Vaikka kannabis olisi laillista, Jouni saattaisi silti kasvattaa itse. "Oman maan sato on parasta."
Vaikka kannabis olisi laillista, Jouni saattaisi silti kasvattaa itse. "Oman maan sato on parasta."
Tarvitaan kasvulannoitetta, kukintalannoitetta, veden happamuutta säätävää juttua ja vähän muutakin.
Tarvitaan kasvulannoitetta, kukintalannoitetta, veden happamuutta säätävää juttua ja vähän muutakin.
Kiinnijäämisen riskin lisäksi Jounia huolestuttaa komeron paloturvallisuus. "Olen siivonnut täältä kaiken palavan materiaalin pois. Mutta aina kun on amatöörit asialla, saattaa sattua."
Kiinnijäämisen riskin lisäksi Jounia huolestuttaa komeron paloturvallisuus. "Olen siivonnut täältä kaiken palavan materiaalin pois. Mutta aina kun on amatöörit asialla, saattaa sattua."
Postikortti kaverilta toimii kyhärinä.
Postikortti kaverilta toimii kyhärinä.

Jouni on kannabiksen kotikasvattaja, Amanda ja Hannes sen viihdekäyttäjiä. Heidän toimintansa on laitonta, mutta yhä yleisempää.

Ihan selvästi sinkkumiehen asunto. Sellaista siistiä ja ­kodikasta tyyppiä: räsymattoja, kukkia ikkunalaudalla, Iittalan teemukit. Olohuoneessa on paljon soittimia ja vinyylilevyjä. Ei täällä muuten ­mitään ihmeempää näy. Paitsi onko tuo vähän epäilyttävän näköinen tuo sähköjohto, joka kiemurtelee pitkin lattiaa keittiöstä eteiseen ja oven alta siivouskomeroon? Mitäs siellä komerossa oikein... aah! Siellä valaistaan viherkasveja.

Kasvattaja kasvattaa

Terhakoita, terveen vihreitä. Ne näyttävät vähän nokkosilta. Niiden isäntä on kolmekymppinen Jouni, jolla on ystävällinen hymy, pitkä tukka ja jämäkkä kättely. Hän sutsuttelee kukkasiaan suihkepullolla ja juttelee viherpeukaloiden juttuja: kraanaveden pH-arvosta, mullanvaihtoasioista ja sen sellaisesta. Jouni on yksi Suomen noin 20 000 kannabiksen kotikasvattajasta, ja hänen kymmenen taintaan saavat hellää hoitoa.

Hamppu ei ole aivan helppohoitoisimpia huonekasveja. Jos sen haluaa saada tuottamaan päihdyttäviä kukkia, täytyy pitää huolta, että kasvattaa vain naaraspuolisia yksilöitä. Valoa pitää tulla oikea tuntimäärä vuorokaudessa. On tiedettävä, milloin on paras aika ottaa pistokkaat ja milloin vaihdetaan kasvu­lannoite kukintalannoitteeseen.

Jouni tietää ja niin tietävät monet muutkin: kannabiksenkasvatus on yleistynyt 2000-luvulla. Jos Suomessa näkee sauhuavan marihuanasätkän, se sisältää juuri tällaista, suomalaisen miehen ­komerossaan kasvattamaa kannabista. Nimenomaan miehen.

– Tämä on äijäharrastus. Siinä on käynyt kuten miehille aina, kun he innostuvat jostain: he alkavat hifistellä. Sama juttu kuin kokkauksen tai chilinkasvatuksen kanssa. Suomalaista kukkaa kasvatetaan pienimuotoisesti, rakkaudella ja hifistellen, Jouni nauraa.

Hän itse aloitti kasvattamisen parikymppisenä kommuunissa, jossa yksi kämppiksistä oli ollut töissä kasvatustarvikekaupassa. Kämppis jakoi tietoa, netistä löytyi lisää, valot ja ilmanvaihtolaitteet sai kaupasta, ulkomailta tilattiin siemeniä, ja siitä se sitten lähti.

Nyt kukkimistaan aloitteleva sato valmistuu lähiviikkoina. Siitä riittää omaan käyttöön ja vähän kavereille. Puuha näyttää kyllä leppoisalta, mutta onhan meillä tässä ongelma. Jouni nimittäin syyllistyy parhaillaan huumausaine­rikokseen.

Jos putkimies tulisi jonain päivänä yleisavaimilla sisään ja kurkistaisi kaappiin, puutarhaharrastuksesta voisi tulla poliisiasia.

– Seuraavaksi menettäisin työpaikkani, ja se se olisi nihkeää.

Se on päihde

Jouni on sitä mieltä, että poliisin resursseja menee hukkaan rauhallisten ihmisten viherkasveja ratsatessa.

Viranomaiset ovat kuitenkin kannabiksesta ­samaa mieltä kuin ennenkin: Suomeen ei tarvita yhtään lisää laillisia päihteitä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella pelätään, että jos kannabis laillistettaisiin, sen käyttö lisääntyisi räjähdysmäisesti ja haitat samaa tahtia.

Laillistamisen kannattajat taas puhuvat mielellään siitä, että hamppu ei ­aiheuta niin paljon terveysongelmia kuin viina. Niinkö se on?

– Molemmilla on omat haittansa. ­Alkoholi on selvästi pahempi yleiselle terveydelle, se on totta. Mutta jos puhutaan aivoista, viina ja kannabis vaikuttavat eri mekanismeilla. Vertailu on aika turhaa, kertoo A-Klinikkasäätiön yli­lääkäri Kaarlo Simojoki.

Hän selittää lisää. Alkoholi on hermomyrkky, joka liuottaa aivosoluja. Siksi alkoholistin aivot pienenevät. Kannabis toimii eri tavalla: se häiritsee aivoalueiden välistä yhteispeliä ja katkoo yhteyksiä. Kannabiksen suurkuluttajilla on vaikeuksia hahmottaa monimutkaisia ­asioita, heidän keskittymiskykynsä ja muistinsa kärsii.

– Pitkään kannabista käyttänyt saattaa tuntea itsensä erinomaiseksi. Maail­ma näyttää yksinkertaiselta, koska omat aivot eivät enää ymmärrä sen moni­mutkaisuutta.

Melkein kuin murtsikka?

Kannabis ei ole muuttunut vaarattomammaksi kuin ennenkään, mutta ­olisiko Yleinen Kannabismielipide, siinä viranomaisten ja kotikasvattajien välimaastossa, nyt lieventymässä? Maailmalla nimittäin tapahtuu: Uruguay laillisti juuri ensimmäisenä maana kannabiksen kokonaan. Yhdysvalloissa moni osavaltio sallii lääkekäytön, parissa sallitaan viihdepolttelunkin.

Suomessa mietitään, pitäisikö keksiä jokin uusi tapa suhtautua päihteeseen, koska täyskielto ei käyttöä näköjään lopeta. Kun telkkarissa järjestettiin keväällä suuri päihde­keskustelu, sen sävy oli oudon kiihkoton. Eläkkeelle jäänyt opettajatar totesi pilvenpoltosta, että "se koukuttaa samalla tavalla kuin murtomaahiihto".

Murtomaahiihto, hyvät ihmiset. ­Mitähän Eero Mäntyranta siitä miettisi? Ai niin, hän jäi kiinni amfetamiinista. No Juha Mieto sitten. Ei tykkäisi.

– Kyllä kannabis mun elinaikana vielä laillistetaan täälläkin, Jouni uskoo.

Jos näin käy, ainakin huumeriippuvaisia hoitava lääkäri olisi huolissaan. Hänelle kannabiksen eri haitat ovat tuttuja. Kaarlo Simojoen mukaan erityisesti teineistä kannattaa olla huolissaan.

– Kannabis vaikuttaa kasvuikäisen aivoihin pahasti – ja siitä on tutkimustietoa. Se sotkee aivosolujen kehittymistä. Säännöllinen käyttö näkyy älykkyydessä ja koulumenestyksessä nopeasti.

Lisää huolestuttavaa tutkimustietoa liittyy kannabiksen ja skitsofrenian ­yhteyteen. Kannabiksen polttaminen, varsinkin alle 16-vuotiaana, lisää riskiä skitsofrenian puhkeamiseen. Läheskään kaikki ne, joilla on perinnöllinen alttius, eivät sairastu. Mutta jos sattuu sairastumaan, elämä muuttuu kerralla.

Flow-tilaa ja ahdistuksen purkua

Kannabista kasvattava Jouni väittää, että ihmiset yllättyisivät, jos tietäisivät, miten suuri osa heidän kuuntelemastaan musiikista tai vaikka tv-viihteestä tehdään pilvessä.

– Minua se auttaa saavuttamaan soittaessa flow-tilan. Lisäksi se vähentää arkiahdistusta: saa työasiat pois mielestä ja voi keskittyä olennaiseen.

Muusikot genrerajoista riippumatta ovat Jounin mukaan kovia pössyttelijöitä. Paitsi ehkä heviväki pitäytyy viinassa. Jounille musiikki on harrastus, päivätyö on muulta alalta. Ihan haastavaa ja kiinnostavaa, mutta ei elämäntehtävä.

