Ohjaaja Zaida Bergroth koki elämänsä nöyryytyksen, kun hakkasi kattilan kantta pääsykokeissa.

Uusin elokuvasi Hyvä poika käsittelee lasten ja vanhempien välejä, kuten esikoisesi Skavabölen pojatkin. Mikä aihepiirissä kiehtoo?
En ole koskaan suunnitellut tekeväni perhedraamaa, minua ovat vain sattuneet kiinnostamaan nuoret päähenkilöt. Hyvässä pojassa lähdin tutkimaan ajatusta siitä, miten rakastava ja hyväntahtoinen suhde voi muuttua kenenkään huomaamatta tuhoisaksi. Leffojani yhdistävät hahmot, joilla on vahva sisäinen pakko purkaa suuria tunteita, mutta joiden on vaikea löytää sille keinoja. Ehkä he ovat tavallaan alter egojani.

Millaisia väännöksiä olet kuullut elokuviesi nimistä?
Skavabölen pojat on poikinut hassuja versioita, esimerkiksi Tjäreborgin pojat tai Stroganoffin pojat. Hyvän pojan työnimi oli alun perin Henkivartija, mutta se kuulosti liian trillerimäiseltä. Nimen antaminen leffalle on vaikeaa, sillä nimen pitää kertoa tarpeeksi elokuvan aiheesta mutta samalla jättää tilaa tulkinnoille.

Pääsit Taideteollisen korkeakoulun Taikin ohjaajalinjalle 20-vuotiaana. Uskoitko onnistumiseen ensi yrittämällä?
Huh, en todellakaan, niin traumaattisia tehtävät olivat. Meille muun muassa näytettiin pätkä Jurassic Parkista, ja siihen piti rakentaa uusi äänimaailma pöydällä olevien esineiden avulla. Hakkasin paniikissa kapulalla jonkin kattilan kantta raadin tuijottaessa kylmänä touhujani. Lähtiessäni unohdin käsilaukkuni huoneeseen, ja palatessani kuulin oven takaa kovan naurunremakan. Se tuntui kaikkien aikojen nöyryytykseltä.

Jäitte Aina-siskosi kanssa 15- ja 16-vuotiaina asumaan kaksin. Miksi?
Äitimme, taidemaalari Marjatta Tapiola lähti tuolloin Sysmään remontoimaan kotitaloaan. Hän uskalsi jättää meidät Helsinkiin, koska olimme hyvin tunnollisia. Yläasteellakin keskiarvomme oli 9,8. Mutta oli meillä myös hirveästi kavereita, joten tulihan sitä juhlittuakin aika paljon.

Seurustelet useiden leffojesi käsikirjoittajan Jan Forsströmin kanssa. Miten yhteistyö kumppanin kanssa sujuu?
Hyvin, sillä meillä on samanlainen huumorintaju ja ymmärrämme toisiamme vaivatta. Tapasimme alun perin Taikissa ja olimme pitkään ystäviä, kunnes homma kuusi vuotta sitten muuttui seurusteluksi. Kun teen elokuvaa, minua ei kiinnosta mikään muu, joten on mukavaa saada puhua siitä kotona loputtomasti.

Oletko koskaan törmännyt vähättelyyn miesvaltaisella alalla?
En, sillä tähän mennessä työryhmäni ovat olleet naisvoittoisia, enkä ole joutunut miettimään asiaa. Kollegoilta olen kuullut kertomuksia epätasa-arvoisista tilanteista. Haluaisin silti uskoa, ettei sukupuolella olisi merkitystä työelämässä enää nykypäivänä.

Zaida Bergroth

  • 34-vuotias ohjaaja syntyi Kivijärvellä. Asuu Helsingissä Jan Forsströmin kanssa, joka on käsikirjoittanut ja leikannut Hyvän pojan.
  • Useita palkittuja lyhytelokuvia. ­Ensimmäinen pitkä elokuva Skavabölen pojat (2009).
  • Äiti taidemaalari Marjatta Tapiola, sisko kirjailija Aina Bergroth. Isä Ville Bergroth on lääkäri.
  • Hyvä poika elokuvateattereissa 25.3. ”Leffan idea lähti eräästä aggressiivisesta pojasta sekä häntä kannustaneesta isästä. Kiinnostuin isän motiiveista.”