Toimitusjohtaja Tiina Zilliacus (vas.) ja digitaalisesta markkinoinnista vastaava Kira Hagström tietävät, mikä start up -työssä on parasta. ”Täällä voi tehdä ihan mitä tahansa. Siis ihan mitä vain”, Hagström sanoo ja Zilliacus myötäilee.
Toimitusjohtaja Tiina Zilliacus (vas.) ja digitaalisesta markkinoinnista vastaava Kira Hagström tietävät, mikä start up -työssä on parasta. ”Täällä voi tehdä ihan mitä tahansa. Siis ihan mitä vain”, Hagström sanoo ja Zilliacus myötäilee.

Suomi pöhisee start up -yrityksistä, ja nyt pitäisi enää tietää, mikä ihme on start up. Antaa alan naisten kertoa.

Missä sitä start up -pöhinää nyt on?

Ei ainakaan täällä, peliyritys Gajatri Studiosin toimistossa helsinkiläisen kerrostalon sisäpihalla. Perähuoneessa istuu Sami Liikanen yksin koneella kuulokkeet korvillaan, avokeittiössä ruksuttaa Moccamaster. Yrityksen toimitusjohtaja ja perustaja Tiina Zilliacus ohjaa neuvottelutilaan, jossa on mustia, korkeaselkäisiä konttorituoleja pöydän ympärillä, kuin missä tahansa firmassa.

Gajatri Studios on start up -yritys, jollaisista koko talous-Suomi vouhottaa. Niistä odotetaan Suomelle jos ei ihan Nokian ja Jeesuksen pelastavaa yhdistelmää, niin ainakin valtavaa henkistä piristysruisketta.

Gajatrissa tehdään Yoga Retreat -nimistä, naisille suunnattua peliä, jossa voi pitää joogaretriittiä paratiisirannalla ja esimerkiksi opetella joogan liikkeitä eli asanoita kuten oikeallakin joogatunnilla. Pelin ulkoasu on herkullisen houkutteleva, ja joogapalveluun jää helposti koukkuun.

Pelin äiti Tiina Zilliacus on harrastanut joogaa toistakymmentä vuotta. Kaulassa roikkuu koru, jossa lukee Yogini, naispuolinen joogi.

– Sanoin ensimmäisen kerran vuonna 2009 silloisessa duunipaikassani, että olisi hauskaa, jos voisi tuoda joogan peliin.

Mitään sen tarkempaa ideaa ei ollut, ennen kuin syksyllä 2011, kun idea joogaretriittipelistä kirjaimellisesti tupsahti Zilliacuksen päähän.

Sen Zilliacus oli kyllä tiennyt, että hän perustaa oman pelialan start upin heti, kun saa siihen riittävän hyvän idean.



Yoga retreat -pelissä uusinta uutta on joogahengitysharjoitus, jonka jälkeen voi mitata sykemittarilla, rauhoittuiko olo.

Start up ei ole kampaamo

Start upeille, suomeksi kasvuyrityksille, on pitänyt keksiä oma nimi siksi, että niiden toiminta on niin erilaista perinteisiin yrityksiin verrattuna.

Kun start up aloittaa, sillä ei yleensä ole mitään myytävää, pelkkä yksittäinen idea, jota vasta lähdetään kehittämään. Kun idea saadaan valmiiksi, yleensä digitaaliseksi tuotteeksi, sitä aletaan myydä – ja toivottavasti hullun paljon.

Ilmiölle on ollut otollinen maaperä talouskriisissä. Suurissa yrityksissä, kuten Nokiassa, ovat työpaikat vähentyneet, joten teknologia-ammattilaiset ovat ryhtyneet perustamaan oman osaamisensa ympärille start upeja.

Ja enää pitäisi tietää, mitä nämä start upit ovat.

–Start up ei ole parturi-kampaamo, joka laajentaa viereiseen tilaan, sanoo Sami Kuusela, Hupparihörhö-nimellä start up -yrityskonsultointia tekevä alan asiantuntija.

–Start up tekee jotain ihan uutta, suurella riskillä ja kapealla alueella, ja etsii helposti monistettavaa kansainvälistä liiketoimintamallia, Kuusela tiivistää.

–Ja toimintaa mitataan ja kehitetään koko ajan matkan varrella.

Kansan kielellä se tarkoittaa Gajatrin tapauksessa sitä, että Tiina Zilliacus huomasi, ettei markkinoilla ole naisille suunnattua joogapeliä (= jotain ihan uutta kapealla alueella). Hän irtisanoutui työpaikastaan ja ryhtyi Sami Liikasen ja Tero Mäntylän kanssa suunnittelemaan peliä tyhjästä (= suuri riski).

Helposti monistettava kansainvälinen liiketoimintamalli tarkoittaa sitä, että digitaalista tuotetta, siis peliä, pystyy helposti parilla klikkauksella ostamaan missä tahansa maailmassa ilman, että sitä tarvitsee kuljetella mihinkään tai asetella kaupan hyllyihin. Mittaaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pelin alkuvaiheessa kanadalaiset pilottipelaajat pelasivat peliä ja antoivat siitä palautetta, jonka pohjalta peliä muutettiin ja kehitettiin.

Enkeli lentää liihottaa

Gajatri Studios on nyt reilut kolme vuotta vanha yritys, ja vuonna 2014 sinne on ensimmäisen kerran alkanut tulla rahaa maksavilta asiakkailta. Sami Liikanen kirjoitti pelin ensimmäiset koodirivit helmikuussa 2012, joten jostain on palkkoihin ja kuluihin pitänyt hankkia rahaa.

Yleensä start upien rahat tulevat bisnesenkeleiksi kutsutuilta yksityisiltä rahoittajilta. Enkeleiksi rahoittajia kutsutaan siksi, että start upeissa on suuri riski sille, ettei bisneksestä tule mitään ja sijoittajat menettävät rahansa. He siis ”hyvää hyvyyttään” ottavat riskin, jonka vaihtoehtona on toki omistusosuus supermenestyneestä firmasta.

Sami Kuuselalla on asiasta kokemusta. Hänen oma start upinsa Sofanatacis, virtuaalinen urheilukatsomo, lopetti pari vuotta sitten. Ideaa muuteltiin kolmeenkin otteeseen, mutta se ei lähtenyt lentoon eikä uutta riskirahaa saatu. Sijoittajat hävisivät 300 000 euroa.

Gajatrin enkeleitä ovat Juha, Johanna ja Julia Jouhkin sijoitusyhtiö Dreadnought Finance sekä lääkärikeskus Dextran osuuden myynnillä vaurastunut Leena Niemistö.

Se, että Gajatrissa sekä start upin perustaja ja toimitusjohtaja että bisnesenkelit ovat naisia, on alalla vielä melkoisen harvinainen yhdistelmä. Silti juuri naisten perustamat, naisille suunnatut tuotteet ja palvelut ovat nyt kovassa kasvussa.

Ja kasvu, nimenomaan nopea ja kova kasvu, on yksi start upin erityispiirteistä.

Gajatrin vuoden 2013 liikevaihto oli vaatimattomat 9 000 euroa, viime vuonna jo 100 000.

Jotain ihan uutta

Missä niitä bisnesenkeleitä oikein tapaa, siellä Slushissako, siis teknologia- ja kasvuyritystapahtumassa, joka järjestetään syksyisin Helsingissä?

Slush on start up -alan paripäiväiset messut, mutta alan trendikkyydestä johtuen ne ovat parina viime vuonna vaikuttaneet eräänlaisilta teknologia-alan herätysjuhlilta. ”Slush ei ole pelkkä valonpilkahdus marraskuun pimeässä, se valaisee koko Suomen”, hehkutti pääministeri Alexander Stubb viime syksynä.