– Kasvattajapiireissä on sitäkin ­porukkaa, joka elää sossun varassa. Mutta mä en enää tässä iässä halua syödä pelkkiä nuudeleita.

Jounilla on paljon myös sellaisia kavereita, jotka eivät polta pilveä. Lisäksi hän tuntee ihmisiä, joiden keskushermostoa kannabis on tylsyttänyt. Hän on itsekin huomannut, että polttelusta tulee helposti tapa. Täytyy tarkkailla itseään, jotta pysyy kohtuudessa.

– Hampussa on se huono puoli, että sen käytöstä puuttuu sosiaalinen koodi. Viinan kanssa on kaikille selvää, mikä on kohtuukäyttöä – että joka päivä ei ole tervettä juoda. Mä poltan melkein päivittäin yhden jointin.

Jounin työt ja ihmissuhteet sujuvat ja elämä tuntuu mielekkäältä, joten Jouni on päättänyt olla tekemättä asiasta ­ongelmaa. Jos kannabiksen säännöllinen käyttö jossain näkyy, niin silmissä.

– Ne punoittavat vähän. Siitä sen ehkä huomaa.

Lauantaikantsut

– Vitsit ovat hauskempia. Karkit maistuvat paremmilta!

– Leffoista saa enemmän irti.

Tervetuloa toiseen rikollisuuden ­pesäkkeeseen, pienehköön yksiöön Helsingin kantakaupungissa. Täällä asuu nuoripari, joka juuri koettaa sanallistaa kannabiksen vaikutuksia. Amanda ja Hannes syyllistyvät lauantai-iltana hallussapito- ja käyttörikokseen. He ostavat silloin tällöin kannabista kaveriltaan.

– En ajattele olevani huumeidenkäyttäjä tai rikollinen, Amanda sanoo.

Hän on vastavalmistunut ekonomi, Hannes opiskelee yliopistolla. He ovat molemmat  vähän yli parikymppisiä eli sitä ikäluokkaa, jonka ei ole ollut pakko opetella juomaan keskiolutta. On ollut muitakin päihdevaihtoehtoja: karpalolonkero, vadelmasiideri, skumppa... ja miedot huumeet. Amandan ja Hanneksen ikäisistä suomalaisista melkein neljä­kymmentä prosenttia on kokeillut kannabista.

Heidänkin aikanaan oli koulussa huumevalistusta, jossa raitistunut ex-käyttäjä, yleensä Riitta tai Paula, kertoi kokemuksistaan. Valistus upposi hedelmälliseen maaperään. Hannes muistaa ­olleensa teininä jyrkän päihteidenvastainen, kuten muutkin koulukaverit.

– Meidän yläasteella tiedettiin, missä kannabista liikkuu, mutta huumeita ­paheksuttiin. Lukiossa sitten kokeilin – yhden kaverin vana­vedessä, joka ei välittänyt ympäristön paineista.

Amandalla taas oli 16-vuotiaana ­yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ystävä, jota hän katsoi ylöspäin. Haluut säkin, ystävä kysyi yhtenä iltana. Joo! ­sanoi Amanda.

Yrttinen, hiukan pistävä

Hannes ottaa kirjoituspöydän toiseksi alimmasta laatikosta taitetun posti­kortin.

– Tää on kyhäri. Tällä kyhätään, hän sanoo ja ripottelee vähän kuivattua ­marihuanaa postikortin taitteeseen.

Seuraavaksi tyhjennetään tupakka ja sekoitetaan sitä kannabiksen sekaan. Sitten... No ei tätä tarvitse ­kenenkään tietää, tämä on laitonta! Lopputuotetta kuitenkin poltetaan, tai hiisataan, tai blaadataan, vuorotellen. Alan sanasto on vaihtelevaa jo laittomuudenkin takia.

– En mä ainakaan halua kirjoittaa tekstarissa suoraan pilvestä. Puhun vaikka yrteistä tai luonnon hyvästä... Mielikuvitus on rajana, Amanda kommentoi.

Pilveä voi polttaa sisällä asunnossa, sen haju ei pinty tupakan tavoin vaatteisiin. Se tuoksuu kyllä voimakkaalle. Ei makealle, ei tupakalle, jollekin muulle...

– Pistävälle. Sille ensimmäiselle tuoksulle, mikä tulee, kun avaa Corona-­oluen! Mun mielestä vähän muoville. Ja basilikalle, Amanda kuvailee.

Ehkä myös vähän siltä kuin kiukaalle pudonnut koivunlehti. Kyllä sen tunnistaa.

