”Näihin kahteen tyyppiin pystyy luottamaan tiukan paikan tullen”, sanoo keskimmäisenä poseeraava Mikko.
”Näihin kahteen tyyppiin pystyy luottamaan tiukan paikan tullen”, sanoo keskimmäisenä poseeraava Mikko.

Von Hertzenin veljekset Jonne, Mikko ja Kie tekevät töitä yhdessä tiiviimmin kuin koskaan. He eivät jaksa enää tapella eivätkä hengailla toistensa kanssa vapaa-ajalla.

Kun von Hertzenin veljessarjasta nuorimmainen Jonne von Hertzen kärrättiin synnytyslaitokselta kotiin, oli isoveljillä jo rokkijulisteet seinillä. Kuusivuotias Kie fanitti Hurriganesia ja nelivuotias Mikko Kissiä.

Melkein samanikäiset Kie ja Mikko kulkivat 1970-luvulla pitkin Helsingin Etelä-Haagaa ja kiipeilivät punatiilisten kerrostalojen parvekkeille räystäitä pitkin.

– Kie ei käyttänyt portaita, vaan liukui alas rappukäytävän metallikaiteita. Ihan apinana se siellä meni, Mikko muistelee.

Omapäinen Kie oli paitsi kahden muun isoveli myös Mikon paras kaveri. Jonne oli vielä aivan liian pieni rääpäle isoveljien touhuihin.

Nyt kolme veljestä on samalla viivalla.

Kie, 44, ja Mikko, 42, sekä Jonne, 37, ovat soittaneet 2000-luvun alusta Von Hertzen Brothers -yhtyeessä, johon kuuluvat myös ei-sukulaiset jäsenet Mikko Kaakkuriniemi ja Juha Kuoppala.

Esikoisalbumi Experience ilmestyi vuonna 2001. Keväällä 2006 julkaistu Approach voitti Emma-palkinnon ja myi kultaa. Se sisälsi hitit Kiss a Wish ja Disciple of the Sun. Kultaa myivät niin ikään vuonna 2008 julkaistu Love Remains the Same sekä 2011 ilmestynyt albumi Stars Aligned, jonka jälkeen yhtye kiersi Eurooppaa hevijätti Opethin kanssa.

Maaliskuussa tulee ulos uusi studioalbumi New Day Rising, jonka kiertue alkaa Amerikasta. Veljekset ovat yhdessä tiiviimmin kuin koskaan. Ympäri vuoden, lähes seitsemän päivää viikossa.

Ennen bändiä kolmikko saattoi lomailla yhdessä ja käydä vaeltamassa Lapissa. Nykyään he tekevät yhdessä enimmäkseen töitä.

– Vapaa-ajalla näemme lähinnä vanhempiemme aloitteesta. Juhlapäivinä käymme siellä syömässä, Kie kertoo.

Vaikka nuoremmat veljet ovat Kien 4- ja 6-vuotiaiden lasten kummeja, on myös tämän kunniatehtävän hoitaminen jäänyt työn jalkoihin.

Karismaattinen keulakuva

Itämaiset kankaat koristavat Helsingin keskustassa sijaitsevaa treenikämppää, jonka veljekset jakavat Michael Monroen kanssa. Täältä on turha etsiä pizzalaatikoita, oluttölkkejä tai tupakantumppeja. Suhde työhön on kurinalainen.

Mikko istuu rennosti vaaleanpunaisessa säkkituolissa. Juuri nyt hänen ei tarvitse poseerata.


Mikko von Hertzen

Bändin lehtikuvissa vilahtaa vatsalihas ja tuulikone hurisee taustalla. Keskimmäisenä hymyilee lähes poikkeuksetta Mikko. Hän on kolmikon keskipiste, eikä vain syntymäjärjestyksessä. Bändin keulakuvana hän antaa eniten haastatteluja. Mikko myös tekee suuren osan yhtyeen kappaleista, soittaa kitaraa ja laulaa.

