– Kun liikun Hjalliksen kanssa, joku saattaa tulla kommentoimaan jotain jääkiekkoon tai politiikkaan liittyvää, Joel kertoo. Kuva: Jouni Harala
– Kun liikun Hjalliksen kanssa, joku saattaa tulla kommentoimaan jotain jääkiekkoon tai politiikkaan liittyvää, Joel kertoo. Kuva: Jouni Harala

Joel Harkimo on tehnyt bisnestä isänsä Hjalliksen kanssa ja pyrkii nyt eduskuntaan äitinsä Leenan jalanjäljissä. Hän haluaa kuitenkin menestyä omilla ansioillaan. – Olisi hienoa, että jonain päivänä vanhempani tunnettaisiin Joel Harkimon isänä ja äitinä.

Joel Harkimo, 24, on pienestä pitäen tottunut siihen, että julkinen rooli on osa vanhempien, Leena ja Hjallis Harkimon, työtä. Jo puolentoista kuukauden ikäisenä hän esiintyi Ilta-Sanomien lööpissä, jossa pohdittiin, kumpaan vanhempaansa hän on tullut.

Silti Joel kuvailee perhettään ja lapsuuttaan niin tavallisiksi kuin mahdollista.

– Tiedän toki, etteivät kaikki pikkupojat vietä aikaansa huippujääkiekkopelaajiensa seurassa tai yritä keksiä jotain tekemistä eduskunnassa koulun jälkeen. Se oli kuitenkin minun arkeani.

Vanhempia koskevia ikäviä uutisia pienen ihmisen oli vaikea ymmärtää. Kun Leena ja Hjallis erosivat, olisi Joel suonut perheelleen enemmän yksityisyyttä.

– Olin nuori, 12-vuotias, ja tuntui pahalta, kun perheestämme kaivettiin joka päivä esiin jotakin uutta. Lööppi seurasi toistaan viikkokausia, ja me itse vasta käsittelimme tapahtunutta ja orientoiduimme uuteen elämäntilanteeseen, hän kertoo.

– Siitä ei kuitenkaan koitunut pysyvää haittaa, koska kaikki osapuolet voivat nykyään hyvin.

Ylimääräistä höykytystä

Se, että vanhemmat ovat saavuttaneet paljon, ei aiheuta Joelille paineita. Hän haluaa kuitenkin onnistua itsekin.

– Minulla on kova näyttämisen nälkä. Aion repiä itsestäni kaiken mahdollisen irti. Jos suunnitelmani eivät toteudu, elämä ei lopu epäonnistumisiin.

– Olisi hienoa, että jonain päivänä vanhempani tunnettaisiin Joel Harkimon isänä ja äitinä sen sijaan, että olisin ikuisesti Leenan ja Hjalliksen poika.

Joel on ehdokkaana kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Imagon rakentamiseen hän on saanut yhden ohjeen.

– Niin kliseistä kuin se onkin, vanhempani ovat neuvoneet minua olemaan kaikissa tilanteissa oma itseni. Se on paljon helpompaa kuin jonkin roolin vetäminen, Joel sanoo.

Millainen pomo isä-Hjallis oli Joelille? Missä kuuluisa sukunimi auttaa? Lue koko haastattelu Me Naisten joulunumerosta 51-52/14

Lue myös

Hjallis Harkimo: ”Leena oli suurin rakkauteni”

Painostettiinko Hjallis Harkimoa Tanssii tähtien kanssa -tuomaroinnissa? Jukka Haapalainen vastaa pisteskandaaliin

– Mökillä olisi tylsää yksin, siskokset uskovat. 

Maija Hetta-Virtanen, 40, herää ensimmäisenä aamulla hiirenharmaasta hirsimökistä. Hän keittää pienessä keittiössä kahvit ja hiipii kupin kanssa terassille katselemaan, miten luonto herää auringon paisteeseen. Elämä tuntuu hyvältä. Edessä avautuu suonäkymä, jonka yllä lokit aloittelevat kirkumistaan.

