Kalamimmit ja talviaurinko: kyllä kelpaa! Kuva: Jukka Salminen
Kalamimmit ja talviaurinko: kyllä kelpaa! Kuva: Jukka Salminen

Pitäisikö sinunkin lähteä pilkille? Ei mihinkään joogaretriittiin vaan pilkille. Vielä järvet jäätyvät ja syvyyksissä elää kaloja – nyt olisi oikea aika.

Taivaanrannassa näkyy vasta vähän vaaleanpunaista, kun Pyhäjärven rannalla Vesilahdella on jo oudot sunnuntaiaamun kokoontumisajot. Autoista purkautuu ulos toppa-asuisia naisia, jotka nostavat takakontista isoja reppuja, halkoja, ahkion – ja lopuksi kairan takapenkiltä. He ovat pilkkijöitä: kiehtovaa ihmislajia, joka ei pelkää kohmeisia käsiä eikä kiemurtelevaa matoa. Ennen vanhaan heitä oli jäät väärällään, nykyään vähemmän. Uhanalaisuudestaan välittämättä, joustavin askelin he nyt astelevat jäälle, ikään kuin heidän mielissään siintäisi selkeä päämäärä. Seuratkaamme heitä.



#Kalamimmit

– Eiks se niin mene, että viisi senttiä paksu jää kantaa ihmisen ja puolitoistasenttinen kantaa pilkkijän? Saija Korhonen kysyy kävellessään.

No ei vaineskaan: tämä seurue menee jäälle vasta, kun siellä näkyy autonrenkaiden jälkiä. Saija sitä paitsi tuntee lapsuutensa kotijärven vaaranpaikat ja kalapaikat.

Lyhyen matkan päässä saaren vieressä on matalikko, jossa jään alla odottelee ehkä ahvenparvi. Saija, Maikku, Sini ja Jenni laskevat reput jäälle ja alkavat kairata. Kun jaksaa vähän aikaa vääntää, terä solahtaa jään läpi, ja pian kuuluu ihana veden ja jäähileiden lossahdus.

Saija on käynyt pienestä asti pilkillä perheen kanssa, mutta naisporukassa kalastus on uudempi juttu. Kalamimmit asuvat kaikki täällä päin: Saija tuntee Sinin lapsuudestaan, Maikku ja Sini tuntevat siitä, että Maikun nykyinen mies on Sinin eksä, Jenni taas on Saijan veljen avovaimo. Pontimena omiin kalareissuihin toimi kateus.

– Me huomattiin, että oltiin aina kotona lapsenvahteina, kun miehet lähtivät viettämään päivää järvelle. Siihen piti saada muutos.

Naiset päättivät haastaa miehet äijäkalastuksen ydinalueella, vetouistelussa. He ilmoittautuivat saman tien Suomen suurimpaan uistelukisaan Tappajahaukeen. Aluksi piti vain opetella pari pikkujuttua, kuten vetouistelu.

– Käytiin me kerran reenaamassa. Ei arvattu, että se olisi niin hauskaa! Mennä moottoriveneellä ja odotella isoa kalaa.

Avaintekijä onnistumisessa oli se, että Jenni osasi jo valmiiksi uistella ja opettaa muitakin.

– Miehet tykkäävät kyllä selittää, mutta nainen osaa neuvoa toista naista niin, että siitä ymmärtääkin. Oltiinhan me oltu ukkojen mukana veneessä, mutta ei saatu ikinä tehdä mitään, Saija selittää.

Naiset sijoittuivat aloittelijoiksi hyvin: yli kolmensadan veneen joukossa sijalle 123. Kilpailuvietti alkoi voimistua. Ja kun kisan ainoalle naisjoukkueelle tuli sponsoritarjouksiakin, teki mieli jatkaa. Nykyään Kalamimmit bloggaavat ja kalastavat aina, kun ehtivät. Pilkkikisoissa ei ole ainakaan vielä käyty, vaikka joukkueella on talvikalastukseen sopivat #Kalamimmit-pipot.



Mitä affen miettii

He istuvat pilkkijakkaroillaan, kukin katsoo omaa onkeaan. Hiukan tuulee. Sini vaihtaa ongen toiseen, jos söisi paremmin.

Pilkkiminen on mukavan helppoa ja halpaa hupia. Ongen saa kympillä, vieheet ja toukat toisella, kaira kannattaa aluksi lainata. Paitsi saa tähänkin satsata, jos haluaa. Naisilla näyttää olevan apunaan kaikuluotain, jolla näkee kalaparvien paikat ja veden syvyyden. Toisen kairan päässä jöpöttää akkuporakone, ettei tarvitse käsillä vääntää. Jokaisella on useampi onki, joissa on erimalliset vieheet – ei ole pakko alkaa kesken kalastuksen näprätä pikkuosien kanssa, voi vain vaihtaa onkea.

– Ehkä hauskin hetki on ihan alku – sehän tulee nopeasti se ensimmäinen nykäisy, jos on tullakseen, Jenni sanoo.

Ei nykäise vielä, ei. Hetki odotellaan. Ei sen niin väliä, jos saalis jää välillä pieneksi. Tässä ei edes tavoitella mitään jättivonkaleita vaan pannulle sopivia ahvenia.

– Tärkeämpää kuin saada hirmu saalis on nauttia: tämä on meidän omaa aikaa, yhdessäoloa, ja onhan siinä aina se jännitys. Pilkkimistä voi hyvin harrastaa lastenkin kanssa, se on sitten vain vähän eri juttu.

Jäällä on hiljaista. Mitähän ahvenet miettivät alapuolellamme? Niiden sielunelämästä ei ota selvää: joskus ne iskevät heti kiinni, joskus eivät millään, vaikka kaikuluotaimella näkyy, että siinä ne ovat. Joskus niitä saa perinteisellä pystypilkillä, joskus trendikkäällä karvaperseellä…

– APUA!

Nyt on Maikulla selvästi kala. Hän on Kalamimmeistä se, joka ei mielellään koske toukkiin eikä kaloihin, mutta onhan kalastamisessa paljon muitakin puolia. Ja onneksi on kavereita, jotka auttavat: Jenni menee auttamaan ja huutaa ohjeita jo mennessään – siima nopeasti ylös nyt! Ahven, pienehkö mutta sopiva.

Hetkinen, sehän pitää tappaakin?

– Niin, no tosta kun kopauttaa vaikka sohjokauhalla silmien väliin – kops – niin kyllä se siitä taintuu.

Lähes taivaallista

Mikä on parasta Suomessa? No pilkkiminen! Ainakin jos ulkomaisilta matkabloggareilta kysytään. ”Finnish meditation”, sanoo Matkailunedistämiskeskuskin, ja taitaa olla oikeassa. Pilkkimisellä suomalaismiehet ovat hoitaneet pääkoppaansa jo vuosikymmeniä, paljon ennen kuin kukaan keksi mindfulnessin.

Ehkä vanhalla kunnon pilkkimisellä on vielä rahkeita uudeksi trendilajiksi: siinä on oikeanlaista juurevuutta, muodikasta hiljentymistä, sopivasti pelillisyyttä ja bonuksena mahdollisuus terveelliseen, itse pyydystettyyn ateriaan. Lisäksi se on mukavaakin.

– Kyllä tässä on ihmisen hyvä, miettii Jenni.

Tämän järven selällä on niin paljon tyhjää pilkkitilaa, että vaikuttaa siltä kuin suomalaiset eivät aivan uskoisi lajin mahdollisuuksiin. Toisaalta, Facebookissa on vireitä pilkkiryhmiä: Pilkkihullut, Pilkkihullut Oulu, Pilkkihullut ilman v*ttumaisia ylläpitäjiä, Vastuulliset pilkkijät, Kala-akat… Kyllä heitä selvästi on. He postaavat aktiivisesti kuvia kaloista (”tällaisia nousi tänään Puruvedeltä pystypilkillä, mahtavat on kelit”) ja jakavat vinkkejä (”vanhasta makuupussista saa hyvän pilkkihaalarin”).

Muutaman sadan metrin päässä näkyy kaksi tummaa hahmoa, jotka osoittautuvat pitkän linjan pilkkimiehiksi. Heitä ei väen vähyys jäällä ihmetytä.

– Hitaat hämäläiset tulevat sitten, kun kevätaurinko paistaa, sanoo Jan Luoko.

Kevätjäillä on mainioiden pilkkisaaliiden mahdollisuudet, mutta on nytkin. Made olisi juuri nyt otollaan – täytyisi vain miettiä, millä välineellä sen saisi. Perinteiset menetelmät kiellettiin viime vuonna.

– Matikoita on pyydetty sellaisilla vieheillä, jotka ovat voineet tehdä aika pahaa jälkeä, mennä eläinrääkkäyksen puolelle, Luoko kertoo.