Lain toisella puolella

Noh. Miksi mitään ei tapahdu? Kumpikaan seurattavista kohteista ei huoju eikä sammalla.

– Ei tästä mene sekaisin samalla ­tavalla kuin viinasta. Se vaikuttaa enemmän niin, että aistit terävöityvät, he kertovat.

Alkoholille on pariskunnan mukaan edelleen käyttöä: se on sosiaalisten tilanteiden juttu. Pilvessä ei tutustu uusiin ihmisiin vaan kääntyy enemmän sisäänpäin. Siksi he käyttävät kannabista koti-iltoina, keikkoja kuunnellessaan, leffaa katsellessaan.

Heidän kavereistaan noin puolet polttaa silloin tällöin marihuanaa. Kaikkia ei kiinnosta. Kaikki eivät uskalla. Toiset ovat kokeilleet eivätkä tykänneet. Eivät kaikki tutut käytä alkoholiakaan.

– Mitä enemmän asiasta ottaa selvää, sitä vaikeampaa on vastustaa kannabiksen laillistamista, Amanda pohtii.

Hannes empii.

– Kyllä mä ymmärrän, että se halutaan pitää laittomana. Suomessa ollaan pulassa viinankin kanssa, ja on turha väittää, etteikö kannabis olisi joillekin ongelma. On niitä tyyppejä, joiden sosiaa­linen elämä kärsii.

Amandan ja Hanneksen tutuissakin on ihmisiä, joille kannabis on ongelma. Heille se on lähinnä käytännön ongelma: he ovat jääneet festareilla kiinni jointti kädessä ja saaneet rikosrekisteriinsä
H-merkinnän. Merkintä säilyy rekisterissä ikuisesti ja tulee vastaan töitä hakiessa.

Entä jos?

– Jos kannabis olisi laillista, valtio saisi siitä verotuloja. Mun mielestä ne kannattaisi ottaa, toteaa Amanda.

Jos hamppu tosiaan olisi laillista, ­moni asia muuttuisi. Kasvatus siirtyisi Jounin siivouskomerosta isompiin ­ympyröihin. Käyttäjiä olisi varmasti monta kertaa enemmän kuin nyt. Olisiko sitten vastaavasti vähemmän alkoholisteja ja maksakirroosia? Ei voi tietää, luultavasti ei.

Jounin kaapissa on jo voimakas, kukkaisa tuoksu: sadonkorjuu lähenee.  Hän vaihtoi äskettäin uuden aktiivihiili­suodattimen, koska rappukäytävässä alkoi tuoksahtaa. Jos kannabis olisi laillista, naapureilta ei tarvitsi suojautua ja kasvatuksesta voisi tulla laillinen elin­keino. Ei ehkä Jounille, mutta on hänkin miettinyt asiaa. Hänellä on nimittäin käytännön kokemusta siitä, miten kannabis voi toimia porttina kovempiin juttuihin: ­vakavaan puutarhainnostukseen.

– Monet kasvatuksesta innostuneet kaverit ovat hakeutuneet opiskelemaan puutarha-alaa. Olen pohtinut, että mitä tapahtuisikaan, jos yhdistettäisiin vanhojen maanviljelijöiden tietotaito siihen nuoruuden intoon, jolla Suomen komeroissa nykyään kasvatetaan hamppua? Sillähän pelastetaan vielä suomalainen maaseutu...

Haastateltavien nimet on muutettu.

Pitäisikö kannabis laillistaa?

EI

Kaarlo Simojoki, A-Klinikkasäätiön ylilääkäri

"On sillä merkitystä, että kannabis on laitonta. Laittomuus pitää meistä suuren osan kaidalla tiellä, ­vähän niin kuin nopeusrajoitus. Rajoituksen takia emme aja ylinopeutta, vaikka se olisi helppoa. Kannabiksen laittomuus helpottaa minua, kun teen työtä riippuvuutta vastaan taistelevien ihmisten kanssa – se toimii yhtenä lisäperusteena sille, miksi päihteestä kannattaa pyrkiä eroon.

Kannabis on voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava. Aluksi voi tuntua, että se lisää luovuutta. Mutta kuten alkoholinkin kanssa, pian päihde
sotkee aivokemiat ja tarvitaan aina lisää päihdettä, jotta olo olisi edes normaali.

Kukaan ei ole kuollut kannabikseen, se on totta. Luonnontuotetta pahempi juttu ovatkin synteettiset kannabinoidit, joita tulee markkinoille koko ajan lisää. Niistä on raportoitu jo yliannostuskuolemia."

KYLLÄ

Marika Miettinen, Kannabisyhdistys

"Kannabikseen ei ole ikinä kuollut kukaan. Se on minusta hyvä vaihtoehto alkoholille. Kannabiksella on myös ­oikeasti hyödyllisiä vaikutuksia – se toimii kipulääkkeenä. Minä tutustuin pilveen ollessani au pairina Hollannissa. ­Satutin selkäni, lääkekuureista ei ollut apua, mutta marihuanaa sai ostaa laillisesti. Kokeilin mietoa lajiketta, joka rentouttaa ja auttaa saamaan unen. Se tepsi.

Poltin viimeiset kuukaudet Hollannissa asuessani säännöllisesti, mutta lopetin, kun palasin Suomeen. En kärsinyt vierotusoireista. En nykyään osta kannabista enkä kasvata sitä, koska se on laitonta. Jos kaverit tarjoavat, saatan polttaa. Mutta olen mukana Kannabisyhdistyksessä ja keräsin ensimmäisten joukossa nimiä adressiin laillistamisen puolesta.

Ihmiset luulevat, että jos kannabis olisi laillista, sitä kaupiteltaisiin heidän lapsilleen. Totuus on, että nyt alaikäisille kaupitellaan pimeillä markkinoilla ­rikollista marihuanaa, jota on saatu hiuslakalla painavammaksi ja kalliimmaksi.

Parempi ratkaisu olisi, että kannabista saisi säännellysti ostaa
kahviloista, ­kuten Amsterdamissa."

Oletko koskaan miettinyt, että voit omalla käytökselläsi vaikuttaa siihen, miten tarjoilija viihtyy työssään? Tarjoilijat paljastivat, mitä toivovat asiakkaidensa tietävän työstään. 

1. Tarjoilija ei tiedä, missä juuri sinun annoksesi on tällä hetkellä

Ravintolat ovat monimutkaisia systeemejä, joissa ruoat saattavat tulla eri keittiöistä eri kokeilta. Salit on jaettu tarjoilijoiden alueisiin ja sitten on baarimikot, joilla on erilainen osaaminen kuin tarjoilijoilla. Tarjoilija ei voi aina tietää juuri sinun annoksesi valmistumisesta, eikä haluamasi tarjoilija välttämättä pysty palvelemaan sinua juuri silloin, kun haluat. 

2. Muista kohtelias käytös

Joskus asiakkailta unohtuu kohtelias käytös tarjoilijoita kohtaan. Vaikka tarjoilija onkin asiakaspalvelija, hän on silti ihminen. Kiitos ja anteeksi tuntuvat kivoilta myös tarjoilijasta. Tarjoilijalle tulee myös hyvä mieli, jos ojennat likaisia lautasia hänelle tai vastaanotat ruoka-annoksen käsilläsi. Kun tarjoilijalla ei ole kiire, hän juttelee kanssasi mielellään ja kertoo annoksista. 

3. Pidä huolta lapsistasi

Tarjoilijat kantavat usein painavia lasteja, ja jos pieni lapsi tulee yllättäen eteen, astioita saattaa tippua. Taaperoikäisten vanhemmat voisivat myös miettiä, millaisen kaaoksen lapset jättävät jälkeensä. Ystävien luona kylässä ollessa lasten jättämää sotkua pahoitellaan, mutta ravintolassa se usein unohtuu. 

4. Muista buffetissa: ota vain se, mitä syöt

Tähän syntiin olemme varmasti kaikki joskus syyllistyneet: lappaamme lautasen täyteen ruokaa ja jätämme sen syömättä. Buffeteissa heitetään pois todella paljon ruokaa, jota ihmiset ovat pinonneet lautaselleen. Ruokaa saa aina käydä hakemassa lisää halutessaan, joten hamstraaminen on tarpeetonta. 

5. Älä tunge servettiä vesilasiin...

...varsinkaan, jos se on täynnä. Tarjoilija joutuu kaivamaan sen sieltä. Muita täsmävinkkejä: älä revi servettejä tai katko hammastikkuja ja jätä niin pöydälle. Hyvänä nyrkkisääntönä voisi pitää, että älä tee ravintolassa mitään sellaista, mitä et tekisi illallistaessasi ystäväsi luona. 

6. Aterimet kello viidessä = olen syönyt

Tämän niksin on jokainen oppinut jo päiväkodissa, ja se on edelleen voimassa. Älä ihmettele, jos annosta ei kerätä pois, jos lautasella on vielä ruokaa ja aterimet miten sattuu. 