Sekä Maijan että siskon Minna Hetta-Rauman, 41, perheet nukkuvat vielä mökin tuvassa. Tuvan seinälle rakennetulla parvella koisaa kolme lasta vierekkäin, lattiallakin tuhisee muutama. Myös pihan suurella trampoliinilla ja vieressä nököttävässä vajassa nukutaan. Puuhun rakennettu maja on tyhjillään, sillä siihen ei ole vielä asennettu ikkunoita.

42-neliöisessä mökissä on enimmillään nukkunut 16 ihmistä. Tätä on yhteisomistajuus parhaimmillaan.

– Mökillä olisi tylsää yksin, paremmin siellä porukalla viihtyy, Maija sanoo.

Siskosten mökki sijaitsee Tiaisessa, Rovaniemen ja Sodankylän välissä. Sisarukset kutsuvat mökkiä Kurupirtiksi, sillä heidän edesmennyt isänsä oli kotoisin Kurujärveltä ja häntä kutsuttiin Kuru-Antiksi. Tyttäret menettivät isänsä jo vauvoina ja haluavat siksi muistaa isää mökillään. Joskus sinne kokoontuu koko suku serkkuja myöten. 

Kaikkien tyylimieltymykset saavat näkyä mökillä. Kuva: Jouni Porsanger
Kaikkien tyylimieltymykset saavat näkyä mökillä. Kuva: Jouni Porsanger

Uutta kierrättämällä

Kurupirtti hankittiin nelisen vuotta sitten. Tuolloin Minna ja hänen miehensä Antti seurasivat mökki-ilmoituksia harrastuksekseen. Yleensä torpista pyydettiin valtavia summia, mutta yhtäkkiä selaimessa näkyi ihastuttava hirsimökki alle 50 000 eurolla. Minna soitti sen omistajalle ja pyysi päästä katsomaan. Hän otti pikkusiskonsa Maijan ja Evan mukaan.

– Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sellainen ihana kömmätti keskellä ei mitään, Minna muistaa.

Myös Maija ihastui mökkiin, jota myi Espanjaan pysyvästi muuttava nuori pariskunta.

– Etenkin keittiöllä tuntui olevan sielu, joka kutsui meitä, Maija sanoo.

Minna kysyi lainaa pankista. Hän pyysi siskojaan mukaan mökinostoon, mutta kumpikaan ei voinut ottaa lisää velkaa. Minna osti mökin, mutta Maija ottaa miehensä Arton kanssa pian puolet mökin lainasta maksaakseen.

Juoksevat kulut, kuten kiinteistövero, roskamaksut, polttopuut ja vakuutus maksetaan yhdessä. Kerran talvessa auraaja putsaa tien lumesta mökille. Kulut tekevät vuodessa noin 400 euroa. Sähköä tai vesiliittymää mökillä ei ole, ylellisyyksiä ei kaivata.

– Ehtona oli, että mökin pitää olla halpa ja kiinteiden kustannusten mahdollisimman pienet. 

”Keittiö saa maksaa 100–200 euroa. Vain naulat ja ruuvit ostamme."

Tarpeen tullen kuvetta kaivetaan sen mukaan, miten kenelläkin on varaa. Saunan uusi kiuas kustannettiin äidin saamalla perinnöllä. Välillä siskot myyvät kirpputorilla tavaraa ja ostavat rahoilla mökkitarpeita. Suurin osa hankinnoista on saatu kierrätettyinä. Kasvihuone löytyi roskalavalta, tänä kesänä remontoidaan kattoa ja rakennetaan kesäkeittiö.

– Keittiö saa maksaa 100–200 euroa. Naulat ja ruuvit ostamme, muut rakennusmateriaalit hamstraamme muualta.

Huussi kuin karkki

Rahan sijaan mökkiin satsataan työtä ja vaivaa. Arto on rakennusmies, joka nikkaroi kaikkea taitoa vaativaa, kuten terassin.

– Me muut kannamme lautoja ja seisomme siinä vieressä viisaan näköisinä, Maija nauraa.

Apujoukkoina toimivat Maijan ja Minnan kuusi lasta. Myös Eva perheineen osallistuu mökin töihin. Mökillä puuhasteleminen on nautinto, ei velvollisuus.

