Hei sinä lukemattomien meilien alle lyyhistyvä raukka! Olet ehkä fiksu.

Sähköpostin Saapuneet-kansio pullistelee viisinumeroisissa lukemissa. Olen huono työntekijä! Menettämässä hallinnan elämästäni! Tai ehkä jo menettänyt.

Internetin mukaan nollaa näyttävä sähköposti, inbox zero, nimittäin on digitaalisen elämänhallinnan Graalin malja, siis tavoittelemisen arvoinen asia.

Vai onko kuitenkaan?

Toimittaja Shana Lebowitz pohtii aihetta Business Insideriin kirjoittamassaan artikkelissa. Psykologien avulla hän tyypittelee sähköpostikäyttäytymisen kolmeen kategoriaan. Minkä edustaja sinä olet?

Arkistoija tai deletoija

Tämä ihmistyyppi kokee tarpeelliseksi reagoida heti, kun näkee viestin sähköpostissaan. Saapuneet sähköpostit siirtyvät alta aikayksikön joko roskakoriin tai arkistokansioihin. Siksi hän usein pääseekin himoittuun inbox nollaan. Mutta onko hän sen ansiosta joko a) muita menestyneempi tai b) psykopaatti? Eihän kukaan normaali ihminen pysty sellaiseen suoritukseen nykypäivän sähköpostitulvassa.

Meiliään ahkerasti siivoava koettaa vain rauhoittaa hermojaan.

Ihmisen suhdetta teknologiaan tutkiva psykologi Larry Rosen kertoo Lebowitzille edustavansa juuri tätä ihmistyyppiä. Häntä alkaa hermostuttaa, jos sähköpostit saavat kertyä, minkä hän arvelee johtuvan jollain tapaa aivoistaan.

– Suuri, räjähtävä sähköpostikansio vapauttaa stressiperäisiä välittäjäaineita kuten kortisolia, mikä aiheuttaa ahdistusta, hän pohtii.

Meiliään ahkerasti siivoava koettaa siis hänen mukaansa vain rauhoittaa hermojaan ja pitää toimillaan edes yhden osan maailmastaan järjestyksessä. Voihan sitä kontrollifriikkiydeksikin kutsua.

Säästäjä

Säästäjällä on harvoin lukemattomia meilejä, mutta hän ei myöskään poista viestejä lukemisen jälkeen. Tohtori Pamela Rutledgen mukaan mahdollisia selityksiä käytökselle on muutama. Yksi niistä on perfektionismi. Täydellisyyden tavoittelija ajattelee, että hän säästää viestit palatakseen niihin myöhemmin, Rutledge kertoo Business Insiderille.

– Samanlaisilla ihmisillä on tehtävälistoja, jotka ovat niin pitkiä, ettei niistä voi olla mitään hyötyä.

Meilejä säästämällä vain huijaa itseään uskomaan, että pystyy huomioimaan ne kaikki.

"Jotkut meistä sietävät epävarmuutta paremmin kuin toiset."

Syy sähköpostien hilloamiseen voi olla myös se, että pelkää poistamisen riskejä. Säästäminen luo turvallisen tunteen siitä, että tiedon voi tarvittaessa etsiä sähköpostin uumenista vielä myöhemmin.

– Jotkut meistä sietävät epävarmuutta paremmin kuin toiset, asiantuntija toteaa.

Ohittaja

Hyvät uutiset: tuhannetkaan lukemattomat meilit eivät välttämättä kieli ongelmista! Työpaikkakulttuuriin erikoistunut tohtori Ron Friedman muistuttaa Lebowitzin jutussa, että jostakin niin pienestä asiasta kuin sähköpostikäyttäytymisestä ei kannata tehdä kovin pitkälle meneviä päätelmiä kenenkään persoonallisuudesta. Hänelläkin on kuitenkin aavistuksensa siitä, miksi joidenkin inbox näyttää nollan sijaan noin miljoonaa lukematonta viestiä.

Tuhannet lukemattomat meilit eivät välttämättä kieli ongelmista.

Meilitulva on loputon, joten niiden lukematta jättäminen voi kieliä esimerkiksi hämmennyksestä.

– Se voi myös tarkoittaa, että ymmärtää sen, ettei sähköpostien valvominen ja järjestely auta saavuttamaan mitään. Se on merkki viisaudesta, asiantuntija pohtii.

Jotkut heistä, jotka antavat sähköpostien kerääntyä, saattavatkin olla muita järjestelmällisempiä ja tuotteliaampia. Sähköposti ei ole heidän prioriteettilistansa ykkönen, mikä on ehkä hyvä asia.

Tällaisesta näkymästä on siis turha olla enää huolissaan:

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia.  Kuva: Yle kuvapalvelu
Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kuva: Yle kuvapalvelu

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa seurataan Miaa ja Jenniä. Kokevatko he  tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan?

IS TV-LEHTI: Kahden suomalaisen naisen tarinat avaavat sitä syvyyttä, johon päihderiippuvaisuus ja masennus uhkaavat pudottaa, vaikka vuosien jälkeen jo näyttäisi paremmalta. Molemmat, Mia ja Jenni, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan, ja se on jättänyt syvän jäljen.

Charlotte Lindroosin uudessa dokumentissa lapset eivät ole estradilla, mutta heihin liittyy se, kuinka nousu synkästä kuilusta on kummankin naisen kohdalla tapahtunut. Toki katsotaan myös syihin, miksi kuiluun on kompastuttu: amfetamiini, heroiini, itsetuhoisuus, masennus, rikkonaiset perheet.

Esimerkiksi Mialla, joka kuvailee heroiinia suureksi rakkaudekseen, on muistoja, joissa hän tyttösenä meni kertomaan baariin äidille ja isäpuolelle itkevästä pikkusiskosta. Isäpuoli kantoi raivostuneena kotiin tukasta roikottaen.

Jenni taas masentui lapsensa syntymän jälkeen, eikä osaa pitää haluamallaan tavalla yhteyttä nyt jo murrosikäiseen tyttäreensä. Hän pelkää, mitä tälle on äidistä kerrottu. Koiraa hellivällä Jennillä on kuitenkin unelmia liittyen lapsiin, ja ne auttavat jaksamaan.

Dokumentissa nähdään korvaushoidossa käyviä selviytyjiä, joille pienet onnistumiset ovat suuria askelmia. Kun on kokenut huumepumpulin, on merkityksellisten tunteiden löytäminen perusasioista hankalaa ja erilaista mutta täysin pakollista.

Kokevatko Mia ja Jenni tehneensä oikean ratkaisun luovuttuaan lapsistaan? Hyvin valittu musiikki syventää toivon tunnelmaa mutta muistuttaa myös elämän arvaamattomuudesta.

Docstop: Piikki sydämessä, TV1 ti klo 20.00

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.