Huivin poistaminen on iranilaisnaisten hiljainen, mutta voimakas kapina hijab-lakia vastaan. Kuva: Shutterstock
Huivin poistaminen on iranilaisnaisten hiljainen, mutta voimakas kapina hijab-lakia vastaan. Kuva: Shutterstock

Jos Iranissa antaa tuulen puhaltaa hiusten läpi, voi joutua kahdeksi kuukaudeksi telkien taakse.

On helppo kuvitella, että maailma muuttuu koko ajan vapaamielisemmäksi, mutta kehitystä tapahtuu toiseenkin suuntaan. Iranissa tuli vuonna 1983 voimaan laki, jonka mukaan naisten on pakko julkisella paikalla peittää hiuksensa ja kaulansa huivilla. Muuten voi mätkähtää mojovat sakot tai 10–60 vuorokautta vankeutta.

Nyt rohkeat iranilaisnaiset ovat kuitenkin nousseet näkyvästi vanhanaikaisena pidettyä hijab-lakia vastaan Facebook-ryhmässä My Stealthy Freedom (suom. minun vaivihkainen vapauteni).

Naiset lähettävät ryhmään itsestään kuvia, joissa hiukset hulmuavat vapaina. Yhteisön kuvauksessa lukee: ”Tämä ryhmä on tarkoitettu sellaisille iranilaisille naisille maan sisällä, jotka haluavat jakaa ”vaivihkaisesti” ilman huntuja otettuja kuviaan.” Ryhmässä on tällä hetkellä noin 850 000 jäsentä.

Facebook-kampanjalla todellisia tuloksia?

Monen yhteisön jäsenen päämäärä on, että vanhanaikaisena pidetty hijab-laki kuopattaisiin ja jokainen saisi päättää huivinkäytöstään itse. Nuoret iranilaiset uskovat, että muutos voi tapahtua heidän elinaikanaan. Yhteisössä on kuvien lisäksi naisten koskettavia tarinoita syrjinnästä ja kannanottoja iranilaisnaisten oikeuksien puolesta. Hiljattain jäsenet ovat keskustelleet esimerkiksi siitä, miten naisia ei päästetä Iranissa seuraamaan urheilutapahtumia stadioneille.

Monet uskovat, että Facebook-protestilla voi todella olla konkreettisia vaikutuksia Iranin lainsäädäntöön. Esimerkiksi iranilainen ihmisoikeusjuristi, Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Shirin Ebadi on sanonut haastattelussa, että Facebook-kampanja on paras mahdollinen tapa osoittaa maan hallitukselle, että hijab-pakko on tuomittu epäonnistumaan.

 

این عکس رو در مدرسه گرفتیم مدرسه ای که با نصب چندین دوربین مخفی هاش واسه ی 3 یا 4 ساعت میخوان حجابو اجباری کنن ولی بازم ...

Posted by ‎My Stealthy Freedom آزادی یواشکی زنان در ایران‎ on Saturday, 20 June 2015

Nuoret naiset uhmaavat kuvalla koulun pihalle asennettuja salaisia valvontakameroita. Ne tarkkailevat, rikotaanko huivisääntöä.

 

نسل بعد من نباید چیزایی که من باهاش روبرو بودم تو زندگیش داشته باشه حجاب اجباری یکی ازهزاران مشکلاتمه ولی تا وقتی اینگون...

Posted by ‎My Stealthy Freedom آزادی یواشکی زنان در ایران‎ on Sunday, 21 June 2015

Tämä nainen julistaa, että hän ei voi ratkaista isompia ongelmia, ennen kuin hijabin vanhentunut ongelma on selätetty.

 

به امید روزی که برداشته شدن حجاب اجباری باعث شه خنده روی لبها مون واقعی تر باشه. Looking forward to the arrival of the...

Posted by ‎My Stealthy Freedom آزادی یواشکی زنان در ایران‎ on Sunday, 10 May 2015

Tämä nainen kertoo odottavansa päivää, jolloin hijab-laista päästään eroon ja valokuvissa näkyy nykyistä aidompia hymyjä.

Tee Me Naisten eeppinen kaupunkivisa ja selvitä, oletko karavaanaritason Suomi-tietäjä.

Viihdytkö tutuissa nurkissa vai tunnetko jokaisen niemennokan ja notkelman? Olemme koonneet kymmenen kuvaa suomalaisista ikoneista ja monumenteista, jotka liittyvät johonkin tiettyyn suomalaiseen kaupunkiin.

Osaatko yhdistää kuvan oikeaan kaupunkiin?

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.