Kate suree suhteen kariutumista ja suivaantunut perheensä julkisesta nöyryyttämisestä. Hän päättää käyttäytyä Williamin lailla ja nauttia vapaudestaan. Pian prinssi on se, joka katuu eroa.

Kate Middleton tietää, ettei hänellä ole paljoa aikaa. Hän sulloo laukkuunsa riittävästi vaatteita, sillä kestäisi varmasti monta päivää ennen kuin hän voisi palata kotiinsa. Heti kun hänen ja prinssi Williamin ero vuotaisi julkisuuteen, valokuvaajat ja toimittajat piirittäisivät hänen asuntoaan tauotta.
Jos Kate on jotakin kolmen ja puolen vuoden seurustelusuhteensa aikana oppinut, niin sen, että hänen yksityisasiansa päätyvät aina julkisuuteen. Hän ja William jakavat asioitaan vain läheisille ihmisille, mutta aina joku puhuu jotakin jollekulle, ja huhut lähtevät liikkeelle. Niinpä nytkin on odotettavissa, että suhteen kariutuminen on lööpeissä millä hetkellä hyvänsä. Tätä uutista varmasti paisuteltaisiin ja käytäisiin läpi ketään säälimättä.

CAROLE MIDDLETON avaa perheen jykevän omakotitalon oven vanhimmalle tyttärelleen, joka on ajanut Lontoon Chelseassa sijaitsevasta asunnostaan vanhempiensa luokse Buckleburyn kylään Berkshireen. Sisällä Katea odottavat äidin ja Michael-isän lisäksi myös hänen 23-vuotias siskonsa Pippa ja 20-vuotias veljensä James. Sisarukset ovat tulleet lohduttamaan isosiskoaan heti erosta kuultuaan.

Kate repeää lohduttomaan itkuun, kun äiti on vetänyt oven kiinni. Hän on peitellyt suruaan jopa lähimpien ystäviensä edessä, mutta perheensä luona hän tietää voivansa antaa tunteiden tulla. Hänen ja Williamin erosta on muutamia päiviä, eikä Kate ole syönyt eikä nukkunut noiden päivien aikana juuri lainkaan. Hän tuntee itsensä typeräksi ja huijatuksi. Hän panosti suhteeseen kaiken energiansa ja pohti tekemisiään joka päivä kolmen ja puolen vuoden ajan. Hän odotti Williamilta liikoja.

Kate toivoo, että voisi kääntää aikaa taaksepäin. Jos hän olisi osannut edes puoliksi kuvitella, millaiseen julkiseen pyöritykseen tulevan kruununperijän tyttöystävänä joutuu, hän ei olisi laittanut itseään likoon. William voisi paeta likaisia yksityiskohtia janoavia paparazzeja ja toimittajia palatsin tiedottajien taakse. Katen ja hänen perheensä pitäisi kohdata kohu ilman suojakilpiä.

SAMAAN AIKAAN kun Kate itkee sohvalle käpertyneenä vanhempiensa kotona, William suunnistaa kavereidensa kanssa Lontoon trendikkääseen Mahiki-klubiin. Hän tilaa heti sisään tultuaan pöytäseurueelleen kuusi 450 punnan arvoista samppanjapulloa.

– Kaikki on todella hyvin, olen nyt onnellinen ja aion nauttia olostani, William sanoo ystävilleen.

Viiden tuhannen punnan juomalaskun jälkeen William hoippuu keskelle tanssilattiaa, joka on perjantai-illan kunniaksi täpötäynnä.

– Olen vapaa, hän karjuu ja nauraa.

Williamin kaverit uskaltautuvat pilkkaamaan Katen perhetaustaa – nythän kyseessä ei ole enää Williamin tyttöystävä. Tähän asti osa prinssin varakkaista, yläluokkaisista kavereista on naureskellut Katen keskiluokkaisuudelle ainoastaan silloin, kun William ei ole ollut paikalla. Vaikka prinssin ystävät ovat pitäneet Katesta, hän on ollut monelle heistä kummajainen; heidän suljetussa elinpiirissään on korostettu luokkayhteiskunnan eroja, ja he ovat olleet tekemisissä vain itsensä kaltaisten kanssa.

Nyt – valtavan drinkkimäärän jälkeen – nämä ystävät heittävät loukkauksiaan kovaäänisesti mongertaen ja nauraen. Katen äidin ensimmäinen ja takavuosiin jäänyt ammatti lentoemäntänä huvittaa nuoria miehiä loputtomasti.

– Kärrymyynti kiertää, he huutelevat.

– Hätäuloskäyntejä on kolme: yksi edessä, toinen siipien kohdalla ja kolmas koneen perällä, he osoittelevat sormillaan eteen ja taakse.

Kaveriporukka räkättää huumorilleen pitkään. William ei vaivaudu puolustamaan Katea.

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ, 14. huhtikuuta 2007, erouutinen leviää nopeasti tiedotusvälineisiin ympäri maailmaa. Ensimmäiset valokuvaajat ja toimittajat ovat Middletonien piha-aitojen takana ennen kuin uutisen julkaisemisesta on kulunut tuntiakaan. He haluavat perheeltä kommentteja huhuun, jonka ovat juuri kuulleet. Sen mukaan kuninkaallinen perhe on ilmoittanut, ettei voi hyväksyä Katea Williamin morsiameksi.

Syynä epäsopivuuteen on huhujen mukaan Carole Middleton. Williamin perheen kerrotaan kammoksuvan Carolen rahvaanomaisuutta; Katen äiti kuulemma tervehti kuningatar Elisabetia heidän ensitapaamisellaan epäkunnioittavan tuttavallisesti ja hän käyttää liian keskiluokkaisia sanoja. Lisäksi Carolesta maalataan kuvaa sosiaalisena kiipijänä, joka on vannottanut Katea pysymään parisuhteessaan, jotta voisi itse hyötyä tyttären kuninkaallisen avioliiton tuomista eduista ja alkaa nauttia mukavammasta, varakkaasta elämästä.

Middletonit ovat tyrmistyneitä. Kate on loukkaantunut, sillä hänelle hyvin läheisen äidin arvostelu on julmaa ja täysin perusteetonta. Päinvastoin kuin huhut väittävät, juuri Carole sai Katen ymmärtämään, että tämän on parempi lopettaa seurustelu Williamin kanssa, sillä prinssi kohteli Katea itsestäänselvyytenä eikä ollut valmis sitoutumaan yhteiseen tulevaisuuteen.

Carole ei myöskään tavoittele Katen kautta sosiaalista arvostusta tai vaurastumista – hän on luonut elämästään vuosien työllä jo tarpeeksi mukavaa. Carole ei ole enää lentoemäntä vaan juhlatarvikkeita myyvän postimyyntiyrityksen toimitusjohtaja. Vuosien saatossa hän on lyönyt perheyrityksellä rahoiksi niin hyvin, että lapset ovat voineet käydä samoja yksityiskouluja kuin yläluokkaiset lapset, ja perheen kodiksi on voitu ostaa miljoonan punnan arvoinen omakotitalo.

KUN HUHUJA kuninkaallisen perheen sanomisista on levitelty mediassa neljä päivää, Kate vastaa hätääntyneen Williamin soittoon. Prinssi haluaa varmistaa, etteivät Kate ja hänen perheensä usko ilkeitä juoruja. Kuninkaallinen perhe ei ole Williamin mukaan koskaan pilkannut Middletoneja. Palatsi tiedottaa myös julkisesti, ettei huhuissa ole mitään perää. Tiedottajat väittävät, ettei kuningatar ole koskaan edes tavannut Katen äitiä. Väite ei ole totta, mutta sen toivotaan häivyttävän skandaalin.

Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Valtaosa briteistä on käärmeissään. Middletonien koetaan edustavan tavallisia ihmisiä, ja Carolen elämäntapa ja sanavarasto ovat samoja kuin suurella osalla kansasta. Ihmiset kokevat, että Katen perheen pilkka kohdistuu myös heihin itseensä. Britit asettuvat Katen puolelle ja nimittävät kuningasperhettä ja prinssi Williamia typeriksi ja normaalielämästä vieraantuneiksi elitisteiksi.

Vaikka kuninkaalliset ovat tottuneet myös perättömiin skandaaleihin, kuningatar Elisabet ja prinssi Charles kokevat tämän kohun hyvin kiusalliseksi. Todellisuudessa he molemmat pettyivät Williamin kerrottua erosta. Sekä prinssin isoäiti että hänen isänsä toivoivat, että poika olisi kosinut Katea. He pitivät lämmintä, asiallista, huumorintajuista ja jalat maassa olevaa tyttöä ihannepuolisona Williamille.

Pettymyksestään huolimatta kuningatar Elisabet ja prinssi Charles tukevat 24-vuotiasta Williamia tämän eropäätöksessä. Charles ei halua, että William kihlautuu ja sitoutuu pakon edessä.

Elisabet muistaa painottaa, ettei brittimonarkian uskottavuus kestä enää yhtään väärää puolisonvalintaa ja sen seurauksena syntyneitä pettämiskohuja ja perherikkoja.

KIRJEITÄ TULEE käsittämätön määrä. Posti kiikuttaa muutaman päivän aikana yli kolmesataa viestiä tuntemattomilta ympäri maailmaa: Euroopasta, Yhdysvalloista, Australiasta. Jotkut kertovat, kuinka surullisia he ovat suhteen kariutumisesta, toiset kannustavat ja ennustavat valoisampaa tulevaisuutta. Moni toivoo, että William ja Kate peruisivat eropäätöksensä.

Katesta on uskomatonta, että ihmiset ovat nähneet hänen vuokseen niin paljon vaivaa, että ovat kirjoittaneet pitkiä kirjeitä.

Brittilehdet yrittävät tarjota Katelle muhkeita summia yksinoikeudella saadusta jutusta. Kate tienaisi viisi miljoonaa puntaa, jos kertoisi suhteestaan ja yhteiselostaan Williamin kanssa. Kate ei noteeraa tarjouksia mitenkään. Sen sijaan hän keskustelee tuntikausia erostaan ja surustaan äitinsä ja siskonsa kanssa. Edinburghin yliopiston lopputentteihin valmistautuva 23-vuotias Pippa on itsekin juuri eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästään, rikkaan pankkiiriperheen pojasta JJ Jardine Pattersonista.

Kate yrittää toipua, mutta saa jatkuvasti kuulla ja lukea Williamin railakkaasta elämästä. Prinssi notkuu ilta toisensa perään Lontoon klubeissa ja on kuulemma vannonut ystävilleen juhlivansa takaisin menetettyjä sinkkuvuosiaan. Toimittajat ja nimettömät lähteet arvailevat, pokaako prinssi seuraavaksi tyttöystäväkseen aristokraattitytön vai huippumallin.

Kate tuntee masentuvansa neljän seinän sisällä. Hän ei ole uskaltanut lähteä vanhempiensa kotoa mihinkään, sillä paparazzit ja toimittajat piirittäisivät häntä kaikkialla.

Parin päivän kuluttua Kate kuitenkin päättää, että piileskely saa loppua. Hänkin haluaa viestittää maailmalle, että aloittaa uuden vaiheen elämässään. Kun Kate samana iltapäivänä avaa vanhempiensa pihaportin, ensimmäiset valokuvaajat kiittävät onneaan siitä, että ovat jaksaneet päivystää paikalla päivä toisensa perään. Kate on peittänyt itkun jäljiltä punaiset silmänsä aurinkolaseilla. Hän hyppää veljensä Jamesin kyytiin ja lähtee kohti Lontoota. James pysäyttää auton Katen asunnon eteen, jossa sielläkin on parvi paikalle hälytettyjä kuvaajia kamerat tanassa.

KATE ON SUUNNITELLUT mediatemppunsa alusta loppuun. Kun hän palaa asunnoltaan tennismailaa kädessään heilutellen, kamerat naksuttavat kuvaruutuja tauotta. Mailaa hehkutetaan kaikissa lehdissä symbolina siitä, että 25-vuotias Kate on selvinnyt erosta ja jatkaa elämäänsä Williamista välittämättä. Asunnoltaan Kate suuntaa Jamesin kyydillä työpaikalleen Jigsaw-vaateyrityksen toimistolle ja hakee sisältä mukaansa ison pinon paperitöitä. Suruaika on median mukaan loppunut.

Katen suru ja pettymys ovat kuitenkin edelleen tallella. Ja kuten niin moni nainen ennen häntä, Katekin pakenee tunteitaan kuntosalille. Hän yllyttää itsensä treenaamaan päivittäin useita tunteja. Jo ennestään hoikka ja urheilullinen Kate laihtuu muutamassa viikossa kokoa pienemmäksi.

Ero saa hänet pistämään kropan lisäksi uusiksi myös vaatekaapin. Kerran viikossa Lontoossa ostoksilla käyvän Katen asuvalintoja on seurattu lehdissä ja keskustelupalstoilla jo pitkään, mutta hän alkaa kaivata päälleen vielä jotakin vähän parempaa. Carole ehdottaa tyttärelleen käväisyä tyylikonsultin pakeilla, ja Kate innostuu ehdotuksesta heti.

Tyylikonsulttifirman perustanut entinen muotilehtien stylisti Leesa Whisker laskuttaa Katen kanssa sovitusta ensitapaamisesta 500 puntaa. Leesa neuvoo, mitkä kankaat, värit ja mallit Katelle sopivat parhaiten. Arvostetun tyylikonsultin mielestä muotivaikuttajaksi nousseen Katen vaatekaapissa ovat perusasiat kohdallaan. Leesa haluaa kuitenkin karistaa pois opiskelijamaiset, joka tytön halvan näköiset vaatteet. Hän nakkaa Katen vaatekaapista arkiminihameita, kašmirneuleita ja edullisia tusinatakkeja roskapussiin.

Sen sijaan Katen luottoasuste, silkkihuivit, pääsevät päivitetyssä tyylissä kunniapaikalle.

Siinä missä Katen ystävät ovat ottaneet pukeutumiseensa vaikutteita muusikoilta ja näyttelijöiltä sekä muotilehdistä, Kate on kopioinut tyylinsä palasia äidiltään. Carolen mieltymys silkkihuiveihin ja istuviin jakkumallisiin takkeihin siirtyi esikoistyttärelle jo lukiovuosina.

Leesa rohkaisee Katea jatkamaan klassisen naisellisen ja riskittömän pukeutumisen tiellä ja vinkkaa panostamaan Katherine Hookerin takkeihin ja hattuihin. Kengiksi valikoituu yksinkertaisia mokka- ja nahkasaappaita sekä klassisia, korollisia nilkkureita.

Ensitapaamisen jälkeen Leesa alkaa käydä säännöllisin väliajoin Katen asunnolla. Hän tuo mukanaan sovitettavaksi pinon vaatteita ja asusteita ja laskuttaa henkilökohtaisen shoppailijan roolistaan 400 puntaa päivältä. Katen uusi, hiottu tyyli huomataan välittömästi. Hänet listataan Tatler-lehdessä kahdeksanneksi parhaiten pukeutuvaksi naiseksi. Nuoret naiset ja tytöt kulkevat hänen asuvalintojensa perässä erityisesti Jigsaw’n, Kew’n, LK Bennettin, Crew Clothingin ja Whistlesin liikkeisiin.

VALOKUVAAJAT VILLIITYVÄT kuukausi Katen ja Williamin eron jälkeen, kun Kate ja hänen siskonsa Pippa astuvat menestyskirjailija Simon Sebag Montefioren kutsuvieraina miehen uuden kirjan, Nuoren Stalinin, julkistamistilaisuuteen. Katea ei ole nähty julkisuudessa viikkoihin, ja hänen sisääntulonsa on pramea. Laihtunut ja päivettynyt Kate väläyttää iloisen, leveän hymyn. Hänen asunsa on elegantimpi kuin koskaan aiemmin. Kate ja hiljattain Lontooseen muuttanut Pippa paistattelevat huomion keskipisteenä luontevasti.

Juorulehtien riemuksi siskokset alkavat kiertää seurapiiritapahtumissa harva se ilta. Heidät kutsutaan kaikkialle. Kate kiinnostaa ilman Williamiakin, ja Pippa puolestaan tuntuu siskonsa tavoin kuin luodulta kekkereiden tähdeksi. Kuten Kate, Pippakin on häikäisevän kaunis brunette, tyylikäs ja taitava keskustelija.

Kate haluaa lähettää menevillä illoillaan Williamille viestin: prinssin on hyvä tietää, ettei hänen liian tylsäksi ja äidilliseksi haukkuma Kate ole mikään väritön kotihiiri.

Sanoma menee perille niin entiselle poikaystävälle kuin muillekin briteille. Yhtäkkiä Katen ja Williamin roolit ovat kääntyneet toisinpäin. Samaan aikaan, kun Kate juhlii näkyvästi ja näyttävästi, William on jumissa varuskunta-alueen aitojen sisällä.

Sotilasjoukkojen komentajaksi kouluttautuva William joutuu kuuntelemaan arvioita Katen asuista ja baari-iltojen yksityiskohdista armeijakavereiltaan, sillä nämä kiusaavat prinssiä mielellään. Muut nuoret miehet poimivat varuskunnan kahvion telineistä lehtiä, joiden etusivuilla Kate keikistelee minihameissa tai tiukoissa farkuissa ja topeissa. He asettelevat naureskellen lehdet Williamin sängylle, josta tämä varmasti huomaa otsikot: Kuka tarvitsee Williamia? Kate pistää parastaan ilman prinssiään. Kuka ihmeen William?

WILLIAM YRITTÄÄ naureskella kavereidensa pilailulle, mutta onnistuu peittelemään mustasukkaisuutensa ja suuttumuksensa huonosti. Hän on alkanut katua eroa. Äkillisessä vapaudenkaipuussaan ja sitoutumisenpelossaan hän syrjäytti täysin sen tosiasian, ettei hänellä ole koskaan elämässään ollut sellaista ihmistä kuin Kate. Ainoastaan Katelle hän on uskaltanut kertoa toiveistaan, pettymyksistään ja peloistaan, eikä hän ole koskaan luottanut keneenkään muuhun kuten Kateen. William on voinut olla täysin varma myös siitä, että Kate on rakastanut häntä hänen itsensä vuoksi, ei hänen asemansa takia.

William soittaa Katelle ja suostuttelee tämän tapaamiseen. Erosta on nyt puolitoista kuukautta, ja Kate saapuu Williamin kotiin Clarence Houseen vastahakoisesti. Kun William kertoo katuvansa eroa, Kate pysyttelee viileänä. Williamin naisseikkailut ja hänen tapansa laiminlyödä Katea täysin suhteen loppumetreillä romuttivat hänen luottamuksensa suhteeseen. Kate ei ole toipunut myöskään siitä pyörityksestä, jossa häntä ja hänen perhettään pilkattiin eron jälkeen. Kate ei halua joutua enää kokemaan samanlaista nöyryytystä. Lisäksi hän on omaksi yllätyksekseen alkanut pitää vapaudestaan. Hän on ymmärtänyt, kuinka kuluttava suhde Williamin kanssa oli.

