Hovikohut eivät ota laantuakseen, vaikka hääkellot soivat jo. Hämminkiä herättävät prinsessa Madeleinen ero ja vihkikaava.

Kuninkaallisessa perheessä on ollut viime aikoina vauhtia enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Kruununprinsessa Victorian ja Daniel Westlingin taival kihlaparina on juuri alkanut, kun eteen tulee Danielin munuaissiirto.
Nuorenparin on pakko hiljentää tahtia toipilasajaksi samalla kun arvailut hääjärjestelyistä alkavat. Sulhanen näyttäytyy leikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa koko kansalle Victorian 32-vuotispäivänä heinäkuussa 2009.
Hieman sitä ennen on saatu tieto, että prinssi Carl Philip on eronnut pitkäaikaisesta tyttöystävästään Emma Pernaldista. Elokuussa hovilla taas on kerrottavanaan seuraava jymyuutinen: prinsessa Madeleine ja Jonas Bergström ovat menneet kihloihin. Perheeseen on tulossa toisetkin häät!
Kuningasperhe on kuitenkin autuaan tietämätön muutaman kuukauden takaisesta välirikosta. Madeleine on jättänyt huhtikuussa Jonaksen, kun suhde on hiipunut hitaasti mutta varmasti. Kesäkuussa he tekevät vielä viimeisen pelastusyrityksen ja lähtevät Italiaan Caprin saarelle. Siellä Jonas yllättää Madeleinen kosinnalla, ja kotiin palataan sormukset sormessa.Kahdeksan vuotta seurustellut pari asuu Tukholman Östermalmilla, ja onni näyttää kukoistavan.
Siskosten välejä peräkkäiset kihlaukset eivät ainakaan huononna. Nyt he voivat jakaa ajatuksiaan hääjärjestelyistä!

Hovi on kertonut, että Victoria ja Daniel muuttavat häiden jälkeen asumaan Hagan linnaan. Moni oli veikannut heidän päätyvään samaan järjestelyyn kuin Silvia ja Kaarle Kustaa aikoinaan: asumaan suureen huoneistoon Tukholman kuninkaanlinnaan. Pari päättää kuitenkin toisin.
He valitsevat kuninkaan lapsuudenkodin, joka remontoidaan 40 miljoonalla kruunulla sopivaksi kuninkaallisen lapsiperheen kodiksi. Vuonna 1805 valmistunut linna sijaitsee suur-Tukholman alueella Solnassa. Siellä ovat asuneet monet kuninkaalliset, ja siellä syntyivät aikoinaan Victorian isä, kuningas Kaarle XVI Kustaa sekä tämän sisaret Margaretha, Birgitta, Désirée ja Christina, joita kutsuttiin Hagan prinsessoiksi.
Viime vuosikymmenet linnan käyttöä on hallinnoinut Ruotsin hallitus ja siinä ovat majoittuneet korkea-arvoiset ulkomaiset vieraat. Keväällä 2009 valtio siirsi linnan jälleen kuninkaallisen perheen hallintaan.
Perusteellisessa remontissa Victoria ja Daniel saavat muun muassa uuden keittiön ja kylpyhuoneen. Tiloja tarvitaan myös henkilökunnalle, edustamiseen ja toimistolle. Turvallisuuskin saatetaan ajan tasalle, ja linnasta tulee yksi Ruotsin tarkimmin vartioiduista rakennuksista. Alueelle tulee kymmeniä valvontakameroita, ja linnan ympärille on pystytetty korkea rauta-aita.
Hagan päärakennuksessa on 25 huonetta, tilaa on kaikkiaan 1 555 neliötä. Sisustuksen päävastuu on sisustusarkkitehti Helena Belfragella, jonka apureina ovat prinsessa Madeleine ja tämän ystävätär Louise Gottlieb. Sisustus ja design ovat jo pitkään kiinnostaneet Madeleinea, ja hän tietää täsmälleen, millaiset ratkaisut ovat isonsiskon makuun. Louise taas työskentelee yrityksessä, joka on erikoistunut arvoasuntojen sisustamiseen.
Kihlapari itse on tiiviisti mukana muutostöissä. Victoria on ottanut mittoja linnan ikkunoista verhoja varten, ja pari kiertelee vapaa-aikanaan sisustusliikkeissä. Kun edessä on muutto kaksiosta hulppeaan linnaan, tarvitaan monenlaista. Jotain he ottavat mukaansa myös Drottningholmin linnasta. Yhdestä huonekalusta Victoria on jo kertonut julkisestikin: hän vie uuteen kotiinsa valkoisen Carl Malmstenin suunnitteleman kirjoituspöydän, jonka sai 30-vuotislahjaksi.

JULKISESSA KESKUSTELUSSA häiden lähestyminen näkyy kiihkomielisten rojalistien rankkoinakin hyökkäyksinä. He vastustavat sitä, että kenestä tahansa voi tulla kruununperijän puoliso. Rojalistit haluavat varjella kuninkaallista perhettä kansanomaistumiselta. Jotkut puhuvat, että Westling-dynastia on nousemassa valtaan ja maa on rappion tiellä. Osa vaatii, että tämä olisi estettävä perustuslailla.
Rojalistit hyökkäävät vapaamielisempiä kuningashuoneen puolustajia vastaan kiihkeästi, ja tasavallan kannattajatkin työntävät lusikkansa soppaan. Facebookiin perustetaan useita ryhmiä, joissa vaaditaan, että kansalaisten ei tarvitsisi osallistua kruununprinsessan häiden kustannuksiin.
Kuningashuone ei ota kantaa kiivaaseen keskusteluun, mutta muutama vuosi aiemmin Victoria on todennut haastattelussa pitävänsä yhtenä monarkian vahvuutena sen epäpoliittisuutta.
”Kuningashuone edustaa koko Ruotsia, olipa vallassa mikä puolue tahansa. Monarkia on yksi tapa ylläpitää jatkuvuutta nopeiden muutosten keskellä. Ruotsin kuningashuone on osa Ruotsi-nimistä tavaramerkkiä yhdessä muun muassa Ruotsin lipun kanssa”, tuleva kuningatar muotoili.
Danielin tausta on nostattanut maassa jopa luokkahalveksintaa. Sitä ei lievennä edes tosiasia, että ensimmäistä kertaa keskiajan jälkeen Ruotsi saa nyt hallitsijaparin, jossa kumpikin puhuu äidinkielenään ruotsia.
Pienestä Ockelbosta kotoisin olevaa sulhasta on moitittu milloin juntiksi, milloin kielitaidottomaksi tai liian tavalliseksi. Kolmisen vuotta ennen Victoriaan tutustumista Daniel seurusteli muutaman kuukauden Maria Ekmanin kanssa, joka on sittemmin tullut tunnetuksi valokuvamallina. Nyt Maria nousee Aftonbladetissa puolustamaan ex-poikaystäväänsä.
”Daniel on mukava, kohtelias ja hyvin kasvatettu. Hän on täydellinen mies, joka välittää aidosti. Unelmien poikaystävä kenelle tahansa”, Maria sanoo.
Danielia pahat puheet eivät lannista. On kuin hän haluaisi näyttää kaikille onnistuvansa sekä liiketoimissaan että suhteessaan. Hän on toiminut määrätietoisesti ja vastuullisesti. Danielilla on Tukholmassa jo viisi kuntosalia, mutta hän on luvannut jättäytyä häiden jälkeen sekä kuntosali- että hotelli¬bisneksen johtotehtävistä. Omistuksia hänelle vielä jää. Yrittäjätaustansa vuoksi Daniel on monissa tiedotusvälineissä nimetty Ruotsin elinkeinoelämän uudeksi suurlähettilääksi. Hänestä povataan myös terveiden elämäntapojen sanansaattajaa.
Heti kihlajaisten jälkeen Danielia aletaan valmentaa perusteellisesti, onhan Ruotsin monarkian tulevaisuus jatkossa pitkälti tämän nuorenparin varassa. Valmennusohjelma syventää Danielin tietoja monarkian seremonioista ja kulttuuri¬perinnöstä. Puolitoistavuotinen koulutus sisältää myös valtiotieteiden, historian ja kulttuurielämän opintoja sekä opintomatkoja.
Daniel on saanut kuningas¬parin täyden tuen, ja entiset epä­luottamuslauseet on pyyhitty pois. Victoria on tärkeä tuki sulhasensa sisäänajossa hoviin. Kruununprinsessa on sanonut, että rooli, johon Daniel on asettumassa, ei ole yksinkertainen – eikä liioin perhe, johon hän on liittymässä.
Daniel kertoo olevansa hyvin tietoinen niistä paineista ja odotuksista, joita häneen kohdistuu.
”Tiedän myös, että luottamusta ei anneta vaan se ansaitaan. Teen kaikkeni, jotta ansaitsen ruotsalaisten luottamuksen”, hän sanoo.
Victorian valtionpäämiestaitoja ei kyseenalaisteta. Päinvastoin: häntä pidetään erinomaisena tulevana hallitsijana. Victoria on osoittanut ottavansa tehtävän vakavasti. Kesällä 2009 hän on myös saanut korkeakouluopintonsa päätökseen ja valmistunut filosofian kandidaatiksi Uppsalan yliopistosta pääaineenaan rauhan- ja konfliktintutkimus.
Victorian välittömyys ja vilpittömyys herättävät ihastusta, ja kun niihin lisätään hänen hyvä tilannekomiikan tajunsa ja huumorinsa, kaikki ovat myytyjä. Hänen kihlauksensa on monen mielestä merkki monarkian liikahduksesta inhimillisempään ja tavallisempaan suuntaan – ja sitä kautta se vahvistaisi eikä heikentäisi monarkiaa. Jo pelkästään kruununperimysjärjestyksen muuttaminen aikoinaan naista suosivaksi on eduksi Ruotsille, joka pyrkii esiintymään tasa-arvon edelläkävijämaana.