Kun Mikko tarttuu keikoilla mikkiin, naiset menevät vähän sekaisin.

– Kaikki haltioituvat Mikon aurasta. Hän ottaa jengin haltuun vakuuttavasti ja vetelee oikeista naruista. Me olemme Jonnen kanssa varauksellisempia ja lämpenemme hitaammin, Kie kertoo.

– Tunnen helpotusta, että Mikko hoitaa tämän puolen. En pidä siitä puolesta tässä ammatissa, Jonne myöntää.

Kie nyökkäilee vieressä.

– Saatte koska tahansa ottaa sen paikan! Mikko huikkaa väliin.

Tällaista veljesten kanssa keskustelu on. Sinkoilua, suunnanvaihtoa.

Orastavat kiistat kuivuvat nykyään kokoon nopeasti. Veljet ovat katselleet toisiaan vuosikymmeniä eivätkä yksinkertaisesti jaksa enää tapella. Jokaisella on sananvaltaa, ja tarpeen tullen äänestetään demokraattisesti.

Eroottista pullistelua?

Kun Von Hertzen Brothers soi, kaiuttimista kuuluvat progressiivisen rockin vivahteet. Biisit ovat melodisia, joskus lähes kymmenminuuttisia, ja vievät 1970-luvulle. Musiikki on kolmikon kutsumus.

– Keskustelu ulkonäöstämme on ärsyttänyt eniten minua, Jonne myöntää.

Kysymykset Mikon seksisymbolin statuksesta veljet kuittaavat huumorilla.

– Joo, aamusta iltaan tarkastelen häntä juuri siitä näkökulmasta, Kie hirnuu, ja kaksi nuorempaa repeää perässä.

– Sellainen maine on pakko ottaa huumorilla, kun näkee peilistä oman psoriasis-ihottumansa ja kaljamahansa, Mikko vakavoituu.

Arki on jotain ihan muuta kuin eroottista pullistelua.

Aamuisin Mikko herää seitsemältä, ruokkii kissan ja lähtee töihin treenikämpälle. Illalla kahdeksan maissa hän palaa kotiin, syö kevyttä illallista: kalaa, juustoa, salaattia. Jos ihan villiksi heittäytyy, vähän sipsejä, sillä niitä hän rakastaa.

Ennen nukkumaanmenoa hän ottaa käteen kirjan. Nyt luvussa on Nobel-voittaja Kenzaburo Oen teos Silent Cry.

Ettekö tiedä, kuka olen?

Voiko menestyksen keskellä välttyä siltä, ettei se nouse päähän? Jotain kertonee se, että jossain vaiheessa äidin siivouskaappi mökillä täyttyi sinne piilotetuista Emma-patsaista.

– Tuollaisia palkintoja ei silloin halunnut edes katsoa. Oli pelko, että jäisi toistamaan jotain menestyskaavaa ja korostaisi itseään jotenkin väärällä tavalla, Kie kertoo.

Nuoruuden piikkiin voi panna senkin, kun Mikko yrtti pyrkiä sisään Helsingin maineikkaalle rokkiklubille Tavastialle sanomalla klassikkorepliikin: ”Ettekö tiedä, kuka minä olen?”

Kahden muun veljeksen yllätykseksi Mikon suurin pelko nykyään ei liity jämähtämiseen tai epämukaviin tilanteisiin, vaan hänen asemaansa keskellä.

– Kaikki on niin paljon minun käsissäni ja kiinni siitä, että minä jaksan. Pelkään, että masennun tai romahdan niin, etten suoriudu tästä enää. Että vuosia rakennettu korttitalo romahtaa, hän sanoo.

Kahdeksan Intiassa vietettyä vuotta opetti kuitenkin Mikolle luottamusta.

– Kaikki me olemme vain ihmisiä. Ketään tai mitään ei tarvitse pelätä, hän sanoo.