Älä ihmettele, miksei lautastasi tulla hakemaan pois, ellet ole asetellut aterimia oikein. Kuvassa oikeaoppinen tapa. Kuva: Shutterstock

7. Jokainen on joskus uusi työssään

Jos sinulle käy huono tuuri ja satut saamaan juuri sen tarjoilijan, joka on uusi ja vasta opettelemassa ruokalistaa, se varmasti ärsyttää. Anna silti armoa. Olet itsekin ollut joskus uusi työssäsi, eikä nalkutus varmasti tehnyt opettelusta yhtään sen helpompaa tai mukavampaa. 

8. Palautetta saa antaa – kunhan sen tekee kohteliaasti

Jos ravintolassa tapahtuu virheitä, niistä saa ja kannattaa sanoa sanoa. Muista silti kohteliaisuus. Kenestäkään ei tunnu kivalta ilkeästi muotoiltu palaute. Mitä ystävällisemmin annat palutteen, sitä ystävällisemmin se otetaan vastaan. Tarjoilija on harvoin henkilökohtaisesti vastuussa jostain virheestä, joten ärjyminen on turhaa. 

Heidi Suomi haaveili jo varhain perheestä ja lapsista. Niitä hän ei kuitenkaan saanut ennen kuin yli 40-vuotiaana. Silloin tuli kerralla kolme bonuslasta. – En ehkä osaisi arvostaa tätä samoin, jos olisin saanut kaiken nuorempana.

Saanko mennä ulos leikkimään? Syönkö välipalaksi mysliä vai leipää?

Heidi Suomi, 43, huomasi, että lasten kanssa yksinkertaisimmat kysymykset olivat alkuun vaikeimpia.

Vielä reilu vuosi sitten Heidi mietti vastauksia erilaisiin kysymyksiin. Hän asui yksin Helsingin keskustassa ja saattoi miettiä vaikkapa sitä, mihin leffaan lähtisi tai ketä kaveriaan pyytäisi ex tempore -lounaalle.

Juontaja-yrittäjänä työskennellyt Heidi oli elänyt jo vuosia sinkkuna ja oli vastuussa vain itsestään ja kahdesta kotona odottavasta kissastaan. Lasten kanssa hän ei ollut juuri koskaan ollut tekemisissä.

Parikymppisenä maajoukkuejuoksijana Heidi vielä haaveili perheestä ja omista lapsista. 25-vuotiaana solmittu avioliitto nuoruudenrakkauden kanssa kuitenkin päättyi kuuden vuoden kuluttua lapsettomana. Lapset eivät vain ehtineet sinä aikana tulla ajankohtaisiksi.

Myöhemmin avoliitossaan Heidi koki keskenmenon ja kävi läpi hedelmöityshoitoja. Hoitojen loppusuoralla mies lopetti suhteen. Heidi oli silloin lähes 40-vuotias.

– Kesti kauan, että pääsin asian yli. Opettelin samalla olemaan vastuussa omasta onnestani, joka ei ole riippuvainen siitä, onko minulla parisuhdetta tai perhettä vai ei.

Viime vuoden alussa Heidi tapasi miehen, jonka mukana hänen elämäänsä tulivat myöhemmin tämän kolme lasta – kaksi alakouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen.

Vuoden lopussa Heidi osti miehen kanssa Hämeenlinnasta omakotitalon, jossa myös lapset sekä miehen ja tämän ex-puolison kaksi koiraa asuvat vuoroviikoin. Heidi hoitaa nyt ruuanlaitot, harjoituksiin kuskaukset ja läksyjen kuulustelut siinä missä avopuolisokin. Ja yrittää parhaansa mukaan vastata niihin hankaliin kysymyksiin.

– Kun olin ensimmäisiä kertoja lasten kanssa yksin, olin aivan hämmentynyt. Mistä minä voisin tietää, saatko mennä ulos? Tai että syötkö mysliä vai leipää? Mitä yleensä syöt? Helpotti, kun äitikaverit kertoivat, että hei, ei mekään tiedetä. Eikä kukaan onneksi oletakaan, että minun pitäisi tietää kaikki vastaukset, Heidi kertoo.

– Nyt kun on asuttu yhteistä arkea, toki kokemus on opettanut paljon .

Elämänmuutokset ovat olleet isoja, mutta Heidi on onnellinen, että onnistui löytämään sisäisen onnellisuutensa sekä sinkkuna että nyt uusperheessään.

– Sellaisina päivinä, jolloin häsään paljon lasten asioita, havahdun joskus miettimään, mitä oikein tein aikaisemmin kaikki päivät. Varmaan hoidin omia asioitani ja elin itseäni varten. Molemmissa elämäntilanteissa on hyvät puolensa. Mutta tämä on nyt sitä elämää, josta haaveilin ja jota halusin.