VARSINAINEN HÄÄHURMA on puhjennut, mutta ajoittain siihenkin tulee säröjä. Yksi koetaan alkukeväästä, kun norjalaislehti Se & Hør julkaisee nuoren norjalaisnaisen Tora Uppstrøm Bergin haastattelun. Hän kertoo viettäneensä pääsiäisenä 2009 yön Madeleinen kihlatun Jonas Bergströmin kanssa Åren hiihtokeskuksessa.
Paljastusta seuraa muutaman päivän kiihkeä mediapyöritys, jota Madeleine ja Jonas parhaansa mukaan karttelevat. Heidän huhutaan käyvän terapiassa, eikä juristina työskentelevä Jonas ilmesty kohun aikana työpaikalleenkaan. Julkisuudessa ruoditaan parin suhteen ylä- ja alamäkiä armotta, ja Jonakselle lankeaa roiston osa.
Kun Madeleine lähtee huhtikuun 24. päivänä ennalta sovitulle työmatkalle New Yorkiin, hovin nettisivulle ilmestyy tieto hänen kihlauksensa purkautumisesta. Kohun keskellä Madeleine istuu jo lentokoneessa. New Yorkissa hän työskentelee tiiviisti Childhood-säätiön tehtävissä ja karttaa julkisuutta.
Toukokuun alussa Madeleinen ilmoitetaan olevan niin uupunut suhdekohusta, että hän vetäytyy New Yorkissa vietettävän Ruotsi-viikon sovituista edustustehtävistä. Hänen sijaisekseen lentää isosisko Victoria kesken kiihkeiden häävalmistelujensa.
Yksi ja jos toinenkin kyselee, miten Madeleinen rakkauskriisi heijastuu Victorian häihin. Ruotsalaiset pohtivat, viekö Madde huomion siskonsa suuressa juhlassa, jos hän astuu julkisuuteen ensimmäistä kertaa vasta häiden alla tai häissä. Onko Madeleine lopulta juhlien seuratuin nainen?
Toukokuussa näyttää siltä, että Jonas Bergströmin syrjähyppy nostaa kummasti Danielin osakkeita. Salonkikelpoiseksi sukeutunut hillitty sulhasmies näyttäytyy uudessa valossa, ja tavallisuus ja turvallisuus nousevat uuteen arvoon. ”Hän näyttää kuninkaalliselta James Bondilta”, ruotsalaislehti Svenska Damtidning hehkuttaa.

POLTTARIT KUULUVAT ASIAAN kuninkaallistenkin häiden alla. Toukokuun alkupuolella siepataan ensin sulhanen. Ajoitus on mietitty tarkkaan. Daniel on yksin kotona, kun Victoria on matkustanut Yhdysvaltoihin. Päivän seremoniamestarina on Danielin hyvä ystävä, ravintola- ja hotelliyrittäjä Alessandro Catenacci. Mukana on myös prinssi Carl Philip ja Danielin liikekumppaneita kuntosalilta.
Samppanja-aamiaisen jälkeen Daniel kyyditään studioon, jossa häntä odottaa laulutuokio Carola Häggkvistin kanssa. Expressen-lehden mukaan he laulavat yhdessä Främling-hitin taustakuoronaan polttariporukka. Seurue siirtyy veneillä merenrantaravintolaan. Ohjelmassa otetaan huomioon Danielin elämäntavat, kuten vähäinen alkoholin käyttö. Seuruetta saattaa turvallisuuspoliisi Säpo.
Victoria saa omat polttarinsa muutamia päiviä myöhemmin. Hän istuu Drottningholmin linnassa nauttimassa veljensä 31-vuotisjuhlapäivällistä, kun oveen koputetaan ja joukko hänen lähiystäviään ryntää paikalle naamioituneina. Mukana ovat muun muassa Caroline Nilsson, Caroline Dinkelspiel ja Leonie Persson – sekä tietysti Yhdysvalloista isonsiskon tärkeään päivään saapunut Madeleine. Polttarit vietetään merellisissä tunnelmissa Tukholman saaristossa sankarinsa näköisesti.
Voi vain kuvitella, millä mielellä Madeleine viettää sisarensa juhlaa, kun hänen omat hääunelmansa ovat juuri hajonneet.
Madeleinen kerrotaan tulevan ensimmäistä kertaa julkisuuteen toukokuun 30. päivänä, kun Victorian ja Danielin kuulutukset luetaan. Tieto kuitenkin muuttuu päivämäärän lähestyessä, ja pian ilmoitetaan, että Madeleine nähdään vasta häissä.
Polttaripölyt ovat tuskin laskeutuneet, kun kansa saa seuraavan kohunsa. Victoria on toivonut, että vihkikaavassa poiketaan normaalista niin, että kuningas saattaa hänet alttarille. Siitäkös pillastutaan piispaa myöten. Osa ruotsalaisista ihmettelee, mitä kuninkaallisten häiden saattoseremonia merkitsee maassa, jossa nainen ja mies astelevat yleensä tasa-arvoisina rinta rinnan alttarille. Kunnon jupakka roihahtaa hetkessä.
Piste asialle laitetaan, kun kuningas saa jauhamisesta tarpeekseen. Hovin lehdistöpäällikkö sanoo, että kyse ei ole mistä tahansa vihkimisestä vaan myös symbolisesta eleestä, jossa Ruotsin kuningas johdattaa tulevan kruununperijän alttarille. Asia on sillä selvä, eikä Victorian tarvitse luopua toivomastaan kaavasta.
HÄÄVALMISTELUJEN KESKELLÄ julkisuudessa analysoidaan ahkerasti tulevan prinssin ja hallitsijan ominaisuuksia. Mutta mikä kaikki tätä paria lopulta yhdistää?
Molemmat ovat aamuvirkkuja ulkoilmaihmisiä, joita kiinnostaa liikunta. Aktiivinen elämäntapa näkyy heidän olemuksessaan. Victorian kerrotaan innostuneen häiden alla kuntokuurista, jossa on normaalien kävelyn, juoksun ja voimaharjoittelun lisäksi erikoissatsi joogaa. Siitä on tullut hänen suosikkilajinsa, johon hän perehtyy oman opettajansa johdolla.
Kun hän lisäksi on tarkka ruokavaliostaan ja ottaa matkoillekin omat myslinsä mukaan, ei ole ihme, että keväisillä Tanskan kuningatar Margareetan syntymäpäivillä Kööpenhaminassa hänen entistäkin säteilevämpi olemuksensa herättää huomiota. Musta-valko-raidallinen iltapuku paljastaa tehotreenin muokkaamat käsivarret ja hartiat.
Myös Daniel treenaa säännöllisesti. Hän pitää yhä nuoruutensa suosikeista jalkapallosta ja jääkiekosta, mutta myös golf on vienyt hänet mennessään. Daniel on lajissa varsinainen haka: hänen tasoituksensa on viisi. Pari on viime kesinä golfanut yhdessäkin, ja Victoria on liittynyt öölantilaiseen Ekerumin golfklubiin. Talvisin he laskettelevat ja hiihtävät yhdessä.
He molemmat rakastavat rauhaa ja maalaiselämää piilopaikoissaan Ockelbossa ja Westlingin suvun kesäpaikassa Acktjärassa samoin kuin kuninkaallisessa Sollidenin kesälinnassa, josta on tullut myös Danielille tärkeä paikka. Kotimaassa reissaamisen vastapainoksi he nauttivat vuosittain myös yhteisistä ulkomaanmatkoista.
Danielin sairaus on asettanut pariskunnan arvot kohdalleen, ja Victoria on esimerkiksi joutunut luopumaan lemmikeistään sulhasensa munuaissiirron jälkeen. Koska Danielin elimistö on altis tulehduksille, varotoimet ovat tarpeen. Tuleva prinssi joutuu syömään lääkkeitä loppuikänsä, eikä toinen munuaissiirto ole poissuljettu. Mies itse vakuuttelee huolestuneille ruotsalaisille ennen häitä, että hän on paremmassa kunnossa kuin koskaan. Leikkauksen jälkeen hän ei ole kärsinyt esimerkiksi flunssista niin usein kuin aiemmin.
Todellisen ystävyyden arvo on viime vuosina valjennut sekä Victorialle että Danielille. Ystäväpiiriä on jouduttu tarkistamaan pariinkin otteeseen, kun lähipiiristä on tuntunut vuotavan tietoja julkisuuteen. Ehdoton luottamus on noussut arvoon arvaamattomaan, ja kihlapari tunnetaan ystävilleen uskollisena. Kumpikin on päässyt ystäviensä lasten kummeiksi, ovathan he kertoneet olevansa lapsirakkaita. Victorialla kummilapsia on peräti 14.
Ei epäilystäkään, etteivätkö heitä yhdistä huumori ja optimismi. Victoria ei myöskään epäröi kertoa mokailuistaan, mikä on inhimillistänyt häntä kansan silmissä.
Eräässä haastattelussa hän totesi olevansa armoton kompastelija. Eikä hän unohda koskaan ensimmäistä valtiovierailuaan, jossa hän 14-vuotiaana istui päivällisillä kuninkaallisessa seurassa. Hän oli selviytynyt mielestään hienosti, vaikka hermostunut olikin. Sitten pöytään tuotiin jälkiruoka, sorbetista muotoiltu marenkisiipinen joutsen vadelmasoseessa.
”En tajunnut, että marenki oli kivikova. Painoin siipeä lujasti lusikallani – ja marenki lensi suoraan Norjan kuninkaan Haraldin paidalle. Onneksi uhrina oli juuri hän, maailman hienoin ihminen. Hän hymyili ja poimi siiven huomaamattomasti rinnuksiltaan. Kun aloin tavoitella lautaseltani toista siipeä, Harald nosti lautasliinansa kasvojensa suojaksi”, Victoria on kertonut.