Pilkkimiseen liittyy paljon kaikkea, mitä kokenut kalamies tietää: oikeat paikat, oikeat hetket, oikeat välineet. Mutta ahvenen sielunelämää Luokokaan ei tunne. Se on selvää, että odottamalla se ei ala nykiä – siksi pilkkijät vaihtavat paikkaa, jos ei ensimmäisessä pian nappaa. Ahven tylsistyy.

– Mutta onko se valon määrä vai mikä siihen vaikuttaa, ei noista tiedä. Jos haukia haluaisi, pitäisi melkein käydä illalla tekemässä reikä. Kun aamuauringon säteet osuvat avantoon, hauki on siinä odottamassa. Se on sellainen.

Luoko on pilkkinyt ikänsä. Hän muistaa, että 1970-80-luvuilla pilkkikisoissa oli tuhansia ihmisiä. Nyt harrastus ei ole enää niin suosittu. Onhan tässä hankalia juttuja: käsiä alkaa paleltaa, tuuli käy poskiin, ei tarkene kosketella älypuhelinta, jalkojakin paleltaa, kalaa ei tule, jos tulee, se pitäisi suomustaa ja käsitellä. Luoko ei ehkä ole huomannut varjopuolia.

– On tämä lähes taivaallista, hän sanoo ja panee tupakaksi.

Varo heikkoja jäitä

Kylmä kangistaa yllättävän nopeasti. Jo pari tuntia järven jäällä väärissä kengissä meinaa kangistaa, mutta entäs jos putoaisi jäihin? Jan Luoko on kokeillut sitäkin.

– Kyllä se on kylmää. Mutta vaatteet kelluttavat aluksi: ensimmäinen pomppu heti putoamisen jälkeen tuo sen verran ylös, että saa tuurilla jään reunasta kiinni ja itsensä ylös.

Luokon mielestä on vaikea antaa ohjetta, minkä paksuinen jää kantaa varmasti. Jäätä pitää tutkia pitkin matkaa – ei auta, että sitä on viisi senttiä yhdessä kohdassa, vähän matkan päässä voi olla vajaa sentti. Oman kokemuksen varaan ei kannata laskea.

– Minäkin putosin mökkirannassa – liian tuttu paikka, en ollut varuillani. Kokemus tylsyttää, sen takia vanhoja ukkoja aina hukkuu syysjäillä.

Tuleekohan näitä talvia enää montaa, jolloin Etelä-Suomessa voi jäällä hiihtää, luistella ja tuijottaa pieniä, itse porattuja reikiä? Kalamimmejä se mietityttää.

– Kyllä mua pelottaa ilmastonmuutos. Ja turhauttaa, kun tuntuu , että omilla valinnoilla on niin pieni merkitys, vaikka ne ovat ainoa tapa vaikuttaa, Saija sanoo.

”Älä pääkköstele”

Jos joku luuli, että pilkkimuija voi nyhertää pilkkiensä kanssa kaukana maailman melskeestä, hän on väärässä. Tälläkin alalla kuohuu, ja isoin kiista koskee isoja kaloja. Pilkkijän unelmasaalis on jättiläishauki, mutta saako sellaisen paistaa pannulla? Kalamimmien mielestä ei. Iso petokala pitäisi päästää takaisin veteen, jatkamaan sukua, syömään pikkukaloja ja pitämään järven ekosysteemistä huolta. Tässä ollaan kuitenkin huvikseen kalassa eikä hengenpitimiksi.

– Yli kymmenkiloinen hauki on elänyt järvessään ehkä jopa kolmekymmentä vuotta. Se on aikamoinen kohtaaminen, kun sellainen katsoo avannosta. Hauki on vieläkin aliarvostettu kala, naiset miettivät.

Kalamimmit haluaisivat siis alamitan lisäksi kalastuslakiin ylämitan, mutta moni muu ei halua. Suhtautuminen asiaan on sukupolvikysymys, ja vähän maantieteellinenkin: mitä pohjoisempana tai kauempana kaupungeista, sitä vähemmän kiinnostaa vastuullinen kalastus. Tai pääkköstely, kuten sitä myös kutsutaan. Kalastusaktivisti-näyttelijä Jasper Pääkkönen on näköjään puolustanut lohia sen verran tehokkaasti, että pääsee pian Nykysuomen sanakirjaan.

Pilkkihullut-ryhmän säännöissä sanotaan, että kaverin saaliskuvan alla ei saa alkaa keskustella kalastuksen etiikasta. Keskustelu kuumenee nopeasti, kun on intohimoinen harrastus kyseessä.

