Tältä näytti viime vuonna Kuopio-Jukolassa, tänä vuonna juostaan Paimiossa. Kuva: Sanoma-arkisto
Tältä näytti viime vuonna Kuopio-Jukolassa, tänä vuonna juostaan Paimiossa. Kuva: Sanoma-arkisto

Ja muita tärkeitä kysymyksiä viikonlopun festareista, vastaajana huippusuunnistaja Aaro Asikainen.

On taas se aika vuodesta, jolloin tuhannet reippaat ihmiset kokoontuvat rymyämään metsikköön. He hehkuttavat Jukolan viestiä minkä ehtivät, mutta mitä ulkopuolisen pitää tietää, jotta pääsisi samaan hurmokseen? Joensuulaisen Kalevan Rastin suunnistaja Aaro Asikainen vastaa.

Normaalisti saisit tästä viestistä kultamitalin, mutta nyt joudut jättämään loukkaantumisen takia viestin väliin. Miltä tuntuu?

Henkiset kivut ovat isoimpia, muuten olen jo toipumassa polven tähystysleikkauksesta. Onneksi tunnelmaan pääsee telkkarin ääressäkin.

Voiko suunnistusta penkkiurheilla?

Voi. Paikan päällä on upea festaritunnelma ja kuulas kesäyö säväyttää, mutta tv-lähetyskin on urheilulähetysten huippuluokkaa! Paljon kuvaa maastosta, suvantokohtina näytetään GPS-seurannalla virheitä ja some tykittää lisää tietoa.

Tarvitaan tietysti hyvät eväät: pannu tummaa kahvia, jotta pysyy hereillä. Jos kaveriporukkasi kamppailee sijoista 1000–1500 eikä heitä näy telkkarissa, online-tulokset päivittyvät netissä. Sitten painellaan F5-painiketta ja odotetaan, milloin kaveri löytää väliaikarastin.

Valoisa, kiihkeä kesäyö, tuhansia osallistujia, Juha Itkonenkin mukana – ja silti Jukolalla on vähän kuivakka, isänmaallisen rehti maine. Onko mukana yhtään seksiä?

Näen ainakin mahdollisuuden siihen! En ole itse vuosiin ollut telttaporukoissa valvomassa koko yötä, mutta mitä olen kuullut ja nähnyt, niin miksei.

Ovatko suunnistajat urheilijoista kunnollisimpia?

He ovat pedantteja ja rauhallisia – siinä mielessä ehkä kunnollisia. Ja usein korkeakoulutettuja MM-tasollakin, koska tämän lajin parissa ei vielä rikastu. Huipputasolla suunnistuksella elää, mutta uran jälkeen pitää olla muu suunnitelma.

Kalevan Rasti voittaa Jukolan viestin aina. Aika tylsää, eikö?

Katsojien kannalta kyllä, vaikka itselle on ollut kivaa olla voittamassa. Nykyään voittaminen melkein vaatii joukkueellisen maajoukkueurheilijoita. Mutta hienoa Jukolassa on se, että ekakertalaiset ja huiput kiertävät täsmälleen samat radat, kisa on sama kaikille. Tänä vuonna Kalevan Rastilta puuttuu toinen syömähammas Fabian Hertner, joten normaalia enemmän jännitystä on luvassa.

Miten tänä vuonna sitten käy?

Veikkaan, että voittaja löytyy porukasta Kalevan Rasti, Lidingö ja Halden SK. Venlojen viesti on mielenkiintoisempi kuin miesten, veikkaan siinä aina pieleen. Tanskalainen Pan Århus on yksi kova, ehkä oululainen SK Pohjantähti voisi pärjätä myös?

Kannattaa huvikseen seurata, miten hiihtäjä Sami Jauhojärvi pärjää. Hän juoksee ykkösosuuden norjalaisessa joukkueessa. Kuka tietää: Juha Mietokin tuli kerran kärjessä vaihtoon. Siinä tarvitaan kyllä veturiksi taitava suunnistaja, jolla on samat rastit.

Urheile ihan homona -kampanja on meneillään. Saako suunnistuspiireissä olla avoimesti homo?

Kyllä, tämä on nimenomaan kaikkien laji. Matala kynnys alkaa harrastaa, ei vaadi paljon rahaa – enkä ole törmännyt suvaitsemattomuuteen. Jukolassa näkyy ihmistä joka lähtöön, omina itsenään.

Lue myös:

Rakkaus syttyi suunnistusreissulla – yö vierähti laivan hyttikäytävällä

Kaupunkilaiset hullaantuivat suunnistuksesta

Pysäyttävä brittidokumentti paljastaa, miten rajua elämä amerikkalaisyliopistojen veljeskunnissa on.

IS TV-LEHTI:  BBC:n This World -sarjaan kuuluva Veljeskuntien rajut huvit (Frat Boys: Inside America's Fraternities, 2016) on pysäyttävä dokumentti amerikkalaisyliopistojen vanhasta perinteestä. 1700-luvun lopulla alkaneisiin järjestöihin on kuulunut suuri määrä merkkihenkilöitä. Veljeskunnissa luodaan elinikäisiä ystävyyssuhteita, joista on hyötyä tulevalla uralla.

Brittidokumentti tarkastelee veljeskuntien pimeämpää puolta, tyttöjen hyväksikäyttöä ja salaisia rituaaleja, joiden seurauksena opiskelijoita on loukkaantunut, useita myös kuollut.

Ovelasti rakennettu ohjelma kulkeekin kunniasta häpeään. Moniääniseen ja objektiiviseen dokumenttiin poimitut kuvat opiskelijakämpissä roikkuvista rintaliiveistä, tanssitangolle ripustetuista alastomista barbie-nukeista ja humalassa heiluvista nuorukaisista kertovatkin omaa kieltään veljeskuntien kulttuurista.

Dokumentissa seurataan Gazoni-perheeseen pyrkivää brittiläistä Jordania. Veljeskunnan pomo Ben ja Jordanin ”isoveli” Raymond kertovat kokelaille asetettavista vaatimuksista. Salaisen rituaalin kohdalla kuvaaminen kielletään.

Marissa kertoo omakohtaisen kokemuksensa yhden veljeskunnan juhlissa tapahtuneesta raiskauksesta.

Kowiakin perhe kertoo Harrison-pojastaan, joka kuoli 19-vuotiaana siirtymäriitissä. Terrence puolestaan loukkaantui hengenvaarallisesti. Hänen asianajajansa Doug Firebaugh on ollut 20 vuotta kiusattujen opiskelijoiden asialla ja kongressiedustaja Frederica S. Wilson ajaa lakialoitetta simputuksen kieltämiseksi.

 Veljeskuntien rajut huvit, TV2 ke klo 22.10

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti