Ilja joutuu selittelemään ulkonäköään 10–20 kertaa päivässä. "En halua viettää koko aikaa itsestäni puhuen, joten viihdyn ystävieni kanssa. Myös perheeni hyväksyy minut nykyään." Kuva: Jouni Harala
Ilja joutuu selittelemään ulkonäköään 10–20 kertaa päivässä. "En halua viettää koko aikaa itsestäni puhuen, joten viihdyn ystävieni kanssa. Myös perheeni hyväksyy minut nykyään." Kuva: Jouni Harala

Ilja alias Mekaaninen Demoni on valmis menemään äärimmäisyyksiin ulkonäkönsä takia. – En välitä ihmisten mielipiteistä, en edes kehuista.

”Kun päätin tatuoida silmämunani vähän yli kolme vuotta sitten, opettelin elämään sokeana kaiken varalta. Kävelin kotonani kaksi päivää huivi silmillä, ja lopulta osasin liikkua siellä ilman, että rikon mitään. Tiesin, että jos tatuoimisen myötä sokeudun, kukaan läheiseni ei taputa minua selkään ja vietä kanssani loppuelämää ohjaten minua paikasta toiseen.
Kiinnostukseni tatuointeihin ja lävistyksiin alkoi jo 7-vuotiaana, kun luin tätini Suosikki-lehtiä. Ihastuin Axl Rosen kaltaisiin rokkistaroihin ja päätin, että minullakin on joku päivä tatuointeja.

Ensimmäinen tatuointini oli 18-vuotiaana ottamani tribaali. Silloin peilasin itseäni kaikista heijastavista pinnoista ja ajattelin, että näitä on pakko saada lisää.

Teini-ikäisenä näin Ripley’s Believe It or Not -ohjelmassa miehiä roikkumassa lihakoukuissa ja venyttämässä korviaan. Se näytti tosi hyvältä, ja päätin, että minäkin haluan. Päädyin samanhenkiseen porukkaan ja pääsin kokeilemaan lihakoukkuja. Ensimmäinen kerta lihakoukuissa oli hirveä. Se sattui ihan kamalasti.

Demoni syntyi

Kipukynnykseni on korkea, ja nykyään noin puolet kehostani on tatuoitu. Tatuointien lisäksi olen ottanut ihonalaisia implantteja rintaani ja käsivarsiini. Päässäni on viisi sarvea, ja kieleni on halkaistu skalpellilla.
Piilolinssejä en osaa käyttää, joten kaverini tatuoi silmäni mustiksi. Kun tatuoiminen oli ohi, kaverini sanoi: ”Tervetuloa demoniperheeseen.” Siitä syntyi brändini Mekaaninen Demoni.

Harvat säikähtävät minua, koska hymyilen paljon ja olen kuin pieni auringonsäde. Usein ihmiset tulevat uteliaina kyselemään ja juttelemaan. Ajattelen, etten voi olla vielä liian pelottava, jos minulle uskalletaan jutella.

En välitä ihmisten mielipiteistä, en edes kehuista. Mielestäni on täysin väärä lähtökohta tutustua keneenkään ulkonäön perusteella. Tuijottamista en enää mieti, koska sitä tapahtuu koko ajan. Joskus huvittelemme kavereideni kanssa siten, että kaverini kävelee perässäni ja laskee, kuinka moni kääntyy katsomaan perääni.

Joudun selittelemään ulkonäköäni 10–20 kertaa päivässä. En halua viettää koko aikaa itsestäni puhuen, joten viihdyn ystävieni kanssa. Myös perheeni hyväksyy minut nykyään. Äiti sanoo joka muutoksen jälkeen, että näytän jo hyvältä tällaisena. Isälläni kesti kauemman aikaa hyväksyä ulkonäköni, mutta nykyään hän ei enää välitä siitä. Kunhan olen onnellinen.

Uusi peilikuva, uusi alku

Uskon, että ulkonäköni muokkaus on saanut alkunsa osin lapsuudentraumoista. Kävin kristillistä yläastetta, missä minun oli vaikea hyväksyä itseäni, koska olin homoseksuaali ja sittemmin biseksuaali. En arvostanut peilikuvaani ja olen aina nähnyt vaivaa sen eteen, että näyttäisin hyvältä.

Päätin näyttää itselleni, että voin olla, mitä haluan. Uskon, että itsensä hyväksyminen tulee aina ihmiselle jonkinlaisen muutoksen kautta. Jos esimerkiksi eroaa parisuhteesta, saattaa leikata hiukset. Minä tein elämänmuutokseni vain vähän isommalla kädellä.

En usko, että päädyn itse olemaan toisen raskaasti muokatun kanssa. Itse pidän ruskettuneista ja salilla käyvistä ihmisistä. Seurustellessani olen käynyt ottamassa tatuointeja salaa, koska on helpompi saada anteeksi kuin pyytää lupa.

Työskentelen tatuoijana, enkä voisi tai haluaisi vaihtaa alaa, koska en voisi tehdä esimerkiksi asiakaspalvelutyötä. Jos käteni menee poikki, en pysty maksamaan vuokraani.