– No ei sitä rahaa Slushista saa, Tiina Zilliacus nauraa.

Slushissa tavataan ihmisiä, pidetään hauskaa ja pöhistään, mutta oikeanlaisten rahoittajien löytäminen vaatii oikeanlaiset suhteet ja oikeat bisnesneuvottelut. Kukaan ei ojentele sekkejä messutiskin yli.

Zilliacus tietää mistä puhuu, sillä hänellä on mobiilibisneksestä 17 vuoden kokemus. Hän on kauppatieteiden maisteri eikä osaa itse koodata, mutta oli töissä jo Sonera Zedissä, jossa myytiin soittoääniä, logoja ja pelejä muinaisiin Nokian kapuloihin.

Zilliacus valmistautui eli säästi riskibisnestään varten kolme vuotta. Hän varmisti, että aluksi hänellä on rahaa arkielämiseen, kun firmalla ei ollut vielä varaa maksaa palkkoja. Hänellä on jemmassa vuoden elinkustannusten verran varoja, ja tarvittaessa hän voi lainata firmalle ”parikymppiä”, siis parikymmentä tuhatta.

– Minulle on päivänselvää, että raha-asiat ovat kunnossa. En suosittele, että start up -yrittäjä lähtee taloaan panttaamaan.

Yrittäjä itse sijoittaa start upiinsa lähinnä aikaansa.

– Ei siinä katsota, onko lauantai tai loppiainen. Yritykselle täytyy myös antaa mielenrauhansa, siis on hyväksyttävä se, että nämä asiat pyörivät päässä koko ajan.

Koska start up tekee määritelmänsä mukaisesti jotain ihan uutta, sen perustajatkaan eivät aina tiedä, miten sitä uutta tehdään.

Gajatrilla ideoitiin muutama viikko sitten, että he ryhtyvät tekemään pelistä videoita Youtubeen. Digitaalisesta markkinoinnista vastaava Kira Hagström latasi tabletilleen elokuvaohjelman, jota ei ollut koskaan aiemmin käyttänyt. Siitä sitten ruvettiin harjoittelemaan videoiden tekoa.



Kuten start upien ideaan kuuluu, tuotetta viilataan koko ajan. Camillan firman ohjelmasta tulee tänä vuonna jo toinen versio.

Tunteita jäljittämään

Helsingin Lauttasaaressa yhden huoneen alivuokralaistoimiston seinät on kuorrutettu keltaisilla, sinisillä ja pinkeillä post it -lapuilla. Niissä lukee vain Camilla Tuomiselle, 39, avautuvia sanoja, kuten ”holvi” ja ”storet hybridi”.

Tuomisesta tuli start up -yrittäjä, kun hän sai pari vuotta sitten tarpeekseen kaupallisen alan konsultinhommista.

– Juoksin vain paikasta toiseen, palaveriputkesta kotiin ja istuin lattialla muka leikkimässä legoilla kuopukseni kanssa, vaikka oikeasti ajattelin vain työasioita.

Kolmen lapsen äiti tajusi vieraantuneensa tunteistaan. Sen aiheutti paitsi hektinen arki myös työ, jonka merkityksen hän tunsi kadottaneensa.

– En ehtinyt enää yhtään keskittyä miettimään, mitä tunnen. Olenko vihainen vai ahdistunut, ja olenko vihainen työn vai perheasioiden takia, vai onko tämä sittenkin surua? Haluan antaa lapsille esimerkin, että tuulikaapissa seisoo työpäivän jälkeen vahva, tyytyväinen nainen eikä stressaantunut ja poissaoleva hermoraunio.

Koska Tuominen oli tottunut käyttämään lenkkeillessään Sports trackeria, urheilusuoritusta mittaavaa puhelinsovellusta, hän sanoi eräs aamu miehelleen, että tunteitaankin voisi seurata vastaavanlaisella mittarilla.