Kate kieltäytyy prinssin seuraavista tapaamisehdotuksista parin viikon ajan, mutta ei mahda sille mitään, että miettii Williamia jatkuvasti. Pettymyksen, surun ja ärtymyksen jälkeen mieleen palaavat suhteen hyvät ajat. Kate joutuu myöntämään itselleen, ettei uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen ole ollut helppoa, vaikka hän on yrittänyt päästää irti Williamista.

Ikäväänsä potien Kate lähtee Williamin kutsumana prinssin ja tämän armeijakavereiden järjestämiin pikkutuhma-nimellä kulkeviin naamiaisjuhliin. Kate astuu sisään sairaanhoitaja-asussa ja huomaa ilokseen, ettei William saa hänestä silmiään irti.

Puoliltaöin William taluttaa Katen tanssilattialle. Yleensä yksityisyydestään tarkka prinssi haluaa osoittaa Katelle tahtovansa tosissaan palata tämän kanssa yhteen ja suutelee sen merkiksi entistä tyttöystäväänsä kaikkien nähden. He viettävät yhteisen yön prinssin pikkuruisessa varuskuntahuoneessa.

Yhteisen yön jälkeen Katen mieli laukkaa tuhatta ja sataa. Jos kyseessä olisi tavallinen suhde, yhteen paluuta voisi kokeilla toisen eron uhallakin. Kate ei kuitenkaan kestäisi enää tunteidensa ja yksityisten tapahtumien julkista repostelua. Toisaalta, vaikka riskin ottaminen pelottaa, hänestä tuntuu, ettei asioita voi jättää tähän. Hänen on saatava tietää, voisiko suhde kuitenkin toimia, sillä William on ainoa mies, jota Kate on koskaan rakastanut.

Kesäkuun viimeisen päivän iltana Kate lähtee asunnoltaan Chelseasta yhdeksän aikaan ja ajelee muutaman tunnin ristiin rastiin Lontoota harhauttaakseen mahdolliset seuraajat. Puoliltaöin hän parkkeeraa autonsa hotellin parkkipaikalle lähellä Clarence Housea ja lähtee kävellen Williamin luokse. Sisällä hän luovuttaa autonsa avaimet yhdelle palatsin palvelijoista, jonka on määrä hakea hänen autonsa pois hotellilta parin tunnin kuluttua. Sinä yönä Kate ja William päättävät yrittää yhdessä vielä kerran.

Seuraavana päivänä William kiipeää veljensä Harryn kanssa Wembleyn stadionin lavalle. Katsomossa heille hurraa 63 000 ihmistä. On päivä, jolloin prinssien äiti Diana olisi täyttänyt 46 vuotta. Hänen kuolemastaan on kulunut kymmenen vuotta, ja Wembleyn konsertilla on tarkoitus kunnioittaa hänen muistoaan ja elämäntyötään.

William ja Harry asettuvat juontourakkansa jälkeen kuninkaalliseen katsomoon. Kaksi penkkiriviä taaempana istuu Kate. Hänen saapumisensa on pantu merkille suuren innostuksen vallassa. Kate ja William eivät edes vilkaise toisiaan konsertin aikana, mutta palatsin tiedottajat saavat vakuutella toimittajille heidän olevan vain ystäviä.

KATE JA WILLIAM karkaavat tarkkailijoitaan lomalle voidakseen kursia suhdettaan kasaan kaikessa rauhassa. Koska raha ei ole Williamille este, hän varmistaa parille täydellisen yksityisyyden viikon ajaksi. He suuntaavat Desrochesin saarelle Intian valtamerelle.

Seychellien saarivaltioon kuuluvalla pikkuruisella saarella on vain viisikymmentä asukasta, valkoisia hiekkarantoja, valtavia koralliriuttoja ja kookospähkinäviljelmiä. Seychellien laivasto lupautuu vartioimaan saarta taatakseen Williamille ja Katelle kaivatun rauhan. Heidän loikoillessaan hiekkarannalla kolmen sinnikkään valokuvaajan vene yrittää lähestyä saarta, mutta laivasto pysäyttää paatin hyvissä ajoin ennen rantaa.

Neljä kuukautta yhteen palaamisen jälkeen Kate päättää jättää työnsä Jigsaw-vaateyrityksen sisäänostajana. Hän haluaa olla vapaa elämään parisuhteensa – toisin sanoen Williamin – aikataulujen ehdoilla. Koska William on armeijan ja edustustehtäviensä vuoksi paljon poissa, Kate haluaa viettää kaiken mahdollisen yhdessäoloajan hänen kanssaan ja olla valmis matkustamaan prinssille sopivissa väleissä.

Moni paheksuu Katen päätöstä. Hänen kammoksutaan edustavan nykypäivään sopimatonta, muinaista naismallia, joka elää miehensä mukaan ja häntä palvellakseen. Kate ei hätkähdä kritiikkiä, sillä hän on pohtinut ratkaisunsa tarkkaan. Hän haluaa riskeerata vielä kerran ja panostaa parisuhteeseensa kaikkensa – oman uran kustannuksellakin.

Työn jättäminen antaa 25-vuotiaalle Katelle mahdollisuuden omistautua täysipäiväisemmin myös rakkaalle harrastukselleen, valokuvaukselle. Hän on ollut innokas valokuvaaja lukiovuosistaan lähtien, ja nyt hän haluaa keskittyä pitkästä aikaa kameran takana olemiseen. Kate matkustaa New Yorkiin ja ottaa muutaman viikon ajan yksityistunteja prinsessa Dianan suosikkikuvaajalta Mario Testinolta. Tämä oli kuvannut Williamin äitiä muun muassa Vogueen ja hehkuttanut Dianaa maailmanhistorian kauneimmaksi naiseksi.

Matkansa jälkeen Kate järjestää Lontoossa valokuvanäyttelyn, jossa on esillä julkisuuden henkilöitä kuvaavan Alistair Morrisonin töitä. Unicefille varoja keräävä näyttely on Katen ensimmäinen kokeilu hyväntekeväisyyssektorilla. Muiden muassa Tom Cruisea, Catherine Zeta-Jonesia, Kate Winsletia ja Stingiä kuvannut Morrison ylistää näyttelyn avajaisissa Katen lahjakkuutta kuvaajana.

– Hän otti minuun yhteyttä, tuli galleriaani ja näytti töitänsä, ja kävimme niitä lävitse. Kate on todella, todella hyvä kuvaaja. Hän ottaa kauniita, yksityiskohtaisia kuvia. Hän on lahjakas, ja hänellä on hyvä silmä. Olen varma, että Kate pääsee pitkälle.

Vuoden 2008 alussa William seuraa sukunsa miesten esimerkkiä ja astuu ilmavoimiin. Häntä ennen hänen isänsä, prinssi Charles, isoisänsä, prinssi Philip, ja kuningatar Elisabetin isä, kuningas Yrjö VI, ovat kouluttautuneet ilmavoimissa.

Kun William saa kurssinsa suoritettua huhtikuussa 2008, kukaan ei ole laskenut sen varaan, että prinssi jatkaisi armeijauraansa sen pidemmälle. Kaikki – myös Kate – pitävät selviönä, että prinssi omistautuu tästä lähtien täysin kuninkaallisille edustustehtävilleen.

William on kuitenkin päättänyt jatkaa lentämistä, jonka hän tuntee unelmiensa työksi. Koska tulevalla kruununperijällä ei ole oikeutta lähteä muiden brittisotilaiden mukana sotarintamalle Afganistaniin tai Irakiin, William on valinnut toisen tien, jota kulkemalla hän pääsee tositoimiin. Prinssi tähtää ilmavoimien etsintä- ja pelastusyksikön helikopteripilotiksi. Kouluttautuminen tehtävään kestää viisi vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että William on pitkiä aikoja poissa kotoa ja Katen luota.

Kun palatsi tiedottaa Williamin aloittavan pilottikoulutuksen, kansa ja tiedotusvälineet ovat pettyneitä. Kaikki olivat varmoja, että kihlauksesta olisi tullut totta ennen kuin vuosi 2008 saadaan päätökseen. Williamin monivuotista koulutusta pidetään merkkinä siitä, että suosikkiparin häitä saadaan odotella ainakin vuoteen 2013 saakka.

Kate ottaa Williamin yllättävän suunnitelman tyynesti. Heidän onnensa tuntuu vakaalta, ja Kate luottaa siihen, että heillä on edessään yhteinen tulevaisuus – ennemmin tai myöhemmin.
William puolestaan ei aio tehdä uudelleen sitä virhettä, että kohtelisi Katea itsestäänselvyytenä. Ennen heidän eroaan hän vietti mieluiten vähäisen vapaa-aikansa armeijakavereidensa kanssa baareja kiertäen, mutta nyt hän suuntaa jokaisessa mahdollisessa välissä Katen luokse.

Yksi hänen vierailuistaan on ylitse muiden. Kun Kate on käymässä lapsuudenkodissaan, talon yläpuolelta alkaa kuulua pörinää. William laskeutuu yllättäen helikopterilla Middletonien puutarhaan saadakseen viettää edes hetken kahdenkeskistä aikaa Katen kanssa.

Katea lukuun ottamatta muut britit eivät juuri ylistä prinssin visiittiä romanttiseksi. Tiedotusvälineet tietävät kertoa, että täysin turhan ja ylimääräisen parin tunnin lennon kustannuksiksi kertyi 30 000 puntaa. Rahalle olisi ollut parempaakin käyttöä, sillä brittisotilaat kärsivät Afganistanissa ja Irakissa varusteiden puutteesta.