Intiassa Mikko vietti aikaa äiti Amman keskuksessa, ashramissa, joogasi ja teki vapaaehtoistyötä. Hän opetteli laulamaan satoja hindin- ja malayalaminkielisiä hengellisiä lauluja.

Ikimuistoisten kokemusten joukkoon yltää myös yksi tietty hetki Kien ja Mikon yhteiseltä vaellukselta.


Kie von Hertzen

– Olimme ajaneet Pohjois-Norjaan Jäämeren rantaan. Oli törkeä sumu ja aivan tyyntä. Kävelimme kivikkoisessa rannassa ja kiipesimme repaleiselle niemekkeelle, Kie kertoo.

Yhtäkkiä tuhannet merilinnut ilmestyivät sumusta ja lensivät valtavana massana heidän ohitseen vain muutaman metrin päästä – oikealta, vasemmalta, ylhäältä. Keskellä myräkkää seisoi kaksi veljestä.

Bändibisnes koettelee

Kello yhdeksältä aamulla päiväkodin edessä on parkissa auto ja sisällä pipopäinen mies, joka huokaa helpotuksesta. Kori vaimentaa ulkoa kantautuvat lasten äänet ihanasti.

Kie herää joka arkiaamu kello 7.40, syö aamupalan yhdessä perheensä kanssa ja vie lapset päiväkotiin. Hän myös hakee heidät neljältä. Siinä välissä ehtii tehdä töitä. Kun pienet nukahtavat yhdeksältä illalla, alkaa Kien toinen työpäivä.

– Elämä uhmaikäisten kanssa on tällä hetkellä aikamoista kaaosta, Kie kuvailee.

– Olen Kielle kateellinen hänen jaksamisestaan. Kun itsellä bensa hyytyy, Kiellä on vielä 20 litraa jäljellä, Jonne sanoo.

Veljessarjan vanhin soittaa yhtyeessä kitaraa ja vastaa visuaalisesta ilmeestä. Perheellistä bändibisnes koettelee erityisesti, ovathan sekä perhe että bändi tärkeitä. Yhtye oli juuri kuusi viikkoa Kanadassa levyttämässä.

– Bändin ja perheen välillä on velvollisuudentunnon ja huonon omantunnon yhtälö. Pitäisi pystyä antamaan enemmän kumpaankin suuntaan. Ärsyttää, ettei riitä joka paikkaan, Kie sanoo.

Kaksi muuta veljestä ei kadehdi sitä, että Kiellä on lapsia ja heillä ei.

– Toki joskus mietin, täyttäisikö perhe elämässä jotain, joka jää nyt kokematta. Mutta en ole vielä tuntenut, että se olisi tulevaisuuteni, Mikko sanoo.

Hän kehuu isoveljeään kärsivälliseksi isäksi.

– Mutta työasioissa hän on välillä aika kärsimätön, Mikko jatkaa.

Kie ja Jonne myöntävät joskus nuorina rockmuusikkopäissään rikkoneensa soittimia seinään, kun taas Mikko ei ole sortunut sellaiseen.

– Taipumus turhautua on piirre, josta emme tykkää, mutta onneksi olemme päässeet siitä paljon eteenpäin, Jonne sanoo.

Kiellä kärsimättömyys ilmenee toisinaan tinkimättömyytenä, mistä hän saa kahdelta muulta veljeltä kiitosta.

– Kie tarttuu kärkkäästi mitäänsanomattomuuksiin ja keskinkertaisuuteen, Mikko kertoo.

Hän äityy kehumaan veljeään huikeaksi visionääriksi, ja veljistä nuorin komppaa.

– Kie on ehtymätön ideapankki, mutta joskus hän menee itsekin sekaisin ideoiden määrässä, Jonne sanoo.

Kun Kie alkaa väittää vastaan, Jonne katsoo veljeään ilkikurisesti silmiin ja lausuu hyvin hitaasti ja selkeästi:

– Kien kanssa on haastavaa mutta palkitsevaa työskennellä.

Ei mikään tuuliviiri

Kun Jonne vasta aloitteli basson soittoa, muut veljet olivat jo ehtineet luoda muusikonuraa, Kie Don Huonoissa ja Mikko Egotrippi-yhtyeessä. Veljiensä esimerkistä Jonne paineli musiikkipainotteiseen Sibelius-lukioonkin.

Perheen kuopus hurmasi heti syntyessään.

– Ultrasöpö, niin söpö. Kaikki, jotka Jonnen näkivät, huusivat ’Oo, vad söte lite pojcken!’ Mikko kertoo.


Jonne von Hertzen

Äiti Annukka hoiti kolmea poikaa kotona. Isä Hasse oli iltaisin harrastelijamuusikko, päivisin vakuutustyöntekijä.

Vanhemmat tapasivat 15-vuotiaina, kun Hasse alkoi tarkoitushakuisesti hengailla Annukan pihalla Kulosaaressa. Lopulta hän jopa liittyi Annukan kanssa samaan kuoroon saadakseen viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Yhdessä on oltu siitä asti. Nyt vanhemmat ovat eläkkeellä ja asuvat Kauniaisissa.

Vuodenvaihteessa Jonne muutti avovaimonsa kanssa uuteen kotiin Helsingin keskustaan.

– Juuri nyt pohdimme, kuinka sen saisi sisustettua kivasti, Jonne kertoo.

Rooliaan bändissä Jonne itse luonnehtii vaatimattomasti.

– Jos mä lopettaisin, niin kuulija ei huomaisi sitä, hän toteaa.

Isoveljille Jonne on tietenkin tärkeä osa bändiä.

– Hän on meidän yhtälössä se järjen ääni. Erittäin lojaali, ei mikään tuuliviiri. Mikko kuvailee.

Lapsuudessa kolmikon yhteiset retket suuntautuivat usein luontoon. Keväällä heti koulujen loputtua perhe pakkautui autoon ja ajoi Tammisaareen mökille. Takaisin tultiin vasta, kun koulut alkoivat. Isoveli Mikko opetti Jonnen muun muassa kalastamaan pikkuhaavilla.

– Sait ensimmäisen sinttisi ikinä, ja laitoimme sen ämpäriin. Olit noin kolmevuotias ja ihan fiiliksissä, Mikko muistelee.

Aikuisena kiinnostus luontoon on jatkunut. Jonne on opiskellut biologiaa yliopistossa ja nuohonnut tutkimusapulaisena rantavesiä näytteiden perässä. Kiksejä hän saa lintujen kevätmuuton katselusta. Se on hänelle melkein pyhä asia.

Sisarusten kanssa kaikki ei ole aina harmonista, mutta tiukan paikan tullen heihin voi luottaa.

– Kosmisessa mittakaavassahan me kaikki olemme yksin, mutta veljeys tuo jonkinlaista perusturvallisuutta. Että on tyyppejä, jotka tulevat samoista lähtökohdista ja ymmärtävät, Kie kuvailee.

– Jos Jonne ei olisi veljeni, hän olisi juuri sellainen sydänystävä, jonka haluaisin, sanoo puolestaan Mikko ja katsoo suoraan silmiin.

– Jos Jonne ei olisi jo lapseni kummi, voisin kuvitella, että hän olisi lapseni kummi, Kie jatkaa analyysia muka-tosissaan.

Rebecca Viitala ja Jonne von Hertzen yhdessä taidenäyttelyssä: "Meille kuuluu hyvää".

Jonne von Hertzen on vuoden mutturamies: "En itsekään näe, miten kampaukseni väsään"

Kie von Hertzen

Syntyi 18.12.1970 Helsingissä ja asuu siellä yhä.

Avoliitossa, 4- ja 6-vuotiaat lapset.

Aloitti kitaran soiton 11-vuotiaana. Soittanut aiemmin muun muassa yhtyeissä Don Huonot ja The Mama King.

Harrastaa sukeltamista ja merimelontaa minkä lastenhoidolta, remontilta ja bändiltä ehtii. Kunnosti viime kesänä tandemkajakin.

Mikko von Hertzen

Syntyi 21.8.1972 Helsingissä. Asuu Espoossa.

Avoliitossa, ei lapsia.

Soittanut aiemmin muun muassa yhtyeissä Egotrippi ja Lemonator. Ollut Talent Suomi -tv-ohjelman tuomaristossa vuonna 2012.

Harrastaa lukemista, ulkoilua, joogaa, meditaatiota, sukeltamista ja haahuilua.

Jonne von Hertzen

Syntyi 21.4.1977 Helsingissä ja asuu siellä yhä.

Avoliitossa. Ei lapsia.

Opiskellut biologiaa Helsingin yliopistossa.

Harrastaa kokkaamista ja lintujen tarkkailua.

Soittanut Cosmos Tangossa ja Jonna Tervomaan bändissä.

Marja Hintikka nähdään syksyllä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. – Aloitan työt askel kerrallaan, kun lapset ovat vielä niin pieniä, Marja kertoo.

Juontaja Marja Hintikka palaa syksyllä televisioon, kun hänet nähdään kilpailijana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Marjan ja juontaja-puoliso Ile Uusivuoren kolmesta lapsista nuorin aloittaa samalla päivähoidon.

– Aloitan työt askel kerrallaan, kun lapset ovat vielä niin pieniä. Teen päätökset perhe edellä. Ajattelen tasapainoa, jossa jokaisen perheenjäsenen hyvinvointi on vaakakupissa.

– Olen pyrkinyt välttämään nykyään ääripäitä. Maailma ei katoa ympäriltä, mutta lasten lapsuus ei saa kadota työkiireisiin, Marja kertoi ohjelman lehdistöpäivässä.

Marja palaa äitiyslomalta käytännössä alkuun treenisalille, sillä ohjelmaa varten tanssia harjoitellaan 4–5 tuntia päivässä. Nuorin lapsi on alkuun suunnilleen saman ajan päivähoidossa.

” Viime yö oli taas todella pirstaleinen. Näin on aina, kun on joku tärkeä työjuttu, kuten ohjelman lanseeraus. Silloin lapset heräilevät vuorotellen tunnin välein.”

– Käyt päivätansseissa, Marjan valmentaja Matti Puro vitsaili.

Marjan kaikki lapset ovat olleet huonoja nukkujia, joten juontajaa jännittää päivittäisen fyysisen treenin yhdistämisen vähäisiin yöuniin.

– Viime yö oli taas todella pirstaleinen. Näin on aina, kun on joku tärkeä työjuttu, kuten ohjelman lanseeraus. Silloin lapset heräilevät vuorotellen tunnin välein.

Perheen 5-, 3- ja 1,5 -vuotiaat lapset ovat syntyneet pienellä ikäerolla. Marja laskeskelee, että hän on viiiden vuoden aikana nukkunut koko yön katkeamatonta unta parikymmentä kertaa.

– Käytännössä meillä on ollut  koko ajan vauva. Kun keskimmäinen alkoi nukkua kaksivuotiaana täydet yöunet, kuopus synty. Ihmeesti sitä vain jaksaa, mutta fantasiani on, että saisin nukkua kaksi yötä kahdeksan tuntia putkeen.

avot on vaikeet iahan kamlan v...

Marja Hintikka palaa äitiyslomalta tähtiohjelmaan: ”Olen nukkunut viiden vuoden aikana vain parikymmentä kokonaista yötä”

TTK kirjoitti: Ihmeellistä valittamista. Eiköhän ole itse lapsienhankinnastaan päättänyt, vai vahinkojako ovat olleet. Jos näin, niin kannattaa varata aika valistukseen. Tuo on niin totta tekee itsestään martyyrin aina sama laulu mie mie ja mie ..väsyä valittaa silti tunkee joka ohjelman TTK..ssakin varmaan kertoo univajeestaan:)?Mein mummo lähti evakkoon paukkupakkaseen karjavaunussa kolmen allle kolmevuotiaan kanssa nuorin 2.kk ikinä en kuullut hänen valittavan tai vaikertavan asiasta...
Lue kommentti
Marita Taavitsaisen valmentajana toimii Sami Helenius. ”Olen aina katsonut lavalta vähän kateellisena, että voi kun minäkin osaisin tanssia noin. Tai että olisi rohkeus mennä sinne riviin haettavaksi. Olen kerran ollut ja se oli erikoinen tunne. Sami on varma nakki, sillä hänelle maksetaan minun kanssa tanssimisesta”, Marita vitsaili. Kuva: Jonna Öhrnberg
Marita Taavitsaisen valmentajana toimii Sami Helenius. ”Olen aina katsonut lavalta vähän kateellisena, että voi kun minäkin osaisin tanssia noin. Tai että olisi rohkeus mennä sinne riviin haettavaksi. Olen kerran ollut ja se oli erikoinen tunne. Sami on varma nakki, sillä hänelle maksetaan minun kanssa tanssimisesta”, Marita vitsaili. Kuva: Jonna Öhrnberg

Laulaja Marita Taavitsainen on yksi syksyllä alkavan Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kymmenestä kilpailijasta.

Marita Taavitsainen on mukana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Kilpailu tulee laulajan mukaan hyvään saumaan, sillä Marita toipuu avioerosta. Laulajan entinen puoliso Tomi Natri muutti kesällä pois parin yhteisestä asunnosta Lapualle.

– Minulla on tällainen korkokenkäsyndrooma. Kun minulla on korkkarit yllä, tuntuu että kaikki on hyvin. Kun kotona vaihdan villasukkameininkiin, niin tuntuu, että jaksanko edes näitä perunoita keittää. Yöt itken kotona.

– Olen vähän on-off -tilassa. Odotan syksyä ja että saadaan uusi rytmi elämään, kun kuopuskin aloitti koulussa. Täytyy vain luovia ja löytää oma tapa elää tätä lasten kanssa tätä arkea. Ja eikö ne sano, että kuntoilu auttaa myös henkiseen vireyteen? Marita totesi ohjelman lehdistötilaisuudessa.

Marita ja Tomi erosivat lopullisesti talvella, mutta he ovat hoitaneet taloon ja kahteen kouluikäiseen tyttäreen liittyviä asioita vielä saman katon alla.

”Minulla on tällainen korkokenkäsyndrooma. Kun minulla on korkkarit yllä, tuntuu että kaikki on hyvin.”

Ex-miehen muutto entisille kotikonnuille Pohjanmaalle oli Maritalle pieni yllätys.

– Tyttöjen osalta se tulee olemaan aika iso haaste. On hän aina siitä puhunut, että haluaa sinne muuttaa. Ehkä se on hänelle unelmien täyttymys.

Marita uskoo, että asiat järjestyvät.

– Luotan tukiverkkooni. Äitini on suureksi avuksi tässäkin, että pääsen keikoille ja sunnuntain suoriin lähetyksiin. Padit ja puhelimet on keksitty, niin voin hätätapauksessa ottaa tytöt mukaan harjoituksiin.

Ex-parin Nurmijärvellä sijaitseva talo on yhä myynnissä. Marita asuu siinä tyttöjen kanssa niin kauan, kunnes se on myyty.

– Onneksi on kesä. Nurmikon leikkauksen sain juuri ulkoistettua yhdelle kaverille. Ja on siinä niitä naapurin ukkoja, joiden tukat olen leikannut monta vuotta, niin minulla on siellä palveluksia varastossa.