Virve Rosti kertoi parisuhteestaan neljä vuotta sitten häiden kynnyksellä.

– Vietimme karaokea harrastaneen ystävämme muistojuhlaa helsinkiläisessä karaokebaarissa Pataässässä. Juha lauloi siellä Bohemian Rhapsodya, kun kurkkasin lavalle ja sanoin tytöille, että tuon minä haluan. Eeva meni siltä istumalta Juhan luo ja ilmoitti, että äitini haluaa sut. Juha kysyi, kuka se semmoinen äiti on ja tuli esittäytymään. Aluksi lähettelimme tekstareita ja tapasimme vasta pari viikkoa myöhemmin, Virve muistelee.

Laulava komistus paljastui psykologiksi ja johtamistaidon kouluttajaksi. Musiikkia hän oli harrastanut jo lapsesta, soittanut pikkupoikana pasuunaa ison orkesterin matkassa ja myöhemmin bassoa sekä rumpuja.

– Juhan työ on vähän samantyyppinen kuin omanikin. Minä vain vedän reilun tunnin show’n, kun hän vetää koko päivän.

Virven lapset ovat toivottaneet Juhan tervetulleeksi perheeseen, ja Virven 73-vuotias äitikin iloitsee tyttärensä onnesta.

Kun pariskunta meni vuosi sitten Kanarialla kihloihin, esittelyn hoitaneelle Eevallekin ostettiin oma naittajansormus. Syyskuussa vietettävissä häissä Eeva ja Ella ovat äitinsä kaasoja.

Ystävyys, kunnioitus, intohimo

Virve ja Juha vihitään Vantaan Pyhän Laurin kirkossa syyskuun alussa.

– Eihän naimisiin ole pakko mennä, mutta olemme molemmat aika konservatiivisia, Virve sanoo ja pöyhii punaista rokkitukkaansa.

– Avioliitto merkitsee sitoutumista. Ja meistä tuntuu kivalta kruunata suhde yhteisellä juhlalla läheistemme kanssa.

Hääjuhlat kestävät koko viikonlopun. Vastaanottoa vietetään kauniissa koskimaisemissa 120 vieraan voimin ja sunnuntain karaokejatkoja vähän pienemmällä porukalla. Häistä tulee aikuisen parin näköinen juhla.

– Ei tyhmiä leikkejä, ei morsiamenryöstöä, ei valkoista hääpukua, Virve luettelee.

– Perinteinen kakku korvataan leivoskeolla. Pikkulapsia ei kutsuta ja vierasmäärä pidetään sellaisena, että ehdin tavata jokaista. Ensimmäisissä häissäni en tuntenut kaikkia ja puolet päivästä meni esittäytymisiin. Jännitin valtavasti enkä osannut kuvitella, miten nopeasti päivä kuluisi. Lopulta olin kauhean pettynyt juhlan kulkuun. Tällä kertaa päätämme itse, millaiset juhlat pidämme. Pidän myös tyttönimeni Rostin, kun nyt olen sen ottanut takaisin.

Virve pohtii olevansa melko erilainen kumppani nyt kuin edellisten häidensä aikaan 28 vuotta sitten. Se, ettei parilla ole yhteisiä lapsia, ”eikä tule”, värittää suhdetta omalla tavallaan.

Kahden aikuisen kodissa arki on huolettomampaa. Virve sanoo myös nauttivansa omasta ajasta.

Hän on asunut nykyisessä kodissaan yli 20 vuotta. Yksikseen Virve asui puolitoista vuotta, ennen kuin Juha muutti hänen luokseen. Nuorena hän olisi ärhäkämmin ollut neuvomassa, miten asiat kuuluu tehdä ja mihin tavarat pitää laittaa. Nyt hän osasi olla joustavampi, kun toinen etsi paikkaansa.

– Tässä suhteessa emme ole äiskä ja iskä, vaikka molemmilla lapsensa onkin. Juhan pojat tapaavat häntä säännöllisesti, mutta minä en leiki heille äitiä enkä puutu heidän yhdessäoloonsa. Laitan vaan taustalla lihapullia. Juha on mielestäni hyvä isä. Itse odotan seuraavaksi mummovaihetta. Lapsenlapsia ei ole vielä tiedossa, mutta saahan niistä haaveilla. Minusta tulee citymummo, kunhan se aika koittaa.

Virve tuntee, että Juhan kanssa heillä on hyvät eväät yhteiseen liittoon.

– Avioliittoon vaaditaan kolme asiaa: ystävyys, kunnioitus ja intohimo. Jos niistä kaksikin löytyy, liitto toimii, mutta vain yhden varassa ei. Tällä hetkellä meillä on kaikki kolme kohdallaan.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.