Kansalaiset raivostuvat lisää, kun kuulevat, ettei Williamin huvilento ollut edes ainoa lajissaan. Muutamaa päivää aiemmin hän oli pyytänyt ilmavoimien helikopterilentäjää viemään itsensä ja veljensä Harryn juhlimaan poikien iltaa Isle of Wightille.

KATE ON SIIRTYNYT työskentelemään vanhempiensa juhlatarvikkeita myyvään Party Pieces -postimyyntiyritykseen. Williamin ollessa pitkiäkin aikoja poissa Kate omistautuu sille, mitä hän aavistelee kaikkien häneltä odottavan: hyväntekeväisyystyölle.

Hänen ensimmäistä hyväntekeväisyyskampanjaansa tukee Middletonien perheyritys. Party Pieces alkaa järjestää teemajuhlia lastensairaaloissa ja se lahjoittaa kymmenentuhatta leluja ja makeisia sisältävää pikkupussukkaa tuomaan joulumieltä lastensairaaloiden potilaille.

Kampanjasta tulleen positiivisen julkisuuden rohkaisemana Kate järjestää heti perään hyväntekeväisyystilaisuuden, jossa hän on itsekin näkyvästi mukana. Kate haluaa tehdä jotakin hauskaa ja erilaista ja päättää organisoida rullaluisteludiskon, joka kerää rahaa kirurgiselle lastensairaalalle.

Sadat ihmiset tulevat katsomaan yleisön seassa rullaluistimillaan puikkelehtivaa Katea, joka on pukeutunut kirkkaankeltaisiin minisortseihin, vaaleanpunaisiin säärystimiin ja turkoosiin paljettitoppiin. Vaikka tarkoitusperät ovat hyvät, Kate saa kuningattaren palatsista nyrpeää palautetta: paljastavaa asua ei pidetä sopivana prinssin tyttöystävälle.

William tarttuu kuninkaallisiin tehtäviinsä pitkästä aikaa tammikuussa 2010, jolloin hän lähtee edustusmatkalle Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Mukaan matkaan päässeet brittitoimittajat huomaavat prinssissä selvän muutoksen. Ennen paljon varautuneempi ja virallisissa tilanteissa välillä vaivautuneen oloinen William on nyt rento ja sanavalmis.

Australiassa prinssi kohtaa monarkiaa vastustavat republikaanien kannattajat. Nämä huutavat kyltit kädessä protestilauseitaan, mutta kun Williamin auto ajaa paikalle ja prinssi nousee kyydistä, joukko vaikenee. Toimittajat seuraavat tilannetta ihmeissään. Williamissa on jotakin – dianamaista. Hänen rauhallinen ja rento mutta samalla ylevä olemuksensa hurmaa australialaiset.

Matkalta palattuaan William on itsevarmempi ja kuninkaallisesta tulevaisuudestaan innostuneempi kuin aiemmin.

KESÄN KYNNYKSELLÄ 2010 Kate jättää kokopäivätyönsä perheyrityksessä ja muuttaa asumaan Williamin luokse pienelle Angleseyn saarelle Pohjois-Walesiin. Siellä prinssi aloittaa koulutusjaksonsa jälkeen kokopäivätyön ilmavoimien etsintä- ja pelastusyksikön helikopterilentäjänä.

Pestin on määrä kestää kolme vuotta, joten Kate ja prinssi ovat päättäneet perustaa kodin rauhalliselle saarelle. He ovat asuneet yhdessä ennenkin, opiskeluaikanaan, mutta vasta nyt he alkavat todella rakentaa omaa elämää. Opiskelija-aikana he muuttivat kimppaan ystävinä ja jakoivat asunnon kahden muun kaverinsa kanssa. Pohjois-Walesin pieni valkoinen vuokratalo on heidän ensimmäinen todella yhteinen kotinsa.

Lokakuussa Kate ja William lähtevät lomalle Keniaan. He viettävät kolme viikkoa Mount Kenyan vuoren kupeessa. Loman viimeisiksi päiviksi pari suuntaa rauhaisaan vuoristomajoitukseen. Heidän mielestään kohde on ihanteellinen: mökkimajoituksessa ei ole sähköä, ruoka pitää kalastaa ja kokata itse, eikä kahdesta mökistä koostuvan majoituspalvelun työntekijöillä ole aavistustakaan, keitä Willyksi ja Kateksi esittäytyvät lomailijat ovat.

Takan edessä vietetyn yön jälkeen William kertoo järjestäneensä Katelle yllätysretken. Kun Kate saa puettua päälleen, pihalla odottaa helikopteri ja ohjaajan paikalla istuu William. Lyhyen lentomatkan päätteeksi kopteri laskeutuu kauneimpaan paikkaan, minkä Kate on koskaan nähnyt.

Alapuolella avautuu turkoosi Alice-järvi, ja taustalla seisoo lumihuippuinen Mount Kenya. Näyttää siltä kuin kukaan ei olisi käynyt vehreässä paikassa ennen heitä. Melkein koskematon paikka onkin, sillä Alice-järvellä vierailee vuosittain vain muutamia matkailijoita.

William nappaa repun selkäänsä ja kalastusvälineet käteensä ja vie Katen järven rantaan. Prinssi on miettinyt tätä päivää viikkojen ajan. Kaikki muu on mennyt suunnitelmien mukaan, mutta kalastus venähtää pitkäksi. Williamia jännittää niin, että hän yrittää rauhoittaa itseään siimaa heittelemällä.

Vasta puolen tunnin kuluttua William on valmis. Hän laskee reppunsa maahan ja nappaa sen pikkuruisesta sisätaskusta rasian, joka on ollut piilotettuna vetoketjun takana kolme viikkoa. William jättää repun lojumaan hiekalle – ensimmäistä kertaa loman aikana hän uskaltaa jättää pakaasinsa vartioimatta.

William kävelee Katen luo. Nyt hän ei aio enää miettiä, vaan uskaltaa.

Nyt Kate kuulee kysymyksen, josta hän on haaveillut vuosia.

Lähteinä käytetty kirjoja: Claudia Joseph: Kate – The Making of a Princess, Claudia Joseph: Kate Middleton: Princess in Waiting, Robert Jobson: William and Kate – The Love Story. A Celebration of the Wedding of the Century, Robin Nunn: William and Kate. Celebrating a Royal Engagement, James Clench: William and Kate. A Royal Love Story.

Syy siskontytön haluun jäädä kotiinsa löytyy navetasta. Hautajaisten jälkeen paljastuu myös, miksi Salim pyörii jatkuvasti nurkissa. Mirjamilla on uutisessa sulateltavaa.

Aamiaispöydässä oli paksuja viipaleita pullapitkosta, ankkastukista niin kuin äiti sanoi, suodatinkahvia ja jogurttipänikkä, josta Usva truuttasi kippoonsa viimeisiä lötsähdyksiä. 

”Ota pullaa”, äiti sanoi ja otin, kun ei muutakaan ollut.

Hytisin vieläkin. Vintillä oli yöllä kylmä.

”Haukkaa sitä pullaa vähän ripeämmin, tänään on paljon tekemistä”, Usva komenteli.

Join kahvini mahdollisimman hitaasti.

”Mutta ensin käydään katsomassa. Sinä lupasit.”

”Hämmästyttävää – Usvan kanat olivat pusertaneet tasan samanlaisia munia kuin maailman kaikki kanat!”

Olin edellisiltana kieltäytynyt rämpimästä syysillan pimeydessä ja märkyydessä vanhaan navettaamme Usvan yllätystä katsomaan. Arvelin, että rakkauden kohde oli jokin läpiruostunut moponroju. Päätin olla kasvavan nuoren haaveita tukeva aikuinen ja lähdin kuuliaisesti kävelemään Usvan perässä navetalle.

”Katso!” Tyttö ojensi kättään ylpeästi kuin olisi esittelemässä Romanovien Fabergé-munien kokoelmaa. Paitsi että kouran pohjassa oli kaksi oikeaa kananmunaa. Hämmästyttävää – Usvan kanat olivat pusertaneet tasan samanlaisia munia kuin maailman kaikki kanat! Navettaan oli tehty kanala.

Usva selitti, miten kanat olivat olleet kauheassa vaarassa joutua kirveenterän alle, mutta Irmeli oli ne pelastanut. Kanat olivat olleet niin masentuneita ja huonosulkaisia, kyyhöttäneet kanahäkin nurkassa päätään riiputtaen eivätkä olleet edes uskaltautuneet ottamaan askeleita sen lattialla, mutta Usvan ja Irmelin hellässä huomassa ne olivat saaneet elämänhalunsa takaisin. 

Nyt kanat olivat piristyneet ja ruvenneet munimaankin. Ne jo ruopsuttivat ja kuopsuttivat ja ne pääsivät ulkoilemaan pienestä luukusta. Ulkoilmaan ne eivät olleet ensin uskaltaneet, mutta nyt! Puhumattakaan siitä, miten kanat olivat ilahtuneet, kun saivat kukon. 

Mietin, miltä näyttää ilahtunut kana.

”Takakarsinassa oli kaksi vuohta, jotka töllistelivät meitä hailakoin silmin.”

Myös kukko oli ollut vähällä saada kirveestä, koska oli ollut pahaluontoinen räyhääjä ja kiekunut aamusta iltaan. Köyhäluoman kanaparatiisissa Musta Rudolf oli vallan lauhtunut ja onnellistunut saatuaan ikioman kanalauman. Kuusi kanaa oli nimetty sarjakuvahenkilöiden mukaan: Iines, Minni, Milla, Leenu, Liinu ja Tiinu. Siskontyttöni väitti pystyvänsä erottamaan ruskeat höyhenmöykyt toisistaan. Hän kutsui niitä hellästi tiipu-tiipu-tiipu, ja kanat teputtivat luokse. 

