”Olisiko minun pitänyt olla sittenkin vähän lempeämpi, eikä valittaa kaikesta kotona?” Kuva: Shutterstock
”Olisiko minun pitänyt olla sittenkin vähän lempeämpi, eikä valittaa kaikesta kotona?” Kuva: Shutterstock

Tutkimuksen mukaan ne, jotka valvovat, murehtivat enemmän. Mutta mitä?

Sängyssä ennen nukkumaanmenoa on mitä parhainta aikaa murehtia maailmanmenoa. Tuoreessa tutkimuksessa on kuitenkin käynyt ilmi, että ne, jotka valvovat pitkään, murehtivat ylipäänsä enemmän asioita.

Binghamtonin yliopiston psykologi Jacob A. Nota johti Cognitive Therapy and Researchissa julkaistua tutkimusta, jossa sadalta opiskelijalta kysyttiin heidän nukkumistottumuksistaan sekä murehtimisestaan. Ne, joilla oli toistuvia negatiivisia ajatuksia, menivät nukkumaan muita myöhemmin ja kärsivät useammin univajeesta.

Aivojen etuotsalohkon kuoren on osoitettu olevan erityisen herkkä univajeelle. Tämä osa aivosta huolehtii keskittymiskyvystä, minkä vuoksi ikäviin asioihin takertuminen saattaa olla yhteydessä unen puutteeseen. Se on kuitenkin epäselvää, kumpi on syy ja kumpi seuraus: johtaako valvominen negatiivisiin ajatuksiin vai vaikeuttavatko synkät mietteet nukahtamista. Näistä kahdestahan saakin jo aika tehokkaan noidankehän aikaiseksi.

Iltakukkujat tunnustavat murheensa

Mitä valvoessa sitten murehditaan? Iltavirkut kertovat.

”Murehdin käytännön asioita, kuten seuraavan päivän työasioita ja kaikkia tekemättömiä hommia. Murehdin sitä, sairastuuko lapsi yön aikana ja sitä, että mies kuorsaa vuosi vuodelta kovempaa. Huolestuttaa, olenko taas aamulla liian väsynyt. Murehdin myös liian myöhään luettuja pahoja uutisia vaikkapa lapsensurmaajaäideistä.”

”En ehdi murehtia illalla. Kun käy liian myöhään nukkumaan ja nukkuu kroonisesti liian vähän, niin nukahtaa heti. Mutta päivän mittaan käytän valveillaoloaikaa monenlaiseen murehtimiseen. Työasiat ovat hyvä murehtimisen lähde, jos ei ole mitään keskeisempää kuten rakkaushuolia. Usein jumitan miettimään jotain tekemääni tai sanomaani asiaa ja päädyn itseruoskintaan. Sanoinko liian suoraan? Olinko tyhmä? Vaikutinko urpolta? Mitä oikein ajattelin? Olin tyhmä! Olen epäkelpo!”

”Murehdin seuraavan päivän työasioita: tavoitanko huomenna oikeat ihmiset, ehdinkö saada työni valmiiksi ennen häämöttävää deadlinea ja miten ylipäätään saan päivän työtunnit riittämään kaikelle mahdolliselle.”

”Valehtelisin, jos väittäisin öisin murehtivani maailmaa, vai miten se Kolmas nainen lauloikaan. Minä mietin ainakin eniten ihan älyttömiä pikkuasioita. Suunnittelen, miten remppaan kylppärin pienintä yksityiskohtaa myöten, sitten huomaan, että eihän minulla ole kuitenkaan rahaa ja alan murehtia sitä, että onkohan töitä ensi vuonna ja miten rahat riittää peruselämiseen ja ja ja…. Hyvä kierre on valmis ja viattomasta kylppäriunelmasta on virinnyt miljoonaiso ”ongelma” – ennen kuin mitään on edes ehtinyt tapahtua.”

”Kirjoitan öisin usein hautajaispuheita mielessäni. Minulle se on murehtimisen sijaan pikemminkin rauhoittumista. Usein öisin herkistyy ja mieleen tulevat kaikki ihanat ihmiset, joita ei arjessa ja päivisin ole aikaa ajatella.”

”Tietenkin murehdin ensimmäisenä työasioita, koska ne odottavat aamulla heräämisen jälkeen sitten ensimmäisenä minua. Työasioiden jälkeen lempparini taitavat olla raha-asiat. Mietin, että miten järjestelen ne, mitä velkoja on, mitä maksan milloinkin, mitä pitää säästää ja niin edelleen. Sitten mietin seuraavaa päivää. Järjestelen mielessäni asioitani, jos jotain pitää saada hoidettua. Tyyliin: kun herään teen tämän, sitten töiden jälkeen tämän, sitten teen tämän...”

Lue myös:

Eikö uni tule? Kuuntele maailman rentouttavinta kappaletta!

Nukkumaan vaikka väkisin: 5 uutta keinoa saada unta

Tässä syyt, joista tummat silmänaluset oikeasti johtuvat

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Hyönteisruoka on saapunut Suomeen ja siitä povataan maailman ruokakriisin pelastajaa. Mutta miltä se maistuu? Vai maistuuko miltään?

”Hieman makea”, ”jännä jälkimaku”, ”yksinään vähän tunkkainen”, ”mielenkiintoisella tavalla huokoinen”.

Näin Me Naisten raati kuvaili Belgiassa kasvatettujen ja uunissa paahdettujen kokonaisten kotisirkkojen makua hyönteisruokatestissä.

Granolassa kotisirkat olivat silmällä selvästi havaittavissa kaurahiutaleiden, siementen, omenan ja puolukkajauheen seassa, mutta rapsakka suutuntuma katosi muun rouskeen sekaan eikä sirkkoja aamiaisjugurtissaan mitenkään maistanut tai tuntenut. Moni piti sirkkamysliä perushyvänä granolana.

– Ei tämä minua ällötä millään tavalla. Hyvää on, kommentoi yksi raatilainen.

– Nyt ollaan syvästi omien ennakkoluulojen kanssa tekemisissä, myönsi toinen, mutta pisteli reippaasti kipollisen sirkkagranolalla ryyditettyä jugurttia menemään.  

– En ostaisi maun takia. Ei mitenkään ihmeellinen, kommentoi kolmas.

Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?
Onko liian madventuresia vai maistuisiko sirkkamysli?

Hyönteisruoan trendikkyys näkyykin tällä hetkellä sirkkaruoan hinnassa. Pieni 200 gramman paketti granolaa maksaa noin 9 euroa. Hintaa nostaa ehkä myös se, että kotimaisten sirkkojen kasvatus on vasta alussa ja sirkat tuodaan Suomeen muualta Euroopasta.

Trendin aallonharjalla

Suomessa jyllää tällä hetkellä pienimuotoinen hyönteisruokabuumi.

Fazerin leipomosta kerrotaan, että he eivät ole aina saaneet sirkkajauhoa Hollannista niin paljon ja nopeasti, kuin heidän leipurinsa sitä taikinaansa tarvitsisivat. Kaikki sirkkaleivät menevät ja illalla kyselijöille pitää tarjota 'ei oota'.

Se ei ole ihme.  Hyönteisleipä maistuu nimittäin pelkän Oivariinin kanssa erinomaiselta. Sen sirkkajauhopitoisuus on kolme prosenttia, ja kuulostaa hämmästyttävältä, että yhteen pieneen leipään on silti käytetty 70 kotisirkkaa.  

Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer
Näyttää ja maistuu vastaleivotulta leivältä, mutta sisältää 70 kotisirkkaa jauhettuna. Kuva: Fazer

– Olin vähän varautunut, ennen kuin laitoin leivän suuhuni, mutta tämähän on hyvää, testiryhmäläinen kehuu.

– Siemenet tekevät leivästä rapsakan. Kivalla tavalla vähän pähkinäinen ja paahteinen maku.

– Leipä on niin hyvää, että unohdin sirkat kokonaan. Olen pääosin kasvisyöjä, joten en ehkä kuitenkaan ota sitä jokapäiväiseen käyttöön.

Hyönteisten tunteet

Sirkkaleipää ja sirkoista valmistettuja einespihvejä mutustellessaan voikin miettiä tuntevatko hyönteiset ja sattuuko niihin.

Ympäristön kannalta hyönteissyöntiä pidetään kuitenkin niin paljon parempana ratkaisuna kuin perinteistä lihansyöntiä, että sen myötä vegaanius on saanut uuden muodon: entovegaani sallii ruokavalioonsa hyönteiset ja hyönteisperäiset tuotteet, mutta ei lihaa, kalaa tai maitotuotteita.

Ilmeisesti kaikki valmistajatkaan eivät pidä kotisirkkoja liharuokana, sillä kaupan einesaltaassa myytävät sirkkajauheella ryyditetyt pihvit on nimetty kasvispihveiksi. Ne sisältävät 83% kasviksia ja 4,6% kasvatetun kotisirkan jauhetta, ja saavat raadilta kehuja.

– Tämähän on miellyttävä tuttavuus einespihvien joukossa.

– Tuhti, ruokaisa, täyttävä eikä lainkaan kuiva. Kiva, että pinaatti, parsakaali ja kaikki ainekset  – paitsi kotisirkka – maistuvat.

Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.
Hyönteispihvit voittavat pinaattiletut ja monet kasvispihvit niin maussa kuin proteiinipitoisuudessa.

Testasimme tuotteet: Fazer Sirkkaleipä 250g, 3,99e, Veljekset Mattilan Sirkka-kasvispihvit 300g, 3,98e ja Samu sirkkagranola 200g, 8,90e