– Missä siitä sitten puhutaan, jos ei siellä? Tämä on musta sellainen asia, jossa vanhemmat voisivat oppia nuoremmilta. ’Älä pääkköstele’, voi morjens, Jenni sanoo.



Eväät!

Pilkkireissun kohokohta, eväiden syönti, alkaa olla käsillä. Saija on tehnyt nuotion ja loihtinut pakastimensa sisällöstä folionyytit hiillokselle paistumaan. Kahvin kanssa on mummun tekemää mustikkapiirakkaa.

– Mustikkapiirakka on kyllä poikkeus, normaalisti meillä on mutakakkua. Se on mun bravuuri, tasan 18 minuuttia uunissa, niin tulee täydellistä.

Seurue hiljentyy ahven-kasvis-feta-annostensa äärelle, makkarat pannaan kuumenemaan.

– Tässä kohdassa tää poikkeaa aika paljon miesten pilkkireissusta. He olisivat kolmessa tunnissa tehneet sata reikää, vaihtaneet viiden minuutin välein paikkaa ja menneet jo monen kilometrin päähän.

Miehet saavat kuulemma paremmin saalista, mutta saavatko he hetkestä yhtä paljon irti? Kahvin jälkeen päätetään kasata tavarat ja lähteä kotiin. Saldoksi jäi viisi porattua reikää, neljä pientä ahventa Saijalle kokattavaksi, vähän palelevat sormet, kylläinen ja reipas olo. Ei tarvitse miettiä, miten jättiläishauki saataisiin ehjänä takaisin avantoon – mutta ehkä ensi kerralla.

– Kesällä viimeistään isot kalat, naiset lupaavat.

Lue, mitä tähdet kertovat tänään juuri sinulle.

 

VESIMIES

Saat paljon hyvää aikaan, jos etenet asioissa pikkuhiljaa ja kohtuudessa pysytellen. Hillitse rahanmenoa. Stressi hiljenee, kunhan et lipsu liiallisuuksiin.

 

KALAT

Mieti, mikä on tällä hetkellä mahdollista ja jatka siitä eteenpäin. Haistele uusia tuulia. Mieti, miten voisit vähentää rahankulutustasi.

 

OINAS

Pidä temperamenttisi kurissa, sillä muuten tiedossa on ongelmia. Harkitse sanojasi ennen kuin päästät sammakon suustasi. Rakkauselämässäsi myrskyää.

 

HÄRKÄ

Kuuntele, tarkkaile ja ota opiksi. Älä levittele henkilökohtaisuuksia suuren piirin tietoon. Suojele niin itseäsi kuin läheisiäsikin.

 

KAKSONEN

Panosta hyvinvointiisi. Vietä aikaa seurassa, jossa sinulla on turvallinen olo. Hetki on otollinen myös puhtaasti ulkonäöllisille muutoksille.

 

RAPU

Käy kaikki vaihtoehtosi läpi. Turvaudu kokemukseesi ja hoksottimiisi. On aika ottaa haltuun uusi projekti, joka voi viedä sinut pitkälle.

 

LEIJONA

On hyvä hetki uusien taitojen opetteluun ja itsesi kehittämiseen. Kohtele jokaista vastaantulevaa ihmistä hyvin, niin saat kokea ilahduttavia yllätyksiä.

 

NEITSYT

On aika kiinnostua uusista asioista. Älä aseta mielikuvituksellesi turhia rajoja. Mieti, mitä juuri sinä odotat ja toivot tulevalta.

 

VAAKA

Luota vaistoihisi, kun joudut pelaamaan riskillä. Joudut tänään vastakkain arvaamattoman ihmisen kanssa. Yritä parhaasi mukaan ymmärtää häntä.

 

SKORPIONI

Puhu ideoistasi ja odotuksistasi. Kuuntele korvat tarkkana hyviä neuvoja, joita nyt on tarjolla. Joku yllättää sinut erikoisella tarjouksella.

 

JOUSIMIES

Keskity itseesi ja tavoitteisiisi. On hyvä hetki kodin järjestelemiseen ja omien tarpeittesi miettimiseen. Romantiikka valaisee päivääsi.

 

KAURIS

Kuuntele ja tarkkaile kärpäsenä katossa. On turhaa kantaa huolta asioista, joihin et voi vaikuttaa. Anna muutosten tulla omassa tahdissaan.

 

 

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.