Takakarsinassa oli kaksi vuohta, jotka töllistelivät meitä hailakoin silmin. Usva alkoi vuolaasti selittää minulle vuohien elämäntarinaa. Kumpikin oli ollut yksinäinen hylkiö, sillä vuohi on laumaeläin ja masentuu joutuessaan yksin, mutta täällä Eeva ja Barbara elivät suloisessa sopusoinnussa. Niistä tuli maitoakin.

Tämä depressiivisten elikoiden terapiakeskus, sulkasatoiset kanat ja kauhtuneet vuohetko olivat se syy, joiden vuoksi Usva ei voinut muuttaa kotoa?

Tyttö katsoi minua ällistyneenä.

”Tietysti. Eihän mumma pysty niitä hoitamaan. Jos minä en hoida, niin mihin ne joutuu? Henki pois vaan.”

Hillitsin itseni ja nyökytin. Sanoin ”ahaa”. Kanat vastasivat koo-ko-ko-koo ja vuohet duona njä-ä-ä-ää. Kukko tuijotti minua tuikeasti ja nosteli helttaansa riidanhaluisesti. Se epäili minua, ja syytä olikin.

Lähdimme kohti Seinäjokea. Ennen hautajaisia suhasimme Irmelin rouskuvalla Toyotalla joka päivä. Aamuisin taloon ilmestyi vastaanottokeskuksesta kolme pitkähameista mammaa. He kuskasivat äidin suihkuun ja pesivät kolmiäänisen kuorolaulun säestyksellä. He petasivat ja keittivät teetä. Koko ajan he pajattivat keskenään, nauroivat ja kyselivät äidiltä jotain, mitä kukaan ei käsittänyt, mutta se ei näyttänyt naisia haittaavan. Joskus Mr Ajokortti tuli heidän mukanaan ja tulkkasi.

”Toisen retken teimme sairaalalle kuolintodistuksen vuoksi.”

Ensimmäisen retkemme teimme ruumisarkkuliikkeeseen. Kantapäillään keikkuva vatsakas, tummiin pukeutunut herra esitteli meille tammisia ja mäntypuisia arkkuja, petsattuja ja maalattuja, mutta Usva ilmoitti yksiselitteisesti, että paperimassa riittää, myös kukkalaite mahdollisimman yksinkertainen, kun kaikki kuitenkin poltetaan. Hätkähdin ajatusta, mutta tyttö sanoi, että äiti haluaisi näin. Ostimme siis myös uurnan tuhkaa varten.

”Ekologinen, sellainen joka maatuu”, Usva tilasi.

Niin kuin olisi useinkin ruumisarkkuja ostanut, Usva sopi hautausurakoitsijan kanssa vainajan noutamisesta kappelille siunaustilaisuutta varten.

Toisen retken teimme sairaalalle kuolintodistuksen vuoksi.

Pääsimme lääkärin puheille, ja Usva sai todistuksen. Lääkäri selitti, että sisareni äkillisen kuoleman syy oli laajan aneurysman, aivovaltimon pullistuman, puhkeaminen. Niin kuin polkupyörän sisäkumissa saattaa olla heikompi kohta, joka antaa periksi, venähtää, pullistuu ja puhkeaa. Pullistuman syy taas oli rakenteellinen, siihen eivät vaikuttaneet elintavat eivätkä sairastetut sairaudet. Korkea verenpaine saattoi olla osasyy. Lääkäri katsoi minua silmälasiensa yli ja sanoi, että minunkin olisi hyvä tutkituttaa pääni. Joskus näitä tapauksia esiintyi lähisukulaisilla kuten sisaruksilla.

”Irmeli makasi viileässä huoneessa lakanan alla. Hänen päänsä oli kääritty siteisiin. Iho oli kellertävä. Huoneessa välkkyi neonputki.”

”Epäilette siis, että minunkin polkupyörästäni puhkeaa kumi”, vastasin viileästi.

Lääkäri selitti auliisti, että pullistuma voitiin leikata ja siten vältyttiin puhkeamisvaaralta. Onnistumisprosentti oli vakuuttava. ”Polkupyörän sisäkumi”, ”tutkituttaa päänsä”. Miten lääketieteen ammattilainen saattoi päästää tuollaisia sammakoita suustaan. Päässäni ei ollut mitään vikaa. Sitä ei kukaan sahaisi auki. 

Usva sanoi haluavansa nähdä äitinsä ennen arkkuun laittamista, ja jalkojaan laahaava laitosapulainen lähti neuvomaan meille tietä sairaalan omituisten salakäytävien kautta.

”Tiedustelin vainajan tilin saldoa. 734 euroa 31 senttiä.”

Irmeli makasi viileässä huoneessa lakanan alla. Hänen päänsä oli kääritty siteisiin. Iho oli kellertävä. Huoneessa välkkyi neonputki. Usva seisoi toisella puolella, minä toisella. Hän katsoi äitiään ja minä sisartani. Usva koski äitinsä poskea. Hän ei itkenyt enkä minäkään.

Veimme lehteen kuolinilmoituksen. Siinä ilmoitettiin siunaus- ja muistotilaisuudet ja toivotettiin vainajan ystävät tervetulleiksi. Liiallista, mielestäni, mutta en sanonut mitään. 

Kävimme pankissa esittämässä kuolintodistuksen, mutta virkailija kertoi tiedon jo tulleen heille. Kuivamustekynäänsä naksutteleva ja ärsyttävästi nousevalla nuotilla puhuva pankkityttö lupasi, että voisimme maksaa hautajaisiin liittyvät ku-LUT vainajan tilil-TÄ, hautaustoimiston, hautakiven, muistotilaisuuden kulut, kuolinilmoituksen, tuhkauksen, jopa hautajaisvaatteet ja myöhemmin perunkirjoituk-SEN. 

Tiedustelin vainajan tilin saldoa. 734 euroa 31 senttiä. ”Ahaa”, sanoin, ja sisäänrakennettu laskukoneeni alkoi raksuttaa. Pankkityttö tarjosi auliisti pankin juristipalvelun apua perunkirjoituksen laatimisessa. Hinta hipoi viittäsataa. 

Usva vilkaisi kännykkäänsä.

”Ei ehditä pizzalle”, hän totesi. ”Meillä on sosiaalissa aika kello 14.”

”Ahaa”, vastasin ja ajoimme sosiaaliin.

”Sosulilla oli epäilemättä samanlainen sisäinen laskuri kuin minulla. Se raksutti mumman ja Usvan hoidon hintaa ja noteerasi kalliin bleiserini, timanttikorvikseni ja tukkani leikkauksen.”

Jos jotain osaan, niin olla uskottava. Osaan lobata. Esitin eläytyneesti rakastavaa, vastuullista tätiä, ja Usva näytteli tätiinsä kiintynyttä, tasapainoista teiniä. Sosiaalityöntekijä tunsi Irmelin ja puheli Usvan kanssa kuin vanha tuttu, jutteli kanoista, vuohista ja mummasta. Kuin sivumennen tämä Sosuli heitti kompakysymyksen, miten olimme aikoneet järjestää asumisen, kun minun kotipaikkani oli Helsinki. 

En mennyt lankaan, vaan silmää räpäyttämättä selitin, että aioin jakaa aikani Köyhäluoman ja Helsingin välille. Tekisin etätöitä ja lyhentäisin työaikaani. Pari, kolme päivää viikossa Usva ja mumma kyllä pärjäisivät kahdestaan, joskin äitini luonnollisesti tarvitsisi kotihoidon palveluja selviytyäkseen kotona asumisen haasteista. Korostin, että järjestelyhän oli toki väli- ja lyhytaikainen. Toki-sanan käyttö vahvistaa uskottavuutta. Runsaan puolen vuoden kuluttua Usva lopettaisi peruskoulun, minkä jälkeen toki tarkastelisimme tilanteen asettamia haasteita uudelleen ja päättäisimme, menisikö hän lukioon täällä vai pääkaupunkiseudulla. Äidin hoivatarpeen taso vaikuttaisi toki luonnollisesti valintoihimme. Kuulostin omiinkin korviini luterilaiselta pystykorvalta, mutta Usva iski minuun Musta Rudolf -mulkaisun ja muodosti huulillaan äänettömät sanat ”vitun lukio”, jolloin ymmärsin lisätä, että ammatilliset opinnot olivat toki optio myös.

”Toki näin”, huomautti Usva sarkastisesti.

”Ahaa”, sanoi Sosuli ja piirteli kukkasia lehtiöönsä.

Selvisimme hyvin. Sosiaalista tultaisiin vielä kotikäynnille ja Usvan sekä äidin kohtaloa puitaisiin moniammatillisessa työryhmässä, mutta tiesin, että ne olivat totisella naamalla ja sosiaalisanaston repliikein näyteltyä farssia. Totta kai täti huoltajana oli Köyhäluoman köyhälle kunnalle edullisin ratkaisu. Sosulilla oli epäilemättä samanlainen sisäinen laskuri kuin minulla. Se raksutti mumman ja Usvan hoidon hintaa ja noteerasi kalliin bleiserini, timanttikorvikseni ja tukkani leikkauksen. Laskuri ynnäsi ja vähensi, että tuo täti nollaisi ne tuhannet.

Hautajaisvaatteetkin piti ostaa. Usvan kamppeet olivat kyllä kaikki mustia, usein pääkallo- tai paholaissomisteisia, mutta haalistuneita ja kuluneita kierrätyskeskuksen riepuja. Olisi kuvitellut, että nuori tyttö ilahtuu uusista vaatteista, mutta Usva suostui lopulta vain siihen, että hänelle ostettiin paikallisesta halpahallista mustat farkut ja ylisuuri musta huppari. Ilman pääkalloja ja demoneja.

Olin ottanut kaukonäköisesti mustan vaatekerran mukaani, mutta en saanutkaan enää kynähameen vetoketjua kiinni. Ne pullat, perunat ja pizzat. Terveelliseen ravintoon ei ollut tarmoa riittänyt. Olimme aina aivan poikki retkiltä tullessamme, söimme voileipää ja paistoimme kananmunia voissa.

Ostin siis samasta halpahallista stretch-hameen, jossa oli joustovyötärö. Onneksi liikkeessä ei ollut ketään tuttua. Joustovyötärö. 

Hautajaiset menivät niin kuin sellaiset menevät. Äidin tililtä rapisteltiin viimeiset eurot arkun, kukkien, kuljetuksen, ruumispaidan ja sukkien maksamiseksi. Olivat melko kalliit puuvillanilkkasukat.

Siunaustilaisuus oli asiallinen, onneksi. Äiti itki vuolaasti eturivissä, minä ja Usva istuimme molemmin puolin ja pysyimme asiallisina. Taaempana istui pari riviä vastaanottokeskuksen tummatukkia ja huivipäitä. Äitiä hoitaneet kolme mammaa istuivat päät yhdessä ja pyyhkivät silmiään.

Nuori naispappi vakuutti mielestäni perusteettomasti, että viimeisen tuomion jälkeen tapaisimme vielä rakkaan vainajan. Jos vaikka enkelimäiselle Irmelille luvattiinkin taivasosuutta, minusta oli katteeton lupaus, että kaltaiseni kirkosta eronnut jumalankieltäjä ja synnintekijä pääsisi lampaiden puolelle Irmeliä moikkaamaan. Pappi kuitenkin osasi sijoittaa puheeseensa oikeita seikkoja sisareni elämästä sekä kehua hänen ystävällisyyttään ja avuliaisuuttaan. Albinonin adagio soi, ja sisareni makasi valkoisessa pahvilaatikossa edessämme. Saattoväki nyyhkytti niin kuin heiltä edellytettiin, kuivaili silmiään ja veisasi vapisevalla äänellä. Lähdimme kappelista ja sisareni jäi sinne, laatikkoonsa. Tuntui epätodelliselta.

"Yritin tempaista tunnelmaa itkuvirsistä normaalielämään ja kysyin Ajokortilta, oliko hän aiemmin ollut luterilaisissa hautajaisissa ja millaiset hautajaiset hänen uskonnossaan vietettiin."

Muistotilaisuus oli omituinen. Vastaanottokeskuksessa oli yritetty parastaan, ja niinpä pöydässä oli vaikka mitä ja sikin sokin. Oli kakut, pikkuleivät ja pullakranssit, mutta lisäksi omituisia kolmionmallisia piirakoita, viininlehtikääryleitä, marinoituja tofukuutioita, pitkulaisia lihapullia, tahnoja ja hunajaa valuvia leivoksia. Hautajaisvieraat söivät pullaa ja tiikerikakkua, vastaanottokeskuksen väki omia piirakoitaan ja kääryleitään.

Vastaanottokeskuksen johtaja ilmoitti, että ”joo elikkä nyt on open maik”. Halukkaat saivat mikrofonin käteensä kertoakseen, että Irmeli oli ollut hyvä ihminen, jota kaikilla oli ikävä. Monet itkivät. Vähän teatraalista minusta.

Mr Ajokortti kyyditsi meidät kotiin. Meille oli pakattu mukaan piirakoita ja leipiä. Hautajaisten jälkeen ihminen on nälkäinen ja puhkiväsynyt. Niin se vain menee. Ajokortti jäi syömään kanssamme. Äiti pyyhki edelleen silmiään ja nyyhki, että niin riski ja riuska ihminen ja sitten vain äkkiä poissa.

”Irmeli oli minun elämä”, Ajokorttikin valitti.

Yritin tempaista tunnelmaa itkuvirsistä normaalielämään ja kysyin Ajokortilta, oliko hän aiemmin ollut luterilaisissa hautajaisissa ja millaiset hautajaiset hänen uskonnossaan vietettiin. Viaton kysymys, mutta Ajokortti pillastui. Hän nousi seisomaan ja repi paitaansa auki. Kaulassa riippui risti.

”Minä olen kristitty! Kristitty!” hän mesosi.

Kysyin, oliko hän kääntynyt äskettäin. Olin lukenut, että monet turvapaikanhakijat olivat niin tehneet edesauttaakseen statuksen saamista.

Ajokortin tumma iho alkoi punoittaa.

”Minä olen aina kristitty!” hän huusi. ”Siksi minä pakolainen. Isis tulee, tappaa kaikki kristityt. Qaraqosh!”

”Se on Salimin kotikaupunki”, Usva selvensi. ”Ne oli melkein kaikki oli katolisia siellä.”

Mistä minä saatoin tietää, että muslimit voivat olla myös katolisia?

”Irakissa kaksi miljoonaa kristitty, nyt ei ole. Tapettu kaikki. Paennut kaikki”, mies selitti ja mieleni teki sanoa ”ahaa”, mutta pidin suuni kiinni.

Ajokorttimies nosti kätensä silmieni eteen. Hän osoitti hopeasormustaan.

”Kihlasormus. Minä ja Irmeli tahto mennä naimisiin. Nyt Irmeli kuollut.”

Hän lysähti istumaan ja alkoi itkeä. 

Olin niin järkyttynyt, etten saanut sanaa suustani. Miten sisareni oli saattanut? Mies oli Irmeliä ainakin viisitoista vuotta nuorempi ja lisäksi Irmelin asiakas. Ihme, ettei hän ollut saanut potkuja vastaanottokeskuksesta. Keski-ikäisen lesken ei ollut tietenkään helppo löytää uutta kumppania. Mutta onhan nykyään tindereitä ja chatteja ja vaikka mitä. Usvaa ja äitiä tieto ei näyttänyt hetkahduttavan.

Olin poissa tolaltani. Kaivoin puhelimen laukustani ja aloin näprätä sitä. Olin asettanut puhelimen äänettömälle hautajaisten ajaksi ja huomasin, että Punahilkka & Susi olivat soittaneet minulle.

”Meidän pitää kulta puhua oikein kunnolla”, Stefan sanoi.”

”Sori, minun on pakko ottaa tää”, sanoin ja pakenin vinttikamariini.

Susi vastasi puhelimeen ja ilmoitti, että minun olisi hyvä ilmaantua huomenna toimistolle. Heillä oli tarjous, josta en taatusti kieltäytyisi. Yritin kiskoa tietoja, mutta Susi ilmoitti vähäsanaisesti, ettei tällaisista jutuista keskusteltu puhelimessa, mutta tarjoukseen liittyi huomattava rahasumma.

Lupasin tulla. Soitin Stefanille. Hänellä oli minua ikävä. Sovimme tapaamisesta.

”Meidän pitää kulta puhua oikein kunnolla”, Stefan sanoi. 

Menin alakertaan, josta Irmelin erikoinen kihlattu oli jo onneksi häipynyt. Usva oli laittautumassa navetalle.

”Lähden huomenaamulla Helsinkiin”, sanoin. ”En tiedä vielä, milloin palaan tai palaanko.”

Ärsytti ja samalla kutkutti, ettei Susi ollut kertonut minulle, mistä oli kysymys. Ehkä kiinalaiset olivat havainneet, että Saksa on kuitenkin jokseenkin suuri kansantalous ja että minun suhteillani olisi käyttöä. Ehkä Armossa oli ymmärretty, ettei hiekkalaatikkojoukkueen kanssa tehtäisi isoa bisnestä. Ehkä he aikoivat perustaa haarakonttorin. Joka tapauksessa, siellä tarvittiin nyt jämäkkää ja uskottavaa naisjohtajaa. Minua.

Jatkis päivittyy lauantaisin.

Tanssija Pian itsemurhayritys järkyttää koko M/S Fiestan miehistöä. Katrilla on edessään isoja päätöksiä.

Kaikki hälyttimet soivat komentosillalla. Tanssija Pian pelastuminen oli sekunneista kiinni. Ei riittänyt, että kaikki kriisitilanteita varten koulutetut miehistönjäsenet oli hälytetty paikalle, tarvittiin myös runsaasti onnea.

Tuulessa taipuilevista lipputangoista, kannella tuulen voimasta pyörivistä oluttölkeistä ja kannella vaivoin pystyssä pysyvien miehistön vaatteiden tempoilusta pystyi päättelemään tuulen yltyneen voimakkaammaksi.

”Tyttö lentää mereen, jos tuuli tarttuu häneen!” Mats huusi radiopuhelimeen.

Hän hoputti pelastustöihin saapunutta joukkoa, joka kamppaili yhä yltyvää tuulta vastaan. Muutama urhea oli jo lähtenyt nousemaan valomainosta kohti tikkaita pitkin.

”Kolmekymmentä metriä sekunnissa”, joku mutisi.

Huoli näkyi pelastustöitä johtavien miesten kasvoilla. Katri rukoili mielessään, että Pia jaksaisi sinnitellä siihen asti, että hänet saataisiin turvaan.

”Pialle lankesi elinikäinen porttikielto laivaan.”

Katrin oli vaikea keksiä Pian epätoivoiselle tempulle muuta syytä kuin sen, että Pian korviin oli kantautunut, mitä alakansien hyteissä oli tapahtunut edellisristeilyn aikana. Ilmeisesti raiskaushuhut olivat totta. Pian poikaystävä, laivalla baarimikkona työskentelevä ja motoristijengin kannatusjoukkoihin kuuluva, Pete oli ollut jotenkin osallisena häpeällisessä tapahtumasarjassa.