KULUVA VUOSI ON osoittanut, että mielikuvitus on rajaton, kun häähurmio saa vallan. Kihlaparin kuvalla koristellut krääsämarkkinat kukkivat, ja hääarvailut elävät villeinä. Ne koskevat yhtä lailla hääpukua kuin kimppua, sormusta, kampausta tai kakkua. Minkälaisia ne ovat? Mistä ne hankitaan?
Suunnitteleeko hääpuvun ruotsalainen Pär Engsheden, jonka käsialaa muutamat Victorian kauneimmat puvut kihlapäivän mekkoa myöten ovat olleet? Etukäteen julkisuudessa on kerrottu, että hääpuvussa on pitkät hihat ja huntu on kaksi metriä pitkä. Salaisuus säilyy viimeiseen asti – myös se, onko puku klassinen vai rohkea.
Entä onko hääkimpussa kieloja, jotka ovat Danielin kotiseudun kansalliskukkia? Onko kimppu valkoinen kuten kuninkaallisilla morsiamilla usein – vai näkyykö siinä Victorian värikäs persoona?
Jo ennen suurinta hurmosta saadaan sytytetyksi rojalistinen runosotakin. Liljevalchsin taidehallin johtaja Mårten Castenfors tilaa häiden kunniaksi tunnetuilta ruotsalaisrunoilijoilta rakkausrunoja, jotka olisivat myöhemmin kansan kuultavissa rantakadulla näyttelijöiden lukemina. Runoista koottaisiin myös kaksi kirjaa, erikoispainos lahjaksi hääparille ja kansanpainos myyntiin.
Projekti kaatuu kuitenkin alkuunsa, kun valtaosa runoilijoista kieltäytyy kunniasta. Osa ilmoittaa vastustavansa monarkiaa, toisista idea on banaali. Pari runoilijaa näyttää vihreää valoa mutta ilmoittaa, että mitään Victorian ja Danielin ylistysoodia ei heru.
Muut soraäänet liittyvät muun muassa hääbudjettiin, joka on yli kaksi miljoonaa euroa. Puolet pulitetaan veronmaksajien rahoista, mikä on ylittänyt monen ärsytyskynnyksen. Facebookin Kieltäydy maksamasta Victorian häitä -ryhmässä on kymmeniätuhansia jäseniä.
Hovikaan ei selviä valmisteluista puhtain paperein. Kun on tarkoitus lähettää hääkutsu Danielin kuntosalilla työskentelevälle Håkan Kjellgrenille, kutsu meneekin aivan toiselle samannimiselle miehelle. Julkisen sotkun jälkeen väärä Håkan palauttaa kutsun.
Tiedot hääohjelmasta ovat toistaiseksi huhujen varassa. Laulaja Carola Häggkvistin sanotaan esittävän juhlissa kaksi kappaletta, ja Abban Benny Anderssoni huhutaan säveltävän aattoillan konserttiin uuden kappaleen. Margareta Hallinin kerrotaan sanoittaneen Victoria-valssin, jonka esittää sopraano Kjerstin Dellert. Hän lauloi aikoinaan Silvian ja Kaarle Kustaan häissä valssin O, min Carl Gustaf.
Se kuitenkin tiedetään, että Victoria ei ole tulevana kesänä itse paikalla 33-vuotissyntymäpäivillään Öölannissa. Tuore aviovaimo on tuolloin häämatkalla.

KESÄN ALUSSA vanhoillisimmat ruotsalaiset saavat taas kauhisteltavaa: Carl Philip näyttäytyy autokilpailussa julkisesti Sofia Hellqvistin kanssa. Kaksikko on alkanut tapailla viime kesänä, mutta kaikki eivät pidä Hellqvistiä sopivana tyttöystävänä prinssille.
Pahennusta on herättänyt se, että Hellqvist on poseerannut miestenlehdessä yläosattomissa ja työskennellyt bikinimallina ja tosi-tv-tähtenä. Pari ei tosin ole kertonut virallisesti seurustelevansa. Toukokuun autokilpailussakaan he eivät edusta virallisesti yhdessä.
Samoihin aikoihin Victoria ja Daniel myöntävät haastattelun Svenska Dagbladetin toimittajalle Karin Thunbergille. Siinä he kertovat harvinaisen avoimesti tunnoistaan häiden alla.
Kun Danielilta kysytään, mitä rakkaus on, vastaus kuuluu:
”Se on sitä, että joku toinen on tärkeämpi kuin minä itse.”
Victoria on samaa mieltä ja täydentää määritelmää:
”Rakkaus on sitä, että haluat viettää joka ikisen minuutin toisen kanssa, kokea kaiken yhdessä. Häiden jälkeen se on aivan uudella tavalla mahdollista Danielille ja minulle. Meillä on sitten ilo edustaa Ruotsia yhdessä!”
Kumpikin myöntää, että häät hermostuttavat. Mutta hermoilulle ei haluta antaa valtaa.
”Kunhan ei unohda hengittää, niin kaikki menee hyvin. Emme saisi pyörtyä alttarilla. Minua rauhoittaa se, että olen mukana suunnittelemassa päivän ohjelmaa ja tiedän, mitä tuleman pitää”, Victoria sanoo.
Daniel myöntää, että kun H-hetki lähestyy, hänellä on varmasti perhosia vatsassa. Hänellä ei ole kihlauksen merkkinä sormusta, ja toimittaja kysyykin, saako hän sormuksen häissä. Daniel nyökkää myöntävästi, ja tuleva vaimo huikkaa:
”Kyllä, jos hän on kiltti.” Sitten Victoria antaa kihlatulleen pusun poskelle.
Saman tien käydään läpi sekin, miten Danielin vanhemmat reagoivat, kun poika soitti heille ja kertoi seurustelevansa Ruotsin kruununprinsessan kanssa.
”En muista aivan ensimmäistä soittoa ja reaktiota. Mutta varmasti he hämmästyivät – vaikka he olivat ennen kaikkea iloisia siitä, että olen löytänyt itselleni niin rakkaan ihmisen.”
”Minä muistan, kun tapasin ensimmäisen kerran sinun vanhempasi. Luulen, että se hermostutti minua enemmän kuin heitä. Mietin, mitä he tykkäisivät ja ajattelisivat. Ajattelin myös, että nyt heidät raukat vedetään mukaan tähän kaikkeen”, Victoria sanoo.
Danielille ei ole kynnyskysymys, että hänestä tulee päätoiminen vaimonsa tukija. Hän sanoo kasvaneensa tasa-arvoisessa kodissa.
”Minulle ei ole ongelma kävellä askel tai kaksi tai vaikka kymmenen askelta Victorian perässä ja säilyttää silti itsetuntoni”, hän sanoo haastattelussa.
Omaa tämänhetkistä vointiaan hän kuvaa loistavaksi. Hän kertoo, että hänen munuaissairautensa ei ole perinnöllinen, vaan se on saattanut aiheutua hänen äitinsä raskausajan vilustumisesta.

