Antti Rinne ja Jan Vapaavuori. Kuvat: Sakari Majantie, All Over Press
Antti Rinne ja Jan Vapaavuori. Kuvat: Sakari Majantie, All Over Press

Ainahan tätä kysytään naisilta.

Poliitikko Jutta Urpilainen kertoi lykänneensä lapsihaaveita uransa takia.  No mitenkäs on muiden puoluejohtajien tai sellaisiksi haluavien laita? Kyllähän perheasiat kuuluvat nykyaikana ihan kaikille sukupuolille.

Jan Vapaavuori: Ura ei syynä

Lapseton Jan Vapaavuori, 49, pyrkii parhaillaan kokoomuksen puheenjohtajaksi. Uranko vuoksi lapset ovat jääneet tekemättä?

– Ura ei ole minun tapauksessani se ratkaiseva tekijä. Se, että minulla ei ole lapsia, on eri tekijöiden summa, ei tietoinen valinta.

Vapaavuoresta on silti tärkeää, ­että politiikan ja perheen pystyy yhdistämään.

– On tärkeä, ettemme ajaudu sellaiseen tilanteeseen, jossa politiikan ja perheen yhdistäminen ei voisi olla mahdollista. Se rajaisi ulos tietyn­ikäisiä naisia ja miksei miehiäkin.

Niin. Onko perheen ja uran yhdistäminen naiselle vaikeampaa?

– Se lienee tapauskohtaista. En tiedä, onko nykymaailmassa yksi­selitteistä vastausta tuohon. Tietenkin on niin, että vain naiset synnyttävät ja siihen liittyy äitiyslomia, ­mitä miehillä ei ole.

Antti Rinne: Lapset jo tehtynä

Antti Rinne, 51, valittiin juuri sdp:n puheenjohtajaksi Jutta Urpilaisen tilalle. Hänen vaimonsa on 11 vuotta nuorempi. Miten on, lykkääkö puheenjohtajuus nyt lapsihaaveita?

– Minulla on lapset varmasti jo tehty. ­Minulla on jo lapsenlapsiakin. En usko, että perheenlisäystä enää tulee.

Entä aiemmin? Onko ura vaikuttanut lapsihaaveisiin?

– Ei. Lapset ovat tulleet ihan rakkaudesta. Ei heitä suunniteltu, että nyt olisi hyvä aika.

Kun lapset olivat pieniä, Anttikin pääsi maistamaan työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Se pani parisuhteen koville.

– Illalla tein töitä kotona vasta, kun muksut olivat nukkumassa. Se hankaloitti kyllä parisuhteen hoitamista, mutta näissä hommissa on tasapainoteltava.

Lue myös:

Jutta Urpilainen: "Lapsille ei ole ollut vielä sijaa"

Kaikki työelämään liittyvät jutut täältä.

Lentokentällä voi ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua. Jos paikalta saa poistua, nappaa taksi alle ja hurista jatkamaan lomaa.

Kyllä, se on tapahtunut minullekin. Viime syksynä jämähdimme Kreetalle Hanian kentälle, kun lentokoneemme meni rikki.

Olimme reissussa kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen voimin. Nuorempi joi äidinmaidonkorviketta, ja olimme pakanneet matkaan juuri sopivan määrän maitotetroja. Eli emme yhtään ylimääräistä.

Sillä aikaa, kun muut (aikuiset) tuskailivat, kiukuttelivat ja huokailivat, meidän perhe päätti ottaa rennosti. Ensimmäisenä menimme ostamaan karkkia. Sen jälkeen laitoimme isommalle lapselle tablettitietokoneelta piirretyt pyörimään ja odotimme, että saamme aikataulusta lisätietoa. Olimme tyytyväisiä, ettemme lähteneet matkaan rikkinäisellä lentokoneella.

Klassinen tilanne on, että lentohenkilökunta yrittää pitää matkustajat lähtövalmiina, koska myöhästyminen maksaa heille paljon. Siksi porukka ei pääse pois lentokentältä ennen kuin on varmistettu, että remmi kannattaa kuljettaa muualle odottamaan. Niin kävi myös meille. Lopulta kapteeni tuli ilmoittamaan, että lähtö siirtyy kymmenen tuntia. 

Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin.

Matkustajille kerrottiin, että lentokentän ulkopuolella on kahvila, josta saisi lounasta. Tässä vaiheessa meidän perhe otti taksin kaupunkiin. Varasin netistä hotellihuoneen, josta oli merinäköala. Se oli naurettavan halpa, koska saimme viime hetken varaajina tuntuvan alennuksen. Sitten köpöttelimme rantakadulla, ostimme vauvalle korvikejauhetta apteekista, söimme mereneläviä ja kävimme lasten kanssa hevosajelulla. Kaikilla oli mukavaa. Välillä lepäsimme hotellihuoneessa.

Kun uusi ilmoitettu lähtöaika alkoi lähestyä, otimme taksin lentokentälle. Lähtöportilla kuulimme, että muut suomalaiset oli noukittu tienvarsikahvilasta bussiin ja kuljetettu viiden tähden resorttiin, jossa porukka oli istunut aulatilan sohvilla lähes koko odotusajan. Kaikkien uikkarit oli pakattu matkalaukkuihin, laukut olivat lentokentällä ja lähin kauppa sijaitsi useiden kilometrien päässä evakkohotellilta.

Ihmiset olivat todella kypsiä. Tilannetta ei helpottanut se, että lento viivästyi vielä entisestään. Toisin kuin muilla, meillä oli ollut mahtava viimeinen päivä etelänlomalla. Kaiken lisäksi meille maksettiin tuosta ihanasta aurinkopäivästä 1 600 euroa korvauksia.

Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Useamman sadan euron korvauksen voi saada, jos lento myöhästyy yli kaksi tuntia

Vaikka olisin joutunut istumaan vuorokauden lentokentällä pelkkää kolmioleipää järsien, olisin silti kokenut, että tuo korvaus on ihan kelpo raha siitä kärsimyksestä. Toki olisin ollut huolesta soikeana, kun vauvani äidinmaidonkorvikkeet olisivat loppuneet, mutta ehkä siitäkin olisi jotenkin selvitty.

Monesti olen odottanut myöhästynyttä lentoa myös ilman lapsia. Silloin voi vaikka ottaa lasillisen tai useamman kuohuvaa ja rentoutua – sekä suunnitella käyttökohteita korvausrahoille. Lentokentällä istumisesta saa minusta oikein kohtuullisen tuntipalkan.

Tilaajille
Mika Myllyaho kouluttautui ensin autonasentajaksi. Oma ala, teatteri, löytyi vasta mutkien kautta. ”Olin kuin uskoon tullut, jokin iso ovi aukesi edessäni.” Kuva: Juha Salminen
Mika Myllyaho kouluttautui ensin autonasentajaksi. Oma ala, teatteri, löytyi vasta mutkien kautta. ”Olin kuin uskoon tullut, jokin iso ovi aukesi edessäni.” Kuva: Juha Salminen

Ohjaaja Mika Myllyaho kärsi nuorena paniikkihäiriöstä, mutta oppi elämään sen kanssa, kun oma ala löytyi. – Muistan miten helpottavaa oli saada diagnoosi ja tulla viimein ymmärretyksi.

Ohjaaja ja Kansallisteatterin johtaja Mika Mylly­aho, 51, ei meinaa mahtua teatterinsa pienimmän näyttämön, Omapohjan, katsomopenkkiin. Pitkät koivet näyttävät jatkuvan kolmosriviltä aina seuraavan rivin yli ensimmäisille tuoleille asti,...