Manuela Bosco ja Pamela Tola kirjoittivat yhdessä satukirjan. Kuva Jouni Harala.
Manuela Bosco ja Pamela Tola kirjoittivat yhdessä satukirjan. Kuva Jouni Harala.

Näyttelijät Manuela Bosco ja Pamela Tola löysivät aikuisina toisistaan ystävät ja sielunsiskot. Ensin naapurukset filosofoivat, kirjoittivat sitten yhdessä lastenkirjan ja viimeksi hankkivat yhteisen työhuoneen. –Tässä suhteessa saamme rasittaa toisiamme estoitta.

Talon tavat ovat vielä hakusessa Pamela Tolan, 33, ja Manuela Boscon, 32, yhteisellä työhuoneella. Kun Pamela astuu sisään vanhan puutalon alakertaan, hän katsoo ensimmäisenä Manuelan jalkoihin.

– Otetaanko me kengät pois?

Manuela on tullessaan riisunut tennarinsa pikkuruiseen tuulikaappiin ja tassuttelee vastaan kotoisissa villasukissa. Pamela myllää eteisessä kassiaan ja nostelee sieltä lasten eväitä.

– Äh, jätin näköjään villasukat kotiin.

Näyttelijäystävykset ovat emännöineet yhteistä työhuonetta Helsingin Käpylässä vasta muutaman viikon. He, jotka haluavat kahvia, hakevat sitä viereiseltä kioskilta. Pikkupöydällä on jo kukkia, ja pöydän vierellä kaksi tuolia. Kun vieraita tulee lisää, tuoleja lainataan naapurin puutarhasta. Kakluunin kyljessä odottaa sylillinen halkoja, mutta kevät lämmittää kahden huoneen tilaa jo niin, ettei tulta tarvitse sytyttää.

Huoneisto on puolittain maan alla, ja auringonsäteet siivilöityvät sinne katon rajasta. Kuulas päivänvalo on täydellinen työvalo taulujen maalaamiseen. Siihen hommaan Manuela työhuonetta alun perin kaipasikin.

Näyttelijä, kirjailija ja entinen huippu-urheilija on aina tuntenut vetoa myös maalaamiseen, mutta on päässyt siinä vauhtiin vasta äskettäin.

– Olen ensi kertaa ottanut maalaamisen vakavasti. Se tuntuu älyttömän hyvältä, Manuela sanoo.

Kun Manuela sai idean omasta ateljeetilasta, hän piirsi kotona toiveensa aarrekarttaan. Vain pari päivää myöhemmin tutulla lenkillä lähikauppaan silmiin osui mainos vuokrattavasta työhuoneesta. Manuela houkutteli Pamelan heti työkämppiksekseen.

– Kun on oikealla tiellä, asiat tapahtuvat helposti, Manuela uskoo.

Nyt pensselit ja sudit ovat vallanneet ikkunalaudat, mutta Pamelan työkaluja näkyy vähemmän. Tärkein niistä on kannettava tietokone, ja perimmäisessä huoneessa nököttää hierontapöytä. Pamela on viittä vaille valmis moderni vyöhyketerapeutti, mutta tekee käsittelyjä toistaiseksi vain kaveripohjalta ja perheelleen. Enemmän hän hyödyntää työhuonetta kirjoittamiseen: työn alla on tarinoita sekä pari elokuvan ja tv-sarjan käsikirjoitusta, jotka odottavat rahoitusta ja pääsyä tuotantoon.

– Olen aina tykännyt kertoa tarinoita. Aloin kirjoittaa ensimmäistä romaaniani, kun olin yhdeksänvuotias, Pamela muistelee.


Taiteilijaelämää perhe edellä

Pamelan ja Manuelan yhteinen lastenkirja Pöytä joka tahtoi kodin ilmestyy kesäkuussa. Tarinan tekeminen tuli tilaustyönä Mannerheimin lastensuojeluliitolta, joka hankkeellaan haluaa muistuttaa perheen yhteisten ruokailuhetkien vaikutuksesta lasten kehitykseen. Tutkimusten mukaan perheensä kanssa ruokailleet lapset pärjäsivät elämässään paremmin kuin ne, jotka syövät yksin.

Kun Pamela kertoi saamastaan kirjaprojektista, Manuela innostui mukaan: hän teki aikoinaan kandityönsä gastronomiasta italialaisessa elokuvassa.

– Lapsuudenkodissani uskottiin yhdessä syömisen tärkeyteen. Se kuului vahvasti italialaiseen kulttuuritaustaamme.

Nyt Manuela on vuoden ikäisen Sahara-tyttären äiti ja avoliitossa näyttelijä Kasimir Baltzarin kanssa. Pamelalla on kolme lasta: 8-, 6- ja 1-vuotiaat pojat, sekä koti näyttelijä Lauri Tilkasen kanssa. Freelancer-näyttelijöiden perheissä aikataulut elävät töiden mukaan, ja joskus on vaikeaa saada koko perhe koolle. Tänään Pamela on lähettänyt esikoisensa kouluun, keskimmäisen päiväkotiin, ja Lauri on jäänyt kotiin hoitamaan nuorimmaista. Manuelan Sahara on kotona lastenhoitajan kanssa.

– Kyllä meillä silti pyritään siihen, että olemme kaikki koolla edes yhtenä ruokailuhetkenä päivässä, Manuela aloittaa.

– Samoin meillä. On hauskaa, että lapsetkin osaavat vaatia sellaista. Yksi lapsistani sanoo aina, ettei halua syödä yksin. Tulkaa tänne, hän komentaa, jos muut yrittävät karata menoihinsa, Pamela jatkaa.

Molemmat naiset uskovat, että rutiinit tuovat lapsille turvaa. Arki kotona ei ole boheemia taiteilijaelämää, jossa elettäisiin inspiraation ehdoilla.

– Ei taiteilijuus näy meillä sellaisena, että kulkisin poncho päällä ja kieltäisin lapsia häiritsemästä luovaa prosessiani. Kyllä meillä mennään perhe eikä taide edellä, Pamela sanoo napakasti.

– Joskus olen tietysti kuvausten takia pitkäänkin poissa kotoa, mutta enimmäkseen meillä eletään tuttua arkea.

Manuela muistuttaa, että rutiinit ovat hyväksi myös hänelle itselleen.

– Ehkä se on peruja urheiluvuosiltani, mutta tarvitsen säännöllisyyttä ja aikarajoja ollakseni tehokkaampi. Epämääräinen lilluminen ja inspiraation odottelu eivät sovi luonteelleni.

Vänkäystaktiikalla

Oma työrutiini oli käytössä myös viime kesänä, kun Manuela ja Pamela kirjoittivat kirjaansa. Työtavaksi valittiin sama, jota Pamela oli aiemmin soveltanut käsikirjoitustöissään: naiset olivat vain väljästi suunnitelleet, miten satu päättyisi, kirjoittivat sitä vuorollaan pätkän ja heittivät tekstin sitten toiselle jatkettavaksi. Sääntöihin kuului, että toisen tekemää tekstiä sai muokata.

– Päätimme, että teksti todellakin olisi yhteistä eikä siitä saanut tuntea mustasukkaisuutta. Välillä yllätyimme, mihin suuntaan toinen päätti viedä tarinaa, mutta samalla oli ihanaa voida jakaa vastuu, ystävykset kertovat.

– Oli yllättävää, miten kivuttomasti työ lopulta sujui kaiken muun tekemisen lomassa.

Yhteistyötä vahvisti luotto siihen, että molemmat hoitavat osuutensa. Pamelaa ja Manuelaa yhdistää samanlainen työmoraali ja ammattietiikka. Ei tullut mieleenkään, että kumpikaan sälyttäisi urakan toisen niskoille.

Ja olihan niitäkin hetkiä, kun kaksikko viilasi yhtä sanaa ja kinasi loputtomiin, laitetaanko tähän pilkkua. Erimielisyyksissä Pamela ja Manuela turvautuvat väsytystaktiikkaan.

– Vänkäämme omaa juttuamme niin pitkään, että lopulta väsymme kinaamaan, Pamela kuvailee.

– Meissä on sisua, itsepäisyyttä ja periksiantamattomuutta. Kyllä miehemmekin tietävät, millaisia jästipäitä osaamme olla, Manuela hekottaa.

– No mutta ei me nyt mitään jyriä olla, Pamela loiventaa.

– Ja jos vähän tulistumme, tiedämme kyllä, ettei ystävyys siihen kaadu. Aina se siitä lutviutuu.