KUULUTUSPÄIVÄ on sunnuntai toukokuun 30. päivä. Jumalanpalveluksessa kuninkaanlinnan kirkossa nähdään vapautuneen oloinen kihlapari. Eturivissä vasemmalla istuvat Victoria ja Daniel sekä kuningaspari ja Carl Philip. Eturivissä oikealla istuvat Danielin vanhemmat Eva ja Olle sekä sisar Anna. Kohokohta koittaa, kun luetaan Victoria Ingrid Alice Désiréen ja herra Olof Daniel Westlingin kuulutukset.
Kirkonmenojen jälkeen linnassa järjestetään vastaanotto, johon osallistuu myös muun muassa pääministeri Fredrik Reinfeldt vaimonsa Filippan kanssa.
Reinfeldt luovuttaa tilaisuudessa kihlaparille yhdessä puhemies Per Westerbergin kanssa hallituksen ja eduskunnan lahjan, lasia noin 31 000 euron arvosta. Se on Reinfeldtin mukaan Ruotsin kansan lahja Victorialle ja Danielille. Lasit on suunnitellut professori Erika Lagerbielke ja ne on valmistettu Orreforsin tehtaassa.
”Uniikki astiasto uniikeille persoonille”, Lagerbielke totesi Ruotsin television mukaan. Hän kertoi saaneensa inspiraation suunnitteluun, kun kuuli kruununprinsessan kihlautuneen talvisessa Drottningholmissa. Lasien pohjat muistuttavatkin huurretta.
Victoria ottaa yhden lasin pakkauksesta ja tutkii sitä ”Oi, miten kauniita”, hän huokaa spontaanisti.
Victoria ja Daniel ovat jo hyvissä ajoin toivoneet, että elinkeinoelämä välttäisi tavaroiden lähettämistä. Sen sijaan toivotaan lahjoituksia hääsäätiölle, joka toimii lasten ja nuorten hyväksi. Toiveesta huolimatta muun muassa moni kunta antaa häälahjan. Esimerkiksi Öster-
åkersin kunta on päättänyt perustaa rahaston, joka tukee lukivaikeuksista kärsiviä lapsia. Sillä kunnioitetaan kruununprinsessaa, joka on puhunut avoimesti lukihäiriöstään.
Kuulutuspäiviä on kaikkiaan kolme, ja perhe käy yhdessä joka tilaisuudessa. Vain yksi puuttuu joukosta: Madeleine. Osa ruotsalaisista pitää hänen poissaoloaan skandaalina, osa tyytyy pohtimaan hänen todellista vointiaan. Onko bileprinsessana tunnetun Madden vointi huonompi kuin on annettu ymmärtää? Pitääkö paikkansa, että hän aikoo muuttaa pois Ruotsista ja Jonas pakenee töihin Aasiaan, kuten lehdet väittävät?
Jos hovi toivoi Madeleinen julkisuuspaaston ja Yhdysvaltoihin pakenemisen hillitsevän mielenkiintoa, siinä mentiin pahasti pieleen. Suuri uutinen ruotsalaisille on myös se ensimmäisenä kuulutuspäivänä saatu hovin tiedonanto, että Danielia tituleerataan häiden jälkeen seuraavasti: hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Daniel. Hänestä tulee myös Länsi-Götanmaan herttua, sillä Victoria on Länsi-Götanmaan herttuatar.

HÄÄJUHLAPUTKI ALKAA Ruot-
sin kansallispäivänä 6. kesäkuuta. Silloin Tukholmassa pyörähtää käyntiin Love Stockholm 2010 -rakkausfestivaali, joka päättyy häihin. Tapahtuman ajan puistoissa soi musiikki ja pyörii monenlainen ohjelma. Puutarhurit ovat panneet parastaan hääkesän kukkaistutuksia suunnitellessaan. Häähumun vastapainoksi myös monarkian vastustajilla on omat bileensä Galeasen-
teatterissa teemalla Real Love.
Varsinaiset hääjuhlallisuudet ovat kolmepäiväiset ja alkavat kesäkuun 17. päivänä, kun kuningaspari isännöi linnassa päivällisiä. Seuraavana päivänä hallitus järjestää vastaanoton kaupungintalolla.
Huippuhetki 19. kesäkuuta televisioidaan juuri restauroidusta Tukholman Suurkirkosta, ja katsojia arvioidaan olevan 750 miljoonaa eri puolilla maailmaa. H-hetki on kello 15.30, ja parin vihkii arkkipiispa Anders Wejryd. Vain viidesosa kirkossa olevista vieraista näkee alttarille esteettömästi, joten kirkkoon asennetaan suuria kuvaruutuja.
Vihkimisen jälkeen aviopari, ajaa hevosvaunuissa Tukholman keskustassa komeassa saattueessa pari tuntia. Sen jälkeen heidät soudetaan kuninkaanlinnaan Vasaorden-purrella nauttimaan hääateriaa 600 vieraan kera. Aterian suunnittelu ja valmistus on uskottu ravintola Operakällarenin kokin Stefano Catenaccin vastuulle. Mies on Danielin hyvän ystävän Alessandron veli. Kakuista huolehtii kondiittori Maria Grave.
Vieraiden joukossa nähdään suuri joukko Euroopan kuninkaallisia. Suomesta ainoat kutsutut ovat presidentti Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi.
Paikalla on myös ystävien sisäpiiri, johon kuuluvat itseoikeutetusti muun muassa Victorian bestis Caroline Nilsson, entinen Kreuger. He ovat tunteneet toisensa pienestä pitäen, sillä jo heidän äitinsä ovat olleet ystävykset. Toinen kruununprinsessan tärkeä Caroline on Dinkelspiel, entinen Svedin. Hän lähti aikoinaan Victorian mukaan Yhdysvaltoihin, jonne tämä matkusti opiskelemaan ja hoitamaan syömishäiriötään. Kutsuttuihin kuuluu myös Victorian lapsuudenystävä Andrea Engsäll. Hänen isänsä oli aikoinaan kuningas Kaarle Kustaan koulutoveri, ja Victoria on Andrean Diana-tyttären kummi. Leonie Persson on kruununprinsessan koulutovereita lukioajoilta Enskilda gymnasietista, ja myös hänen miehensä, H&M:n toimitusjohtaja Karl-Johan Persson kävi samaa koulua. Sittemmin Daniel ja Karl-Johan ovat ystävystyneet, ja he pelaavat yhdessä golfia.
Danielin ystävistä mukana ovat muun muassa Alessandro Cate-
nacci sekä ockelbolaisista Oscar Hallberg. Oscar on Danielin paras ystävä kotiseudulta ja opettaa nykyisin Gävlen urheilukoulussa.
Ockelbokaan ei jää juhlista osattomaksi. Danielin kotikunnassa on hääpäivänä ohjelmaa aamusta iltaan. Päivä alkaa kuohuviinipiknikillä puistossa ja päättyy suuriin tanssiaisiin.

VAIKKA PARATIISISSA ON varjoja, kaikki alkaa olla valmista satuhäitä varten. Ei epäilystäkään, kuka on päivän todellinen kuningatar.
Yli tuhat vierasta, 1 500 toimittajaa, tuhat poliisia sekä sadat miljoonat television katsojat eri puolilla maailmaa todistavat, kuinka rakkaustarina saa sinettinsä.

Lähteet: Johan T Lindwall: Victoria – Prinsessan privat (Forum 2010), Aftonbladet Royal 1/2010, Alice Bah ja Elisabeth Tarras-Wahlberg: Kruununprinsessa Victoria (Helmi Kustannus 2004), Jenny Alexandersson: Victoria & Daniel, rakkaustarina (Ajatus Kirjat 2009), Victoria & Daniel. Kunglig bröllops-special 2010 (LRF Media 2010). Lisäksi haastatteluja ja lehtijuttuja Aftonbladetista,
Expressenistä ja Svenska Dagbladetista.

 

Tuntematon vierailija käy Katrin oven takana ja pudottaa eteisen matolle palavan savukkeen. Katri säikähtää ja pakenee ahdistelijaa ystävänsä huomaan. Myrsky on nousemassa.

Soita poliisit!” oli ensimmäinen Katrin päässä soiva lause, kun hän taittoi palavan savukkeen niskat. Hän olisi taittanut savukkeen lattialle heittäneen miehen niskatkin, jos vain olisi uskaltanut avata oven. Poliisille soittaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Ikävä kyllä, Katri oli aivan yhtä lainsuojaton kuin häntä jahtaava prätkäjengikin. Tai olisi siihen hetkeen asti, kunnes pystyisi todistamaan syyttömyytensä. Ja sitä hetkeä ei ollut aikaa jäädä odottelemaan.

Katri heitteli tavaroitaan kassiin pikavauhtia. Oli turhankin selvä asia, että prätkäjengi oli nyt hänen perässään. Ehkä he halusivat Katrilta vaitiololupauksen, pahimmassa tapauksessa he tahtoivat hänen henkensä.

Millan luona oli täysi hälinä päällä.

”Babyshowerit”, Milla sanoi ja nyökäytti asunnosta kantautuvaa meteliä päin.

Lakitoimiston naiset kilistelivät keskenään olohuoneessa.

”Ehkä tämä on huono hetki tulla käymään”, Katri sanoi.

Hän tarkasteli eteistä koristavien käsilaukkujen määrää: Burberryä, Mark Jacobsia, Michael Korsia ja Louis Vuittonia. Milla kiskoi Katrin peremmälle.

”Kuulostaa siltä, että sun täytyy piiloutua.”

”Älä höpötä! Sä näytät hirveältä, onko darra?” hän kysyi.

Katri äännähti kyllä molempiin ja antoi pikavauhtia nopean ja napakan raportin aamuyön tapahtumista.

Milla kuunteli keskittyneenä.

”Kuulostaa siltä, että sun täytyy piiloutua”, hän sanoi.

”Niinpä”, Katri huokasi.

Kaikenlaista hän oli suunnitellut vapaapäiviensä varalle, muttei kuurupiilosta prätkäpoikien kanssa.

”Voisin soittaa Matsille”, Katri sanoi.

Milla sanoi sen olevan hyvä idea. Idea oli hyvä Matsinkin mielestä. Mies oli menossa pelaamaan tennistä, mutta sanoi tulevansa heti, kun matsi olisi ohi.

”Pakko myöntää, etten ole juuri muuta pystynyt ajattelemaan, kun sua kylpyvaahdon peittämänä”, Mats hyrisi luuriin.

”Ihanaa kulta, nähdään pian, en jaksa odottaa että päästään..siis…että…tavataan taas!” Katri takerteli ja kärvisteli puhelun läpi Millan kaikkitietävän katseen alla.