– Olemme tehneet toimet niin helpoiksi, että kaikki voivat tehdä kaikkea. Vaikkapa paskahuussin tyhjennys on järjestetty niin, että kuka vain voi tehdä sen.

Sisustuksestakaan ei tule kiistaa, päinvastoin. Sisarukset lietsovat toisiaan ja tekevät asioita hetken mielijohteesta. Jos yksi saa päähänpiston, toinen vie sen vielä pidemmälle. Tuloksena on esimerkiksi vaahtokarkin värinen huussi. Katosta roikkuu kattokruunu.

– Se on aika söpö.

Sisarusten miehet ovat tottuneet naisten monenlaisiin projekteihin. Muutakaan vaihtoehtoa ei ole ollut. Toissa vuonna sisarukset nikkaroivat mökkitontille 11 eriväristä linnunpönttöä. 

”Elämänfilosofiamme on, että ei se ole niin justiinsa.”

Asioita ei tarvitse ottaa niin vakavasti: kun saunan oven väri ei miellyttänytkään, se maalattiin uudestaan.

– Elämänfilosofiamme on, että ei se ole niin justiinsa. Siitä vaan kokeilemaan, Minna sanoo.

Touhuamisen välissä on saatava nauttia luonnosta. Sisarukset astelevat suolammen yli vieviä pitkospuita levennykselle, jota kutsutaan telakaksi. Suo ympärillä näyttää joka kerta erilaiselta, Lapin luonto muuttuu niin nopeaan. Elokuussa joukkio järjestää muinaistulien illan, ja suolle lähetetään paperilyhtyjä kellumaan.

– Täällä me taivastelemme, kuinka tämä on upea paikka. Vaikka mökki on ollut meillä jo neljä vuotta, jaksamme yhä hämmästellä, miten ihanaa täällä on, Minna sanoo.

Mökkiläisillä on myös tapana jutella Kurupirtille. Toivotetaan hyvät huomenet ja kujerrellaan, että täälläkö sinä nökötät yksin auringossa.

– Tuomme pirtille aina jonkin pienen tuliaisen, vaikkapa itse tehdyn maalauksen, tyynynpäällisen tai verhot.

Paitsi itse mökillä myös muilla tärkeillä esineillä on nimet. Vanha oranssi kaasuhella on nimeltään Kaisa.

Kimppamökkeily vaatii hyvät välit. Siskokset Maija ja Minna kuvailevat olevansa sielunkumppaneita. Kuva: Jouni Porsanger
Kimppamökkeily vaatii hyvät välit. Siskokset Maija ja Minna kuvailevat olevansa sielunkumppaneita. Kuva: Jouni Porsanger

Sovussa ja sopien

Yhteisomistajuudessa voi tulla riitaa siitä, kuka saa olla mökillä kesän parhaina viikonloppuina, kuten juhannuksena. Siskojen kohdalla asia menee päinvastoin: ilman muita mökillä saattaa olla jopa tylsää, ja sinne yhtä aikaa päätyminen on tavoite. Lisäksi oleilu yksin keskellä metsää voisi pelottaa, ja lapsetkin viihtyvät paremmin porukalla.

– Olemme saamelaisia, ja tällainen yhteisöllisyys kuuluu kulttuuriimme. Lapsia eivät kasvata vain isä ja äiti vaan koko suku ja naapuritkin, Minna sanoo.

Välillä kuitenkin joku siskoista ottaa toisen lapset, jolloin tämä pääsee mökille viettämään kahdenkeskeistä parisuhdeaikaa eli rakkausviikonloppua. Näin tehdään yleensä syksyllä tai keväällä, ei silloin, kun paras mökkeilyaika on käynnissä. Kesällä mökkeillään eri kokoonpanoilla joka viikko. 

Kun naisilta kysyy vinkkejä yhteismökin hankkimiseen, he neuvovat sopimaan kaikesta etukäteen. Vaikkapa siitä, saako mökin käyttöönsä vuorojuhannuksina tai miten työt jaetaan.

– Tosin me emme miettineet näitä, kun vain hetkessä päätimme ostaa mökin nähtyämme sen.

Naiset muistuttavat myös, että yhteisomistajuudessa pitää hyväksyä myös muiden kädenjälki esimerkiksi sisustuksessa. Tärkeintä ovat hyvät välit siihen, jonka kanssa mökin omistaa. Minna ja Maija sanovat kaikesta suoraan – välillä räjähdetään, mutta välit pysyvät hyvinä. 

– Me olemme enemmän kuin siskoja, olemme toistemme sielunkumppaneita. 

Toimiiko kimppamökkeily?

”Yritimme eron jälkeen kahden kesän ajan yhteisomistajuutta, mutta se ei toiminut. Tein itse osuuteni, mutta toinen osapuoli ei hoitanut velvollisuuksiaan. Lopulta päädyimme keskusteluun siitä, kumpi mökin lunastaa, ja nyt minä sitten omistan mökin ja päätän siellä asioista. Onneksi lunastin mökin, sillä vielä yli 20 vuoden jälkeen paikka on minulle tärkeä.”

Eila, 68

”Meillä on siskon kanssa omat mökit, mutta yhteisellä tontilla yhteiset tilat, kuten sauna, vessa, laituri ja varastot. Yhteiset kulut, kuten tienhoitomaksut ja vakuutukset maksetaan puoliksi, joten tämä tulee halvemmaksi. Sen sijaan omista mökeistämme huolehdimme itse. Järjestely toimii hyvin, kun on sekä omaa että yhteistä tilaa.”

Markku, 40

”Käytämme kimppamökkiä, jonka mieheni eno omistaa. Hän käy siellä kerran pari kesässä, me olemme melkein joka viikonloppu. Mökillä käy myös mieheni serkku perheineen ja joskus velipuoli. Olemme siisteyden sipuleita, ja muiden jäljiltä mökkiä saa aina siivota. Teemme myös aina puut ja haravoimme, eikä muita näy niissä hommissa. Tästä syystä kimppamökki on vihatuin ratkaisu, ja mietimme oman mökin ostamista.”

Mirva, 41

”Kolmen sukupolven kesäpaikassamme jokaisella perheellä on omat mökit. Kokkaamme kuitenkin yhdessä päämökin keittiössä. Välillä on vaikea valmistautua, kun ei tiedä, tuleeko paikalle kolme vai kymmenen ihmistä. Eläkeläisillä on aikaa siivota pihaa ja liki main imuroida nurmikko. Me työssä käyvät emme jaksaisi käyttää aikaa pihatöihin. Vanhempani sanovat, ettei muiden pidä raataa, vaikka he niin tekevätkin. Silti on vaikea maata auringossa, jos muut huhkivat.”

Liina, 36

Kruununprinsessa Victorian kuninkaallinen kesä oli, no, ihan kuin kenen tahansa muunkin lapsiperheellisen ihmisen.

Kesäloma alkaa olla lusittuna kuninkaallisillakin.

Ruotsin kuningashuoneen Instagramissa esitellään nyt hellekesän kohokohtia. Kuvat on luonnollisestikin napsinut kruununprinsessa itse, kuinkas muuten.

Millaista sitten on pohjoismaalaisen hovin jetset-elämä vuonna 2018?

Kruununprinsessa Victorian kesään kuului reippaasti edustustilaisuuksia, mutta ehti hän viettää ihan ehtaa lomaakin prinssi Danielin, prinsessa Estellen, 6, ja prinssi Oscarin, 2, kanssa. 

On päästy lasten kanssa marjaan ja rapsuteltu ponia. Sekoiltu purjeveneen kannella ja muutenkin tehty vesihommia. Tämän lempeän tavallisuuden keskellä oma loma alkaa tuntua aika hyvältä suoritukselta: ei prinsessakaan lähtenyt Kreikan aurinkoon. Luultavasti häneltäkin jäi se kaavailtu suursiivous tekemättä ja lomakirjat lukematta. Varmaan tuli valvottua vähän liian myöhään ja poltettua nenä aurinkorasvoista huolimatta. Koska kesä!

Tämä rakastettava tavallisuus on varmasti osa Ruotsin hovin kylmäävää PR-strategiaa, mutta ei siitä voi olla hurmaantumasta.

Åh, vad härligt!