Manuela sanoo lapsen terävöittäneen hänen ajankäyttöään töissä. ”Töitä ei voi tehdä aina kun sielussa siltä tuntuu. Arki on selkeytynyt ja asennoidun työhön ammattimaisemmin.”

Tekstarisiskokset

Pamelan ja Manuelan tapa napata kiinni toistensa ajatuksista, jatkaa lauseita ja väitellä lämpimässä hengessä kuulostaa siltä kuin takana olisi pitkä, elämää nähnyt ystävyys. Todellisuudessa he tutustuivat yhteisen ystävänsä juhlissa kolmisen vuotta sitten. Naisia yhdistivät samanlainen elämäntilanne, kotikulmat, ammatit ja kiinnostuksen kohteet.

– Vaikka maallinen ystävyytemme on suht nuori, koen, että elämässämme on paljon samastumispintaa. Meissä molemmissa on soturia, Manuela sanoo.

– Jokin energiajuttuhan se on, että jonkun kanssa juttu luistaa paremmin, Pamela miettii.

– Olemme kovia analysoimaan ja filosofoimaan, ja aika monta pussia Yogi-teetä on kulunut meidän keskustellessamme. Meidän on myös helppo ymmärtää toisiamme; olemme usein samoissa fiiliksissä tai innostumme tahoillamme samoista jutuista. Yleensä tajuamme jo katseesta, missä tunnelmissa toinen on.

Palattuaan Suomeen Manuela on löytänyt läheisiä ystäviä lapsuudestaan, urheiluvuosiltaan ja teatterikoulusta. Pamelan ystäväpiiri taas meni kokolailla uusiksi, kun hän parikymppisenä muutti opiskelujen perässä Joensuusta Helsinkiin.

– Vaikka tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä, solmin vain harvoin syvempiä ystävyyksiä. Elämäntilanne määrää, keiden kanssa ehtii olla yhteyksissä. Joskus täytyy tehdä valintoja ja päästää irti ystävyydestä. Eihän kukaan voi aktiivisesti pitää yllä 50 suhdetta yhtä aikaa, Pamela sanoo.

– Pamelan kanssa ystävyytemme on eri tavalla intensiivistä, koska olemme tiiviimmin läsnä toistemme arjessa, Manuela sanoo.

Ja juuri silloin kadulla alkaa tapahtua. Ensin ikkunan taakse tupsahtaa lastenvaunuja lykkivä Lauri, joka hakee eväitä koulusta pääsevälle esikoiselle. Hetkeä myöhemmin Manuela bongaa tutut lastenvaunut: hoitaja siellä työntelee Saharaa päiväkävelyllä. Heti perään Kasimir kurvaa Volvollaan lähikaupan eteen. Manuela ja Pamela vilkuttavat sisältä kadulle.

– Täällä me vain stalkataan perheitämme päivät pitkät, ystävykset kikattavat.

Oikeasti Pamela ja Manuela eivät tapaa päivittäin, jos edes joka viikko, mutta tekstarit kyllä lentävät monta kertaa päivässä.

– Moni sanoo, ettei halua rasittaa ystäviä omilla asioillaan, mutta me kyllä rasitamme ihan vapaasti. Olemme toistemme puhelinpsykologeja, Pamela sanoo.

– Yhteen tekstariin saa kevyesti purettua koko viikon tapahtumat ja fiilikset, ja toinen vastaa siihen vähintään yhtä lavealla analyysilla. Ne viestiketjusarjat jos purkaisi, saisi hauskan romaanin aikaiseksi, Manuela innostuu.

Usean uran naiset

Manuelaa ja Pamelaa yhdistää myös kiinnostus hyvinvointiin. Pamela harjoittaa modernia vyöhyketerapiaa ja Manuela on valmistunut enkelihoitajaksi.

– Minusta on voimauttavaa tehdä erilaisia juttuja. Kun näyttelijänä toteutan muiden visioita ja olen katseiden kohteena, kirjoittajana voin luoda jotain uutta itsestäni ja touhuta sivussa valokeilasta. Vyöhyketerapia taas on oma maailmansa: siinä en ole yhtään framilla vaan keskityn auttamaan muita, hän kuvailee.