Minulla on jo pitkään ollut hyvä olo itseni kanssa. Silti haluan jotain lisää. Haluaisin tatuoida koko kehoni ja ottaa myös lisää implantteja. Olen ylittänyt jo sen rajan, että mikään pitäisi minua enää paikallaan.”

Kuka?

Ilja on 30-vuotias Rovaniemellä asuva tatuoija.
Luonut brändin ja työnimen Mekaaninen Demoni.
Noin puolet kehosta tatuoitu, silmämunat mukaanlukien.
Leikkauttanut kielensä ja hankkinut ihonsisäisiä implantteja.

Laulaja Nina Tapio erosi Ada Forsbergin isästä tyttären ollessa yhdeksänvuotias. – Olemme aina pyrkineet puhumaan asioista lasten kanssa suoraan sillä tasolla, minkä he ymmärtävät, Nina sanoo.

Sekä Nina Tapio, 45, että tytär Ada Forsberg, 20, ovat parhaillaan unelma-ammateissaan: Nina laulajana, Ada sirkustaiteilijana. Ada kiertää Sirkus Finlandian ilma-akrobaattina ympäri Suomea. Nina laulaa Jean S. -yhtyeen toisena solistina ja valmistautuu ensi keväänä esitettävään Mamma Mia! -musikaaliin.

– Kun on kasvanut taiteilijaelämää seuraten, sitä pitää ihan tavallisena, toisen polven taiteilija Ada kertoo.

Myös hänen isoäitinsä Irma Tapio on laulaja.

Peittely on pahinta

Adan ja kolme vuotta nuoremman Elsan isä on Martti Forsberg. Nina ja Martti tutustuivat jo kymmenvuotiaina luokkakavereina ja alkoivat seurustella parikymppisinä. Suhde ei kuitenkaan kestänyt. He erosivat Adan ollessa yhdeksänvuotias.

– Kyllä minä lapsena tajusin vanhempieni välisen kitkan. Ennen eroa muistan kysyneeni äidiltä, onko kaikki hyvin? Olin jo sen ikäinen, että ymmärsin eron olleen vanhemmilleni paras ratkaisu, Ada miettii.

”Kyllä minä lapsena tajusin vanhempieni välisen kitkan.”

Nina huomauttaa, että lapset näkevät väkisinkin, mitä vanhempien välillä on meneillään.

– Peittely on pahinta, mitä heille voi tehdä. Olemme aina pyrkineet puhumaan asioista lasten kanssa suoraan sillä tasolla, minkä he ymmärtävät, Nina huomauttaa.

Sittemmin Nina avioitui pastori Reijo ”Reka” Kontion kanssa. Viisi vuotta sitten Ada sai velipuolen, Vilhon. Sisaruksilla on 15 vuotta ikäeroa.

– Kun kuulin saavani pikkuveljen, aloin itkeä ilosta. Suhde Vilhon kanssa on aina toiminut, ja olen pystynyt auttamaan äitiä lastenhoidossa. Olen vahtinut Vilhoa iltaisin ja välillä öisinkin, Ada kertoo.

Lue Ninan ja Adan koko haastattelu Me Naisten numerosta 42/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Näyttelijä Sanna Stellanin puoleentoista vuoteen on mahtunut vauva, pako hometalosta, avioero ja uusi mies. – Kaiken kokemani jälkeen en ole kyynistynyt, vaan uskallan olla onnellinen, hän sanoo.

Kesän lopussa eronnut näyttelijä Sanna Stellan, 43, on löytänyt uuden rakkauden.

– Juuri nyt olen tosi onnellinen, sillä olen tavannut uuden miehen ja olen rakastunut, hän kertoo.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana Sannan elämässä on tapahtunut paljon: Sanna sai kolmannen lapsensa, ja samoihin aikoihin kotitalosta löytyi hometta, joka ajoi perheen pitkään evakkoon. Elokuun lopussa Sanna ilmoitti Facebookissa pitkän avioliittonsa päättyneen.

– Kaiken kokemani jälkeen en ole kyynistynyt, vaan uskallan olla onnellinen. Ikuisena romantikkona uskon rakkauteen. Ajattelen, ettei kaikkea elämässä voi selittää tieteellä, eikä varsinkaan sitä, miksi jotkut ihmiset saatetaan yhteen, hän kertoo.

Harkittu ero

Sannan ja hänen entisen miehensä avioeroon ei päädytty helposti.

– Eropäätöstä tehtiin pitkään. Teimme paljon töitä suhteemme pelastamiseksi muun muassa pariterapiassa. En missään nimessä koe epäonnistuneeni, vaikka erosin, Sanna kertoo.  

Vanhempien ero tuntuu rankalta ratkaisulta, kun nuorin lapsi on vasta vauvaikäinen. Sanna kuitenkin ajattelee, että lapset tulevat maailmaan silloin, kun niiden kuuluu.

– Vauvoja on putkahdellut maailmaan ihan kaikissa olosuhteissa. Se ei vaadi täydellistä elämäntilannetta. Meidänkin kuopus oli ehdottomasti haluttu lapsi, Sanna sanoo.

Mitä Sanna kertoo eronsa syistä? Mitä kaikkea äitiys on Sannalle opettanut? Mikä Siskonpedin hahmoista on Sannan suosikki? Lue lisää Me Naisten numerosta 42/2017.