Aina joulu ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Toisinaan pukki paljastuu naapurintädiksi ja kadonnutta lahjasormusta etsitään koiran jätöksistä.

Joulupukki, joulupukki, käypä tänne emme pelkää

Kukas se siellä kolkuttelee? Aina pukin parran takaa ei löydykään toivottua henkilöä.

"Tilattu joulupukki paljastui exäkseni." Rauha

"Pikkutyttönä kiipesin pukin syliin ja otin vahingossa pippelistä kiinni. Pukin housuissa oli "löysää" ja se näytti hyvältä tarttumiskohdalta. Siinä sitten roikuin pukin pippelissä." Natasha

"Ovesta hajosi ikkuna, kun joulupukki koputti siihen liian lujaa." Pirjo

"Lapsenusko joulupukkiin hävisi, kun putosin pukin sylistä ja hädissäni tartuin pukkia parrasta. Siinä sitten istuin lattialla setäni jaloissa parta kädessä. Silloin ei naurattanut, jälkeenpäin kylläkin." Tanja

"Joulupukin tullessa sisään olin juuri käynyt laittamassa hameen päälle, ja helma oli jäänyt rullalle selän puolelta. Tätä pääsi pukki kommentoimaan." Tiina

"Poikani oli kolmevuotias, ja naapurin isokokoinen sukulaisemäntä oli joulupukkina. Kun pukki astui sisään ja römeällä äänellä toivotti hyvää iltaa, poikani tokaisi heti: "Martta". Ja Marttahan se oli." Tara

Lemmikit ja muut eläimet, nuo joulumielen tuojat

Myös Musti ja Mirri ja pikkuinen Pirri ovat riihelle saapuneet – ja silloin alkaakin tapahtua.

"Kissani kaatoi joulukuusen ensimmäisenä jouluna ex-anopin luona."Tanja

"Joulukuusen latvassa istua istui oikea hiiri." Henna

"Luulimme, että siskon koira oli syönyt minulle joululahjaksi tarkoitetun sormuksen. Voitte kuvitella, mistä siskoni etsi etsi sormusta kepin kanssa koiralenkillä käydessään... Joulun jälkeen lahja löytyikin auton lattialta. Se oli ilmeisesti tipahtanut jouluostosten seasta." Elina

"Ensin marsut jyrsivät joulukuusen valojen johdon poikki, ja sen jälkeen koirat kaatoivat kuusen." Anna

Joululahjat piristävät saajansa joulumieltä...

...tai sitten aina eivät.

"Vaivoin hankitut joululahjat jäivät kotimatkalla junaan. Lahjat tekivät 200 kilometrin lenkin, mutta sain ne takaisin. Kiitos VR!" Reetta

"Annoin 100-vuotiaalle mummolleni vahingossa nuoren serkkuni lahjan ja päinvastoin. Taisi mummi vähän ihmetellä, kun sai chick-lit-kirjan ja kylpypalloja ja serkkuni puolestaan apteekin käsi- ja jalkarasvaa." Tiia

"Pienenä sain lahjapaketista viskipullon ja isäni sai barbien." Sanna

Herkkua on siinä monenlaista

Jouluna herkutellaan – jos hyvin käy.

"Keitin riisipuuron puuroutumattomasta riisistä." Riitta

"Joulutortut unohtuivat uuniin viikoksi." Janika

"Piparkakkutalo syttyi tuleen." Sarri

"Aattoaamuna puuroa keittäessä manteleita livahti pussillinen kattilaan. Saivatpa kaikki mantelin jos toisenkin aattoaamuna." Noora

Lähde: Me Naisten suuri joulukysely

Lue Me Naisten kaikki joulujutut täältä.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.