Maija Nieminen ja Saara-Sofia Sutela ovat ystäviä eri puoluekannoistaan piittaamatta.

Maija Nieminen näki Saara-Sofia Sutelan ensimmäistä kertaa bussikatoksen seinällä. Vaalea nuori nainen hymyili kokoomuksen vaalimainoksessa.

– Olin hirveän skeptinen ja jyrkkä Saara-Sofiaa kohtaan vaalimainonnan takia. Ajattelin, että mikähän tyyppi tuo ja mistä se on rahat tuohon saanut.

Samoissa kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana ollut Maija ei olisi voinut kuvitella, että kahta vuotta myöhemmin naiset istuvat kahvilan terassilla ja täydentävät toistensa lauseita. Silmät siristyvät aurinkolasien takana, kun naiset nauravat sisäpiirivitseille.

Mukava kokoomuslainen

Poliitikot tutustuivat vuoden 2009 alussa Turun liikuntalautakunnassa, jossa Maija, 25, on jäsenenä ja Saara-Sofia, 24, puheenjohtajana. Maijaa ärsytti se, että bussipysäkin porvarista tulisi hänen lautakuntansa puheenjohtaja. Ensimmäinen kohtaaminen romutti ennakkoluulot.

– Saara-Sofia tervehti ja kätteli kaikkia lautakunnan jäseniä. Siitä tuli olo, että minut huomataan ja että olen tärkeä.
Maija yllättyi myös siitä, että Saara-Sofia opiskeli kestävää kehitystä. Kun lautakunnassa puhuttiin rakentamisesta, Saara-Sofia ajatteli heti ympäristöä.

– Olen sanonut Saara-Sofialle, että näköjään ihminen voi olla mukava ja kokoomuksesta, Maija nauraa.

Saara-Sofia taas piti Maijassa siitä, että tällä oli tuoreita mielipiteitä.

– Kun lautakunnan keskustelu junnasi jossakin turhassa, Maija osasi tuoda uuden näkökulman, Saara-Sofia kehuu.

Aluksi naiset tapasivat kokouksissa ja urheilutapahtumissa. Nykyisin nauru raikuu vesijuoksuradalla ja jokilaivojen terasseilla. Tähtäin on myös maratonille.

Vaikka naiset kuuluvat aatteiltaan vastakkaisiin puolueisiin, heillä on paljon yhteistä. Opiskelijoiden arki on samanlaista spagetin keittämistä ja kaljalla käymistä. Lisäksi he jakavat kokemuksen siitä, miltä tuntuu olla nuori, vaaleatukkainen nainen keski-ikäisten miesten kansoittamassa politiikassa.

– Vuosia politiikassa olleet miehet luulevat tietävänsä, miten asiat pitäisi hoitaa, Saara-Sofia selittää.

Ystävyyttä helpottaa ettei kumpikaan edusta puolueensa äärilaitaa. Saara-Sofia ei pidä itseään kovana kapitalistina, ja Maija arvelee olevansa moniin vasemmistolaisiin verrattuna turhamainen.

– On äärikonservatiiveja, joiden olisi vaikea hengata vassareiden kanssa. En ole kylmä kapitalisti, vaan minusta löytyy maailmanparantajahenkeä, joka on ehkä vahvempaa vasemmistoliitossa. Olisi vanhanaikaista ajatella, että emme voisi olla kavereita: ikään kuin olisi jokin luokkayhteiskunta, Saara-Sofia miettii.

Ystävä ei saa ääntä

Kaikkeen ystävyys ei taivu. Maija ei äänestä Saara-Sofiaa eduskuntavaaleissa.

– Ihmettelisin, jos Maija sanoisi äänestävänsä minua. Se on jokaisen oma päätös, eikä siitä voi loukkaantua.

Maija on silti kannustanut ystäväänsä hakemaan eduskuntaan.

– Olen sitä mieltä, että jos joku haluaa äänestää kokoomusta, on hyvä, että hän äänestää sitten Saara-Sofiaa.

Politiikasta naiset eivät keskenään juuri keskustele, vaan aiheet ovat tyypillisiä: kuka menee naimisiin ja kuka saa vauvan. Arkoja asioita he eivät välttele, mutta joskus he varovat sanojaan.

– Vasemmistoliittoon kohdistuvaa kritiikkiä saatan pehmentää. Jonkun muun seurassa saattaisin sanoa hieman kovemmin, Saara pohtii.

– En minäkään heitä hirveää lokaa Kataisesta, Maija täydentää.
Vaikka naiset korostavat samankaltaisuuttaan, yksi selkeä ero on.

– Maija pukee vesijuoksuvyön vedessä, minä kuivalla maalla, Saara-Sofia paljastaa.

Osallistu keskusteluun: Uskallatko riidellä ystäväsi kanssa?