Ilja joutuu selittelemään ulkonäköään 10–20 kertaa päivässä. "En halua viettää koko aikaa itsestäni puhuen, joten viihdyn ystävieni kanssa. Myös perheeni hyväksyy minut nykyään." Kuva: Jouni Harala
Ilja joutuu selittelemään ulkonäköään 10–20 kertaa päivässä. "En halua viettää koko aikaa itsestäni puhuen, joten viihdyn ystävieni kanssa. Myös perheeni hyväksyy minut nykyään." Kuva: Jouni Harala

Ilja alias Mekaaninen Demoni on valmis menemään äärimmäisyyksiin ulkonäkönsä takia. – En välitä ihmisten mielipiteistä, en edes kehuista.

”Kun päätin tatuoida silmämunani vähän yli kolme vuotta sitten, opettelin elämään sokeana kaiken varalta. Kävelin kotonani kaksi päivää huivi silmillä, ja lopulta osasin liikkua siellä ilman, että rikon mitään. Tiesin, että jos tatuoimisen myötä sokeudun, kukaan läheiseni ei taputa minua selkään ja vietä kanssani loppuelämää ohjaten minua paikasta toiseen.
Kiinnostukseni tatuointeihin ja lävistyksiin alkoi jo 7-vuotiaana, kun luin tätini Suosikki-lehtiä. Ihastuin Axl Rosen kaltaisiin rokkistaroihin ja päätin, että minullakin on joku päivä tatuointeja.

Ensimmäinen tatuointini oli 18-vuotiaana ottamani tribaali. Silloin peilasin itseäni kaikista heijastavista pinnoista ja ajattelin, että näitä on pakko saada lisää.

Teini-ikäisenä näin Ripley’s Believe It or Not -ohjelmassa miehiä roikkumassa lihakoukuissa ja venyttämässä korviaan. Se näytti tosi hyvältä, ja päätin, että minäkin haluan. Päädyin samanhenkiseen porukkaan ja pääsin kokeilemaan lihakoukkuja. Ensimmäinen kerta lihakoukuissa oli hirveä. Se sattui ihan kamalasti.

Demoni syntyi

Kipukynnykseni on korkea, ja nykyään noin puolet kehostani on tatuoitu. Tatuointien lisäksi olen ottanut ihonalaisia implantteja rintaani ja käsivarsiini. Päässäni on viisi sarvea, ja kieleni on halkaistu skalpellilla.
Piilolinssejä en osaa käyttää, joten kaverini tatuoi silmäni mustiksi. Kun tatuoiminen oli ohi, kaverini sanoi: ”Tervetuloa demoniperheeseen.” Siitä syntyi brändini Mekaaninen Demoni.

Harvat säikähtävät minua, koska hymyilen paljon ja olen kuin pieni auringonsäde. Usein ihmiset tulevat uteliaina kyselemään ja juttelemaan. Ajattelen, etten voi olla vielä liian pelottava, jos minulle uskalletaan jutella.

En välitä ihmisten mielipiteistä, en edes kehuista. Mielestäni on täysin väärä lähtökohta tutustua keneenkään ulkonäön perusteella. Tuijottamista en enää mieti, koska sitä tapahtuu koko ajan. Joskus huvittelemme kavereideni kanssa siten, että kaverini kävelee perässäni ja laskee, kuinka moni kääntyy katsomaan perääni.

Joudun selittelemään ulkonäköäni 10–20 kertaa päivässä. En halua viettää koko aikaa itsestäni puhuen, joten viihdyn ystävieni kanssa. Myös perheeni hyväksyy minut nykyään. Äiti sanoo joka muutoksen jälkeen, että näytän jo hyvältä tällaisena. Isälläni kesti kauemman aikaa hyväksyä ulkonäköni, mutta nykyään hän ei enää välitä siitä. Kunhan olen onnellinen.

Uusi peilikuva, uusi alku

Uskon, että ulkonäköni muokkaus on saanut alkunsa osin lapsuudentraumoista. Kävin kristillistä yläastetta, missä minun oli vaikea hyväksyä itseäni, koska olin homoseksuaali ja sittemmin biseksuaali. En arvostanut peilikuvaani ja olen aina nähnyt vaivaa sen eteen, että näyttäisin hyvältä.

Päätin näyttää itselleni, että voin olla, mitä haluan. Uskon, että itsensä hyväksyminen tulee aina ihmiselle jonkinlaisen muutoksen kautta. Jos esimerkiksi eroaa parisuhteesta, saattaa leikata hiukset. Minä tein elämänmuutokseni vain vähän isommalla kädellä.

En usko, että päädyn itse olemaan toisen raskaasti muokatun kanssa. Itse pidän ruskettuneista ja salilla käyvistä ihmisistä. Seurustellessani olen käynyt ottamassa tatuointeja salaa, koska on helpompi saada anteeksi kuin pyytää lupa.

Työskentelen tatuoijana, enkä voisi tai haluaisi vaihtaa alaa, koska en voisi tehdä esimerkiksi asiakaspalvelutyötä. Jos käteni menee poikki, en pysty maksamaan vuokraani.

Minulla on jo pitkään ollut hyvä olo itseni kanssa. Silti haluan jotain lisää. Haluaisin tatuoida koko kehoni ja ottaa myös lisää implantteja. Olen ylittänyt jo sen rajan, että mikään pitäisi minua enää paikallaan.”

Kuka?

Ilja on 30-vuotias Rovaniemellä asuva tatuoija.
Luonut brändin ja työnimen Mekaaninen Demoni.
Noin puolet kehosta tatuoitu, silmämunat mukaanlukien.
Leikkauttanut kielensä ja hankkinut ihonsisäisiä implantteja.

Terhi Kokkonen esitti Mira Luodin päivänä Pinnan alla -kappaleen yhdessä siskonsa kanssa.

Tällä viikolla Vain elämää -ohjelmassa vietetään PMMP-yhtyeestä tutun Mira Luodin päivää. Torstain jaksossa Danny esitti todella vahvan tulkintansa PMMP:n Lautturi-kappaleesta. Mutta vahva oli myös Terhi Kokkosen veto. Hän esitti perjantaina tulkintansa Miran soolouralla tekemästä biisistä Pinnan alla.

Terhi esitti Miran kappaleen yllättäen yhdessä siskonsa Pauliina Kokkosen kanssa.

Katso esitys kokonaisuudessaan tästä:

Ennen Terhin esitystä Mira kertoi, että Pinnan alla -kappaleen tekohetkellä hänen elämänsä oli taitekohdassa. Samaan aikaan, kun Mira teki ensimmäistä sooloalbumiaan, hänen veljensä sairastui vakavasti ja menehtyi.

– En ollut hänen luonaan kun hän kuoli ja se harmittaa ihan kauheesti, Mira kertoi itkien.

Terhin ja Pauliinan esiintymisen jälkeen Mira halasi kumpaakin naista pitkään. 

– Se oli nyt vähän tuollainen iloinen, Terhi totesi Miralle.

Lähtö tuli yllättäen

Terhi Kokkosta ei nähty Miran päivän aikana missään muussa aktiviteetissa kuin lounaalla ja päivällisellä. Terhin tulkinta Miran kappaleesta jäi hänen viimeisekseen Vain elämää -ohjelmassa. Esiintymisensä jälkeen Terhiä ei nähty lainkaan.

Vaikka Terhin kuvauksista poistumisesta on uutisoitu runsaasti ja sitä on puitu jo pitkin kevättä, ohjelmassa se sivuutettiin melkolailla kokonaan. Terhi katoaa illallispöydästä kuin tuhka tuuleen.

Muut artistit kommentoivat jakson lopussa Terhin lähtöään kierrellen, mainitsematta häntä suoraan nimeltä.

– Tämä päivä antoi minulle taas enemmän ymmärrystä siitä, että se ei kulje minkään käsikirjoituksen mukaan. Se on aina käänteitä täynnä ja se pitää ottaa vastaan sellaisena, mitä tapahtuu, Mira totesi.

Katso videolta, kuinka Aki Tykki, Mira Luoti, Sani ja Arttu Wiskari kokivat Terhin lähdön kuvauksista:

Fatbardhe Hetemaj on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton. – Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti.

Fatbardhe Hetemaj, 32, odottaa viikonlopun Maailma kylässä -festivaalia, jolloin hänen perheestään kertova Kotimaa Kosovo-Suomi –dokumentti saa ensi-iltansa.

Dokumenttia tehtiin puolitoista vuotta ja se nosti naiselle pintaan monia muistoja. Hetemaj´n neljän sisaruksen vanhemmat saapuivat Kosovosta Suomeen vuonna 1992, jolloin Fatbardhe oli 7-vuotias.

– Ehkä arkielämässä oli pelon jälkeen vaikeinta tasapainoilla kahden kulttuurin välillä. Meidän kulttuurissa olin tottunut koskettamaan ihmisiä. Täällä on tietty etäisyys.

”Ala-asteella ihmettelin, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin.”

– Ala-asteella ihmettelin myös, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin ja sitten minulle suututtiin, kun olin luvannut niin monelle. En ymmärtänyt yhtään, että pitäisi olla vain yhden kanssa kerralla, vaan otin kaikki siipieni suojaan. Olen aina ollut tällainen paljon puhuva, Fatbardhe kertoi eilen Mummotunnelin kesän VIP-avajaisissa.

Hetemaj'n sisarusnelikko on kuuluisa saavutuksistaan. Molemmat veljet pelaavat ammatikseen jalkapalloa, Perparim Italiassa ja Mehmet Seinäjoella. Fatbardhe on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton.

– Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti. Olemme yhä tosi läheisiä.

Fatbardhe viettää itse sinkkukesää.

– Kaikki väittävät, että minulla on kumppanin suhteen kovat kriteerit. Minun pitää tuntea, että kyseessä on minun ihminen ja toki kumppanin pitää miellyttää myös silmää. 

– Haluan kuitenkin painottaa, että elämäni on hyvää näinkin. Olen huomannut, että lapsettomia suojellaan, eikä heiltä kysellä henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta sinkuilta udellaan tosi henkilökohtaisesti, että miksi miestä ei ole löytynyt. Se ärsyttää joskus.

Kotimaa Kosovo-Suomi, TV1 ma 28.5