Suomalaisilla on rutkasti kaimoja Namibiassa. Maasta löytyy niin Lempejä, Sirkkoja kuin Hilmojakin.

Joka kymmenes namibialainen on saanut kasteessa suomalaisen nimen. Syy ei ole pelkästään Martti Ahtisaaren, jonka neuvottelujen johdolla maa ponnisteli itsenäisyyteen vuonna 1990.

Suomalaisnimet ovat peruja lähetystyöntekijöiltä. Heistä ensimmäiset saapuivat Ambomaalle pohjoiseen Namibiaan yli sata vuotta sitten.

Kaimasuhde on Namibiassa tärkeä, ja lapsia nimetään läheisten mukaan. Näin samat nimet säilyvät suosittuina sukupolvesta toiseen.

Ensimmäinen Sirkka

Sirkka Katutan, 53, olohuoneen katosta roikkuu Air Namibia -lentoyhtiön koneen pienoismalli.

Namibian pääkaupungissa Windhoekissa asuva Sirkka on ylpeä pitkästä työurastaan maan isoimman lentoyhtiön lipunmyynnissä ja hallinnossa. Hän jäi muutama vuosi sitten varhaiseläkkeelle, kun henkilöstöä lomautettiin.

Sirkka tuo pöytään jääkylmät Sprite-lasilliset ja kertoo nimensä tarinan. Hänestä tuli Sirkka vasta 7-vuotiaana.

Pohjoisnamibialaisessa pikkukaupungissa asunut äiti oli saanut viisi lasta aviomiehensä kanssa, kun tämä eräänä päivänä jätti perheen ja katosi jäljettömiin. Yksin jäänyt äiti rakastui itseään paljon nuorempaan koulupoikaan.

– Sitten synnyin minä, Sirkka kertoo.

Aviotonta lasta ei katsottu hyvällä 1950-luvun luterilaisessa kirkossa, jossa Sirkan äiti kävi. Pappi ei halunnut kastaa lasta, joten äiti nimesi lapsensa itse. Vauvasta tuli Shoyekushishi, joka tarkoittaa ”vain Jumala tietää”.

Kun vauva oli kolmikuinen, äidin mies palasi takaisin. Lapsi vietiin piiloon sukulaistädin luo.

Samalla paikkakunnalla asui suomalainen lähetystyöntekijä Sirkka Laukkanen, joka otti tytön suojiinsa. Kun tyttö meni kouluun, hyväksyi seurakunnan pappikin kasteen.

– Opin kymmenen käskyä ja muut pakolliset jutut viikossa.
Kasteessa saattoi ottaa uuden nimen. Pienestä tytöstä tuli Namibian ensimmäinen Sirkka, mikä oli kätevää.

– Kun opettaja huusi koulussa Mariaa, kääntyi aina kymmenen päätä.

Sirkan omasta tytöstäkin tuli Sirkka.

– Ja poikani on Toivo.

Tarja on kaunis nimi

– Tiedän, että nimeni tarkoittaa rakkautta, Windhoekissa asuva toimistosihteeri Lempi Shivute, 25, hymyilee.

Kun Namibia taisteli itsenäisyydestään 1980-luvulla, Lempin vanhemmat pakenivat naapurimaahan Sambiaan. Siellä perhe tutustui suomalaiseen lähetystyöntekijään, jonka mukaan perheen tyttövauva kastettiin.

Mahdollisen oman jälkikasvunsa Lempi haluaa myös nimetä suomalaisittain. Sopivia vaihtoehtoja hän kertoo katselleensa Facebookista.

– Esimerkiksi Tarja on kaunis nimi. Tiedän, että hän on myös presidentti.

Hilmoja on tosi paljon

Onko nimeni oikeasti suomalainen? ihmettelee Hilma Nakapanda.
Oniipan pikkukaupungissa asuva Hilma kertoo saaneensa nimensä namibialaiselta sukulaiseltaan. Suomalaisia nimiä on annettu jo sukupolvien ajan, joten niiden alkuperä on unohtunut.

Hilma Nakapanda pyörittää työkseen luterilaisen kirkon vieraskotia.

– Oniipassa on tosi paljon Hilmoja. Yksi työskentelee täällä, toinen läheisessä sairaalassa.

Suomalaisiakin majoittuu huoneisiin silloin tällöin.

– Joskus heidän nimiään on kyllä vaikea muistaa.

Windhoekilainen vastaanottoapulainen Justina Thomas, 35, on puolestaan tottunut lausumaan etunimensä englantilaisittain.

– Nimeni kuulostaa vähän kuin sanalta justice, oikeus, mikä on hienoa. Tykkään nimestäni kovasti.

Sama nimi oli myös Justinan isoäidillä. Omalle 11-vuotiaalle pojalleen Justina halusi kuitenkin antaa ambo-heimon perinteisen nimen. Hän on Tangeni, joka tarkoittaa ”kiittäkää”.

Suomesta Justinalle tulee ensimmäisenä mieleen postikortti, jonka eräs suomalainen tuttava kerran antoi.

– Siellä näkyi olevan paljon pieniä saaria, mikä on todella kaunista.

Tiesit. Mutta jos kuitenkin vielä muistutettaisiin. Kävisikö semmoinen?

Väestöliiton perhebarometri julkaistiin juuri. Sen huolenaihe on sama kuin jo monena vuonna: suomalaisia syntyy koko ajan vähemmän. On Väestöliiton ydintehtäviä olla asiasta huolissaan, ja se on aivan ok.

Väestöliiton ydintehtävänä on kai myös olla hiukan ärsyttävä taho, joka harmittelee vuosittain, että lasten tekemistä lykätään liian myöhäiseen ikään. Jo sana ”lykkääminen” saakin perheen perustamisen kuulostamaan yhtä kiinnostavalta velvollisuudelta kuin kellarivaraston siivoaminen tai hammaslääkärin määräaikaistarkastus.

Varsinainen hämmästyttävä pommi on kuitenkin se, että perhebarometrin mukaan Lykkääminen johtuu usein tiedon puutteesta. Naiset eivät hahmota, että hedelmällisyys alkaa laskea 35 ikävuoden jälkeen. Mitä ihmettä? Eivätkö? Tämähän loukkaa paitsi älykkyyttäni, myös niitä monia hienoja ammattilaisia peruskoulussa ja terveydenhuoltoalalla, jotka ovat muistutelleet asiasta koko elämäni ajan. Olen varma siitä, että moni nainen tekee viiden vuoden lykkäämispäätöksen kiusallaan joka kerta, kun joku vihjaa kellon tikittävän.

Suomalaiset nuoret aikuiset vaikuttavat siinä mielessä itsetuhoisilta, että heidän mielestään ideaaliperhe on kaksi lasta, pienellä ikäerolla.

Painostuksen tunne saattaa toki tulla aivan omien korvien välistä. Väestöliittokin on huolissaan ennen kaikkea siitä, että ihmiset eivät saa niin montaa lasta kuin haluaisivat, ja perhebarometrin kanssa on tehty itse asiassa tänä vuonna tosi kiinnostavaa työtä. Nuorilta aikuisilta on kysytty, miksi lisääntyminen ei kiinnosta. Kävi ilmi, että lapsiperheiden elämä näyttää heidän silmissään pelkältä ankealta arjenhallinnalta, ruuanlaitolta ja Prismassa käymiseltä.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että tasa-arvotyötä olisi vielä: naiset ovat huolissaan omasta urastaan ja oman elämänsä menettämisestä vauvan myötä. Miehet taas ovat pikkuisen huolissaan siitä, voiko lapsen jälkeen tehdä yhtä paljon ylitöitä kuin ennen. Tässä valossa syntyvyyden pieneneminen alkaakin jo saada selityksensä.

Suomalaiset nuoret aikuiset vaikuttavat siinä mielessä itsetuhoisilta, että heidän mielestään ideaaliperhe on kaksi lasta, pienellä ikäerolla. Väestöliiton Anna Rotkirchkin toteaa, että tällainen perhenormi ei ainoastaan näytä raskaalta setiltä vaan oikeasti on raskas. Olisiko pieni perhekäsityksen laajentaminen paikallaan? Että jospa vaikka yksi lapsi riittäisi? Eipä tällä planeetalla ihmisistä tule pulaa, vaikka muutama suomalainen jäisi syntymättäkin.

Tauno Todellisuus

Nainen! Tiesitkö, että hedelmällisyytesi laskee nelikymppisenä!

Eikö lapsiluvun pienentäminen ja rajojen vartioiminen ole ainut järkevä toiminta tällä hetkellä? Sitten kun ja jos päättäjät heräävät todellisuuteen ymmärtäen että tämä globalismi olikin bankstereiden tilaama ja mainosmiesten luoma kusetus (taas kerran) ja jonkinlaista järkeä ja ennustettavuutta alkaa päätöksissä olemaan niin ehkä sitten voitaisiin harkita lastenkin hankkimista tähän maahan. Ihmisten ruokaketjun tietoinen tuhoaminen, mikrosäröytys ja kuplatalous malli puhumattakaan AI:n...
Lue kommentti

– En olisi ikinä uskonut, että mulle järjestetään tällaista, Henna, 26, kommentoi isänsä järjestämää yllätystä.

Suomi Love -ohjelman toisessa jaksossa nähtiin ja kuultiin lauantaina taas koskettavia tarinoita ja esityksiä. Yksi jakson liikuttavimmasta hetkistä oli, kun kempeleläinen Simo halusi ilahduttaa 26-vuotiasta tytärtään Hennaa. Hennan ja hänen perheensä elämä ei ole ollut helppoa viime vuosina. Vuonna 2014 Hennan raskausoireet paljastuivat kallonpohjan syöpäkasvaimeksi. Lue lisää:

Jaksossa Simo-isä järjesti tyttärelleen yllätyksen: Henna pääsi kuuntelemaan livenä suosikkibiisinsä, Haloo Helsingin Vapaus käteen jää.

”Nyt kun on jaksamista sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena.”

– Haluan sanoa Hennalle tämän kappaleen kautta, että isä välittää omasta tyttärestään. Ja nyt kun on jaksamista tämän sairauden keskellä, niin me tullaan olemaan tukena, Simo kertoi jaksossa.

Haloo Helsingin Ellin tekemät sanat sopivat Hennan elämään, jossa on ollut niin ala- kuin ylämäkiäkin.

Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kulta kerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan,
kertosäkeessä lauletaan.

Henna liikuttui isänsä järjestämästä yllätyksestä.

– Ihan meni sanattomaksi, ja itku pääsi. En olisi ikinä uskonut, että mulle järjestetään tällaista, Henna kertoi esityksen jälkeen.

Jos et nähnyt Simon yllätystä ja Haloo Helsingin esitystä, katso se tästä: