi sen, miksi olen katkera ihmisille, jotka pystyvät ”harrastamaan terapiaa” – ja tutkimaan omia reaktioitani ja niiden syitä. Minun on hirveän helppo ymmärtää, miksi jotkut käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät, koska näen jotenkin syvemmälle. Voin kai sanoa, että terapia opetti minut olemaan analyyttinen ja näkemään pintaa syvemmälle. Välillä tuntuu jopa siltä, että tutut, jotka eivät ole käyneet terapiassa, ovat ihan sokeita omille reaktioilleen tai eivät osaa yhtään lukea ihmisten käytöstä. Minulle se on hirveän kirkasta ja selvää nykyään.”

Tekemään pieniä asioita toisen mieliksi

”Kävimme kerran pariterapiassa miehen kanssa. Käynti oli huippu, käänteentekevä, sillä huomasimme, että kyse on lopulta tosi yksinkertaisista asioista.

Että jokaisen pitää päättää, mikä on riittävän hyvä parisuhde, ja pitää itse tasoa yllä.

Että ihmiset haluavat asioita eri aikaan, ja se on ihan normaalia.

Että kannattaa tehdä juttuja toisen mieliksi, jos ne ovat hänelle tärkeitä. Pienet asiat riittävät.

Ja että pienet asiat kasvavat isoiksi: jos kehuu toisen paitaa, hän kokee itsensä tärkeäksi ja näkyväksi, on hyväntuulinen ja jaksaa levittää itse hyvää takaisin.   

Tuntuu hassultakin, miten yksinkertaisista asioista oli kyse – ja miksi emme pystyneet tarttumaan niihin itse ennen terapiakäyntiä. Mutta kuten jälkikäteen totesimme: tekee hyvää käydä vaikeita tunteita läpi paikassa, jossa on pakko käyttäytyä ja olla huutamatta toisen päälle. Toisen sanomiset kuulostavat paljon fiksummilta, kun ne käydään rauhassa läpi.”

Pitämään puoliaan ja häpeämään vähemmän

”Terapiassa opin tunnistamaan, miten lapsuudenperheeni oli muovannut persoonaani ja vaikuttanut kykyihini solmia läheisiä ihmissuhteita. Opin näkemään reaktioni ja tapahtumien syy–seuraus-suhteen ja kuuntelemaan itseäni.

Terapian jälkeen seurustelusuhteet olivat terveellä pohjalla, koska olin oppinut pitämään puoliani. Turha miellyttämisenhalu lakkasi, kun hyväksyin itseni ja sen, etten voi aina laittaa itseäni viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä.

Opin parin vuoden aikana terapiassa kommunikoimaan tunteistani, niistä vaikeimmistakin, ja pääsin irti isosta häpeämöykystä, joka oli varjostanut elämääni. Kun ymmärsin itseäni paremmin, minusta tuli ymmärtäväisempi muidenkin vaikeuksia ja valintoja kohtaan. Uskalsin luottaa siihen, että olen riittävän hyvä vajavaisuuksistani huolimatta ja ettei minun tarvitse ripustaa onneani ja tasapainoani kenenkään toisen varaan.”

Psykoterapeutti ilman jumalan ...

Kannattaako terapia? Naiset kertovat: tämän se opetti

Psykoterapiakoulutus maksaa nykyisin n 13000 euroa. Lisäksi tulee pakollinen oma psykoterapia vähintään 80 käyntikertaa (käyntikerta ehkä 70 euroa) ja koulutushoitojen työnohjaus. Työnohjaus maksaa n 75 euroa/kerta. Ennen (itselläni 500 psykoterapia-istuntoa) käytiin paljon pitempi oma terapia ja maksettiin kahden vuoden ajan tiivis työnohjaus (40 käyntikertaa) ennen kuin sai ns. kela-pätevyyden eli oikeuden antaa kelan tukemia kuntoutuspsykoterapioita. Lisäksi psykoterapeutti maksaa...
Lue kommentti

Liikunta on yhä tärkeä osa Virpi Sarasvuon arkea, vaikka hän ei enää ehdikään liikkua entiseen malliin.

Entistä huippuhiihtäjä Virpi Sarasvuota nähdään harvoin parrasvaloissa. Eilen hän saapui Urheilugaalaan ilman puolisoaan Jari Sarasvuota.

– Työskentelen yrittäjänä. Sain juuri viime viikolla postissa valmentajan ammattitutkinnon paperit. Kasailen siihen liittyvää materiaalia valmiiksi, Virpi kertoi kuulumisiaan.

Virpi kertoi, että liikunta on yhä tärkeä osa hänen arkeaan.

– Liikun aktiivisesti, vaikka riippuu tietysti mihin vertaa. Urheilu-ura oli täysin eri elämä ja eri vaihe. Olisi tietysti kauhean kätevää, jos olisin nykyisessä arjessa yhtä hyvässä kunnossa kuin ammattiaikoina.

Virpillä ja Jarilla on kaksi yhteistä tytärtä, joiden elämää nainen ei halunnut tarkemmin kommentoida.

Gaalailtaan hän suhtautui odottavin mielin.

– Täällä on paljon ihmisiä, joita ei muuten tapaa. Elämä on aika lailla työtä ja arkea muuten.

Uutuusdraama Rodin kuvaa, kuinka kuvanveistäjä Camille Claudel jäi mentorinsa Auguste Rodinin varjoon.

Ranskalainen kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840–1917) muistetaan parhaiten Ajattelija-patsaastaan. Jacques Doillonin uutuusdraama keskittyy taiteilijan ja hänen oppilaansa Camille Claudelin (1864–1943) rakkaussuhteeseen. Rodinilla oli avovaimo ja lapsi, joita hän ei Camillelle tekemistään lupauksista huolimatta koskaan jättänyt.

Bruno Nuytten ohjasi Claudelin ja Rodinin skandaalinkäryisestä suhteesta draaman jo vuonna 1988.  Siinä parina nähtiin Isabelle Adjani ja Gérard Depardieu. Tällä kertaa pääosissa nähdään Izïa Higelin ja Vincent Lindon. Higelin onnistuu kuvaamaan hyvin Claudelin vähittäistä murtumista. Suhde tuhosi Claudelin mielenterveyden. Hän syytti Rodinia töidensä plagioimisesta. Claudel vietti viimeiset 30 elinvuottaan psykiatrisessa sairaalassa.

Claudel jäi täysin opettajansa varjoon niin eläessään kuin kuolemansa jälkeenkin. Hänen teoksensa, kuten Valssi, kuvasivat naisen seksuaalisuutta tekoajankohtaansa nähden rohkeasti. Aikaa vaivasi kaksinaismoralismi. Siinä missä miestaiteilijoiden alastomat naishahmot herättivät ihastusta, aikalaiskriitikot eivät pitäneet aihetta naistaiteilijoille sopivana.

Doillon on hakenut elokuvaan autenttista tunnelmaa kuvaamalla sen aidoilla tapahtumapaikoilla. Pariisin Rodin-museo on lainannut kuvauksiin Rodinin keskeisiä töitä. MK

Rodin ***