Luotettava, rehellinen, huumorintajuinen...

Viimeisimmän eronsa jälkeen Heidi kävi läpi menneisyyttään ja opetteli tunnistamaan vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Hän uskoo, että asioiden läpikäyminen toi tullessaan sisäisen tasapainon. Ilman sitä nykyinen suhde tuskin olisi onnistunut.

– Monilla on eron jälkeen kiire löytää uusi suhde. Ymmärrän sen, sillä minäkin uskon siihen, että ihmisen ei ole hyvä olla pidemmän päälle yksinään. Mutta vaikka kumppani olisi kuinka oikea, suhde harvoin toimii, jos ei ole selvittänyt ikäviä asioita itsensä kanssa.

”Tässä iässä on tavannut paljon ihmisiä ja tietää ja tunnistaa, mitä tahtoo.”

Sinkkuvuosien aikanakin Heidi kävi toki treffeillä ja oli Tinderissäkin, mutta sopivaa kumppania ei vain tullut vastaan.

– Tässä iässä on tavannut paljon ihmisiä ja tietää ja tunnistaa, mitä tahtoo. Nykyisestä miehestäni tiesin heti, että välillämme on romanttista kipinää.

Tutustumisen myötä miehestä löytyivät kaikki ne piirteet, joita Heidi kumppanissa arvostaa.

– Hän on luotettava, rehellinen, huumorintajuinen, huomioiva ja kohtuullisen rauhallinen. Hän osaa antaa minulle myös vastusta, mutta ei ole missään tilanteessa vastustajani. Lisäksi meitä yhdistää nuoruuden urheiluharrastus ja ylipäänsä rakkaus urheiluun, Heidi kertoo.

Äksyily on luottamusta

Heidi tutustui miehen lapsiin pienin askelin olemalla mukana arjessa niinä viikkoina, kun lapset olivat isällä.

– Huomasin pian, että kuvani elämästä lapsiperheessä on ollut aika rea­listinen. Ei se ole pelkkää auvoa ja yhdessä uimarannalla käymistä. Välillä jollain menee hermo, ja se tarttuu toiseen. Sitten taas leikitään ja ulkoillaan sovussa.

Lähentyminen kunkin lapsen kanssa on tapahtunut eri tahtiin, vähän iästä ja luonteesta riippuen.

– Olen tajunnut, ettei minun tarvitsisi olla koko ajan niin herkkä tunnustelemaan, mikä tilanne milloinkin on päällä tai ajatella, että meidän pitäisi olla nyt jossain tietyssä pisteessä. Pääasia, että lapsilla on hyvä olla. Se on ollut tärkein ohjenuorani koko ajan.

"Olen halunnut nimenomaan perhettä. Ja sellainen minulla nyt on, vaikka lapset eivät biologisesti minun olekaan."
"Olen halunnut nimenomaan perhettä. Ja sellainen minulla nyt on, vaikka lapset eivät biologisesti minun olekaan."

Heidi uskoo, että pienetkin lapset ymmärtävät yllättävän paljon asioita.

– Olen alusta asti painottanut avoimuutta ja puhumisen tärkeyttä, kun olen itse tällainen papupata. Haluan, että kaikesta voidaan puhua avoimesti ja olla rennosti.

– Kai luottamuksesta kertoo jotakin se, että lapset äksyilevät välillä minullekin. Alussa säikähdin sitä, mutta mies sanoi, että sehän on vain hyvä asia: he uskaltavat näyttää aidot tunteensa.

Myös avoin puheyhteys lasten äitiin on Heidille tärkeä.

– Minua varoiteltiin, että uusperhekuvio voi olla hankala, mutta meillä kaikki on mennyt hyvin. Äidin reviiri on pyhä, enkä halua sille edes astua. Minä olen lapsille ihan vain Heidi. Mutta hoidan kyllä lasten arkea siinä missä muutkin.

Heidi on puhunut myös julkisesti lapsihaaveistaan luopumisesta. Sen jälkeen moni tokaisi hänelle, että miksi et hanki lasta yksin.

– Olen vastannut, että jos löydän parisuhteen, niin sen jälkeen voin miettiä lapsiasiaa uudelleen. Olen halunnut nimenomaan perhettä. Ja sellainen minulla nyt on, vaikka lapset eivät biologisesti minun olekaan.

Vielä yksi muutto

Muutto Hämeenlinnaan viime vuoden lopulla oli Heidille jo hänen elämänsä kahdeksastoista. Helsingissä syntynyt Heidi on ehtinyt asua elämänsä aikana myös Espoossa, Turussa, Porvoossa, Italiassa ja Espanjassa.

