Miksi emme jää kotiin sairastamaan vaikka pitäisi? Tässä viisi selitystä.

Colourbox

Joka toinen meistä tulee ainakin joskus töihin kipeänä. Siinä ei ole juurikaan järkeä, sillä puolikuntoisena työskentelee puoliteholla ja toipuminen pitkittyy. Myös työkaverit ja asiakkaat arvostaisivat, jos kuumeiset ja mahakipuiset työn sankarit malttaisivat pysyä kotona sen sijaan että kulkevat tartuttamassa tautiaan ympäriinsä.

Miksi lepääminen on niin vaikeaa? Tässä viisi tavallista selitystä.

1. Kukaan muu ei tee töitäni

Tuttu tilanne monelle tietotyöläiselle ja muillekin: sairausloman aikana työt kasautuvat, joten seuraavalla viikolla pitäisi huhkia kaksin verroin, ettei jää aikataulusta jälkeen. Niinpä puolikuntoisena työskentely tuntuu siltä paremmalta vaihtoehdolta. Mutta olisiko oikeasti niin kamalaa, jos homma valmistuisikin vähän myöhemmin kuin oli suunniteltu?

2. En halua, että työkaverit kärsivät

Lähihoitaja Johanna meni töihin vatsataudissa, koska kukaan ei suostunut osastolle sijaiseksi norovirusepidemian aikana, eikä Johanna halunnut jättää työkavereita ja potilaita pulaan.

Kaupan kassalla työskentelevä Essi potee syyllisyyttä joka kerta, kun joutuu oman tai lastensa sairauden takia jäämään kotiin, koska se tietää yleensä pitkiä päiviä kollegoille.

On hienoa, että ihminen on solidaarinen työkavereilleen, mutta töiden järjestämisen pitäisi olla työnantajan murhe, ei sairastuneen työntekijän.

3. Jos jään kotiin, ei tule myöskään rahaa

Itsenäiset ammatinharjoittajat, pakkoyrittäjät, itsensä työllistäjät... Kutsui ilmiötä millä nimellä hyvänsä, yhden hengen yrityksiä on Suomessa yhä enemmän. Jos yhden naisen siivousfirman pyörittäjä sairastuu niin ettei pääse töihin, tienesti jää yksinkertaisesti saamatta. YEL-vakuutuksen ottanut yrittäjä alkaa saada Kelan päivärahaa vasta viidentenä sairastamispäivänä, ja neljän päivän tulonmenetys on pienituloiselle paha juttu.

4. En uskalla tunnustaa, että olen kipeä

Yrittäjien lisäksi myös määräaikaiset työntekijät tuntevat usein, ettei ole varaa jäädä sairauslomalle. Mitä jos leimaudun huonoksi ja epäluotettavaksi työntekijäksi ja seuraava työsopimus jää sen takia allekirjoittamatta?

5. En saa sairauslomaa, vaikka tarvetta olisi

Kolmekymppinen opettaja Maija on potenut pitkittynyttä flunssaa viikkotolkulla. Oppilaatkin kyselevät jo, että eikö opettajan pitäisi olla kotona yskimässä. Maija on yrittänyt saada aikaa työterveyslääkärille, mutta koska kunnassa säästetään, portinvartijana toimiva työterveyshoitaja ei noin vain annakaan aikoja lääkärille.

– Kun minulle nousi kunnolla kuumetta, jäin kotiin ja yritin saada sillä perusteella ajan lääkärille. Ensimmäinen vapaa aika löytyi vasta neljän päivän päästä, Maija kertoo.

– Omalla ilmoituksella saa olla pois töistä vain kolme päivää, joten neljäntenä päivänä minun piti raahautua aamuksi töihin – ja jouduin ottamaan palkatonta virkavapaata päästäkseni iltapäivällä työterveyslääkärin vastaanotolle.

Lääkäri määräsi antibioottikuurin, mutta se ei auttanut. Kun Maija yritti päästä lääkärille uudestaan, työterveyshoitaja ei antanut enää aikaa.

– Hän totesi, että kun kerran lääkärin määräämä kuuri ei auttanut, niin turha sinne on uudestaan mennä.

Lopputulos: Maija käy edelleen kipeänä töissä. Ironista kyllä hänen työpaikallaan on otettu käyttöön sairauspoissaolojen "varhaisen puuttumisen malli".

– Käytännössä se tarkoittaa kai sitä, että jos joku on paljon sairaana, esimiehen pitää tulla kyselemään, onko työmotivaatiossa puutteita.

Pysäyttävä brittidokumentti paljastaa, miten rajua elämä amerikkalaisyliopistojen veljeskunnissa on.

IS TV-LEHTI:  BBC:n This World -sarjaan kuuluva Veljeskuntien rajut huvit (Frat Boys: Inside America's Fraternities, 2016) on pysäyttävä dokumentti amerikkalaisyliopistojen vanhasta perinteestä. 1700-luvun lopulla alkaneisiin järjestöihin on kuulunut suuri määrä merkkihenkilöitä. Veljeskunnissa luodaan elinikäisiä ystävyyssuhteita, joista on hyötyä tulevalla uralla.

Brittidokumentti tarkastelee veljeskuntien pimeämpää puolta, tyttöjen hyväksikäyttöä ja salaisia rituaaleja, joiden seurauksena opiskelijoita on loukkaantunut, useita myös kuollut.

Ovelasti rakennettu ohjelma kulkeekin kunniasta häpeään. Moniääniseen ja objektiiviseen dokumenttiin poimitut kuvat opiskelijakämpissä roikkuvista rintaliiveistä, tanssitangolle ripustetuista alastomista barbie-nukeista ja humalassa heiluvista nuorukaisista kertovatkin omaa kieltään veljeskuntien kulttuurista.

Dokumentissa seurataan Gazoni-perheeseen pyrkivää brittiläistä Jordania. Veljeskunnan pomo Ben ja Jordanin ”isoveli” Raymond kertovat kokelaille asetettavista vaatimuksista. Salaisen rituaalin kohdalla kuvaaminen kielletään.

Marissa kertoo omakohtaisen kokemuksensa yhden veljeskunnan juhlissa tapahtuneesta raiskauksesta.

Kowiakin perhe kertoo Harrison-pojastaan, joka kuoli 19-vuotiaana siirtymäriitissä. Terrence puolestaan loukkaantui hengenvaarallisesti. Hänen asianajajansa Doug Firebaugh on ollut 20 vuotta kiusattujen opiskelijoiden asialla ja kongressiedustaja Frederica S. Wilson ajaa lakialoitetta simputuksen kieltämiseksi.

 Veljeskuntien rajut huvit, TV2 ke klo 22.10

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti