Tukholmalaisella kuntosalilla syttyy suhde, joka herättää supinoita ja spekulaatioita. Voiko Ruotsin tuleva kuningatar seurustella ihan tavallisen miehen kanssa?

Kruununprinsessa Victorian ei tarvitse odottaa pitkään tukholmalaisen Master Training -kuntosalin vastaanottotiskillä. Salin toinen omistaja Daniel Westling tulee tervehtimään uutta asiakastaan ystävällisesti. Hän on jo jonkin aikaa tiennyt olevansa jatkossa personal trainer, ja työpäivä jännittää häntä tänään tavallista enemmän. Aivan normaalia tämä ei ole kruununprinsessallekaan. Ajatus omasta valmentajasta on hänelle aivan uusi. 

Molempien jännitys alkaa kuitenkin hellittää heti. Victorian mutkattomuus vapauttaa Danielin, ja Danielin pikantti murre sulattaa Victorian.

Kun Daniel ja hänen yhtiökumppaninsa Benny Johansson kuulivat, että kruununprinsessa on tulossa heidän asiakkaakseen, se oli palaverin paikka koko henkilökunnan kanssa. Hienotunteisuus on ollut salille kunnia-asia aina, eikä siitä voisi tulevaisuudessa tinkiä tippaakaan. Mikään ei saa mennä pieleen, jotta Victoriasta saadaan tyytyväinen asiakas. On myös tärkeää, että media ei saa vihiä kuninkaallisista treenaajista. Mitä pidempään asia pysyy salassa, sitä enemmän se herättää luottamusta ja kunnioitusta kaikissa asiakkaissa. Koko henkilökunta on samaa mieltä.

Daniel on nähnyt etukäteen paljon vaivaa ja laatinut kruununprinsessalle ehdotuksen kokonaisvaltaisesta treeniohjelmasta, joka sisältää voimaharjoittelua, hapenottokykyä vahvistavaa treeniä ja ruokavalio-ohjeita. Nyt ohjelma käydään läpi yhdessä, ja Victoria aloittaa sen toteuttamisen omalla tunnollisella ja perusteellisella tavallaan.

Uudenlainen kuntoilutapa tuntuu kerta kerralta luontevammalta, ja Victoria voi tulla salille aikoina, jolloin siellä on mahdollisimman vähän muita. Aluksi Daniel huolehtii, että Victoria voi treenata sulkemisajan jälkeen kaikessa rauhassa.

Kummallakin on toistensa puhelinnumerot, jotta sovittuja treeniaikoja pystytään siirtämään tarvittaessa. Silloin tällöin Victoria joutuukin turvautumaan siirtoon, sillä hän elää nyt kiireistä työvaihetta. Hän matkustaa arkisin Uppsalaan opiskelemaan rauhan- ja konfliktintutkimusta. Kurssin 30 osanottajassa on 25 kansallisuuden edustajia, ja he jäävät usein luentojen jälkeen keskustelemaan ajankohtaisista teemoista.

Kuningatarkoulussa riittää niin paljon tekemistä, ettei Victoria ehdi huolestua uinuvasta rakkauselämästään. Pian hänellä on edessään myös kiinnostava työmatka Afrikkaan. Silloin treenaamiseenkin tulee väistämättä pidempi tauko.

Daniel Westlingille tilanne on vähintäänkin epätodellinen. Hän on muuttanut pari vuotta sitten Tukholmaan ja perustanut aivan äskettäin yrityksen. Hänen mielessään on tuskin edes vilahtanut, että hän saisi omalle salilleen asiakkaiksi maan kiinnostavimmat nuoret naiset, siskokset Victorian ja Madeleinen. 

Ystäväpiirissä Madeleine kehuu kaikille, että hän onnistui saamaan Victoriankin innostumaan kuntosalitreenistä. Hehän voivat joskus käydä salilla yhdessäkin.

VICTORIA JÄRJESTÄÄ AIKAA treenaamiseen säännöllisesti. Hän ottaa sen yhtä kunnianhimoisesti ja määrätietoisesti kuin ammatillisetkin haasteensa. Valmentaja ja valmennettava viettävät paljon aikaa kahdestaan treeneissä, ja vähitellen he avautuvat toisilleen muistakin asioista kuin kuntoilusta. Toiselle on helppo puhua, ja kumpikin osaa myös kuunnella.

Pikkuhiljaa molemmat huomaavat, että suhteessa on uusi sävy: ehkä kyseessä on vähän enemmänkin kuin ammatillinen asiakassuhde. Kumpikaan ei kuitenkaan uskalla ottaa ratkaisevaa askelta. Oraalla oleva ystävyys tuntuu arvokkaalta, ja pelko sen menettämisestä pidättelee.

Mutta lopulta Daniel tekee ratkaisevan siirron. Ja hän tekee sen Victorian avulla. 

Eräänä päivänä Daniel kysyy treenien jälkeen hienotunteisesti, mahtaisiko Victorialla olla lähipäivinä kuntoilun lisäksi muuta iltaohjelmaa vai löytyisikö aikaa esimerkiksi yhteiseen elokuvan katsomiseen tai kahvitteluun. Victoria vastaa myönteisesti – ja tajuaa saman tien, aiemmista kokemuksistaan viisastuneena, etteivät he voisi mennä treffeille noin vain. Mutta hän jos kuka tietää niksit ja juonet, joiden avulla se onnistuisi!

Paras tapa mennä elokuviin on hiippailla sinne pimeyden suojissa. Edellisen poikaystävänsä Daniel Collertin kanssa he tekivät niin. Daniel meni teatterisaliin normaalisti muun yleisön joukossa, ja Victoria hiipi hänen viereensä juuri ennen elokuvan alkua pimeässä. Yleensä istuttiin takarivillä. Sieltä pääsi hyvin myös lähtemään heti elokuvan päätyttyä.

Nyt samaa taktiikkaa voisi käyttää Daniel Westlingin kanssa. He puhuvat asian selväksi ja ovat valmiita suunnitelman toteuttamiseen.

Kumpikin odottaa yhteistä elokuvailtaa innoissaan ja hieman jännittyneenä. Ja kaikki menee hyvin. Kun elokuvan lopputekstit alkavat pyöriä, he hiipivät kaikessa hiljaisuudessa ulos salista. 

Sinä iltana Daniel saa Victorialta ensimmäisen halauksen. Samalla kumpikin miettii, onko suhde sittenkin tuomittu epäonnistumaan. Sitä ei koskaan hyväksyttäisi. Victoria käy mielessään läpi lähipiirinsä: äiti, isä ja ystävät eivät ymmärtäisi, jos hänen poikaystävänsä on aivan tavallinen mies.

SUHDE ALKAA kuitenkin syventyä. Victoria avautuu Danielille ja aistii tämän seurassa turvallisuutta ja rauhaa, jota ei ole kokenut koskaan aiemmin kenenkään miehen kanssa. Myös Danielin on helppo puhua Victorialle. Treenisuhdekin jatkuu, vaikka Victoria on alkanut käydä salilla yhä useammin yksin. Valmennettava on edistynyt, ohjelmaa on matkan varrella jo muokattu, ja valmentajan läsnäoloa tarvitaan treenatessa vain silloin tällöin.

He kuitenkin tapaavat yhä tiuhempaan, aina salaa. Heistä kehittyy taitavia suhteensa peittelijöitä. Yli puoleen vuoteen edes kummankaan lähimmät ystävät eivät saa tietää välien lämpenemisestä. Vain Victorian henkivartijat jakavat salaisuuden, ja heidän huulensa ovat sinetöidyt. Tosin Victoria haluaa pelata varman päälle ja tarkastelee vartijoiden työvuorolistaa joskus ennen treffien sopimista. Vaikka kaikki turvamiehet ovat luotettavia, osa on kruununprinsessalle erityisen läheisiä, ja hän järjestää treffinsä Danielin kanssa mieluiten heidän työvuoronsa aikana.

Tukholmassa pari tapaa useimmiten Danielin asunnolla Östermalmilla. On aivan selvää, että he eivät voisi marssia yhdessä Victorian kotiin silloin, kun muu perhe on kotosalla. Parin kuukauden tapailun jälkeen Daniel saa kuitenkin kerran kutsun Drottningholmin linnaan, kun Victoria on siellä yksin. Kuninkaallisen kodin pikaesittely hoidetaan kahden kesken.

Pian he huomaavat, että Danielin kotiseutu Ockelbo on ihanteellinen salainen pakopaikka. He matkustavat vapaa-aikanaan sinne mahdollisimman usein. Saman tien Danielin vanhemmat saavat ensimmäisten joukossa tietää suhteesta. Eva ja Olle Westling ovat eläkkeellä ja asuvat Danielin lapsuudenkodissa Smältvägenillä.

Toiseksi nuorten suosikkipaikaksi tulee Sandvikenin lähellä oleva Högbon ruukki.  Siellä on suuri ulkoilualue ja hotelli, jossa he viihtyvät useita viikonloppuja. Molemmat ovat aina olleet ulkoilmaihmisiä, ja pitkät yhteiset kävelylenkit ovat olleet heille tärkeitä suhteen alusta alkaen.

Pienen hotellin henkilökunta tottuu nopeasti kruununprinsessan ja Danielin vierailuihin. Pari aistii heti, että täältä suhde ei vuotaisi julkisuuteen. Itse asiassa he tuntevat olevansa turvassa aina, kun lähtevät pois Tukholmasta.

Mutta vähitellen salailu vaikeutuu. Onnea on yhä vaikeampi peitellä lähipiiriltä. Iltapäivälehtiin alkaa tulla vinkkipuheluita, ja toimittajat tarkistavat kuumeisesti vinkkien todenperäisyyttä. Niinpä Daniel tulee eräänä tavallisena työpäivänään yllätetyksi kadulla lippalakki päässään ja golfbägi olallaan. Hänelle ei ole tullut mieleenkään, että median edustaja lähestyisi häntä, saati kysyisi jotakin. Kun toimittaja esittelee kadulla itsensä, Daniel toteaa heti: ”Valitettavasti minulla ei ole mitään sanottavaa.” Toimittaja ei ehdi edes esittää kysymystään, kun Daniel jo istuu pienessä Alfa Romeossaan ja kaasuttaa tiehensä.

Seuraavan päivän lehden kiinnostavin otsikko kuuluu: Kuntosaliohjaaja Daniel, Victorian uusi poikaystävä.

Juuri lehden ilmestymispäivänä sattuu olemaan etukäteen ilmoitettu Victorian lehdistötilaisuus. Victorian on tarkoitus puhua siitä, että hän on lopettanut opintonsa Uppsalassa. Tilaisuuden pääasiaksi nousee suhdekohu. Kun häneltä kysytään päivän lööpistä, hän vastaa tyynesti:

”Se on yksityisasia. Mutta toki tunnen Danielin, hän on kiva tyyppi. Enempää en sano. Raja on vedettävä johonkin, ja minä en halua kommentoida yksityiselämääni.”

Kauniin hymyn jälkeen hän vetoaa vielä median edustajiin.

”Toivottavasti tätä myös kunnioitetaan. Olen itse asiassa aika väsynyt kaikkiin spekulaatioihin.”

Spekulaatioilla hän tarkoittaa muun muassa sitä, että hänet yhdistettiin juuri pari viikkoa aiemmin – taas kerran – Kreikan prinssi Nikolaokseen. Victoria osallistui Norjassa prinsessa Märtha Louisen ja Ari Behnin häihin, ja saksalaiset ja englantilaiset lehdet julistivat, että Victorialla ja Nikolaoksella on todella vakava suhde.

Kirjoittelu riipaisee Victoriaa, sillä hänen elämässään on nyt prinssiä paljon tärkeämpi ihminen.

VICTORIA YRITTÄÄ viestittää myös vanhemmilleen, että ilmassa on rakkautta. Sisar Madeleine on tiennyt ensimmäisten joukossa isonsiskon uudesta onnesta, ja hän kannustaa Victoriaa kertomaan asian suoraan äidille ja isälle.

Tähän saakka kuningaspari on kieltäytynyt järjestelmällisesti uskomasta, että suhteesta tulisi yhtään mitään. Hekin ovat lukeneet lehtien otsikot ja arvailut, mutta heidänkö kruununprinsessansa rakentaisi yhteisen elämän ihan tavallisen kuntosaliohjaajan kanssa! Vanhemmat ovat vakuuttuneita, että suhde menee pian ohi. Danielin keskiluokkaisen maalaistaustan yhdistäminen kuninkaallisiin kuvioihin on heidän mielestään mahdottomuus.

Se loukkaa Victoriaa. Siksi hän on tänään päättänyt tehdä oman kantansa selväksi perheen yhteisellä sunnuntaipäivällisellä. Itse asiassa hän on luvannut Danielillekin, että hän kertoo, ja sen lupauksen hän aikoo pitää.

Perhe kokoontuu joka sunnuntai syömään yhdessä, ja lasten tyttö- ja poikaystävät ovat tervetulleita mukaan. Tällä kertaa mukana on Madeleinen lisäksi Carl Philip tyttöystävänsä Emma Pernaldin kanssa.

Kun Victoria tulee ruokasaliin, Madde halaa häntä ja kuiskaa: ”Aiotko kertoa?”

Victoria nyökkää. ”On pakko. Alkaa olla naurettavaa valehdella. Puhuimme juuri Danielin kanssa puhelimessa, ja lupasin kertoa”, hän sanoo.

Victoria päättää odottaa ainakin päivällisen puoleenväliin. Kuningas Kaarle Kustaa syö hyvällä ruokahalulla ja skoolaa useita kertoja kuningattaren kanssa. Yhtäkkiä Victoria rykäisee. ”Olisi yksi asia, jonka haluaisin kertoa”, hän aloittaa ja yrittää kiinnittää vanhempiensa huomion.

Kuningas syö. Silvia katsoo ja hymyilee. Nyt tai ei koskaan, Victoria ajattelee. On pakko kertoa.

”Olen tavannut yhden ihmisen”, hän sanoo.

Kaikki jatkavat ruokailuaan.

”Niin, sanoin, että olen tavannut erään ihmisen. Hänen nimensä on Daniel.”

Kuningas hörppää viiniä.

”Olen tosi onnellinen ja uskon, että hän on oikea mies minulle.”

Kukaan ei sano mitään, ruokasalissa on täysi hiljaisuus. Kuningas ei edes katso tytärtään – hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut.

PARISKUNNAN ENSIMMÄISENÄ yhteisenä kesänä vuonna 2002 Victoria täyttää 25 vuotta. Vain kolme päivää ennen juhlaa hänen paras ystävättärensä Caroline Kreuger juhlii omia 25-vuotispäiviään. Sinne on kutsuttu myös Victoria Danielin kanssa. Danielia ei ole hyväksytty virallisesti Victorian rinnalle, mutta nyt hän saa kutsun, koska on myös Carolinen personal trainer. Juhla vietetään ravintola J:ssä Nacka Strandissa. Caroline on vuokrannut koko ravintolan, ja henkilökunnan on pitänyt allekirjoittaa salassapitosopimus. Kukaan ei saisi ottaa kuvia eikä hiiskua sanaakaan siitä, mitä juhlissa tapahtuu.

Tilaisuus alkaa iltaseitsemältä, teemana on Havaiji. Viimeisten vieraiden joukossa paikalle saapuvat Victoria ja Daniel. Daniel hiipii rakennukseen takakautta, Victoria tulee etuovesta ja pysähtyy tullessaan ravintolan ulkopuolella odottavien valokuvaajien luokse kuvattavaksi. Kun he sitten tapaavat eteisessä ja astuvat yhdessä ravintolasaliin, juhlaväki kohahtaa. Pari näyttäytyy nyt ensimmäistä kertaa yhdessä.

Danielilla on lyhythihainen teemaan sopiva kesäpaita ja kaulassa simpukkakoru. Victorian juhlalookin kruunaa hiuksiin aseteltu elävä orkidea. Victoria kuljeskelee luontevasti vieraiden joukossa ja esittelee seuralaisensa kaikille. Tuskin kukaan heistä on tavannut aiemmin Danielia, jolle tilanne on vaativa ja vaikeakin. Niin paljon uusia ihmisiä kerralla, ja kaikki tarkkailevat häntä tiiviisti koko illan.

Pari solahtaa hyvin juhlaväen joukkoon, ja kaikilla on hauskaa. Juhlat jatkuvat yöhön, jolloin dj alkaa soittaa 1980-luvun ruotsalaishittejä. Victoria on ensimmäisten joukossa tanssilattialla, Daniel istuu seurustelemassa muiden kanssa. Yhtäkkiä Victoria tulee hänen vierelleen ja tarttuu käteen. Hän vetää Danielin ylös ja tanssilattialle.

He tanssivat hyvin lähekkäin. Lauhassa pimenevässä kesäyössä juhlatilaa valaisevat vain kynttilät. Kesken tanssin Victoria suutelee Danielia. Kaikki noteeraavat sen: hän todella suutelee poikaystäväänsä, täysin avoimesti, ravintolasalin suurten maisemaikkunoiden edessä.

Se huomataan myös ikkunoiden toisella puolella. Liuta valokuvaajia on jäänyt salaa odottelemaan yöksi ulos, ja he ovat tarkkana. Kamerat räpsyvät.

Seuraavana päivänä kuningas näkee iltapäivälehden etusivulla suutelukuvan – eikä ilahdu. Otsikko on paljon puhuva: ”Kyssen”, suudelma. Tuo sama otsikko oli aikoinaan Kaarle Kustaan ja Silvian häistä kertovassa lehtijutussa. Tähän saakka kuningas on eri verukkeilla ummistanut silmänsä siltä, että tytär tapailee kuntosaliohjaajaansa. Nyt totuus on painettu koko kansan katseltavaksi. He suutelevat ja näyttävät tunteensa kaikille.

Ei epäilystäkään, etteivätkö he olisi tästä lähtien Ruotsin seuratuin pari.

SUUTELUKUVAN ILMESTYMISPÄIVÄNÄ Victorian on määrä matkustaa Sollidenin kesälinnaan omille 25-vuotissyntymäpäivilleen. Kun hän astuu tuona aamuna Tukholmassa lentokoneeseen, hän näkee heti, että monet matkustajat lukevat parhaillaan iltapäivälehdestä juttua hänen edellisillan juhlinnastaan. Victoria sujahtaa ikkunapaikalleen niin nopeasti kuin mahdollista. Lentokentältä hänet kuljetetaan suoraan Sollideniin.

Sinne on kutsuttu paljon lähipiiriä juhlimaan, ja myös kuninkaallisia vieraita kuten Norjan prinsessa Märtha Louise miehensä Ari Behnin kanssa. Märtha Louise kuului ensimmäisiin, jotka saivat tietää Victorian ja Danielin suhteesta.

Victoria on kutsunut myös Danielin, mutta tämä ei ole vielä tullut. Nyt Daniel näkisi ensimmäistä kertaa Sollidenin. Äiti ja isä eivät innostuneet ajatuksesta, mutta tytär on onnistunut viime vuosina rakentamaan täysin uuden itsetunnon ja pitää päänsä. Daniel tulisi hänen 25-vuotispäivilleen ja piste. Hän päättää sen itse, eivät äiti tai isä.

Päivää ennen juhlaa Daniel saapuu juhlapaikalle omalla autollaan. Hän on ajanut sinne Tukholmasta asti. 

Pari kuukautta sitten heistä tuli ensimmäisten lehtiotsikoiden myötä puolivirallinen pari. Kuninkaalla ja Silvialla ei ole kuitenkaan aavistustakaan, että itse asiassa he ovat tunteneet ja tapailleet paljon kauemmin. Se on vielä heidän yhteinen salaisuutensa.

Syntymäpäiviä vietetään kaksi päivää. Kuningas on tilannut yllätysohjelmaksi taikurin, ja ilta onnistuu hienosti. Daniel pysyttelee koko ajan hienotunteisesti taka-alalla. Kuningaspari on hänelle muodollisen kohtelias. He eivät näytä eleelläkään, mitä todella ajattelevat. He ovat edelleen vakuuttuneita siitä, että suhde menee ohi ennemmin tai myöhemmin. On täysin poissuljettu ajatus, että nuorilla olisi yhteinen tulevaisuus.

Se ei johdu Danielin persoonasta, eiväthän Kaarle Kustaa ja Silvia edes tunne häntä. Kyse on jostakin aivan muusta, ennen kaikkea taustasta ja yhteiskuntaluokasta. Kuinka ihmeessä aivan tavallisen ockelbolaisen perheen poika selviytyisi elämästä kuninkaallisissa salongeissa Victorian rinnalla? Kuningaspari ei kykene näkemään, että maalaispoika pystyisi solahtamaan viralliseen rooliin ja ryhtymään jonakin päivänä Ruotsin kuningattaren puolisoksi.

Nuoripari ei ole jutellut tähän mennessä paljon myöskään Victorian sisarusten kanssa. Enimmäkseen he ovat tehneet pitkiä kävelylenkkejä kaksin ja tutustuneet toisiinsa yhä paremmin. Samalla he ovat vakuuttuneet yhteisestä tulevaisuudestaan.

Kun kuningaspari lähtee pian Victorian juhlien jälkeen vuosittaiselle lomalleen Ranskan Rivieralle, Victoria ja Daniel jäävät viettämään kesää Ruotsiin. Daniel on innokas golfari, ja ennen kesää he ovat puhuneet, että Victoriankin pitäisi opetella lajia. Sollidenissa ollessaan Vickan ehti jo harjoitella golfin perusteita parin viikon ajan, ja nyt harjoittelu jatkuu Danielin kanssa. He käyvät myös Ockelbossa ja piipahtavat Danielin vanhempien idyllisessä kesäpaikassa Acktjärassa, jossa ovat Westlingien juuret. Siellä Danielin isänisä työskenteli metsätyöläisenä ja isänisänisä torpparina Nyt suvun mailla on Danielin isän hankkima vapaa-ajan asunto, pieni punainen torppa.

Perheen kesäparatiisi on hyvin suojaisessa paikassa, ja siitä tulee pian yksi Victoriankin lempipaikoista. Yleensä hän käy siellä Danielin kanssa kaksin, joskus Danielin vanhemmat tulevat mukaan. Nämä kannustavat nuoria käymään mahdollisimman usein niin siellä kuin Ockelbossakin.

YHTEISEN KESÄN JÄLKEEN molempien pitää palata todellisuuteen. Danielilla riittää haasteita oman yrityksen pyörittämisessä. Asiakkaita on tulvinut sen jälkeen, kun tieto suhteesta Victoriaan tuli julki. 

Victorialla on vielä paljon opeteltavaa hallitsijan tehtävissä, ja alkamassa on tiivis työsyksy Saksassa ja Ranskassa. Koko syksy ulkomailla tietää suhteelle rankkaa aikaa. Seurustelu on juuri edennyt vakavampaan vaiheeseen, ja Victorian työharjoittelujakso merkitsee pitkiä taukoja tapaamisiin. 

Kuninkaan ja Silvian mielestä on hienoa, että tytär lähtee vähäksi aikaa pois Ruotsista. Ehkä pieni ero saisi tyttären järkiinsä ja seurustelusuhde menisi ohi kuin itsestään. Tytär ei voisi olla enemmän eri mieltä.

Victorian työntäyteiseen syksyyn tulee mieleinen tauko, kun hän matkustaa eräänä marraskuun viikonloppuna Keski-Euroopasta salaa Tukholmaan läheisen ystävänsä Leonie Gillbergin häihin. Leonie menee naimisiin H & M:n perijän Karl-Johan Perssonin kanssa.

Kun Victoria saapuu kirkkoon, hänen rinnallaan on Daniel Westling. Kirkon ulkopuolella nähdään erityisen latautunut tilanne, kun ex-poikaystävä Daniel Collert saapuu samaan aikaan juhliin uuden rakkaansa Josefine Davidsonin kanssa. Collert tervehtii Westlingiä ystävällisesti ja halaa sitten Victoriaa. Kirkossa he istuvat kaukana toisistaan.

Ensimmäisen yhteisen joulunsa rakastavaiset sopivat viettävänsä erillään. Ei tulisi kuuloonkaan, että Daniel voisi osallistua kuningasperheen jouluun. Mutta kun muu perhe sitten pyhien jälkeen matkustaa Thaimaahan, Victoria haluaa jäädä Ruotsiin Danielin luokse.

Danielin elämä on sujunut viime aikoina paremmin kuin hyvin. Työkuviot ovat mallillaan, ja asuminenkin on mennyt uusiin puihin. Entinen asunto Östermalmilla osoittautui turvallisuuspoliisin painajaiseksi, vaikka sijainti hyvä olikin. Asunto oli pohjakerroksessa ja periaatteessa kuka tahansa olisi voinut päästä sinne sisälle. Uusi Östermalmin-asunto on kolmannessa kerroksessa, ja sinne tullaan kahden viikoittain vaihtuvan ovikoodin läpi. Ennen Danielin muuttoa turvallisuuspoliisi tarkistaa myös kaikkien talon asukkaiden taustat taatakseen Victorian turvallisuuden.

Kun Daniel on asunut uudessa kodissaan runsaan viikon, nuoret lähtevät iltakävelylle lähistölle. Tämä on ensimmäinen kerta, kun he tutustuvat yhdessä ympäristöön. Sen he jo tietävät, että lähellä on pieni ruokakauppa. He ovat kävelleet jonkin matkaa Danielin kotitalon viereistä katua, kun Victoria tarttuu yhtäkkiä Danielin takinliepeeseen ja osoittaa vaivihkaa yhtä lähitaloista. Sen toisessa kerroksessa riippuvat vihreät markiisit, joissa lukee suurin kirjaimin: Se & Hör!

Nuoret vain seisovat ja tuijottavat ylöspäin. Yksi ruotsin suurimmista viikkolehdistä, juorulehti Se & Hör, on aivan naapurissa. Toimituksen ikkunoista näkee suoraan danielin talon portille. Toimituksessa on nyt illallakin väkeä. He näkevät ikkunasta kadulla seisovan nuorenparin ja sen, että Victoria vain pyörittää päätään ja nauraa. Tämänkin tosiasian kanssa olisi nyt sitten vain elettävä.

Keväällä 2003 suhde joutuu melkoiseen testiin. Muutamat Victorian lähipiirin henkilöt alkavat puhua Danielista todella ilkeästi. Selän takana haukutaan kaikkea häneen liittyvää, alkaen maalaistaustasta ja päätyen pukeutumistyyliin. Daniel saa pian monia haukkumanimiä.

Kun jutut alkavat kantautua Victorian korviin, hän pahoittaa mielensä perusteellisesti. Daniel on parasta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut, mutta yhtäkkiä hän on tilanteessa, jossa hänen pitäisi saada asiasta vakuuttuneeksi paitsi vanhempansa myös koko Ruotsin kansa.

Tilanne tuntuu kestämättömältä. Victoria päättää pitää pahan olonsa piilossa Danielilta, jotta ei tuottaisi tälle lisäharmia. Daniel vaistoaa tilanteen hankaluuden ja yrittää pysytellä mahdollisimman paljon piilossa. Ne harvat kerrat kun hän tapaa median edustajia päättyvät siihen, että hän vetää auton oven ja ikkunan kiinni ja kaasuttaa tiehensä. Hän ei peittele, kuinka paljon hän inhoaa parrasvaloja.

Hovi ei tee elettäkään auttaakseen Danielia selviytymään median valokeilassa. Kuninkaasta se ei ole tarpeellista, koska suhde joka tapauksessa loppuisi.

Sekä Victorian että Danielin kevät täyttyy työstä. Kuningatarkoulussa on vuorossa Ruotsin elinkeinoelämään perehdyttävä harjoittelujakso. Victoria harjoittelee muun muassa Ericssonilla ja Electroluxilla ja tekee vaikutuksen yritysjohtajiin, jotka hehkuttavat, kuinka fantastinen kuningatar hänestä jonakin päivänä saadaan.

Victorian ja Danielin yhteinen turvapaikka on edelleen Ockelbossa, jonne he ajavat usein viikonlopuksi. Victoria ja Danielin Eva-äiti ovat löytäneet sellaisen sielunkumppanuuden, että pystyvät puhumaan kaikesta. Eva on ajoittain ainoa, jonka kanssa Victoria voi jakaa tuskaansa siitä, että kuningas ja kuningatar eivät suostu hyväksymään Danielia. Naiset tekevät kaksin pitkiä kävelylenkkejä ja juttelevat, ja ockelbolaiset tottuvat pian kuninkaalliseen vieraaseensa.

Eva myös innostaa Victorian laittamaan ruokaa. He saattavat viettää tuntikausia keittiössä laittamassa päivällistä kahdestaan. Evan tekemä kaalilaatikko on yksi Victorian lempiruuista.

VICTORIAN 26-vuotispäivät vietetään tuttuun tapaan Sollidenin kesälinnassa. Daniel on mukana mutta ei näyttäydy linnan ulkopuolella. Hän pysyttelee taka-alalla, kuten edelliskesänkin juhlissa. Kuningas ei hyväksy häntä vieläkään – päinvastoin. Vaikuttaa siltä, kuin hän vain odottaisi tietoa suhteen loppumisesta.

Victorialla on keinonsa: hän on aloittanut kaikessa hiljaisuudessa määrätietoisen isänsä painostamisen. Keinot ovat niin tehokkaita, että kuningas alkaa vähitellen höllentää asettamiaan sääntöjä.

Yksi painostuskeino on se, että Victoria tulee Danielin kanssa kaikkiin perheen yhteisiin tilaisuuksiin sen enempää kyselemättä. Kuningasperheen traditioihin on kuulunut jo pitkään kesäinen käynti linnanraunioilla Borgholmin kaupungissa, jonka alueella Sollidenin kesäresidenssi sijaitsee. Tänä kesänä raunioilla on konsertti, johon perhe aikoo osallistua. Sinä iltana syödään ensin yhdessä, ja Daniel on mukana päivällispöydässä. Kuningas on harvinaisen hyvällä tuulella, ja ensimmäistä kertaa Daniel näyttää viihtyvän tässä seurassa. 

Kun perhe saapuu konserttipaikalle, mukana on myös Daniel. Konsertti kestää kaksi tuntia, kuningas istuu nuorenparin vieressä.  

Victoria on voittanut ensimmäisen erän tahtojen taistelussa. Hän ei aio antaa periksi. Isä ei kuitenkaan ole helppo vastus.

Elokuussa 2003 rakastunut Victoria käy hurmaamassa säteilyllään myös suomalaiset. Hän tekee vanhempiensa kanssa kolmisin virallisen valtiovierailun Suomeen ja käy Helsingin lisäksi Porvoossa, Haminassa ja Jyväskylässä. Kaikkialla on vastassa Ruotsin lippuja liehuttava yleisömeri.

Syyskuussa Daniel täyttää 30 vuotta. Pari vuotta aiemmin hän on tutustunut Alessandro Catenacciin, jonka ravintolaimperiumiin kuuluvat esimerkiksi Operakällaren, Café Opera ja Stallmästaregården. Alessandro on ehdottanut, että Daniel vuokraisi koko hotelli-ravintola Stallmästaregårdenin juhliaan varten. Niin hän tekeekin.

Hän kutsuu juhliin vanhoja ystäviään Ockelbosta sekä uusia, Victorian kautta saatuja ystäviä. Sana juhlista leviää, ja ravintolan ulkopuolella päivystää valokuvaajajoukko. Se saa kuitenkin odottaa turhaan. Daniel on ottanut opikseen vuoden 2002 suutelukuvasta ja teippauttanut kaikkiin ikkunoihin suojat. Kukaan ei näe ikkunoista sisälle. 

Victoria ja Daniel viettävät onnistuneiden juhlien jälkeisen yön Stallmästaregårdenin hääsviitissä. Kun he lähtevät sieltä seuraavana päivänä lounasaikaan, paikalla on yhä toimittajia ja kuvaajia. Danielilta kysytään, miten juhlat menivät. Hän kieltäytyy vastaamasta ja ryntää pois paikalta. 

KUNINGAS ANTAA YHÄ YMMÄRTÄÄ ystäviensä seurassa, että Daniel on väärä mies Victorialle. Ennen kaikkea hän arvostelee Danielin huonoa yleissivistystä, akateemisen koulutuksen puuttumista ja epätäydellistä englannin kielen taitoa. Taustalla on myös pelko Bernadotte-suvun heikentymisestä. 

Niin kuningas kuin moni muukin moittii Danielin sosiaalista kömpelyyttä. Se näkyy erityisesti suhteessa mediaan. Kun Daniel tapaa toimittajia tai valokuvaajia, hän näkee ainoaksi ulospääsyksi paikalta pakenemisen. 

Samaan aikaan Daniel on kuitenkin sukeltamassa maailmaan, joka on hänelle aivan uusi. Victoria on ainoa, joka tukee ja neuvoo häntä vaikeassa tilanteessa.

Eletään vuotta 2004. Kuninkaan kylmyys ja kaikki ikävät spekulaatiot syövät suhdetta. Kesällä parilla on ensimmäinen kriisinsä. Victoria rakastaa Danielia mutta tietää, että kaikki ovat häntä vastaan. Hän alkaa epäillä, pystyvätkö he koskaan ratkaisemaan joka puolelta vyöryviä ongelmia. Danielilla sen sijaan ei ole aikomustakaan luopua prinsessastaan.  Hänelle on selvää, että he selvittävät ongelmat ja esteet ja elävät yhdessä.

Kukaan ei tiedä, kuinka tämän kriisin yli mentiin: kuinka Daniel jaksoi, tai miten Victoria selviytyi tuosta ajasta.

Jos Victoria on määrätietoinen ja tunnollinen, ei Danielkaan ole itse asiassa koskaan epäonnistunut tavoitteissa, joita on asettanut. Kumpikin rakentaa nyt kuumeisesti tahollaan omaa uraansa. Daniel laajentaa liiketoimiaan ja avaa kaksi uutta kuntosalia. Victorialla on menossa koulutukseensa kuuluva sotilaalliseen toimintaan perehtyminen.

Victorian pettymys omiin vanhempiinsa vain syvenee, ja hän jää mielenosoituksellisesti pois esimerkiksi perinteiseltä perheen yhteiseltä uudenvuodenlomalta. Sen sijaan hän matkustaa Danielin kanssa Keski-Ruotsin tunturialueelle Taalainmaan Säleniin, jossa he saavat hiihtoseuraa Madeleinesta ja tämän poikaystävästä Jonas Bergströmistä.

Madde on ollut perheessä usein se, jonka ääni kuuluu ylimpänä, ja yleensä hän myös saa tahtonsa läpi. Hän on jo varhain asettunut Victorian ja Danielin puolelle ja nähnyt, miten lyhyessä ajassa Daniel on onnistunut muuttamaan Victorian. Hän tietää, että olisi katastrofi, jos tuo suhde päättyisi.

Pari joutuu kuitenkin yhä salaamaan suhdettaan pakon edessä. Silti kaikki tietävät, että he ovat pari – paitsi kuningas ja hänen etikettinsä. On vuosi 2005, ja he ovat olleet tiiviisti yhdessä jo kolme vuotta.

Kihlauksesta ei ole tietoakaan, puhumattakaan kuninkaan hyväksynnästä. Nuoripari haluaa kuitenkin osoittaa jotenkin rakkauttaan. He valmistuttavat hopeasepällä rannekorut, joihin on kaiverrettu kummankin nimi. Victoria teettää myös kaulakorun, jossa on kirjaimet V ja D sekä 11 pientä jalokiveä. Kun hän ripustaa sen kaulaansa, hän osoittaa rakkauttaan Danielille.

DANIEL ON SIIRTYNYT kuntosalillaan pääasiassa toimistotöihin, mutta hän on yhä muutamien kanta-asiakkaidensa personal trainer. Hän on ystävystynyt lyhyessä ajassa useiden asiakkainaan olevien elinkeinoelämän huippujohtajien kanssa. He ovat nähneet, kuinka yksin Daniel on jätetty selviytymään uudesta roolistaan. Hän ei ole saanut mitään apua hovista, mutta nyt nämä ystävät alkavat valmentaa häntä.

Lentoyhtiö SAS:n johtaja Mats Jansson ja Skandian johtaja Bernt Magnusson ryhtyvät Danielin mentoreiksi ja valmentajiksi, jotta tämä selviytyisi suuresta harppauksesta ruotsalaiseen kuningashuoneeseen. Alkaa Danielin epävirallinen prinssikoulu.

Victoria on helpottunut. Hänellä on taas ollut rajuja keskusteluja isänsä kanssa, ja muutamat niistä ovat päättyneet melkoiseen riitaan. Hän on väsynyt siihen, että poikaystävä ei voi olla mukana missään virallisissa tilaisuuksissa. Hän ei ollut tervetullut edes kuningatar Silvian 60-vuotispäiville! Victorian pitää käydä kiltisti yksin kaikissa muiden kuningashuoneiden häissä ja ristiäisissä.

Kruununprinsessan julkinen olemus ei kerro mitään niistä myrskyistä, joita linnan muurien sisällä velloo, mutta hän ottaa kahden kesken isänsä kanssa jatkuvasti esille aiheen Daniel. Vähitellen alkaa näyttää siltä, että kuningas pehmenee. Hän näkee, että on menettämässä pelin Victorialle. Kun kuningas lämpenee, se heijastuu heti Danieliin. Ulkopuolisetkin huomaavat, että sulhaskandidaatti alkaa vapautua.

Kesällä 2005 kuninkaankin on pakko myöntää, että Victoria voi hyvin ja on onnellinen, ja selitys on Daniel.  Silti kuningaspari empii, voisiko Daniel todella selviytyä julkisesta elämästä Victorian rinnalla. Hänestä tulisi jonakin päivänä Ruotsin kuningattaren puoliso, eikä se olisi yksinkertaista.

Paitsi että Daniel alkaa ensimmäistä kertaa tuntea kuuluvansa kuningasperheeseen ja saada ymmärrystä kuningasparilta, hänen liiketoimintansa mullistuu. Hän ja monivuotinen liikekumppani Benny Johansson lähtevät eri teille. He päätyvät siihen, että yhteisellä bisneksellä ei ole tulevaisuutta.

Daniel alkaa satsata omaan liiketoimintaansa. Kaikki haluavat olla hänen kumppaneitaan, ja kunnianhimoisimmatkin hankkeet tuntuisivat nyt onnistuvan. Hän avaa vuonna 2006 kuntokeskus Balance with Axan Tukholman Lästmakargatanille.

Daniel myös tekee kaikkensa vakuuttaakseen tulevan appiukkonsa ja muut ruotsalaiset. Lippalakit ja urheilupusakat vaihtuvat tyylikkäisiin pukuihin. Hän antaa ensimmäisen suuren haastattelunsa, ja hän antaa sen Dagens Industri -lehdelle, jota myös kuningas seuraa. Tosin Daniel asettaa ennen haastattelua kolme ehtoa: hänen on saatava tarkistaa teksti ennen sen julkaisemista, Victoriasta ei saa kysyä mitään eikä hänestä otettuja kuvia saa myydä eteenpäin.

Kun lehti ilmestyy ja kuningas lukee jutun, hän kommentoi: ”Olen todella vaikuttunut.”

Sanat ovat historialliset, sillä ne koskevat Danielia. Mies on onnistunut nousemaan tilanteen herraksi ja valloittamaan kuninkaankin sydämen. Nyt hän on jo pitkällä.

Kun kuningas täyttää 60 vuotta vappuaattona 2006, ei ole epäilystäkään, että myös Daniel on kutsuttujen joukossa. Se on suuri askel.

Victorialle se on selvä viesti: hän voi vihdoin ryhtyä suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta Danielinsa kanssa.

Jatkuu seuraavassa numerossa.

Verkko kiristyy M/S Fiestalla. Risteilyemäntä Katri Leinonen on puun ja kuoren välissä. Nyt edessä on vaikeita valintoja. Onneksi elämässä on kuitenkin rahtunen romantiikkaa!

 

Talvi teki tuloaan. M/S Fiestan miehistö seisoi laivan kannella odottamassa pelastusharjoituksen alkavan. Tällä kertaa tiedossa olisi pienimuotoinen seikkailu. Ihan aina ei pelastusveneitä laskettu vesille asti, mutta tämä harjoitus olisi poikkeus.

Katri järjesteli villapaitansa paksua poolokaulusta paremmin takin kauluksien ylle. Mereltä kävi napakka tuuli, lunta sateli hissukseen, ja talvi tuntui luissa ja ytimissä asti. Onneksi meri oli liikkumattomana paikoillaan ja vain osittain jään peitossa. Jokainen tiesi, tositilanne merellä olisi toisenlainen, niin miehistö kuin matkustajatkin tulisivat olemaan hädän hetkellä kauhuissaan ja paniikissa. Tästä syystä pelastustoimenpiteiden olisi sujuttava ilman epäröintiä, ilman tunteilua, siksi pelastamista oli harjoiteltava.

Katri vilkuili ympärilleen. Peten olisi pitänyt vetää harjoitus läpi, mutta miestä ei näkynyt missään.

”Missä Pete on? Peten pitäisi ohjata venettä”, Katri tenttasi viimeisten joukossa pelastusveneeseen kiivenneeltä laivapoliisi Larsilta, joka asettui ähkäisten paikalleen.

”Pete ei ohjaa enää mitään”, mies tokaisi paksulla riikinruotsilla ja tarttui pelastusveneen ohjauskonsoliin.

Katri tiesi moottoripyöräjengiläisten olleen laivassa edellisyönä. Hän oli nähnyt heidät istumassa vakipaikallaan laivan yökerhossa. Osa heistä hurrasi Pian Myrskyluodon Maija tanssiesitykselle niin kovaäänisesti, että se oli suorastaan häiritsevää.

Katri silmäili rannan tuntumaan rakennettuja kivitaloja. Siellä nökötti Matsin asuinrakennus, kaunis vanha kivitalo, kalliilla maulla sisustettu poikamiesasunto, jonka kynnyksen yli Katri oli ensimmäisellä vierailulla kannettu. Katri hytisi kylmästä. Pipo oli unohtunut hyttiin, eikä takin huppu pysynyt kunnolla päässä. Sään lisäksi häntä kylmäsi ajatus Matsista.

He olivat kohdanneet edellisyönä messissä. Mats oli ollut kovin vakava, hän oli pysytellyt kivikasvoisena koko sen ajan, jonka Katri oli puhua pulputtanut päivän tapahtumista. Katrin mielessä risteilivät mitä erilaisimmat skenaariot kuten, että ex-vaimo oli palanut takaisin kuvioihin, tai pahin vaihtoehto, Mats oli saanut kuulla Katrin sotkeutuneen Tomin hämäräbisneksiin. Ja hetki sitten, aikaisin aamulla, Katri oli saanut viestin Matsilta: Meidän täytyy puhua. Se oli ihmissuhdeviestinnän klassikko ja tarkoitti vain yhtä asiaa, kriisiä.

”Miten meni eilen? Oliko teillä kivaa?” punaposkinen Stella kysyi ja vinkkasi silmää.

Pelastusharjoitukset etenivät suunnitelmien mukaisesti. Laivan turvallisuuspäällikkö Lars oli venepäällikkö, ja hän hoiteli saaristolaisena perämoottoria tottunein ottein. Hän testaili laitteita, kokeili moottorin tehoja ja suoritti vielä vauhdikkaan kurvauksen satama-alueen halki. Miehistö puristi penkkiensä kylkiä ja kiljui niin kovaa kuin kehtasivat.

”Miten meni eilen? Oliko teillä kivaa?” punaposkinen Stella kysyi ja vinkkasi silmää.

”Oli ihan kivaa...” Katri mutisi.

Katri oli lähtenyt illalla myöhään messitapaamisen jälkeen yökerhoon. Hän oli löytänyt Stellan ja tämän veljen, laivan turvallisuuskameroista vastaavan Markon yökerhosta ja jutteli heidän kanssaan tovin. Kun Stella jätti heidät hienotunteisesti kaksin, Katri esitti asiansa. Hän halusi saada itselleen nähtäväksi kaiken sen materiaalin, mitä Tomin hyttikäytävällä oli nauhoitettu. Kuvanauhaa vastaan hän voisi vielä todistaa oman tilansa olleen sekavan Tomin suorittaman hoidon jälkeen. Silloin olisi selvää, mitä hoidoissa tapahtui, että kukin hoidettava kuskasi paketteja maihin. Mutta Marko ei ollut ostettavissa. Mies kieltäytyi jyrkästi. Mutta ainakin hän oli yrittänyt, Katri lohdutteli itseään vaikka koko juttu hävetti hieman.

Katri suuntasi katseensa rantaviivaa kohti. Siellä täällä seisoi ryppäinä ihmisiä seuraamassa pelastusharjoitusta. Pelastusveneessä vallitsi samankaltainen apeus kuin messissä aamulla. Kansimiesten pöydässä oli ollut hämmentävän hiljaista.

Katri oli valuttanut kahvin mukiinsa hiljaisuuden vallitessa. Miehet olivat selvästi odottaneet, että hän saisi mukinsa täyteen ja jatkoivat jutteluaan vasta sitten, kun uskoivat, että Katri oli mennyt miehistön päivähuoneeseen katsomaan aamu-uutisia. Mutta Katri olikin jäänyt seisomaan kansimiesten nurkkauksen ja päivähuoneen välissä olevan naulakon taakse. Miesten puhe polveili. He käsittelivät kuluneen yön tapahtumia, ja kertoivat, että alakansille, halvimpiin laivalla bilettämään saapuneiden matkustajien suosimiin hytteihin johtavan porraskäytävän valvontakamerat oli taas peitetty.

Hytteihin majoittui lähinnä nippanappa täysi-ikäisiä nuoria, joiden menoa saivat laivapoliisit olla vähän väliä hillitsemässä. Ei ollut salaisuus, että laivaa kutsuttiin porauslautaksi. Eivätkä kaikki laivaan saapuvat matkustajat olleet paikalla tanssiakseen poskivalssia oman kultansa kanssa. Ei. Aina paikalla oli joku, jonka päämäärä oli ottaa kaikki irti humaltuneista teinitytöistä.

Laivayhtiö oli tehnyt paljon sen eteen, ettei raiskaustapauksia tapahtuisi. Valvontaa oli tiukennettu – kameroita oli kaikkialla, laivapoliisit partioivat viikonloppuisin tuplamiehityksellä siellä missä tapahtui. Kaikki käytäville valuvat jatkoporukat hajautettiin ja laivan myymälässä ja ravintoloissa tarkistettiin nuorison henkilöpaperit. Mutta pimeän turvin ja alkoholin nostattamin haluin, mielitekojaan toteuttavien mieltä oli mahdotonta ennustaa.

”Munat irti kaikilta!” messiparlamentin kumeaääninen merikarhu julisti ja seurueen muut jäsenet nyökyttelivät painokkaasti.

Katri oli painautunut tiukemmin kansimiesten heijastinliivien takkien suojiin. Ensimmäinen mieleen pulpahtava ajatus oli ollut, Pullonpyörittäjät.

Lounaalla Katri sai vihdoinkin kuulla, mitä oli tapahtunut, ja toivoi sitten, ettei olisi kuullut.

”Tuskin he niiltä ikää kysyivät...”

”Ihan hirveää. Mikä ihmisiä vaivaa?” Stella siunaili ja siirteli puolukkasurvosta edestakaisin lautasellaan.

Ei Katrillakaan ollut ruokahalua. Joku kertoi nähneensä Tähti ja pääkallo -jengin miehiä yökerhossa juttelemassa nuorille tytöille ja että seurueen isäntänä oli ollut Pete. Kukapa muukaan. Siitä mikä Peten rooli oli ollut tilanteessa, ei kukaan tiennyt mitään. Katri toivoi, ettei Pete olisi ollut hytin tapahtumissa osallisena, että miehen ja tanssija Pian välillä olisi ihan oikeasti jotain hyvää. Se oli hänen ainut toivonsa. Sillä kun Pia saisi kuulla, mihin Pete oli sekaantunut, tyttö hajoaisi.

”Tuskin he niiltä ikää kysyivät...”

Katrin päässä surisi. Tapahtumat laivalla olivat edenneet siihen pisteeseen, ettei hän voisi olla enää hiljaa. Pullonpyörittäjien pääsy laivaan pitäisi estää. Voisiko olla niin onnellisesti, ettei tieto pussukan kuljettamisesta koskaan kulkeutuisi poliisin korviin? Missä Pete oli? Voisiko Katri luottaa siihen, että mies ei kertoisi Katrin kuljettaneen huumepussukan maihin? Millainen härdelli siitä syntyisi, kun kävisi ilmi, että hän oli pyytänyt laivan turvallisuusasioihin vihkiytyneen Marko Kuittisen ajamaan hänet maihin. Katri tuijotti lautastaan, puolukkasurvos oli värjännyt perunamuusin ja valkoinen lautanen oli kirkkaanpunaisten värivanojen raidoittama.

Oli ihan sama, miten päin hän asian esittäisi, ei siitä mitään kaunista seuraisi. Hän oli kaulaa myöten kusessa.

Ennen päivätanssikuulutuksen suorittamista Katri piipahti nopeasti toimistossaan ja tarkisti meiliboksin saldon. Postilaatikossa vilkkui viesti tutulta nimeltä. Jay Michelsonin nimen näkeminen nosti mieleen niin paljon ihania muistoja. Lämpimiä muistoja, Katri muistutti itseään ja avasi Caribian Princess laivan henkilöstöpäällikön viestin. ”Uuden sesongin rekrytointiprosessi käy kuumana, paljon skandimatkustajia tulossa! Ilmoita, jos olet kiinnostunut!” Michelson kirjoitti.