– Pidän itseäni kohtuullisen hyvänä sopeutujana, eikä muutos pelottanut. Pidimme koko ajan lapset tilanteen tasalla, ettei mikään tullut yllätyksenä myöskään heille. Toistaiseksi mitään ongelmia ei ole tullut, päivät ovat olleet aika täyteläisiä, Heidi kertoo.

Yhteinen arki on kulunut vanhaa omakotitaloa remontoidessa. Remontti on edelleen kesken.

– Olen ennenkin asunut omakotitalossa, mutta koskaan minulla ei ole ollut näin isoa pihaa. Sanoinkin miehelle, että älä odota, että saan puutarhan kukoistamaan. En ole mikään viherpeukalo.

Hämeenlinna on sopinut yrittäjänä työskentelevälle Heidille myös sijaintinsa puolesta. Lauantaisin hän hurauttaa Helsinkiin juontamaan omaa radio-ohjelmaansa Radio Novalle. Juontokeikat taas ovat ympäri Suomea.

Yhteistä kalenteria päivitetään ahkerasti, sillä Heidi on tykännyt aina sopia kaikki käytännön asiat kalenteriin. Deittailuvaiheessa kalenteriin merkittiin, milloin tavataan seuraavan kerran. Nyt sinne päivitetään kahden epäsäännöllistä työtä tekevän työvuorot ja yhteiset vapaapäivät, jolloin lapset ovat äidillään.

– Tähän asti vapaat ovat kuluneet lähinnä remontoidessa, mutta arki saakin olla arkea. Lomat ovat sitten erikseen, Heidi sanoo.

vuoristorataihminen

Heidi uskoo, että kaikki menneet ihmissuhteet ovat tuoreessa suhteessa vain hyödyksi.

– Tässä iässä tiedän, että minun ei kannata olettaa toisen tekevän puolestani asioita. Sanotaan myös, että parisuhteen ensimetreillä ei kannata vaikka tiskata tai viedä roskia kolmea kertaa peräkkäin, sillä se jää helposti pysyväksi tavaksi. Rakastuneena tulee helposti passattua toista, mutta me pyrimme pitämään työnjaon tasaisena.

Naimisiin meneminen ei tunnu enää yli nelikymppisenä niin tärkeältä kuin nuorempana.

– Se ei ole mikään kynnyskysymys. Luotan muutenkin suhteen tulevaisuuteen. Tokihan jotkut hyvät bileet olisi joskus kiva järjestää!

"Aika huvittavaa, että helsinkiläisenä en ole ikinä seurustellut kenenkään Helsingissä syntyneen kanssa. Ehkä olen sielultani maalainen."
"Aika huvittavaa, että helsinkiläisenä en ole ikinä seurustellut kenenkään Helsingissä syntyneen kanssa. Ehkä olen sielultani maalainen."

Sinkkuaikoja Heidi ei ole kaivannut.

– Silloin, kun olin yksin, päätin tehdä muita onnellistuttavia asioita. Pidin myös huolta itsestäni, matkustelin ja hemmottelinkin itseäni. Nyt en haikaile mennyttä, vaan olen kiitollinen ja onnellinen tästä, mitä minulla nyt on. Välillä tuntuu oudolta, että kun ihmiset ovat saaneet lapsia, niistä aletaan heti valittaa, hän ihmettelee.

Itseään Heidi kuvailee vuoristorataihmiseksi.

– Haluan elää sillä tavalla täysillä, että tunnen elämän ylä- ja alamäet. Ilman kuoppia ei ole huippujakaan. Uskon sanontaan only dead fish go with a flow . Se tarkoittaa minulle, että on hyvä tavoitella itselleen tärkeitä asioita ja vaikuttaa aktiivisesti elämäänsä, Heidi sanoo.  

Vaikka viimeisin ero ja lapsettomuushoitojen keskeyttäminen oli Heidille kova paikka, hän ei ole tapahtuneesta enää katkera.

– Ajattelen, että hyvä, kun oli se aikaisempi elämä. En ehkä osaisi arvostaa tätä kaikkea samalla tavalla, jos olisin saanut kaiken nuorempana.

43-vuotias toimittaja ja radiojuontaja.

Juontaa Radio Novalla omaa lähetystä ja tekee juontajana keikkatöitä.

Entinen yleisurheilija, joka on voittanut 400 metrin juoksussa kaksi Suomen-mestaruutta.

Asuu miehensä ja tämän kolmen lapsen kanssa Hämeenlinnassa.

Unelmoi kirjoittamisesta ja laulamisesta cover-bändin solistina.