Hannamari Rissasen harrastuksessa viehättää järjenvastaisuus. Kuva: Panu Pälviä
Hannamari Rissasen harrastuksessa viehättää järjenvastaisuus. Kuva: Panu Pälviä

Me Naisten mainoskampanja haastaa miettimään, miten naisista puhutaan. Millaisin sanoin kampanjassamme esiintyvät naiset puhuvat itsestään?

Hannamari Rissanen: Itsenäinen

”Laskuvarjohyppykoulutukseni alussa, ensimmäisillä hyppykerroilla, mietin aina, miksi ihmeessä olen taas täällä? Hypyn jälkeinen huima fiilis veti kuitenkin uudelleen taivaalle. Pelko helpotti, kun sain ensimmäistä kertaa avata varjoni itse. Sellainen minä olen: itsenäinen, haluan pitää asiat hyppysissäni. Minun on hirveän vaikea pyytää apua, teen asiat mieluummin oman mieleni mukaan. Vaikka vaikeamman kautta.

Aloitin hyppäämisen vuonna 2000. Laskuvarjohyppääminen oli alun perin mieheni haave, ja minä sain häneltä lahjaksi kurssin. Kolme lastani olivat silloin alle kouluikäisiä, ja kun sain ensimmäisen Miten sä voit olla noin edesvastuuton -kommentin, mietin, että aiheesta taitaa olla turha keskustella vieraiden kanssa. Lentokoneesta hyppääminen on täysin järjenvastaista, ja se kai siinä kiehtookin – itsensä voittaminen ja kyky toimia poikkeuksellisissa tilanteissa. Lapseni ovat nyt täysi-ikäisiä, ja olen yhä hengissä!

Yksi naishyppääjä totesi, ettei ole koskaan miettinyt tässä harrastuksessa sitä, onko joku nainen tai mies. Niin se kyllä onkin. Suomessa laskuvarjohyppääjistä on 24 prosenttia naisia, mutta me olemme ensisijaisesti hyppääjiä, toissijaisesti hyppääjiä, sitten vasta tulee ammatin ja sukupuolen tyyppisiä juttuja. Minä olen ammatiltani kirjanpitäjä.

Nuorempana mietin, olenko liian vahva naiseksi. Ehkä naisen vahvuus ei ole enää mikään juttu, ja ainahan me suomalaiset ollaan oltu vahvoja. Ilman sinnikkäitä isoäitejämme tämä maa olisi aika toisenlainen.”

Milla Vaahtera: Rohkea ja nolo

Kuva: Milka Alanen
Kuva: Milka Alanen

”Olen provosoiva tyyppi, rohkea ja itsevarma. Ja nolo, ja haavoittuva. Jotain jännää tapahtui, kun aloin uskaltaa olla myös nolo. Aiemmin itsevarmuus oli kuori, jolla peitin haavoittuvaisuutta. Nyt en enää peittele.

En suorita mitään vaan teen innostavia asioita. Nyt tekeillä on kehonkuvaa ja seksuaalisuutta käsitteleviä vaahtomuoviveistoksia. Riisuin vanhan rahin verhoiluista, ja päälle tulee valtava, sininen vaahtomuoviperse.

Pienenä minäkin nielin käsityksen siitä, että tytön pitää olla kiltti, saa olla surullinen mutta ei vihainen. Poika saa olla vihainen muttei surullinen. Molemmat kärsivät muoteista. Poikien herkkyyttä pelätään, eivätkä naiset osaa ilmaista vihaa. Ennen minäkin itkin suuttuneena, mutta nykyään viha on lempparitunteitani. Hirveän vapauttava.

Opetan luovaa ajattelua ja huomaan, että 90-luvulla syntyneissä opiskelijoissa asenteet istuvat tiukassa. Tyttöjä pitää opettaa pois oikein tekemisen pakosta. Pojissa sitä on vähemmän – ehkä heitä tuetaan villeydessä ja visioinnissa.”