Kuva turkoosinsinistä merta vasten hohtavasta loistoristeilijästä välähti Katrin mielessä. Olihan sekin vaihtoehto. Lähteä pois. Jättää kertomatta kaikki se, mitä tiesi. Hänen olisi tehtävä valinta hyvin pian. Tomin hakkaamiseen liittyvä tutkinta oli päällä, ja laivassa oli jo käynnistynyt poliisin toimesta henkilökunnan haastattelut. Milla, Katrin ainut juristituttu oli painottanut todistusmateriaalin tärkeyttä. Totuus vai tehtävä, kohtalo kysyi, ja sormi osoitti Katria.

Päivätansseihin johtavien portaiden luona oli jo jono Olli Säteen faneja. Katri avasi nimikirjoituksien metsästäjille ovet. Hän jätti risteilymatkustajat hetkeksi oman onnensa huomaan ja astui ulos kannelle. Hänen olisi saatava raitista ilmaa. Hetken päästä käynnistyisi bingo täyteen pakatussa tilassa, sen jälkeen käynnistyisivät tanssit, ja luvassa ei olisi muuta kuin tiivistunnelmaisia tunteja hien ja parfyymipilven keskellä.

Katri tervehti kannella hölkkäävää Piaa. Kaikki merkit viittasivat siihen, että seuraava laivashow voisi hyvinkin olla Pian taidokkaan tanssin ympärille rakennettu. Pia kuului niiden harvojen karismaattisten esiintyjien joukkoon, jotka saivat ihmiset haltioitumaan. Hänessä oli valtava määrä valoa – ja samanaikaisesti valtava määrä pimeyttä.

”Oltiinhan me. Mutta nyt en ole ihan varma... Jos rehellisiä ollaan, en ole enää varma mistään!”

Katri seurasi Pian venyttelyrituaaleja kateellisena.

”Hoikkuutesi salaisuus! Tiukka ja kurinalainen treeni, olisipa minullakin tahdonvoimaa”, Katri sanoi.

”Jaksan, kun teen kaiken ennen kun menen nukkumaan...” Pia sanoi hymyillen leveää, hammasrivistöhymyä.

”Oletko siis valvonut yöstä asti? Olitko Peten kanssa?” Katri tarkensi.

Pia pudisti päätään. Katria kalvoi. Hän halusi saada selville, oliko Pia tietoinen Peten nykyisestä olinpaikasta, oliko hän tietoinen edellisyön tapahtumista, siitä mitä alakannen hytissä oli tapahtunut, mutta mikään nuoren naisen meikatuilla kasvoilla ei kielinyt murheista.

”Eihän asia minulle kuulu, mutta olette jotenkin saman samanhenkisiä. Oletteko te pari?” hän kysyi.

Pia tuijotti johonkin kaukaisuuteen. Ilme naisen kasvoilla oli samanaikaisesti tutkimaton ja kova.

”Oltiinhan me. Mutta nyt en ole ihan varma... Jos rehellisiä ollaan, en ole enää varma mistään!” Pian sanoi ja kääntyi kannoillaan.

Katri seurasi naisen menoa ja tunsi äkisti surua. Niin moni nainen käytti elämänsä parhaat vuodet ihmissuhteeseen, joka ei ollut hänelle hyväksi. Rakasti vääränlaista miestä. Rakastaa liikaa, itsensä unohtaen, se oli naisten helmasynti. Synti, johon oli itsekin syyllistynyt. Eikä loppua riippuvuudelle näkynyt. Hän suuntasi katseensa vaistomaisesti komentosiltaa kohti ja sydän heitti voltin.

Hän erotti tutun, tumman villapaitaan pukeutuneen hahmon seisomassa komentosillalla. Toivo ja luottamus täytti mielen, ja Katri lähetti hetken mielijohteesta miehelle lentosuukon. Mats laski kiikarit silmiensä edestä ja vilkutti takaisin. Hymy levisi Katrin kasvoille.

”Rakas”, hän sanoi ja tuuli hajotti sanat suuntiinsa.

Hetken päästä Katrin puhelin piippasi: Nähdäänkö tänään? Pääsisitkö komentosillalle illalla työvuorosi jälkeen?Minulla on tärkeää asiaa! M.

Keskiyön show’n jälkeen Katri suuntasi hytilleen, kävi suihkussa ja vaihtoi öiseen tapaamiseen sopivat vaatteet ylleen. Hän pakkasi ikuisena optimistina kevyeen matkakassiinsa myös tarvikkeet yöpymistä varten, mikäli he siirtyisivät jossain vaiheessa Matsin hyttiin. Katrin kehoa poltti halu ja kaipuu. Hän halusi saada varmistetuksi tunteen siitä, että Mats oli sitoutunut, että mies tahtoi olla hänen kanssaan.

Koko päivän Katria piinanneet ajatukset olivat tiessään hänen upotessaan Matsin tiukkaan syleilyyn. Komentosillan läheisyyteen kiinnitetty kahden metrin korkuiset M/S Fiesta valokirjaimet loivat komentosillalle oman tilanteeseen sopivan, punertavan valonkajon.

”En olekaan koskaan ollut näin lähellä punaisten lyhtyjen aluetta!” Katri heläytti ja Mats nauroi.

”Rakas, voi rakas sinua! Miten olenkaan ikävöinyt sinua! Minulla on niin monta asiaa, mistä tahdon kanssasi puhua!” Mats toisteli ja painoi Katria syliinsä yhä tiukemmin.

Voi sitä helpotuksen ja ilon määrää, joka Katrissa läikkyi. Komentosillalla oli rauhallista, yleensä työvuorossa oli aina kaksi miestä, mutta sinä iltana Mats oli poikkeuksellisesti yksin työvuorossa.

He seisoivat sylikkäin komentosillan hiljaisuudessa. Mats ohjasi Katrin paraatipaikalle suurien ikkunoiden eteen. He katsoivat heidän eteensä levittyvää valtavaa sinistä seinämää, jonka keskellä M/S Fiesta liukui myrskystä huolimatta eteenpäin kuin raiteilla, kohti Tukholmaa. Eikä heidän supatteluaan häirinnyt muu kuin radiopuhelimen rätinät, merisäästä ja reittiin liittyvät merenkävijöiden tiedotteet.

”Tässä on hyvä seurata, aaltojen hypnoosia, oma rakas kainalossa...” Mats mutisi ja hyväili Katrin hiuksia.

”Minulle tarjottiin kipparin hommia toisesta laivasta”

Katri huokasi hiljaa. Tämän onnellisempi hän ei voisi olla. Miten ihanaa oli, että se jokin asia, mikä Matsia oli painanut, oli ilmeisesti käsitelty. Mies oli palannut ennalleen, rakastavaksi ja läsnäolevaksi.

”Mikä oli se asia mistä tahdoit puhua? Kerro nyt! Mehän sovimme, ettei mikään asia saa jäädä hiertämään meidän väliin...” Katri pyysi ja silitti miehen neulepaidan pehmeää pintaa, rintaa sen alla.

”Minulle tarjottiin kipparin hommia toisesta laivasta”, Mats sanoi ja loi Katria kohti säteilevän ja riemastuneen katseen, joka kertoi kaiken Matsin päätöksestä.

Jokin seisahtui Katrissa. Unelma yhteisistä hetkistä M/S Fiestalla hajosi. Katri pystyi melkein kuulemaan, miten hänen hetki sitten hajonnen sydämensä sirpaleet helisivät maahan osuessaan.

”Onneksi olkoon! Sehän hienoa”, Katri kuuli itsensä sanovan.

”Ethän vain tyttörakas hyppää, ethän hyppää...”

Hän olisi halunnut esittää lukemattomia kysymyksiä, mutta hän pakotti itsensä hiljaiseksi. Hän ei halunnut udella, hän ei halunnut esittää sarjatulella kysymyksiä, ei tietää enempää. Jos Mats lähtisi laivasta, hän olisi muualla, silloin heillä ei voisi olla suhdetta, ei ainakaan M/S Fiestalla. Ja halusiko Mats muuta kuin työpaikkaromanssin?

Ja kuka sanoi, että Katrikaan olisi enää pitkään M/S Fiestalla. Ehkä poliisitutkinta jouduttaisi hänen merimiesuran päättymistä vauhdilla. Tai sitten hän aloittaisi työt Caribian Princessin ohjelmapäällikkönä, pyyhkisi loskat ja jäät takavasemmalle ja aloittaisi elämässään kokonaan uuden vaiheen, Katri pohti lähes paniikissa. Hän havahtui vasta, kun Mats pukkasi häntä kylkeen.

”Herätys! Kuulitko, voisit sitten tulla käymään mun luona, risteilyllä, mitä tuumaat?” Mats kysyi ja näytti yhtä innostuneelta kuin lapsi, joka on kokenut ensikerran pallomeren.

”Joo, totta kai mä tulen, mikä laiva se on?” Katri kysyi.

”Caribian Princess”, Mats vastasi ja Katrin suu loksahti auki.

Sitten komentosillan puhelin soi. Mats käveli puhelimen luo ja vastasi. Katri ei voinut lakata hymyilemästä. Hän loi hämärässä työskentelevää rakastaan kohti hellän silmäyksen ja vajosi rakkaudenuuttamaan kloroformiin. Hetkeksi. Vain hetkeksi.

Täydellisen hetken rikkoi läpitunkeva hälytyssireenin ääni. Katri kääntyi katsomaan Matsia, joka tuijotti kannelle puhelimen luuria kädessään puristaen.

Katri kääntyi katsomaan Matsin osoittamaan suuntaan. Muutaman metrin päässä heistä, komentosillan suurien ikkunoiden vieressä, M/S Fiesta valokirjainten välissä tasapainotteli punatukkainen tyttö. Pia.

Laiva vaappui ja heilui. Myrsky oli noussut ja vettä vihmoi komentosillan ikkunoihin niin, että ikkunanpieliin kiinnitetyt suuret sulkapyyhkimet oli otettu käyttöön. Katri suuntasi katseensa M/S Fiesta valomainoksen sisällä kyyristelevää tyttöä kohti.

”Ethän vain tyttörakas hyppää, ethän hyppää...” Katri toisti rukousta mielessään kuin mantraa.

Jatkuu ensi viikolla.

Tuntematon vierailija käy Katrin oven takana ja pudottaa eteisen matolle palavan savukkeen. Katri säikähtää ja pakenee ahdistelijaa ystävänsä huomaan. Myrsky on nousemassa.

Soita poliisit!” oli ensimmäinen Katrin päässä soiva lause, kun hän taittoi palavan savukkeen niskat. Hän olisi taittanut savukkeen lattialle heittäneen miehen niskatkin, jos vain olisi uskaltanut avata oven. Poliisille soittaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Ikävä kyllä, Katri oli aivan yhtä lainsuojaton kuin häntä jahtaava prätkäjengikin. Tai olisi siihen hetkeen asti, kunnes pystyisi todistamaan syyttömyytensä. Ja sitä hetkeä ei ollut aikaa jäädä odottelemaan.

Katri heitteli tavaroitaan kassiin pikavauhtia. Oli turhankin selvä asia, että prätkäjengi oli nyt hänen perässään. Ehkä he halusivat Katrilta vaitiololupauksen, pahimmassa tapauksessa he tahtoivat hänen henkensä.

Millan luona oli täysi hälinä päällä.

”Babyshowerit”, Milla sanoi ja nyökäytti asunnosta kantautuvaa meteliä päin.

Lakitoimiston naiset kilistelivät keskenään olohuoneessa.

”Ehkä tämä on huono hetki tulla käymään”, Katri sanoi.

Hän tarkasteli eteistä koristavien käsilaukkujen määrää: Burberryä, Mark Jacobsia, Michael Korsia ja Louis Vuittonia. Milla kiskoi Katrin peremmälle.

”Kuulostaa siltä, että sun täytyy piiloutua.”

”Älä höpötä! Sä näytät hirveältä, onko darra?” hän kysyi.

Katri äännähti kyllä molempiin ja antoi pikavauhtia nopean ja napakan raportin aamuyön tapahtumista.

Milla kuunteli keskittyneenä.

”Kuulostaa siltä, että sun täytyy piiloutua”, hän sanoi.

”Niinpä”, Katri huokasi.

Kaikenlaista hän oli suunnitellut vapaapäiviensä varalle, muttei kuurupiilosta prätkäpoikien kanssa.

”Voisin soittaa Matsille”, Katri sanoi.

Milla sanoi sen olevan hyvä idea. Idea oli hyvä Matsinkin mielestä. Mies oli menossa pelaamaan tennistä, mutta sanoi tulevansa heti, kun matsi olisi ohi.

”Pakko myöntää, etten ole juuri muuta pystynyt ajattelemaan, kun sua kylpyvaahdon peittämänä”, Mats hyrisi luuriin.

”Ihanaa kulta, nähdään pian, en jaksa odottaa että päästään..siis…että…tavataan taas!” Katri takerteli ja kärvisteli puhelun läpi Millan kaikkitietävän katseen alla.

Tarkasti silitettyihin paitapuseroihin ja polvimittaisiin hameisiin sonnustautuneet naiset olivat asianmukaisesti innoissaan kaikesta. He helisyttivät Tiffanylta ostettuja rannekoruja puhuessaan ja kippasivat tasaiseen tahtiin kuohuviiniä.

”Kakkua ja kuohuvaa! Kahviakin oli, mutta se ehti kylmetä. Ei stressata siitä, viini on kylmää ja sähän otat sitä heti!” Milla touhotti.

Kaikkialla valkoisilla huonekaluilla sisustetussa asunnossa oli merkkejä siitä, miten Millan elämässä oli kääntynyt uusi sivu. Sille sivulle mahtui ainoastaan puuterimaisiin sävyihin sonnustautuneita ihmisiä ja onnellisia tilanteita. Naiset sohvalla kävivät nopeasti läpi hääsuunnitelmat, vauvajutut, ykköslomakohteet ja suosikkiseerumit. Katri huokasi kateudesta. Hän olisi antanut paljon saadakseen itseensä edes teelusikallisen Millan ystävien huolettomuutta.

Kahvin ja kakun jälkeen jokainen sohvalla istuva jakoi yhteisiä Millaan liittyviä muistoja ja sai luvan antaa neuvoja tulevalle äidille. Se oli varsin viihdyttävää, varsinkin Katrin osuus, jossa valottui Millan kätketyn tanssityttömenneisyyden eri vaiheet asianajotoimiston naisille.

Katrin tarinat keskeytti Matsin soitto.

”Nyt tosi tärkeää, että pystyt todistamaan syyttömyytesi!”

Milla saattoi Katrin ovelle hymyillen.

”Nyt tosi tärkeää, että pystyt todistamaan syyttömyytesi!” Milla sanoi.

Katri asetti kätensä sydämen päälle ja vakuutti olevansa viattomista viattomin.

”Ja yhtä tärkeä asia on, se että opettelet valehtelemaan paremmin!” Milla sanoi hymyillen.

Millan hymyssä oli nyt toisenlaista lämpöä. Hän piti kättään vatsan päällä ja sanoi odottavansa Katrin toimittamaa todistusaineistoa. Katri nyökkäsi vakavana. Kaikki oli pelissä. Kun asioiden laita tulisi julki, hän joutuisi ulos laivasta. Joko hän irtisanoutuisi itse tai sitten hänet irtisanottaisiin. Kaikki muuttuisi.

Lopuksi Katri halasi halasi ystäväänsä niin kovaa kuin raskaana olevaa uskaltaa halata.

Matsin hulppea asunto sijaitsi Eirassa, korttelissa, jonka Katri tiesi olevan yksi kaupungin arvokkaimmista osoitteista.

”Sitä vaan, että ketä mun pitää panna...” Mats kysyi ja nosti tennispaitansa helmaa.

”…että saan tummanpunaista huulipunaa pitkin kasvojani”, hän kuiskasi Katrin korvaan.

Katri kuljetti käsiään miehen paidan alta paljastuvan lihaspatteriston päällä. Kehon tiukasta kunnosta päätellen mies suhtautui salitreeneihinsä samanlaisella kunnianhimolla kuin kaikkeen, mihin ryhtyi.

Hetken päästä Katri seurasi Matsia harmaalla ja mustalla sisustettuun makuuhuoneeseen. Mies työnsi hänet istumaan vuoteelle ja pudotti housut jalastaan.

”Tästä rungosta pitäisi jakaa palkintoja, pysti tai toinen”, Katri mutisi.

Mats veti Katrin hiuksista lähemmäksi itseään, hellästi mutta päättäväisesti.

”Mä sulle pystit näytän!” mies nauroi ja he upposivat toisiinsa kerta toisensa jälkeen.

Vapaapäivät mantereella kuluivat aina turhan nopeasti.

”Tätä siis on olla rakastunut, täysillä ja todella?”

Katri onnistui työntämään laivalla tapahtuneet kauheudet sivuun mielestään, eikä muutamaan päivään tiennyt muusta kuin heistä kahdesta. Matsista ja Katrista, jotka olivat kävelleet kaupunkia ristiin rastiin ja jakaneet lempikatujensa tarinat toisilleen.

He olivat paljastaneet ne syvimmät ja arimmat rakkaussuhteiden viiltämät haavat, ja kertoneet palasia lähimenneisyydestä. He olivat viettäneet iltoja Matsin asunnon kattokerroksen terassilla, glögiä siemaillen ja kirkkaan tähtitaivaan loisteesta nautiskellen.

”Tätä siis on olla rakastunut, täysillä ja todella?” he olivat toistelleet toisilleen ja kumonneet lasin samppanjaa toisensa jälkeen.

Eikä Katri voinut tajuta todella elävänsä omaa elämäänsä, kaikki oli ollut kuin unta.

Mats kertoi kaiken ex-vaimonsa uskottomuuden aiheuttamasta pettymyksestä. Luottamuspulasta, mitä hän tunsi koko naissukupuolta kohtaan. Katri kuunteli kaikkea tätä sydän korkkiruuviksi kiertyneenä, kaiken aikaa miettien josko hänen olisi pitänyt ottaa riski ja kertoa totuus. Tunteet Matsia kohtaan olivat syventyneet kuluneiden päivien aikana niin paljon. Katri ei halunnut rikkoa täydellistä hetkeä, vaan päätti lykätä asian kertomista seuraavaan päivään ja sitten taas seuraavaan. Kunnes kaikki ympärillä oleva lakkasi olemasta. Ja ainut mitä Katri pystyi ymmärtämään oli oma kätensä Matsin käden sisään puristuneena. Siinä se oli, kaikki mitä hän elämältään halusi.

Lähtöaamuna Mats heräsi varhain ja lähti aamulenkille. Katri meni suihkuun ja suihkutteli nautiskellen. Elämä oli, niin kuin laulussa laulettiin, kuin silkkiä vaan.

Tällaista se siis oli. Hullaantuminen. Rakastuminen. Katri ajatteli ja seurasi hymyillen Matsin menoa ikkunasta. Mies teki joka aamu pienen juoksulenkin, jonka loppumetreillä hän piipahti hakemassa lähileipomosta vastapaistettuja voisarvia.

Voisiko hän irtautua laivasta noin vain? Irtisanoutua.

Vesi valui putouksen lailla selkärankaa pitkin. Vesivana luikerteli viemäriin vaahtoavana. Katri seurasi sitä ja antoi ajatuksiensa risteillä, kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.

Voisiko hän irtautua laivasta noin vain? Irtisanoutua. Viettää aikaa Matsin kanssa ja käyttää muutaman kuukauden lomailuun, uuteen tilanteeseen asettumiseen ja sitten vasta lähteä työkeikalle Karibialle? Silloin kaikki M/S Fiestalla tapahtunut olisi aina vaan kauempana eikä prätkäjengikään jaksaisi häntä enää etsiä. Katri astui pois kylpyammeesta ja kietoi ympärilleen pehmeän kylpypyyhkeen.

Katri käveli makuuhuoneeseen hiuksiaan kuivatellen. Päätä särki hieman. Aamuyöllä he olivat avanneet Matsin erikoistilanteita varten varatun samppanjan. Ei niin, ettei se olisi ollut sen arvoista. Kulunut lomapätkä oli ollut aivan erityinen. Yö oli kulunut intensiivisen latauksen vallassa. Ajatus pariskuntana olemisesta läkähdytti, mutta hyvällä tavalla.

Katri nappasi käteensä vuoteella viestiä vilkuttavan puhelimen. Hän avasi viestin ja hetken ajan tuntui siltä kun parkettilevyt jalkojen alla olisivat liukuneet jalkojen alta pois. Jätkät tietää, että olit Tomin muuli. Heitä kiinnostaa, oletko myös vasikka.

Työvuoro, johon Katri palasi oli aivan erityinen tangoristeily. Risteily käynnistyisi tangotansseilla laivan yläkannella. Katri haki toimistostaan tanssikilpailuun osallistuville palkintoja, lahjakortteja laivan myymälöihin ja ravintoiloihin. Hän työnsi toimistonsa oven auki ja jäi hämmentyneenä seisomaan kynnykselle.

Laivan intendentti Timo Heinonen pyörähti ympäri tuolissa ja suuntasi katseensa Katria kohti.

Miehen orvokinsinisten silmien katse ei ollut enää niin ystävällinen.

”Näemmä suhde perämieheen on lämmin”, Timo tokaisi.

Katri nielaisi. Mistä Timo tiesi hänen ja Matsin suhteesta? Jännitys kipusi hartioihin asti, jäykisti koko kehon. Niin kauan kun Timolla oli sellainen käsitys, että Katri oli sinkku, olisi hänellä mahdollisuus pelastua. Timo olisi silloin hänen puolellaan. Vaikutti siltä, että se mahdollisuus oli menetetty. Köysi kiristyi. Katri puristi kasvoilleen hymyn.

”Mehän ollaan ystäviä. Mikä on arvokkaampaa kuin ystävyys?” hän aloitti ja etsi käsiinsä tanssikilpailun palkintokassin.

”Mikä teitä naisia vaivaa? Mitä te haluatte? Rahaa? Isot talot ja hienot autot?”

Hän huomasi käsiensä tärisevän. Sama reaktio toistui aina Timon seurassa, tosin nyt pakka oli lopullisesti sekaisin. Ilmeisesti Timo tiesi enemmän kuin mitä antoi ymmärtää. Jos mies oli perillä Tomin tuliaispussin sisällöstä tai motoristeista, olisi Katrilla vaikeat ajat edessä. Ehkä mies halusi Katrilta seksiä. Halusiko tämä käydä kauppaa, siitäkö oli kyse, vai silkasta mustasukkaisuudesta vain? Ajatukset poukkoilivat Katrin mielessä samalla, kun hän yritti saada selkoa miehen murjottavasta olemuksesta.

”Luulin, että meillä oli jotain syntymässä tässä”, Timo mutisi ja pyörähti kerran ympäri konttorituolissa.

Katrin valtasi niin suuri helpotus, että hän olisi tahtonut nauraa ääneen, mutta teki parhaansa ettei olisi näyttänyt miehelle iloista naamaa.

”Mikä teitä naisia vaivaa? Mitä te haluatte? Rahaa? Isot talot ja hienot autot? Kerro! Mulla on iso talo saaressa. Saaressa, joka on mun oma!”

Timo oli noussut seisomaan ja otsasuoni erottui sinisenä viivana. Se pullistui pullistumistaan, muistutti hieman kastematoa muodoltaan, Katri huomasi ajattelevansa ja suuntasi Timoa kohti pahoittelevan silmäyksen.

”Minä haluan rakkautta. Se on ainut asia, mitä miehestä tahdon”, Katri sanoi hiljaisella äänellä ja toivoi miehen löytävän jonkun, johon kohdistaa kaikki tunteensa.

Laivassa oli kova hulina päällä. Laiva oli lastattu Olli Säteen faneilla. Kaikkialla, mihin vain mahtui tanssimaan, hiottiin uusia askelkuvioita. Yläkerran tangosalongissa esiintyi tangotähti Olli Säde ja parit pyörähtelivät tanssilattialla. Tanssilattia oli täyttynyt pareista, jotka liikkuivat tanssilattian poikki ilmeettöminä ja toisiinsa keskittyneinä.

Katri kurkisti baarin pentteriin ja olisi halunnut kääntyä heti pois. Pete, jota hän oli niin onnistuneesti vältellyt kuluneiden päivien aikana, oli työvuorossa ja silppusi keskittyneen oloisena sitruunoita. Katrin nähdessään Pete sivalsi sitruunasta lakin irti.

”Kas kas, kukas se siinä, ruotsalaisen perämiehen nainen”, Pete mutisi viipaloidessaan sitruunoita niin kovin ottein, että hedelmän mehut lensivät kaarena Katrin pään yli.

Katri ponnisteli pitääkseen suunsa kiinni. Laiva oli vasta irronnut satamasta, ja jo nyt draamaa oli tarjolla kuin keskiverto saippuasarjassa.

Katri keskittyi etsimään sopivankokoisia juomalaseja kaapeista ja vilkuili vaivihkaa Peteä.

”Laske se veitsi alas!”

Miehen paksut, puoleenväliinselkään ulottuvat rastat oli solmittu poninhännälle niskaan ja korvakorut oli intendentin kehotuksesta riisuttu. Paidanhihat oli laskettu alas niin, että ne peittivät osan käsivarsien tatuoinneista, silti kämmenselkiin tatuoitu sinisenmusta tähtikypärä erottui valkoisen mansetin alta harmillisen selvänä. Katri vilkaisi kuvaa ja yritti palauttaa mieleensä, miltä postiluukusta työntynyt käsi oli näyttänyt. Voisiko olla mahdollista, että Pete oli hänen ahdistelijansa? Ainakin Pete tiesi, missä hän asui. Pete oli ollut Katrin tupaantuliaisissa samana vuonna, jolloin he olivat molemmat aloittaneet M/S Fiestalla.

Pete seisoi veitsi kädessä Katrin edessä. Katri seisoi paikoilleen jähmettyneenä. Missä se pussi on? Kysymys toistui aina vaan samanlaisena.

”En tiedä. Vein sen Vincentin levykauppaan ja sen jälkeen on arvoitus, mitä sille on tapahtunut – tai mitä ylipäänsä on meneillään!” Katri sanoi.

Hän kuuli äänensä kiristyneen, ohentuneen pelokkaaksi. Peten pupillit olivat pienet ja katse pistävä. Hetki hetkeltä Pete muistutti enemmän saalistaan tuijottavaa verikoiraa kuin ihmistä, tuntevaa, empaattista olentoa.

”Laske se veitsi alas”, Katri kuuli itsensä sanovan.

Veitsi pysyi ilmassa. Se kiilsi baarin pentterin kirkkaissa valoissa ja teräväksi hiottu kärki tiputti tahmeaa sitruunamehua lattialle. Katri tuijotti edessään välkehtivää veistä, se laskeutui hitaasti silmien tasolle, niin että hän näki omat kasvonsa, jättimäisiksi paisuneet silmämunat ja silmäkulmia koristavat uurteet läheltä. Hän oli varma ettei uurteita ollut vielä ennen sitä hetkeä, jolloin hän oli osallistunut pullonpyörittäjien jatkoille. Sekin vielä, rapistua ennen aikojaan, muutamassa viikossa, se oli liikaa! Katri ajatteli ja tarttui Peteä ranteesta kiinni ja puristi kovaa.

Veitsi putosi kilahtaen lattialle. Hetkisen ajan pentterissä oli aivan hiljaista. Ainoastaan tangosalongista kantautuvat laulusanat kaikuivat tilassa, täyttäen sen joka nurkan. Niin pieni ihmissydän on, niin avara ja pohjaton, se kätkee suuret unelmat, ja vihan lemmen maailmat..

Rakkaudesta riutuva Timo Heinonen seisoi baaritiskin vieressä seuraamassa erikoisristeilyn toteutumista, vaikka tasan varmasti kyttäsi häntä, Katri ajatteli ja tarttui mikrofoniin.

Juontamisen ohessa Katri seurasi Timon ja Kunnon mies Marko Kuittisen kasvonilmeitä. Ne olivat varsin vakavat. Kunnon mies Kuittinen oli Stellan veli, joka piipahteli laivassa vähän väliä ja huolsi laivan valvontakameroita. Ja jota Stella, tuloksetta tosin, naitti Katrille. Markolle Katrilla olisi ollut asiaa, mutta hetki sitten tapahtuneen välikohtauksen jälkeen Katri ei tuntenut erityistä hinkua aiheuttaa Timolle uusia syitä ilmaista mustasukkaista luonnettaan.

Tanssikisasta kehkeytyi varsin vauhdikas. Parit vaihtuivat kappaleen vaihtuessa ja voi sitä naurua! Katri seurasi hymyillen tanssilattialla silmät sidottuna, parejaan etsiviä pariskuntia ja repesi itsekin nauruun vähän väliä. Jos ei otettu lukuun kaikkea sitä hässäkää, mitä laivalla oli viime aikoina koettu, oli työ laivassa yhä edelleen parasta, mitä Katri tiesi. Ihmisten ilo ja tanssin riemu kantoi yli kaiken, antoi lupauksen siitä kaikki asiat ratkeaisivat parhain päin. Niin oli uskottava, oli uskottava ihmeisiin!

Kesken juontokiireiden Katrin puhelimeen kilahti viesti Millalta.

”Tarkista! Onko artistihyttikäytävällä valvontakameroita, nauhoittavatko ne myös ääntä?”

Katri sujautti puhelimensa taskuun ja suuntasi katseensa baaritiskin edessä seisovaa Kunnon mies Kuittista kohti. Kuittinen olisi Katrin pelastusrengas, jos hän vain saisi puhua miehen kanssa kahden, Katri ynnäsi mielessään. Pieni toivontunne tuikahti Katrin sydänalassa.

Jatkuu ensi viikolla.