– Sovelluksen piti olla niin helppo käyttää, että pystyt viidessä sekunnissa ottamaan puhelimen esille ja naputtamaan siihen senhetkisen tunteesi ja laittamaan puhelimen pois.

Syntyi Emotion tracker.

Tai ei se ihan niin vain syntynyt. Kevään 2012 Tuominen marssi ympäri makuuhuonetta, järsi kynsiään ja pohti, uskaltaako irtisanoutua. Mieskin oli ryhtynyt yrittäjäksi puoli vuotta aiemmin.

Kun hän lopulta rohkeni päätökseen, hän marssi Ely-keskukseen, joka muun muassa jakaa perinteisen yrityksen perustajille starttirahaa. Sieltä hänet ohjattiin ideoineen Keksintösäätiöön, jossa Tuomisen ideasta innostuttiin niin, että siitä ennustettiin ”Suomen seuraavaa virallista tunnebarometria”. Sieltä Tuominen sai ensimmäisen rahoituksen ja paljon asiantuntija-apua.

Tutuille #hullumuija

Emotion trackerin nettisivuilla lukee vaatimattomasti We will change the World. We ovat Tuominen ja hänen kolme perustajakumppaniaan: psykologi, entinen kollega ja neuvonantaja.

Kun Emotion trackerin ensimmäinen versio julkaistiin alkuvuonna 2014, sen koodaus oli ostettu alihankintana. Nyt Emotion trackerilla on kuusi bisnesenkeliä, niillä rahoilla palkattu oma koodari – ja juuri saatu Tekes-rahoitus.

– Sain viimein hakemuksen jätettyä!

Tuominen vinoilee, että hänet tunnetaan alan piireissä lempinimellä #hullumuija. Kun hän meni puhumaan ensi kertaa potentiaalisille sijoittajille, hän jännitti ja yritti väkertää powerpointia kunnes tajusi, ettei ole numerobisnesnaisia.

– En voi esittää viiden vuoden päähän mitään pläniä ja vetää hatusta lukuja, kuinka monta Emotion trackeria on ostettu.

Niinpä Tuominen meni rahoittajien eteen omana itsenään ja tunsi olevansa kuin Voice of Finlandin lavalla. Seuraavana päivänä poskia kuumotti, kun hän muisteli puheitaan. Mutta hän sai rahoittajat innostumaan.



Camilla on kuorruttanut yhden huoneen konttorinsa seinät post it -lapuilla.

Ei plan B:tä

Emotion trackeria myydään tällä hetkellä pääasiassa yrityksille ja ammattilaisille, mutta myös tavalliset ihmiset voivat tilata sen firman nettisivujen kautta. Trackerissa on nyt 160 erilaista tunnetta.

Kyllä, myös ”vituttaa” on mukana.

– Esimerkiksi psykoterapeutti voi antaa sovelluksen jumissa olevalle potilaalleen, joka ei pysty kommunikoimaan tunteitaan, mutta pystyy naputtelemaan ne sovellukseen. Käynneillä terapeutti voi seurata asiakkaan tunteita Trackerista.

Tavallinen tallaaja voi tällä hetkellä seurata siitä tunteitaan, vähän niin kuin niitä lenkkeilyitään urheilusovelluksesta.

Seuraava vaihe on kehittää sovellukseen sisältö, joka neuvoo toimenpiteitä sinne syötettyjen tunnetilojen pohjalta. Työhön on näillä näkymin ainakin ensi vuodeksi riittävästi rahaa.

Tuomisella ei ole säästöjä eikä plan B:tä. Sellaista ei oikeastaan saa start up -yrittäjällä ollakaan. Sehän tarkoittaisi, ettei usko täysillä ideaansa.

– Olen nauranut, että menen sitten Supercellin asiakaspalveluun.

Ei pelastus vaan piristys

Jos ei itse start up -firmoissa ole pöhinää, niin palvelujohtaja Marjo Ilmari innovaatiokeskus Tekesistä kyllä vähän pöhisee puhelimessa innosta, kun hän selittää start up -yritysten lukuja Suomessa.

Tekes on merkittävä start up -buumin edistäjä Suomessa, sanovat yrittäjät. Tekes on valtion innovaatiotoiminnan rahoittaja, se siis sekä antaa että lainaa rahaa teknologia-alan yritykselle, muillekin kuin start upeille. Antaa tarkoittaa sitä, että Tekes-rahaa anovalla yrityksellä on aina oltava jotakin muutakin rahoitusta.

Pöhinä näkyy Tekesillä hyvin, sillä start upit – Tekesin määritelmän mukaan alle kuusivuotiaat, voimakasta kasvua ja nopeasti monistettavaa liiketoimintaa hakevat yritykset – lähettivät sinne viime vuonna lähes 1200 rahahakemusta.

– Siinä on yli 40 prosentin kasvu edellisvuoteen, Ilmari sanoo.

Silti start upeja on vain prosentin verran niistä 30 000 yrityksestä, jotka Suomeen vuosittain perustetaan.

Ja start upeista vain yksi, se Supercell, on virallisesti supermenestyjä, jonka arvo on yli miljardi dollaria.

– Jättimenestyjillä on jo merkitystä yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Supercell maksoi viime vuonna yhtiöveroja Suomeen runsaat 82 miljoonaa euroa.

Start upit eivät yksin pelasta Suomen talous- tai työllisyystilannetta. Siihen ne ovat liian pieniä. Suomen kaikista uusista työpaikoista noin joka kolmas syntyy alle viisivuotiaisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Mutta ne muuttavat henkistä ilmastoa. Start upeihin liittyy suomalaisessa jäykässä työelämässä ennenkuulumatonta innostusta ja rajojen ylittelyä.

Jos start up kaatuu, sijoittaja tietysti menettää rahansa, mutta start up -sijoittamisen ideaan kuuluu, että riski hajautetaan. Enkelisijoittaja sijoittaa moniin start up -yrityksiin, ja menestyvistä yrityksistä tuleva voitto kattaa kaatuneista tulevat tappiot.

Sen jälkeen vain päin uusia haasteita.

Nämäkin ovat suomalaisia start upeja

Ajelo

Helsingissä toimivan Kutsuplus-bussipalvelun ohjelmiston kehittäjä.

Cosmethics

Katariina Rantasen kehittämä mobiilisovellus, joka auttaa kuluttajaa tunnistamaan, mitä kosmetiikka sisältää.

Ambronite

Juotava ateria.

Valkee

Korviin laitettavat kirkasvalot.

HappyOrNot

Hymynaamoilla annettava asiakaspalautesysteemi.

Jolla

Entisten nokialaisten perustama kännykkäyhtiö.

Puhu start upia

Founder = perustaja, jolla on yleensä alkuperäinen idea.

Co-founder = perustajakumppani.

Bisnesenkeli = yksityinen rahoittaja.

Unicorn, yksisarvinen = yritys, jonka arvo on yli miljardi dollaria. Suomessa näitä on yksi, Supercell, ruotsalaisilla näitä on viisi, muun muassa musiikkipalvelu Spotify ja Minecraft-pelin luonut Mojang.

”Noin kymmenestä prosentista start upeja tulee menestys”, sanoo Sami Kuusela.

Start up -yritys on yleensä osakeyhtiö. Osakeyhtiöön on laitettava alkupääomaa minimissään 2 500 euroa.

Suomeen start up -käsitteen toivat tällä vuosikymmenellä Aalto-yliopiston opiskelijat. Vuodesta 2010 Aalto-yliopistossa on järjestetty Start up Sauna -nimistä yrityskiihdyttämöä, joka auttaa lupaavia start upeja.

Alun perin start up -buumi alkoi sieltä, mistä kaikki muukin teknologinen hype viime vuosina: Kalifornian Piilaaksosta.

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e