Yhteisestä kiinnostuksesta kertoo työhuoneella kakluunin kylkeen nostetun kirjahyllyn sisältö: Piilotajunnan voima, Enkelit vastaavat, Alitajunnan voima, Reikin sydän, Sielun sopimus, Kehosi kielii, Hengen sopimus… Hyllykössä nököttää myös Manuelan esikoisteos Ylitys kolmen vuoden takaa.

– Olen lapsesta asti aistinut muiden ihmisten tunnelmia. Luen heidän energioistaan, missä mennään paremmin kuin sanoista, Manuela sanoo.

Samaa aistillisuutta on Manuelan tavassa maalata sielunkuvia, joita hän nyt tässä työhuoneessa valmistelee. Tilaustöinä syntyviin muotokuviin kuuluu myös teksti; runo tai pieni tarina. Manuela kuvailee, että keskittyessään asiakkaaseensa hänelle alkaa virrata tästä sielunenergiaa; tietoa ja aistimuksia. Ne hän sitten kertoo kanavoivansa kuvaksi maalauksessaan.

– Tunnen selvästi eläväni jonkinlaista muutoksen aikaa, jonka raskaus ja esikoisen syntymä käynnistivät. Ajanpuute ja alun väsymys vauvan kanssa pakottivat minut päivittämään unelmiani, ja piti alkaa seuloa, mihin oikeasti haluan keskittyä. Niissä pohdiskeluissa maalaamisen tärkeys kirkastui selkeästi, Manuela sanoo.

– Tuntuu ihanalta vihdoin uskaltaa lähteä toteuttamaan unelmaa, joka on ollut jossain taka-alalla niin pitkään.

Pamela tunnistaa helposti Manuelan fiilikset muutoksen kynnyksellä. Uudet valinnat elämässä on yksi näyttelijän lempiaiheista. Siitä Pamela on luennoinut kouluja kiertävässä Zest-projektissa, jossa hän kannustaa nuoria löytämään voimavaransa ja toteuttamaan unelmansa.

– Viestini on, että koskaan ei ole liian myöhäistä valita uudelleen. Se pätee elämässä kaikkeen, Pamela sanoo, tarttuu pahviseen kahvimukiin ja istahtaa Manuelan keskeneräisen maalaustyön eteen.

Taulun taivaansininen on tismalleen samaa sävyä kuin kuviot Pamelan tunikassa. Kuvan naisen hiuksetkin laskeutuvat kuin Pamelan paksu pellavatukka.

– Apua, maalauksestahan tuli ihan kuin sinä! Manuela henkäisee.

Lue lisää:

Manuela Bosco: ”Tämä mauste on lempparini niin ruuissa kuin hajuvesissäkin”

Manuela Bosco: ”En osannut valmistautua äitiyteen”

Manuela Bosco kertoo eronsa taustoista ja uudesta kipinästä

Pamela Tola saapui juhliin poikavauvansa kanssa: "Nautin nyt kotielämästä"

Pamela Tolan poikkeuksellinen kyky: "Aistin ihmisten tunteita ja energioita"

Pamela Tola

Helsinkiläistynyt näyttelijä-käsikirjoittaja syntyi Ruotsinpyhtäällä 15.10.1981.

Perhe: avopuoliso Lauri Tilkanen, kolme poikaa ja koira.

Valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2008. Opinnäytetyönään julkaisi kirjan Miksi näyttelen?

Läpimurto 2005 elokuvassa Tyttö sinä olet tähti. Muita töitä mm. elokuvat Isänmaallinen mies, 21 tapaa pilata avioliitto, Härmä.

Nähdään elokuvassa Napapiirin sankarit 2, jonka ensi-ilta syyskuussa.

Manuela Bosco

Helsingissä asuva taiteilija ja enkelihoitaja syntyi Mikkelin maalaiskunnassa 11.6.1982.

Perhe: avopuoliso Kasimir Baltzar ja 1-vuotias tytär Sahara.

Avaa ensimmäisen taidenäyttelynsä galleria Ruplassa 23.9.

Entinen olympiatason aitajuoksija.

Esikoisteos Ylitys ilmestyi 2012. Valmistui taidekasvatuksen kandiksi Jyväskylässä 2007 ja näyttelijäksi Roomassa
2009.

Näytellyt mm. Mikkelin teatterissa, lyhytelokuvissa sekä tv-sarjoissa Nymfit ja Syke.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.