Tarkasti silitettyihin paitapuseroihin ja polvimittaisiin hameisiin sonnustautuneet naiset olivat asianmukaisesti innoissaan kaikesta. He helisyttivät Tiffanylta ostettuja rannekoruja puhuessaan ja kippasivat tasaiseen tahtiin kuohuviiniä.

”Kakkua ja kuohuvaa! Kahviakin oli, mutta se ehti kylmetä. Ei stressata siitä, viini on kylmää ja sähän otat sitä heti!” Milla touhotti.

Kaikkialla valkoisilla huonekaluilla sisustetussa asunnossa oli merkkejä siitä, miten Millan elämässä oli kääntynyt uusi sivu. Sille sivulle mahtui ainoastaan puuterimaisiin sävyihin sonnustautuneita ihmisiä ja onnellisia tilanteita. Naiset sohvalla kävivät nopeasti läpi hääsuunnitelmat, vauvajutut, ykköslomakohteet ja suosikkiseerumit. Katri huokasi kateudesta. Hän olisi antanut paljon saadakseen itseensä edes teelusikallisen Millan ystävien huolettomuutta.

Kahvin ja kakun jälkeen jokainen sohvalla istuva jakoi yhteisiä Millaan liittyviä muistoja ja sai luvan antaa neuvoja tulevalle äidille. Se oli varsin viihdyttävää, varsinkin Katrin osuus, jossa valottui Millan kätketyn tanssityttömenneisyyden eri vaiheet asianajotoimiston naisille.

Katrin tarinat keskeytti Matsin soitto.

”Nyt tosi tärkeää, että pystyt todistamaan syyttömyytesi!”

Milla saattoi Katrin ovelle hymyillen.

”Nyt tosi tärkeää, että pystyt todistamaan syyttömyytesi!” Milla sanoi.

Katri asetti kätensä sydämen päälle ja vakuutti olevansa viattomista viattomin.

”Ja yhtä tärkeä asia on, se että opettelet valehtelemaan paremmin!” Milla sanoi hymyillen.

Millan hymyssä oli nyt toisenlaista lämpöä. Hän piti kättään vatsan päällä ja sanoi odottavansa Katrin toimittamaa todistusaineistoa. Katri nyökkäsi vakavana. Kaikki oli pelissä. Kun asioiden laita tulisi julki, hän joutuisi ulos laivasta. Joko hän irtisanoutuisi itse tai sitten hänet irtisanottaisiin. Kaikki muuttuisi.

Lopuksi Katri halasi halasi ystäväänsä niin kovaa kuin raskaana olevaa uskaltaa halata.

Matsin hulppea asunto sijaitsi Eirassa, korttelissa, jonka Katri tiesi olevan yksi kaupungin arvokkaimmista osoitteista.

”Sitä vaan, että ketä mun pitää panna...” Mats kysyi ja nosti tennispaitansa helmaa.

”…että saan tummanpunaista huulipunaa pitkin kasvojani”, hän kuiskasi Katrin korvaan.

Katri kuljetti käsiään miehen paidan alta paljastuvan lihaspatteriston päällä. Kehon tiukasta kunnosta päätellen mies suhtautui salitreeneihinsä samanlaisella kunnianhimolla kuin kaikkeen, mihin ryhtyi.

Hetken päästä Katri seurasi Matsia harmaalla ja mustalla sisustettuun makuuhuoneeseen. Mies työnsi hänet istumaan vuoteelle ja pudotti housut jalastaan.

”Tästä rungosta pitäisi jakaa palkintoja, pysti tai toinen”, Katri mutisi.

Mats veti Katrin hiuksista lähemmäksi itseään, hellästi mutta päättäväisesti.

”Mä sulle pystit näytän!” mies nauroi ja he upposivat toisiinsa kerta toisensa jälkeen.

Vapaapäivät mantereella kuluivat aina turhan nopeasti.

”Tätä siis on olla rakastunut, täysillä ja todella?”

Katri onnistui työntämään laivalla tapahtuneet kauheudet sivuun mielestään, eikä muutamaan päivään tiennyt muusta kuin heistä kahdesta. Matsista ja Katrista, jotka olivat kävelleet kaupunkia ristiin rastiin ja jakaneet lempikatujensa tarinat toisilleen.

He olivat paljastaneet ne syvimmät ja arimmat rakkaussuhteiden viiltämät haavat, ja kertoneet palasia lähimenneisyydestä. He olivat viettäneet iltoja Matsin asunnon kattokerroksen terassilla, glögiä siemaillen ja kirkkaan tähtitaivaan loisteesta nautiskellen.

”Tätä siis on olla rakastunut, täysillä ja todella?” he olivat toistelleet toisilleen ja kumonneet lasin samppanjaa toisensa jälkeen.

Eikä Katri voinut tajuta todella elävänsä omaa elämäänsä, kaikki oli ollut kuin unta.

Mats kertoi kaiken ex-vaimonsa uskottomuuden aiheuttamasta pettymyksestä. Luottamuspulasta, mitä hän tunsi koko naissukupuolta kohtaan. Katri kuunteli kaikkea tätä sydän korkkiruuviksi kiertyneenä, kaiken aikaa miettien josko hänen olisi pitänyt ottaa riski ja kertoa totuus. Tunteet Matsia kohtaan olivat syventyneet kuluneiden päivien aikana niin paljon. Katri ei halunnut rikkoa täydellistä hetkeä, vaan päätti lykätä asian kertomista seuraavaan päivään ja sitten taas seuraavaan. Kunnes kaikki ympärillä oleva lakkasi olemasta. Ja ainut mitä Katri pystyi ymmärtämään oli oma kätensä Matsin käden sisään puristuneena. Siinä se oli, kaikki mitä hän elämältään halusi.

Lähtöaamuna Mats heräsi varhain ja lähti aamulenkille. Katri meni suihkuun ja suihkutteli nautiskellen. Elämä oli, niin kuin laulussa laulettiin, kuin silkkiä vaan.

Tällaista se siis oli. Hullaantuminen. Rakastuminen. Katri ajatteli ja seurasi hymyillen Matsin menoa ikkunasta. Mies teki joka aamu pienen juoksulenkin, jonka loppumetreillä hän piipahti hakemassa lähileipomosta vastapaistettuja voisarvia.

Voisiko hän irtautua laivasta noin vain? Irtisanoutua.

Vesi valui putouksen lailla selkärankaa pitkin. Vesivana luikerteli viemäriin vaahtoavana. Katri seurasi sitä ja antoi ajatuksiensa risteillä, kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.

Voisiko hän irtautua laivasta noin vain? Irtisanoutua. Viettää aikaa Matsin kanssa ja käyttää muutaman kuukauden lomailuun, uuteen tilanteeseen asettumiseen ja sitten vasta lähteä työkeikalle Karibialle? Silloin kaikki M/S Fiestalla tapahtunut olisi aina vaan kauempana eikä prätkäjengikään jaksaisi häntä enää etsiä. Katri astui pois kylpyammeesta ja kietoi ympärilleen pehmeän kylpypyyhkeen.

Katri käveli makuuhuoneeseen hiuksiaan kuivatellen. Päätä särki hieman. Aamuyöllä he olivat avanneet Matsin erikoistilanteita varten varatun samppanjan. Ei niin, ettei se olisi ollut sen arvoista. Kulunut lomapätkä oli ollut aivan erityinen. Yö oli kulunut intensiivisen latauksen vallassa. Ajatus pariskuntana olemisesta läkähdytti, mutta hyvällä tavalla.

Katri nappasi käteensä vuoteella viestiä vilkuttavan puhelimen. Hän avasi viestin ja hetken ajan tuntui siltä kun parkettilevyt jalkojen alla olisivat liukuneet jalkojen alta pois. Jätkät tietää, että olit Tomin muuli. Heitä kiinnostaa, oletko myös vasikka.

Työvuoro, johon Katri palasi oli aivan erityinen tangoristeily. Risteily käynnistyisi tangotansseilla laivan yläkannella. Katri haki toimistostaan tanssikilpailuun osallistuville palkintoja, lahjakortteja laivan myymälöihin ja ravintoiloihin. Hän työnsi toimistonsa oven auki ja jäi hämmentyneenä seisomaan kynnykselle.

Laivan intendentti Timo Heinonen pyörähti ympäri tuolissa ja suuntasi katseensa Katria kohti.

Miehen orvokinsinisten silmien katse ei ollut enää niin ystävällinen.

”Näemmä suhde perämieheen on lämmin”, Timo tokaisi.

Katri nielaisi. Mistä Timo tiesi hänen ja Matsin suhteesta? Jännitys kipusi hartioihin asti, jäykisti koko kehon. Niin kauan kun Timolla oli sellainen käsitys, että Katri oli sinkku, olisi hänellä mahdollisuus pelastua. Timo olisi silloin hänen puolellaan. Vaikutti siltä, että se mahdollisuus oli menetetty. Köysi kiristyi. Katri puristi kasvoilleen hymyn.

”Mehän ollaan ystäviä. Mikä on arvokkaampaa kuin ystävyys?” hän aloitti ja etsi käsiinsä tanssikilpailun palkintokassin.

”Mikä teitä naisia vaivaa? Mitä te haluatte? Rahaa? Isot talot ja hienot autot?”

Hän huomasi käsiensä tärisevän. Sama reaktio toistui aina Timon seurassa, tosin nyt pakka oli lopullisesti sekaisin. Ilmeisesti Timo tiesi enemmän kuin mitä antoi ymmärtää. Jos mies oli perillä Tomin tuliaispussin sisällöstä tai motoristeista, olisi Katrilla vaikeat ajat edessä. Ehkä mies halusi Katrilta seksiä. Halusiko tämä käydä kauppaa, siitäkö oli kyse, vai silkasta mustasukkaisuudesta vain? Ajatukset poukkoilivat Katrin mielessä samalla, kun hän yritti saada selkoa miehen murjottavasta olemuksesta.

”Luulin, että meillä oli jotain syntymässä tässä”, Timo mutisi ja pyörähti kerran ympäri konttorituolissa.

Katrin valtasi niin suuri helpotus, että hän olisi tahtonut nauraa ääneen, mutta teki parhaansa ettei olisi näyttänyt miehelle iloista naamaa.

”Mikä teitä naisia vaivaa? Mitä te haluatte? Rahaa? Isot talot ja hienot autot? Kerro! Mulla on iso talo saaressa. Saaressa, joka on mun oma!”

Timo oli noussut seisomaan ja otsasuoni erottui sinisenä viivana. Se pullistui pullistumistaan, muistutti hieman kastematoa muodoltaan, Katri huomasi ajattelevansa ja suuntasi Timoa kohti pahoittelevan silmäyksen.

”Minä haluan rakkautta. Se on ainut asia, mitä miehestä tahdon”, Katri sanoi hiljaisella äänellä ja toivoi miehen löytävän jonkun, johon kohdistaa kaikki tunteensa.

Laivassa oli kova hulina päällä. Laiva oli lastattu Olli Säteen faneilla. Kaikkialla, mihin vain mahtui tanssimaan, hiottiin uusia askelkuvioita. Yläkerran tangosalongissa esiintyi tangotähti Olli Säde ja parit pyörähtelivät tanssilattialla. Tanssilattia oli täyttynyt pareista, jotka liikkuivat tanssilattian poikki ilmeettöminä ja toisiinsa keskittyneinä.

Katri kurkisti baarin pentteriin ja olisi halunnut kääntyä heti pois. Pete, jota hän oli niin onnistuneesti vältellyt kuluneiden päivien aikana, oli työvuorossa ja silppusi keskittyneen oloisena sitruunoita. Katrin nähdessään Pete sivalsi sitruunasta lakin irti.

”Kas kas, kukas se siinä, ruotsalaisen perämiehen nainen”, Pete mutisi viipaloidessaan sitruunoita niin kovin ottein, että hedelmän mehut lensivät kaarena Katrin pään yli.

Katri ponnisteli pitääkseen suunsa kiinni. Laiva oli vasta irronnut satamasta, ja jo nyt draamaa oli tarjolla kuin keskiverto saippuasarjassa.

Katri keskittyi etsimään sopivankokoisia juomalaseja kaapeista ja vilkuili vaivihkaa Peteä.

”Laske se veitsi alas!”

Miehen paksut, puoleenväliinselkään ulottuvat rastat oli solmittu poninhännälle niskaan ja korvakorut oli intendentin kehotuksesta riisuttu. Paidanhihat oli laskettu alas niin, että ne peittivät osan käsivarsien tatuoinneista, silti kämmenselkiin tatuoitu sinisenmusta tähtikypärä erottui valkoisen mansetin alta harmillisen selvänä. Katri vilkaisi kuvaa ja yritti palauttaa mieleensä, miltä postiluukusta työntynyt käsi oli näyttänyt. Voisiko olla mahdollista, että Pete oli hänen ahdistelijansa? Ainakin Pete tiesi, missä hän asui. Pete oli ollut Katrin tupaantuliaisissa samana vuonna, jolloin he olivat molemmat aloittaneet M/S Fiestalla.

Pete seisoi veitsi kädessä Katrin edessä. Katri seisoi paikoilleen jähmettyneenä. Missä se pussi on? Kysymys toistui aina vaan samanlaisena.

”En tiedä. Vein sen Vincentin levykauppaan ja sen jälkeen on arvoitus, mitä sille on tapahtunut – tai mitä ylipäänsä on meneillään!” Katri sanoi.

Hän kuuli äänensä kiristyneen, ohentuneen pelokkaaksi. Peten pupillit olivat pienet ja katse pistävä. Hetki hetkeltä Pete muistutti enemmän saalistaan tuijottavaa verikoiraa kuin ihmistä, tuntevaa, empaattista olentoa.

”Laske se veitsi alas”, Katri kuuli itsensä sanovan.

Veitsi pysyi ilmassa. Se kiilsi baarin pentterin kirkkaissa valoissa ja teräväksi hiottu kärki tiputti tahmeaa sitruunamehua lattialle. Katri tuijotti edessään välkehtivää veistä, se laskeutui hitaasti silmien tasolle, niin että hän näki omat kasvonsa, jättimäisiksi paisuneet silmämunat ja silmäkulmia koristavat uurteet läheltä. Hän oli varma ettei uurteita ollut vielä ennen sitä hetkeä, jolloin hän oli osallistunut pullonpyörittäjien jatkoille. Sekin vielä, rapistua ennen aikojaan, muutamassa viikossa, se oli liikaa! Katri ajatteli ja tarttui Peteä ranteesta kiinni ja puristi kovaa.

Veitsi putosi kilahtaen lattialle. Hetkisen ajan pentterissä oli aivan hiljaista. Ainoastaan tangosalongista kantautuvat laulusanat kaikuivat tilassa, täyttäen sen joka nurkan. Niin pieni ihmissydän on, niin avara ja pohjaton, se kätkee suuret unelmat, ja vihan lemmen maailmat..

Rakkaudesta riutuva Timo Heinonen seisoi baaritiskin vieressä seuraamassa erikoisristeilyn toteutumista, vaikka tasan varmasti kyttäsi häntä, Katri ajatteli ja tarttui mikrofoniin.

Juontamisen ohessa Katri seurasi Timon ja Kunnon mies Marko Kuittisen kasvonilmeitä. Ne olivat varsin vakavat. Kunnon mies Kuittinen oli Stellan veli, joka piipahteli laivassa vähän väliä ja huolsi laivan valvontakameroita. Ja jota Stella, tuloksetta tosin, naitti Katrille. Markolle Katrilla olisi ollut asiaa, mutta hetki sitten tapahtuneen välikohtauksen jälkeen Katri ei tuntenut erityistä hinkua aiheuttaa Timolle uusia syitä ilmaista mustasukkaista luonnettaan.

Tanssikisasta kehkeytyi varsin vauhdikas. Parit vaihtuivat kappaleen vaihtuessa ja voi sitä naurua! Katri seurasi hymyillen tanssilattialla silmät sidottuna, parejaan etsiviä pariskuntia ja repesi itsekin nauruun vähän väliä. Jos ei otettu lukuun kaikkea sitä hässäkää, mitä laivalla oli viime aikoina koettu, oli työ laivassa yhä edelleen parasta, mitä Katri tiesi. Ihmisten ilo ja tanssin riemu kantoi yli kaiken, antoi lupauksen siitä kaikki asiat ratkeaisivat parhain päin. Niin oli uskottava, oli uskottava ihmeisiin!

Kesken juontokiireiden Katrin puhelimeen kilahti viesti Millalta.

”Tarkista! Onko artistihyttikäytävällä valvontakameroita, nauhoittavatko ne myös ääntä?”

Katri sujautti puhelimensa taskuun ja suuntasi katseensa baaritiskin edessä seisovaa Kunnon mies Kuittista kohti. Kuittinen olisi Katrin pelastusrengas, jos hän vain saisi puhua miehen kanssa kahden, Katri ynnäsi mielessään. Pieni toivontunne tuikahti Katrin sydänalassa.

Jatkuu ensi viikolla.

Risteilyemäntä Katri Leinonen jää viettämään hyvin ansaittuja vapaapäiviä maihin. Elämä kotona ei ole ennallaan, mutta onneksi Katri saa apua yllättävältä taholta.

Katri potkaisi työputken aikana eteisen lattialle kertyneet lasku- ja sanomalehtipinot sivuun ja nappasi lehtipinon päälle takertuneen post it -lapun käteensä. Lappuun oli kirjoitettu huojuvalla käsialalla: Summerinne on käännetty pois päältä, kello soi pitkin yötä ja häiritsi asukkaita! Terveisin talonmies.

Kaikenlaista sitä olikin! Katri manasi ja ruttasi lapun kädessään. Seuraavaksi hän nosti lehdet yksi kerrallaan eteisen pöydälle. Pahoin hakattu nuori mies löytyi laivaterminaalista -otsikko summasi edellisen laivaputken tapahtumat muutamaan sanaan. Kylmät väreet lävistivät Katrin jälleen kerran.

Katri tassutteli keittiöön valmistamaan pientä välipalaa, vasta sitten olisi aika purkaa pussit ja pakaasit ja sen tehtyään olisi aika ottaa pienet tirsat! Laivarytmistä tasaiseen tekemättömyyteen laskeutuminen otti muutaman päivän.

Mutta ennen kun hän oli ehtinyt ylittää keittiön kynnyksen, ovikello soi.

Ovikelloa soitti Katrin naapuri. Naapuri oli sympaattinen, kauniisti harmaantunut nainen, jonka kanssa Katri aina jutteli mielellään.

”Summeriasi on soitettu läpi yön. Minun oli pyydettävä talonmiestä kytkemään se pois päältä”, yleensä niin mukava naapuri oli kiukkuinen ja syystä.

Katri pahoitteli tapahtunutta.

”Jos se häiritsi sinua, se häiritsi varmasti muitakin”, hän lisäsi ja veti suklaarasian esiin laivakassin sivutaskusta.

”Minulla ei ole aavistustakaan, kuka ovikelloani on sillä tavoin soittanut”, Katri sanoi, vaikka se ei ollut totta.

Aavistus hänellä oli, ja varsin voimallinen olikin.

”Herrasmiehiä. Oikein ovesta tulivat. Ei tarvinnut ikkunaa rikkoa.”

Katri yritti mitata kahvia suodattimeen, mutta sekosi laskuissaan niin monta kertaa, että hänen oli istuttava hetkeksi alas. Jos summerinsoittajat tiesivät, missä hän asui, ei olisi kuin hetkistä kiinni, kun joku prätkäjengin partaveikoista seisoisi oven takana vaatimassa tuliaispussia, jonka sijainnista hänellä ei ollut aavistustakaan.

Laivalla oli käynnistetty tutkinta liittyen huumausaineisiin. Kaikki, jotka olivat olleet Tomin kanssa tekemisissä, kutsuttaisiin kuulusteluihin. Katri odotti kutsua saapua poliisilaitokselle. Siihen asti hän saisi olla rauhassa, tai rauhassa ja rauhassa. Miten rauhassa voisi olla kaiken sen jälkeen, mihin hän oli tietämättään sekaantunut?

Oliko hän edes tarkistanut Vincentiltä, oliko pussia koskaan haettu? Ei ollut, Katri totesi ja kurkotti ikkunaa kohti. Vincentin myymälän ikkunan edessä touhusi koko joukko haalaripukuisia miehiä.

”Herrasmiehiä. Oikein ovesta tulivat. Ei tarvinnut ikkunaa rikkoa. Hyvä niin, jos murrosta täytyy hyviä puolia etsiä. Voroille ei kelvannut yksikään mun liikkeen laatuäänitteistä. Ainut kadonnut juttu oli se sun tuoma pussi – ja mun Aerosmith-huppari”, Vincent puuskahti.

Katri katseli ympärilleen. Varsinaisia murron jälkiä ei näkynyt. Hän ystävänsä Vincentin äänilevykaupassa oli yhtä sotkuista kuin aina ennenkin. Katri olisi halunnut paeta paikalta, muttei paennut, vaan heitti Tomin pahoinpitelyn jälkeisenä päivänä julkaistun artikkelin Vincentin eteen.

Lukutuokion päätteeksi Vincent taittoi lehden sieväksi rullaksi ja ojensi sen takaisin.

”Okei, nyt on siis selvinnyt sellainen seikka, ettei pussukka sisältänyt isäpäivälahjaksi tarkoitettua partavettä. Mikä yllätys!” hän puuskahti ja tuijotti levykaupan nurkkaa niin kuin siellä olisi ollut muuta kuin pimeyttä ja pölyä.

”En halua tuomita, mutta sinut tuomitsen! Luuletko, että ruumiit tähän loppuvat?”

Sitten hän kääntyi Katria kohti ja suuntasi läpitunkevan katseensa naista kohti.

”En halua tuomita, mutta sinut tuomitsen! Luuletko, että ruumiit tähän loppuvat? Sun takia mun pyhättöön on tunkeuduttu! Mä en ole koskaan muuta halunnut kuin kuunnella musaa, viettää rauhallisia hetkiä itseni seurassa! Ja nyt joku paskajalka on tunkeutunut mun alueelle!” Vincent karjui palavasilmäisenä.

Katri tunsi käpertyvänsä kokoon.

”En ihan oikeasti tiennyt, mitä siinä pussissa oli. Olen pahoillani kaikesta tästä”, Katri sai vaivoin sanotuksi.

Katri poistui liikkeestä vähin äänin, varmana siitä, ettei tulisi koskaan enää samaan kutsua yhteenkään Vincentin järjestämään tangomilongaan. Vincent oli periaatteen mies, joka tunsi vahvasti ja oli valmis nousemaan barrikadeille rakastamansa asian puolesta. Nyt hän oli myös mies, jonka ystävyyden Katri oli menettänyt. Se tuntui pahemmalta kuin bänät.

Katri palasi kotiinsa alakuloisena. Hän paloi halusta soittaa ihmiselle, jolle voisi luottamuksellisesti kertoa kaiken, mitä laivalla oli tapahtunut. Matsin viesti keskeytti Katrin epätoivoiset pohdinnat: Hejssan, mitä kuuluu? Ehtisitkö tavata? Voitaisiin käydä syömässä jossain kivassa paikassa tai vaikka mennä kävelylle? Pus och Kram, Mats.

Edellisyö Matsin seurassa oli ollut haaveiden täyttymys. Mats ei kuitenkaan tiennyt, mitä laivassa tapahtui. Hän lukeutui päällystöön, eikä hänen kuulunutkaan tietää jokaisesta pikkuasiasta, vaikkei hieroja Tomin huumausainekauppa pikkujuttu ollut, kaikkea muuta. Varmaa oli, Mats laittaisi orastavan suhteen poikki välittömästi, mikäli saisi vihiä siitä, millaiseen keitokseen Katri oli tietämättään sekaantunut.

Aamulla vielä, ennen laivan satamaan saapumista ja laukkujen pakkaamista, he olivat kävelleet pienen kierroksen kannella ja juoneet aamukahvit yhdessä messissä. Mats oli painottanut erityisen paljon sitä miten tärkeää oli olla rehellinen ja kertoa kaikki asiat. ”Mikään ei ole sellaista, mistä ei voi puhua!” mies painotti sanojaan puristamalla Katrin kättä itseään vasten. Miten hyvältä se olikaan tuntunut! Hetki oli ollut niin täydellinen.

Katri peitti kasvonsa kämmeniensä suojiin ja purskahti itkuun.

Myöhään illalla Katri rummutteli ikkunalautaa ja seurasi elämää kadulla. Kadut hänen asuntonsa alla muodostivat kolmion muodon, jonka keskiössä oli koirapuisto. Puistossa oli aina vipinää. Koiranulkoiluttajat seisoivat kädet taskuissa ja koirat juoksivat ympyrää ja nuuhkivat toistensa pyllyjä. Asuntoa vastapäätä olevalla kadunpätkässä ei ollut juuri muuta kuin liiketiloja ja virastoja, sekä jokunen rappu asuinhuoneistoja. Yhdessä niistä asui laiva-ajoilta tuttu tanssija, Milla, johon Katri aina silloin tällöin törmäsi elintarvikekioskin jonossa.

Milla oli yksi niistä tanssijoista jotka olivat olleet laivassa silloin kun M/S Fiestan sisaralus upposi. M/S Fiesta oli ollut pelastamaan saapuneiden laivojen joukossa ja yö oli ollut yhtä hornaa.

Hän ei koskaan unohtaisi hetkeä, jolloin Milla marssi hänen toimistonsa ovelle ja ilmoitti irtisanoutuneensa tanssiryhmän palveluksesta. ”Tämä purkki sentään pääsee perille!” hän puuskahti viimeisiksi sanoikseen.

”Onneksi olkoon, sinulle sopii raskaus!”

Katri muisti Stellan juorunneen että Milla odotti ensimmäistä lastaan nelikymppisenä. Niin ne vuodet kuluivat, toiset tajusivat tehdä muutoksia ajoissa. Jos Katrikin olisi liittynyt ulosmarssijoiden joukkoon, olisi hän säästynyt kaikilta murheilta, joita joutui nyt yksin miettimään. Ja yksin hän oli. Vuodet olivat kuluneet merillä. Hänellä ei ollut vakituista ihmissuhdetta, perheestä tai lapsista puhumattakaan. Katri hengitti syvään. Olo tuntui äkisti kovin raskaalta.

Katri haukotteli ja nojasi ikkunaan. Olisi tehnyt mieli mennä jo nukkumaan, mutta laivarytmiin tottunut keho ei vaipuisi unten maille kuin vasta aamuyön tunteina. Katri seurasi valkoiseen toppatakkiin pukeutunutta naista, joka ylitti suojatietä hitaasti, puolelta toiselta vaappuen ja askelsi kohti Vincentin vinyylin vieressä olevaa elintarvikekioskia. Katrin sydän pamppaili kiivaasti. Koirapuistoa kelmeästi valaisevien katulamppujen hailakassa valossa hän kyllä erotti kuka kävelijä oli. Sitten Katrille tuli kiire.

Milla seisoi Katrin edessä olkapäille ulottuvat hiukset kiiltäväksi harjattuna. Muhkea toppatakki oli auki ja paljasti Millan raskausajan kotiasun, mikä koostui vaaleanpunaisesta neuletakista ja trikoista. Ja vatsa! Se oli suuri ja sopi Millalle erinomaisesti, oli vaikea uskoa että hän oli joskus keikkunut lavalla verkkosukissa ja viuhkamainen sulkapäähine päässään.

