"Pyöritämme kotia aina yhdessä. Virpi hoitaa arkisavotan, minä huolehdin lasten aamuherätyksistä. Se siivoaa, kenellä on aikaa", Martti Suosalo kertoo. Kuva Panu Pälviä
"Pyöritämme kotia aina yhdessä. Virpi hoitaa arkisavotan, minä huolehdin lasten aamuherätyksistä. Se siivoaa, kenellä on aikaa", Martti Suosalo kertoo. Kuva Panu Pälviä

Ohjaaja Virpi Suutari ja näyttelijä Martti Suosalo tietävät jo toisensa askelista, millä tuulella puoliso on. Pitkän liiton resepti on simppeli: Virpi visioi, Martti toteuttaa.

Ravihevonen, tovehtija, komodonvaraani.

Näyttelijä Martti Suosalolla, 51, on vaimolleen, ohjaaja Virpi Suutarille, 46, monta lempi­nimeä. Ravihevosen Martti kohtasi viimeksi tänä aamuna Helsingin Tapanilassa sijaitsevan kodin keittiössä: mahdottomat aikataulut stressasivat Virpiä niin, ettei tämä malttanut olla hetkeäkään aloillaan. Ohessa perhekin sai kuulla kunniansa.

– Virpi sparraa itseään hyvään suoritukseen valittamalla eli tovehtimalla. Kun startti koittaa, hän on kuin ravuri, joka ampaisee liikkeelle volttilähdöllä, puoliso luonnehtii ja iskee vaimolle silmää.

– Se on sukuvika. Olen kainuulainen pessimisti, joka uskoo kaiken menevän päin seinää ja märehtii milloin mitäkin ongelmaa. Onneksi on Martti, joka hokee, että kaikki järjestyy, Virpi nauraa.

Aina ei tarvita edes sanoja. Martin mielestä vaimo on alkanut suuttuessaan muistuttaa yhä enemmän äitiään.

– Virpin jalat kääntyvät tällä tavalla sisäänpäin ja kädet jännittyvät koukkuun niin kuin käsilaukkua sylissä pidellessä, näyttelijä demonstroi.

Mutta mikä on komodonvaraani?

– Se on tropiikissa elävä lisko, joka saalistaa puremalla ja erittämällä myrkkyä. Uhri ei kuole heti vaan väsyy pikkuhiljaa, innostuu Martti.

– No mutta olen sentään kiltti varaani, Virpi puolustautuu.

– Juu, tämähän kuvaakin sinnikkyyttäsi, kun etsit päähenkilöitä dokumentteihisi. Minä olisin monta kertaa luovuttanut, mutta sinä metsästät niin kauan, että löydät täydelliset ihmiset ja tarinat.

Juuri osuvista henkilö- ja ajankuvista dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutari on vuosien varrella saanut kiitosta. Viimeksi presidentti Sauli Niinistö kehui syrjäytyneistä nuorista kertovaa dokumenttia Hiltonia. Maaliskuussa ensi-iltansa saa Virpin monivuotinen projekti Edenistä pohjoiseen, joka kertoo puutarhanhoitoon hurahtaneista pariskunnista. Ennen kaikkea elokuva on kuvaus rakkaudesta.

– Pareilla on puutarhanhoito lähtenyt lapasesta, mutta he antavat puolisonsa kukoistaa juuri sellaisena kuin tämä luonnostaan on. Se on suurta viisautta. Pitkissä suhteissa on ihailtavaa sitkeyttä, huumoria ja armollisuutta, Virpi pohtii.

Kypsä marja ja hikarityttö

Virpille ja Martille aihe on tuttu: rakkauden roihahtamisesta tulee jo kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1994 Virpi työskenteli Helsingin Sanomissa kesätoimittajana ja Martti näytteli Ryhmäteatterissa.

– Menin yhtenä iltana näytöksen jälkeen ravintolaan, joka oli melkein tyhjä. Virpi notkui yksin siinä baaritiskillä, Martti muistelee.

– No olihan siellä nyt minun työkavereitakin, mutta ehkä sinä näit vain minut, vaimo kiusoittelee.

Suhde eteni nopeasti. Virpi huomasi pian viettävänsä öitä Martin ja näyttelijä Tero Jartin kommuunissa. Ensimmäisen kyläilyn jälkeen Tero ei malttanut olla kysymättä Martilta, kuka se nainen oli, joka puhui taukoamatta koko yön.

Asetelma avioliitossa on yhä sama. Virpi puhuu. Martti kuuntelee, nyökkäilee, vaipuu välillä ajatuksiinsa ja heittää ehtiessään joukkoon lauseen pari.

– Virpillä on kauhea tarve jakaa kaikki työasiat kotona. Joskus olen niin väsynyt, että jutut menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hän tunnustaa.

Jokin mystinen magneetti on vetänyt paria silti yhteen alusta saakka. Esikoinen, Iivari syntyi jo vuosi tapaamisen jälkeen, vaikka Virpi oli ajatellut pysyvänsä ikuisesti lapsettomana.

– Olin ollut aina se koulun hikipinkotyttö, joka unelmoi vain uran luomisesta. Kun tapasin Martin, olisin ollut valmis tekemään lapsia vaikka kuinka paljon.

– Minä olin kypsä marja poimittavaksi. Olin kyllästynyt pyörimään oman napani ympärillä. Halusin perheen, Martti sanoo.

Ensimmäinen yhteinen koti löytyi Helsingin Käpylän kyläyhteisöstä. Samoilla kulmilla vietettiin Virpin ja Martin häitä neljä vuotta myöhemmin.

– Tapasimme täydelliseen aikaan.

Minä olin 28- ja Martti 32-vuotias. Meillä oli jo ollut seikkailumme ja olimme löytäneet ammatillisesti itsemme. Suhteemme on ollut alusta asti biologian ja intohimon sanelema juttu, Virpi miettii.

Martin vaatemöykyt

Intohimo on yhä tallella, vaikka viisihenkisen perheen logistiikkapeli vaatii paljon. Niin tänäänkin. 18-vuotiaalla Iivarilla on ollut kevään ensimmäinen ylioppilaskoe ja kahdeksanvuotiaalla Ainolla musiikkiluokan pääsykokeet.

Virpi on jo ollut leikkaamassa seuraavaa dokumenttiaan, ja Martilla on illalla Luolasto-näytelmän harjoitukset Kansallisteatterissa. Kesken haastattelun Martti muistaa, että 14-vuotiaan Siirin tilille pitää siirtää rahaa.

– Meillä on ollut koko alkuvuoden niin hirveä hässäkkä, että täällä kotona kaikki on rempallaan. Yritän pestä joka välissä pyykkiä, mutten ehdi lajitella sitä. Lakanoitakaan en ole ehtinyt mankeloida moneen kuukauteen, Virpi murehtii.

– Mitä se haittaa. Minä teen puhtaista pyykeistä aina mytyn ja työnnän sen kaappiin. Hyvin on toiminut, Martti neuvoo.

Kun Virpi tapasi Martin, mies oli vielä suurelle yleisölle tuntematon. 1990-luvun lopulla Suomi hypnotisoitui karismaattisesta näyttelijästä: ei ollut elokuvaa ilman Suosaloa.

– Julkisuus ei näy kotona mitenkään, mutta ammatillisesti olen todella ylpeä Martista. Tuntuu, että lavalla hänellä on ihmeellinen yhteys toiseen todellisuuteen. Esityksissä melkein unohdan, että hän on mieheni.

Parhaimmillaan Martti on vetänyt teatterissa kolmekin näytöstä päivässä.

– Kun Martti tulee töistä, tiedän heti, millä päällä hän on. Jos näytös on mennyt hänen mielestään huonosti, eteisestä kuuluu syvä huokaus ja voimakas kolaus, kun kengät pamahtavat nurkkaan. Sitten hän menee keittiöön ja tuijottaa jääkaappiin ikuisuuden, Virpi sanoo.

Martti kiertää yhä esittämässä Luolamies-monologia ympäri Suomea.

– Kun haluan lomaa perheestä, buukkaan itselleni viikon kiertueen. Silloin saan nukkua pitkään ja olla itsekseni.

– Tosin silloin soitat sieltä koko ajan ja sanot, että sinulla on kauhea ikävä ja haluat kotiin, huomauttaa vaimo.

Virpikin matkustaa usein elokuvafestivaaleille työnsä puolesta. Seuraava reissu suuntautuu Sveitsiin, jossa Eedenistä itään saa Euroopan-ensi-iltansa.

– Se on hieno juttu, mutta festareilla hengaileminen ei enää minua kiinnosta. Vieraassa kaupungissa ja ylisosiaalisten ihmisten keskellä tulee jotenkin sieluton olo. Viihdyn parhaiten kotona.

Virpin muotopuutarha

Suosalo-Suutari-perheen hulluinta aikaa oli 2000-luvun taite, jolloin he rakensivat omakotitaloaan. Iivari oli tuolloin nelivuotias, Siiri vasta kuusikuinen. Virpi kuvasi Jussilla palkittua Joutilaat-elokuvaansa, ja Martilla oli roolit kolmessa eri elokuvassa ja kahdessa näytelmässä.

– Asuimme 50-neliöisen talon yläkerrassa ja pesimme vauvan peppua keittiön lavuaarissa, koska suihku oli maakellarissa. Paavo-setäni työskenteli raksalla timpurina ja nukkui yöt pihalla pienessä asuntovaunussa, Martti muistaa.

Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, etteivät he olisi selvinneet ilman sukulaisten ja vanhempiensa tukiverkostoa. Virpin vanhemmat lensivät usein lastenhoitoavuksi Rovaniemeltä, Martin vanhemmat ajoivat hätiin Turusta.