Tai sitten Pian temppu oli yksi hengenvaarallisista Totuus tai tehtävä -pullonpyörityspelin tehtävistä, joista oli kuluneen syksyn aikana muodostunut todellinen vitsaus laivalla. Ainakin Tähti ja pääkallo -moottoripyöräkerhon partasuiset miehet olivat olleet laivassa, eikä heidän läsnäolonsa koskaan tiennyt hyvää.

Pian kohdalla jäljellä oli vain viimeinen tehtävä. Laivasta ulos saattaminen. Unenpöpperöinen tanssiryhmän vetäjä kuulosti järkyttyneeltä.

”Pialle lankesi elinikäinen porttikielto laivaan, ja hetken päästä poistamme hänet alukselta Tukholman satamaan. M/S Fiestalla hän on turvallisuusriski. Pakkaa hänen tavaransa. Tavataan terminaalissa puolen tunnin kuluttua!” Katri lateli luuriin ja tuijotti Tukholman sataman maisemaa.

Myrskyn jälkeen ei ollut poutasää, vaan räkäsää. Sekin vielä.

Pia tuijotti katse tyhjänä eteensä. Katria kylmäsi, kun hän näki missä kunnossa Pia oli.

Katri kirjautui meiliohjelmaan. Sinulla pitää olla vahva todistusaineisto, luki Millan lähettämässä viestissä. Se oli viimeinen laatuaan ennen Millan synnytyslaitokselle lähtöä. Katri napsutteli sormiaan hermostuneena. Juuri silloin, kun hän olisi tarvinnut kipeästi lakikonsultaatiota, oli hetki, jolloin Milla synnyttämässä. Ja sitten vielä työtarjous Karibialta. Se tikitti meiliboksissa, Jay odotti vastausta. Hän saisi odottaa sitä vielä tovin.

Katri käveli hitaasti terminaalia kohti ja kuunteli matkustajien innostunutta puheenpulputusta. Matkustajilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä oli hetki tapahtunut laivan yläkannella. Katri olisi antanut paljon siitä hyvästä, että olisi voinut olla yksi Tukholmaan suuntaavan naisporukan naisista, joiden ainut päänvaiva oli saada kaupunkipäivän rastit jetsulleen.

Laivan intendentti Timo Heinonen saattoi Piaa kohti laivapoliisien vastaanottotiskiä. Timo tervehti Katria jäykästi ja katsetta vältellen. Muisto edellispäivän mustasukkaisuuskohtauksesta välkkyi vielä kiusallisena mielessä, ja Katri ymmärsi miehen tahtovan hänestä eroon pian. Se ei ollut hyvä havainto.

”Muistutan, porttikielto laivayhtiömme kaikkiin laivoihin on ikuinen!” Timon ääni kumisi kolkossa tilassa.

Pia tuijotti katse tyhjänä eteensä. Katria kylmäsi, kun hän näki missä kunnossa Pia oli. Hän oli kalpea ja pahoinvoivan näköinen, niin kuin ei olisi tajunnut, mitä hetki sitten oli tapahtunut.

Katri oli niin surullinen ja huolissaan Pian puolesta, ettei tiennyt miten päin olla. Hänen katseensa harhaili kaikessa mahdollisessa alkaen verovapaan myymälän tarjousjulisteista tullin tiedotteisiin. Tullin ja poliisin yhteiskampanjajulisteessa luki suurin punaisin kirjaimin: Älä luota edes joulupukkiin. Ethän ota vastaan lahjoja tai nautintoaineita tuntemattomilta! Tietolaatikossa matkustajia kehotettiin soittamaan vihjepuhelu, mikäli heille oli tarjottu laivamatkan huumausaineita. Vähäpätöiseltäkin vaikuttava seikka voi olla merkittävä!

Hetken päästä Timo seisoi laivan turvallisuuspäällikkö Larsin työpöydän vieressä.

”Tiedätkö sinä tästä moottoripyöräjengistä jotain sellaista, mikä voisi auttaa asian tutkintaa?”

”Haluan nähdä, miten tilanne kehittyi. Tahdon nähdä kaikki kameranauhoitteet portaista, jotka johtavat yläkannelle. Kun motoristijengin henkilöllisyydet ovat selvät, tahdon porttikiellon näille miehille!” Timo Heinonen lateli.

Katri olisi voinut halata miestä, ellei olisi aiheuttanut lähiotteella lisää hämmennystä muutenkin sekavaan tilanteeseen. Jos valvontanauhaotoksia käytiin läpi kuva kuvalta, olisi selvä asia, että samassa satsissa olisi kaikki ne nauhat, joissa Katrikin esiintyisi. Olisiko se hyvä vai huono asia, se ratkeaisi ihan pian. Sitä ennen hän tahtoisi nähdä nauhat.

”Tiedätkö sinä tästä moottoripyöräjengistä jotain sellaista, mikä voisi auttaa asian tutkintaa?” Timo kysyi.

Kysymys oli suora ja siihen olisi ollut helppo vastata, kyllä tai ei, mutta kumpikaan vastaus ei ollut tässä tapauksessa vaihtoehto.

”Tiedän, että moottoripyöräjengi on kokoontunut laivassa ollessaan artistikongilla, ja että peli-illoissa on ollut mukana laivan henkilökuntaa. Olin itsekin kerran yhdessä illanvietossa”, Katri takerteli puheessaan.

”Pullonpyörityspeliä pelattiin niin kovin panoksin, että sitä olisi voinut kutsua venäläiseksi ruletiksi. Ilmeisesti peli oli osa heidän sisäisessä hierarkiassa etenemistä...” Katri soperteli ja ilme Timo Heinosen kasvoilla oli yhtäaikaisesti huolestunut ja tyrmistynyt.

”Sinäkin osallistuit tällaiseen?” Timo oli jo niin kiihtynyt että melkein huusi.

”Toimistossani kahden tunnin kuluttua!” Timon äänessä oli täysin uusi, käskevä sävy.

Sitten hän ilmoitti tahtovansa kuulla kaiken, mitä Katri tiesi moottoripyöräjengiläisten ja Tomin touhuista.

”Toimistossani kahden tunnin kuluttua!” Timon äänessä oli täysin uusi, käskevä sävy.

Katri sai hädin tuskin nyökätyksi myöntymisen merkiksi. Jos jokin oli varmaa, tästä tilaisuudesta hän ei selviäisi lirkuttelemalla.

Katri seurasi katseellaan laivasta poisajavaa autovirtaa. Tullipisteeseen oli vielä matkaa. Olisiko tämä se kerta, jolloin joku motoristijengin apureista kärähtäisi tullissa? Voisi olla, jos se olisi hänestä kiinni, Katri ajatteli ja tarttui puhelimeensa. Elämä on valintoja, piti osata valita oikein, sen hän tiesi ja naputteli julisteessa olevan puhelinnumeron ja jäi odottamaan jonkun vastaavan.

Seuraavaksi Katri kääntyi turvakameranauhoja editoivan Larsin puoleen, joka suoritti keskittynyt ilme kasvoillaan hänelle annettua tehtävää, eikä näyttänyt suoranaisesti ilahtuvan Katrin seurasta.

”Tahdon nähdä kaiken, mitä on kuvattu Tomin hyttikäytävällä”, Katri sanoi ja Lars esitti jyrkän vastalauseen.

”Nämä nauhat eivät ole viihdekäyttöä varten, ei niitä voi noin vaan katsella”, mies selitti ja Katri pidätti hengitystään.

Tähän hän ei ollut varautunut. Jos hän ei saisi hierontaillan materiaalia käsiinsä, hän olisi lirissä. Hetki sitten hän oli soittanut tullin vihjepuhelimeen ja kertonut kaiken minkä tiesi. Jotta suunnitelma toteutuisi täydellisesti, hänen olisi kyettävä todistamaan syyttömyytensä.

”Kuka nyt valvontakameranauhoja katsoo, kun netti pursuaa mielenkiintoista materiaalia joka lähtöön!”

Katri vilkaisi kelloaan. Parin tunnin kuluttua intendentin toimistossa Katrin olisi kerrottava kaikki, mitä tiesi. Tilanne oli hankala, mutta ei mahdoton. Hänen olisi vain laitettava keitokseen vähän lisämaustetta.

”Kuka nyt valvontakameranauhoja katsoo, kun netti pursuaa mielenkiintoista materiaalia joka lähtöön!” Katri nojautui lähemmäksi Larsia ja madalsi ääntään.

”Kyse on...Tomin toipumisesta. Lääkärit uskovat, jos hänen lähellään on tuttuja ääniä, hän tietää olevansa vielä hengissä, vaikka koomassa onkin. Ajattelin koostaa ääninauhan, sarjan keskusteluista meidän työkavereiden kanssa. Ehkä se auttaisi häntä toipumaan!” Katri valehteli niin, että korvia kuumotti.

Lars tuijotti häntä pölmistyneen näköisenä.

”Tuo nyt on hoopointa, mitä olen aikoihin kuullut!” mies puuskahti ja kieltäytyi jyrkästi ryhtymästä moiseen.

Katri maanitteli, mutta Lars pysyi tiukkana. Katri ei tiennyt mitä ajatella, joten hän soitti Millalle.

Luojan kiitos, juristiystävätär vastasi puhelimeensa. Milla selitti pitkät pätkät supistuksista ja niiden aikaväleistä, mistä Katri ei ymmärtänyt mitään. Katri tipautti mieltään polttavan tärkeän kysymyksen.