”Onneksi olkoon, sinulle sopii raskaus!” Katri sanoi ja tarkoitti joka sanaa.

Milla hymyili onnellista hymyään.

”En tiedä siitä, on hormoneissa hyvätkin puolet! Katso tätä ihoa! Pinkeä ja sileä kuin kuningattaren peppu!” hän sanoi ja Katri myönsi hänen olevan oikeassa.

Milla oli tohkeissaan, kuten aina. Hän halasi Katria ja kutsui babyshowereihin.

”Eikö sellaisten juhlien pitäisi olla salaisuus?” Katri varmensi.

”Mä vihaan salaisuuksia, meillä pelataan avoimilla korteilla!” Milla sanoi ja ryhtyi valitsemaan irtokarkkeja.

”Avoimuus on aina hyvä asia...” Katri mutisi ja maksoi pikavauhtia ostoksensa, litra iskukuumennettua maitoa ja paketti näkkileipää.

Milla vilkaisi Katrin ostoksia ja hörähti nauruun.

”Kerro uusimmat laivajuorut!”

”Sulla on merimiesdieetti! Taidat olla edelleen enimmäkseen töissä ja laivan kokkien ruokinnassa, jos et tuon enempää viitsi kotiin kantaa. Kateeksi käy! Bingoa aamusta iltaan!” Milla nauraa hekotteli.

Ja kohta olen vankilankokkien ruokittavana, ellen osaa pelata tätä kierrosta oikein, Katri muistutti itseään. Kun Milla oli saanut huolellisesti karkki kerrallaan valitun irtokarkkikokoelmansa punnituksi ja uusimmat naistenlehdet kasaksi eteensä, hän suuntasi tarkkaavaisen katseensa Katriin.

”Kerro uusimmat laivajuorut!”

Ja Katri kertoi. Ensin hän käsitteli romanttiset suhteet, alkaneet ja päättyneet, sitten hän kuvaili nopeasti tanssiryhmän ja artistin uusimmat toilaukset. Milla kuunteli kaikkea tätä silmät säihkyen.

”Mitä sä tätä nykyä hommailet?” Katri heitti muka huolettomasti, sillä pitihän juristiasia varmistaa.

Ilme Millan kasvoilla muuttui.

”Olen juristi, ihmisoikeusjuttuja, heviä shittiä. En tiedä oikeasti, pystynkö palaamaan työhöni äitiysloman jälkeen. Kaikki se pahuus, mitä maailmassa tätä nykyä on...”Milla huokaisi ja pudisti päätään.

Hän suuntasi katseensa Katria kohti ja pudisti harteitaan.

Katria viilsi. Ei hän voisi kertoa Millalle, mihin oli sekaantunut. Nainenhan oli herkässä tilassa. Mutta ei se muuttanut Katrin tarvetta saada sanotuksi se, mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Hän halusi kertoa, mihin hän oli tietämättään sekaantunut, ja että hän tarvitsi juridisia neuvoja. Hän tiesi, että oli väärin sekoittaa Millaa tähän soppaan, hän löytäisi kyllä lakiapua, kaupunki oli täynnä lakiasiaintoimistoja, Katri muistutti itseään ja heitti kahvimukin roskiin.

Milla ahmi karkkeja kaksin käsin.

”Mehän oltiin yhdessä! Tom oli mun laivahoito! Tiedän kaiken.”

”Tunnen itseni niin voimattomaksi, silti on pidettävä heikompien puolta. Mitä tästä muuten tulee?” Milla kysyi ja Katri nyökkäsi hiljaisena.

Katrikin jauhoi karkkia ja yritti päättää miten hän voisi kertoa Tomin makaavan teho-osastolla koomassa. Nyt oltiin vaarallisilla vesillä. Milla oli herkässä tilassa, viimeisillään raskaana. Mutta ei auttanut.

”Muistatko hieroja Tomin, sen kivan, aina ruskettuneen?” Katri kakaisi kesken Millan maailmantilapohdiskeluiden. Ilme Millan kasvoilla muuttui hetkessä.

”Mehän oltiin yhdessä! Tom oli mun laivahoito! Tiedän kaiken. Fernando soitti mulle!” Milla katsoi Katria tiukasti silmiin ja sitten Katri muisti.

Vuosia sitten Milla ja Tom olivat olleet pari. Milla pudisti päätään ja huokasi.

”En halua tietää, miten tämä asia vaikuttaa hänen äitiinsä. Tom oli äitinsä kultapoika, silmäterä. Naisparka, soitteli minulle vielä pitkään meidän erottua ja toivoi, että tulisin järkiini ja palaisimme yhteen. En voinut sanoa pojan elävän aika rankkaa kaksoiselämää. Tom veti ruohoa jo silloin, sanoin että olisi parempi lopettaa heti, ettei miedoista ole lyhyt matka koviin aineisiin, mutta jätkä vaan nauroi”, Milla sanoi.

Kioski oli pakkautunut täyteen juhlatuulella olevasta nuorisosta jonka kovaääninen keskustelu täytti ahtaat neliöt.

”Lähdetään!” Katri sanoi ja Milla seurasi häntä vaappuen ulos.

Vasta kadulla Katri sai sanottua asiansa. Milla tuijotti häntä hetkisen ajan sanattomana, sitten hän otti Katria käsivarresta kiinni ja talutti tämän kauniisti sisustettuun asuntoonsa.

Lainopillisten neuvojen jälkeen Katri teki pienen kävelykierroksen lähikortteleiden ympäri. Keho kävi edelleen laiva-aikaa ja mielessä hakkasivat risteilyohjelman rastit. Ei siitä mihinkään päässyt, hän tahtoi olla menossa johonkin, olla suorittamassa tehtävää, olla tärkeä jossain. Kuulua johonkin. Tuntea olevansa täysillä siellä missä hänen kuuluikin olla, elää omaa osaansa ilman kehoa pistelevää ulkopuolisuuden tunnetta.

Katri puristi maitolitraa ja näkkileipäpakettia kainaloonsa tiukemmin. Rakkautta. Oliko sellaista olemassakaan? Rakkautta, mikä lämmittäisi ja vakuuttaisi merenkävijän, oli turvallista nousta maihin. Jäädä paikoilleen.

Kotona Katri pyöritti sormeaan viinilasin reunaa pitkin. Milla oli antanut paljon ajateltavaa. Katrin pitäisi saada jotain kautta tietää, mikä oli Peten asema moottoripyöräjengin hierarkiassa. Lisäksi hänen pitäisi selvittää, miten laajaa Tomin toiminta laivassa oli ollut. Tärkeintä olisi kyetä todistamaan oma syyttömyytensä.

Kuluneet päivät olivat olleet stressaavia, mutta tapaaminen Millan kanssa oli antanut toivoa. Millalla oli hyvät verkostot, jos tutkinta käynnistyisi ja Katrin tunnustuksella niin tapahtuisi, osaisi Milla suositella juuri oikean juristin hänen oikeuksiaan puolustamaan. Edessä oli tehtävä, joka pelotti – piti kertoa totuus, mitään salaamatta.

Yöllä, muutaman viinilasillisen ja spontaanin videopuheluseksisession tainnuttamana Katri heräsi kovaan kolaukseen.

Viini turrutti ja hukutti uhkakuvat, pyyhki pois mielikuvan hakatusta Tomista. Miehestä, joka oli ollut niin kaunis, elinvoimaa uhkuva, suuruudenhullu – ja tyhmä. Katri haukotteli. Keho oli raukea ja raskas. Elämä oli yhtäaikaisesti kurjaa ja hurjaa, täynnä käänteitä, ihmeitä ja ihania kohtaamisia.

Äkkiä Mats soitti. Katri otti kulauksen punaviiniä ja nautti suuhunsa leviävästä happamasta mausta ja nielua lämmittävästä jälkilämmöstä. Ruudulla välkehtivä nimi ankkuroi hänet hetkeksi paikkaan, missä hänelle tapahtui vain hyviä asioita. Sitten hän muisti, ettei ollut vastannut miehen aikaisemmin päivällä lähettämään viestiin. Katri otti vielä uuden kulauksen ja nappasi valokuvan kylpyvaahdon peittämästä rinnastaan ja painoi send.

Yöllä, muutaman viinilasillisen ja spontaanin videopuheluseksisession tainnuttamana Katri heräsi kovaan kolaukseen.

Katri kääntyi kyljelleen hitaasti. Meni hetki muistaa että hän oli kotona, että hän makasi omassa vuoteessaan. Ettei hän voisi hakata viereisessä hytissä nukkuvan laivapoliisin hytin seinää, tai saada avukseen riuskaotteista matkustajaa, vaan että hän oli kotonaan. Ja mitä hyvänsä rappukäytävässä oli meneillä, hänen olisi selvittävä siitä yksin.

Katri nuuhkaisi asunnossa leijailevaa tuoksua ja oli hetkessä täysin hereillä.

Eteisaulan katosta roikkuvan valaisimen luoma valonkajo ei ollut suuren suuri, mutta se oli riittävä. Katri näki, miten postiluukku aukesi vaakatasoon, ja miten luukun alta työntyi esiin käsi. Miehen sormuksin koristellut sormet kannattelivat otteessaan palavaa savuketta. Katri ponkaisi pystyyn ja syöksyi eteistä kohti.

Jatkuu ensi viikolla.