Emmi Järn: Jaksan ja pystyn

Kuva: Panu Pälviä
Kuva: Panu Pälviä

”Eipä tule kauheasti kerrottua ihmisille, mitä harrastan – siinä törmää aina ennakkoluuloihin. Että kaikkihan te olette rekkalesboja, ja että eikö se ole liian väkivaltaista. Ei amerikkalainen jalkapallo ole millään tavalla väkivaltaista, se on taktista ja haastavaa.
Olen ollut pienestä asti sellainen, etten ole tykännyt kaikkein tyttömäisimmistä jutuista. Leikin barbeilla ja autoilla, pukeuduin mekkoon, mutta kiipeilin myös puissa. Ehkä olen nykyäänkin vähän väliinputoaja: yritän olla naisellinen, mutta teen asioita, jotka itseäni kiinnostavat.
Halusin 4-vuotiaasta asti poliisiksi, ja 8-vuotiaana päätin, että menen armeijaan. Poliisia minusta ei tullut vaan hieroja ja pian myös fysioterapeutti, mutta armeijan kävin. Viihdyin, vaikka siellä joutui jatkuvasti kohtaamaan sen, että en varmaankaan jaksa tai pysty, koska olen tyttö. Hierojan työssä tulee samaa vastaan: miesasiakkaat varmistavat, että käytänhän sitten tarpeeksi voimaa. Olen 180 senttiä ja 76 kiloa: kyllä mä jaksan ja pystyn!”

Elssa Antikainen: Ehjä ja auki

Kuva: Maiju Pohjanheimo
Kuva: Maiju Pohjanheimo

”Minulla on aina ollut hyvä itseluottamus, jotenkin ehjä minäkuva. Kai se tulee siitä, että minua on tuettu niin hyvin. Äiti on yksinhuoltaja, ja hän adoptoi minut Etiopiasta, kun olin yksivuotias. Ympärilläni on aina ollut paljon ihmisiä, lämpimiä välejä ja hyviä ihmissuhteita. En muista, että minua olisi koskaan kiusattu erilaisen ulkonäön takia. Ehkä sekin johtuu itsevarmuudestani.

Olen tanssinopettaja ja koreografi, ja päälajini on suomalainen kansantanssi. Aloitin harrastuksen pienenä, ja kansantanssin maailma oli minulle hyvä kasvuympäristö. Omassa tanssiryhmässä tulee vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Siellä katsotaan silmiin, ollaan toisia lähellä, otetaan kädestä kiinni. Olen ylpeä siitä, että sain harrastuksesta ammatin. Ekstrahienoa on vielä se, että minun näköisiäni on tässä lajissa vähemmän.

Mainoksessa minä näytän aluksi siltä, kuin olisin epävarma kehostani, mutta en sitten olekaan. Tulee minullekin joskus epävarmuuden tunteita, mutta en anna niiden vaivata kauan. Ajattelen, että olen aika vahva ja auki. Vahvuus on sitäkin, että uskaltaa lähestyä uusia asioita ja ihmisiä.”

Henna Valkeamäki:  Ihan millainen haluan

Kuva: Rami Marjamäki
Kuva: Rami Marjamäki

”Minulle on opetettu kotona, että nainen voi olla ihan mitä haluaa ja millainen vain, herkkä tai vahva. Äitini on 70-vuotias supernainen, joka tekee moottorisahalla puuhommia. Minusta tuli ensin lähihoitaja, sitten näyttelijä ja burleskitaiteilija. Burleskissa saa leikitellä työkseen sukupuolirooleilla.

Lähipiirissäni on mahtavia ihmisiä. Miehiä, jotka arvostavat naisia ja naisia, jotka arvostavat miehiä. Kodin ulkopuolella olen törmännyt tietysti myös ennakkoluuloihin. Esimerkki: rakastan katsella jääkiekkoa ja tunnen lajin hyvin. Miehet eivät silti usko, että voisin ymmärtää siitä mitään, vaikka minulla voisi olla valmennuspuolestakin sanottavaa. He puhuvat helposti ylitseni. Ei se ole loukkaavaa, se on vain hassua.

Minulla on itselläni tyttö ja poika. Yritän kasvattaa molempia ajattelemaan, että heistä voi tulla ihan mitä vaan ja he saavat olla millaisia haluavat. Tyttö voi tykätä jääkiekosta, poika saa olla herkkä.”