”Voiko syyllistyä rikokseen, jos ei ole tiennyt sellaista tekevänsä?” Katri tykitti lisäkysymyksiä, mutta Millasta ei hetkeen kuulunut muuta kuin ähinää.

”No, ainakin tuomio lievenee. Ensikertalainen voi päästä lievemmällä rangaistuksella ja ehdonalaisella tuomiolla...” Millan ääni kiristyi ja hetkeen luurista ei kuulunut muuta kuin huohotusta.

”Tosin minähän olen erikoistunut ihmisoikeuksiin, en huumausaineisiin, ja nyt joudun puolustamaan oikeuksiani saada KOVINTA KAMAA mitä tästä paikasta löytyy!” Millan ääni koveni ja kuulosti siltä, että vauva putkahtaisi maailmaan hetkellä millä hyvänsä.

Puhelun keskeytti päättäväisen kuuloinen herrasmies, joka ilmoitti vaimonsa oleman matkalla synnyttämään. Puheen taustalta kuului huutoa. Katria nauratti, ja hän sulki puhelimen ja sujautti sen virkapukunsa taskuun. Vain merimies voi kiroilla niin soinnukkaasti ja samalla aidosti!

Puhelin piippasi uudestaan. Viesti Vincentiltä. Oho, maailmankirjat olivat sekaisin, Vincentillä oli älypuhelin. Kuvaviesti aukesi heti. Se esitti vessassa bändihuppari päällä poseeraavaa levykauppiasta. Huppari löytyi. Kylppäriselfiet ovat kuulemma suurinta hottia, en tiedä miksi. Terveisin Urpo. Katria nauratti. Hän lähetti Vincentille runsaasti sydämiä. Sitten hän sulki silmänsä ja kelasi mielessään eri vaihtoehtoja. Niitä oli tasan yksi.

”Haluaisin vielä nähdä Tomin kasvot niin kuin ne olivat. ”

Katri palasi takaisin Larsin luo. Mies loi häneen kyllästyneen silmäyksen.

”Haluaisin vielä nähdä Tomin kasvot niin kuin ne olivat. Tällä hetkellä ainut, mikä mielessäni pyörii on lehtikuva, jossa hänen kasvonsa muistuttavat perunamuussia...” Katri nyyhkäisi ja pyyhkäisi kyyneleen poskelta.

Kyynel oli aito. Hän oli niin väsynyt, että olisi voinut parkua silkasta rasituksesta. Lars huokasi syvään ja taputti Katria kämmenselkään rauhoitellen.

”Tottahan toki, älä nyt itke”, hän mutisi ja ryhtyi etsimään oikeaa nauhaa.

Katri niiskautti ja silmäili Larsin käden alla olevaa muistilehtiötä. Siihen oli tarkasti luetteloitu Pian hyppäämistä edeltävien tuntien tapahtumat.

Lars tarkensi kuvaa. Nauhalla Tom tuki käsivarresta Katria, joka hoiperteli hoidon jälkeen hyttikäytävällä. Nauhalla Tomin suu kävi, mutta ääntä ei kuulunut. Sekunnit juoksivat kuvanauhan alareunassa. Tom ojensi Katrille käteen laivayhtiön logolla varustetun pienen muovipussin. Parin sekunnin kuluttua Katri antoi Tomin poskelle ison pusun. Tomin kasvoille levisi iso virne.

Lars seurasi nauhan tapahtumia otsa rypyssä.

”Ei mua naiset noin vaan pussaile”, hän tuhahti ja tarkensi kuvaa.

Ruutu muuttui hieman rakeiseksi, mutta siinä hän oli, pianisti Kaj. Ihan niin kuin Katri oli hämärästi muistanut, Kaj oli istunut käytävällä koko sen ajan, kun hän oli toikkaroinut hoidon jälkitiloissa hyttikäytävällä.

Katri istui paikoilleen jähmettyneenä, kykenemättä ajattelemaan tai edes hengittämään. Kaj oli nähnyt kaiken! Siksi Kaj oli ottanut etäisyyttä välittömästi ensi-iltabileiden jälkeen. Meno hyttikongilla oli vaarallista Kajlle eri syistä kuin muille. Kaj oli entinen narkomaani. Hänen oli välteltävä kaikkea sellaista, mikä voisi johtaa hänet takaisin vanhan riippuvuuden pariin. Siitä syystä hän tahtoi vaihtaa hyttiäkin, Tomin hytistä käytäville leviävät marihöyryt olivat hänelle liikaa. Voi, miksi en tajunnut heti! Katri manasi mielessään ja nousi seisomaan.

”Vai eivät ole naiset pussailleet, jo on ihme juttu! Nyt kyllä pussaa!” Katri sanoi ja tuikkasi hämmentyneen miehen poskelle perusteellisen suukkosarjan.

”Olen pahoillani, en tajunnut sun kärsivän kaikesta siitä menosta teidän hyttikäytävällä.”

Kaj näytti siltä, että oli vasta herännyt, vaikka päivä oli jo pitkällä.

”Kun aikoinaan aloitin soittohommat laivoilla, täällä oli hyvä meininki. Rahaa tuli. Sain maksetuksi studiokamat ja loput meni mihin meni, näihin käsivarsiin...” Kaj sanoi hiljaisella äänellä.

Katri otti Kajta kädestä kiinni.

”Olen pahoillani, en tajunnut sun kärsivän kaikesta siitä menosta teidän hyttikäytävällä”, Katri sanoi.

Kaj hymähti.

”Et voi suojella minua riippuvuudelta. Mun on selätettävä se itse joka päivä”, Kaj sanoi ja Katri nyökäytti päätään hiljaisena.

Hyvien ystävien keskustelu oli sellaista, hiljaisuus kertoi enemmän kuin sanat. Katri vilkaisi kelloa. Viisarit juoksivat entiseen tahtiin.

”Tiedän, että istuit käytävällä silloin, kun olin Tomin luona hoidossa. Näin kuvanauhalta hetki sitten, että sulla oli puhelin kädessä. Nauhoititko hyttikäytävän tapahtumia? Oliko sun tarkoitus käräyttää jätkät?” Katri kysyi ja Kaj nyökkäsi hitaasti.

”Oli, mutta sitten näin, että sä olit sekaantunut juttuun myös, ja jätin asian sikseen. Eikä entistä narkkaria olisi kuitenkaan uskottu”, Kaj mutisi ja otti puhelimen esiin.

Katri tuijotti litteää muovikapulaa jännittyneenä. Se, mitä puhelimeen oli tallennettu, voisi joko tuhota tai pelastaa hänet.

Kajn nauhoitteessa oli äänet. Ääninauhalla Tom antoi ohjeita tuliaispussin maihin kuljettamisesta ja siitä, ettei Katri saisi avata pussia.

”Pussissa on nuuskaa ja partavettä, perustuliaiskamaa!” Tom lateli naureskellen ja hoputti Katria kävelemään ripeämmin.

”Olen velkaa sulle loppuelämäni!” Katri sopotti liikuttuneena ja Kaj pudisti päätään.

”Ei, vaan mä sulle. Olet hyväksynyt mut juuri niin kuin olen, ne ihmiset on harvassa!” Kaj sanoi ja Katri olisi halunnut vielä itkeä tirauttaa lisää, mutta he olivat jo muutamia minuutteja myöhässä risteilyohjelmassa ilmoitetusta päivätanssien aloitusajasta.

Katri tiesi rakastavansa Matsia, ja hän tiesi, ettei voinut pyyhkiä mennyttä pois tapahtunutta.

Katri kuulutti päivätanssien aloituslitaniat pikavauhtia ja sitten hän kiiruhti Kajlle lentosuukkoja heitellen ulos tanssiravintolasta. Aikaa Timo Heinosen tapaamiseen olisi vielä puoli tuntia. Nyt Katri tiesi, että hän voisi todistaa syyttömyytensä. Tunne oli niin vapauttava, että hän olisi voinut laulaa ja tanssia laivan kävelykadun halki, mutta tyytyi kipittämään niin nopeasti kohti komentosiltaa, kohti Matsia.

Hän oli päättänyt ottaa härkää sarvista. Hän kertoisi Matsille totuuden! Hänen riehakkaat ajatuksensa keskeytyvät hetkeksi. Viesti Millalta: Tyttö tuli! Jestas sentään, että hän on kaunis! Katri tuijotti vauvaansa kameraa kohti kohottavan tuoreen äidin kasvoja. Nyt hän tiesi miltä rakkaus näytti. Ja hän tiesi, mitä toivoisi itselleen seuraavaksi.

Katri tiesi rakastavansa Matsia, ja hän tiesi, ettei voinut pyyhkiä mennyttä pois tapahtunutta. Hän kantaisi tekonsa seuraukset, mitä ne sitten olisivatkaan. Mutta jos kaikki menisi hyvin, hän vastaisi Karibia-kutsuun myöntävästi.

Caribian Princess oli sama alus, jolla Matskin tulisi työskentelemään. Ja pian he voisivat olla samalla laivalla töissä, Karibialla.

Katri käveli rauhallisin askelin päällystön käytävää pitkin kohti komentosillan ovea.

Tärkeintä kaikessa oli astua omaan elämään ja pysyä siellä, löytää suuntaansa ja matkata pelotta kohti tuntematonta, kaikkea sitä mikä pelotti. Pelon kohtaaminen on tärkeää. Uusien seikkailujen suunnasta hän päättäisi itse.

Katri pyyhkäisi kättään virkapuvun takin liepeisiin ja painoi komentosillan ovisummeria.

Jatkis päättyy.