Uurastus kannatti. Kolmikerroksinen mansardikattoinen koti on jokaisen romantikon unelma, vanhaa tyyliä kunnioittaen sisustettu puutalo. Suurista ikkunoista tulvii valoa varsinkin yläkertaan, jossa on Virpin työhuone.

– Minulle on jätetty hiukan vaatimattomampi työtila. Se on tuolla kellarin vessassa, Martti sanoo.

Hän on jo tottunut siihen, että Virpillä on mielessään aina uusi toteuttamista vaativa visio. Kuopuksen syntymän jälkeen äitiyslomalainen vuokrasi viljelypalstan Fallkullasta ja patisti Martin rakentamaan sinne ranskalaista muotopuutarhaa muistuttavan keittiötarhan.

– Haasteena on se, että minä heittelen ilmaan ideoita ja Martti alkaa heti orjallisesti toteuttaa niitä. Kun hän kaivaa vielä kuoppaa jossain takapihalla, olen keksinyt jo jonkun uuden projektin.

Puutarhahurmokseen Virpi ajautui heti omakotitalon valmistuttua. Hänen isänsä riensi avuksi perustustöissä.

– Lapsena en käsittänyt isän perennarakkautta. Oman talon myötä puutarhanhoidon sielu avautui. Se on uskomattoman palkitsevaa, sielua ja ruumista hapettavaa työtä. Ilmaista terapiaa, jonka sivutuotteena syntyy kesäkurpitsoja.

Luopumisen hetki

Virpi menetti isänsä viime kesänä hieman ennen elokuvansa valmistumista. Viimeiset päivät hän vietti siskonsa kanssa isän luona Lapin keskussairaalassa.

– Isä ehti sairastaa pitkään, joten tiesimme, että hyvästien hetki koittaa. Silti luopuminen on ollut kova pala koko perheelle. Myös lapsille, jotka eivät olleet vielä menettäneet ketään läheistään. Välillä on jo helpompia päiviä, mutta yhtäkkiä iskee hirveä ikävä, Virpi sanoo.

Samaa hellyyttä Virpi kertoo tuntevansa dokumenttinsa pariskuntia kohtaan, joista vanhimmat ovat olleet yhdessä kuusikymmentä vuotta. Hän näkee heissä myös Marttia ja itseään.

– Pitkässä suhteessa vaaditaan sietokykyä, mutta vuosien myötä mukaan tulee armoa ja hellyyttä. Elämässä tapahtuu kaikenlaista, mutta yhdessä selviämme ja yhdessä vanhenemme. Toivoisin, että ihmiset suhtautuisivat lempeämmin itseensä ja kumppaniinsa.

Miksi niin monet sitten luovuttavat ensimmäiseen töyssyyn? Martti arvelee, että kyse on yhteiskunnan paineesta.

– Ehkä se on tämä itsenäisyyden ja vapauden ihannointi, jolla varsinkin naisia hypnotisoidaan.

– Minä kyllä tavallaan ymmärrän sen. Olen itsekin ollut lapsesta saakka sellainen hurmaantuja. Lumoudun uusista ihmisistä helposti, Virpi miettii.

– Ja sen takia minä elän jatkuvassa pelossa, puoliso murjaisee.

Oikeasti pelko on ollut turhaa. Miksi lähteä, kun yhdessä on niin mukavaa! Martti on varma, että ilman Virpiä hän olisi asunut vuosia erakkona veneellään.

– Virpi on tehnyt minusta sosiaalisemman. Hän raahaa minua vähän väliä juhliin tai kutsuu kavereita kylään.

Virpi sanoo oppineensa Martilta itsenäisyyttä ja hengitystekniikkaa. Siitä on hyötyä erityisesti niinä aamuina, kun ravihevonen alkaa nostaa päätään.

Lue Virpin uusimman dokumenttielokuvan, Eedenistä pohjoiseen, arvio täältä.

Virpi Suutari

Ohjaaja syntyi 21.4.1967 Rovaniemellä. Asuu nykyään Helsingissä puolisonsa Martti Suosalon ja lastensa Iivarin, 18, Siirin, 14, ja Ainon, 8, kanssa.

Virpi muistetaan dokumenttielokuvistaan Hilton, Auf Wiedersehen Finnland, Joutilaat ja Saippuakauppiaan sunnuntai. Eedenistä pohjoiseen saa ensi-iltansa 7.3.

Virpillä on taiteilijaprofessuuri vuoteen 2016 saakka.

Virpi on palkittu työparinsa Susanna Helken kassa Jussi-pystillä (2001), Kritiikin Kannukset -palkinnolla (1996) ja Nuoren taiteen Suomi -palkinnolla.

Martti Suosalo

Näyttelijä syntyi 19.7.1962 Oulussa.

Martti muistetaan mm. elokuvista Kulkuri ja joutsen, Rentun ruusu, Kalteva torni ja Isänmaallinen mies sekä näytelmistä Luolamies, Kiviä taskussa ja Päällystakki.

5.3. lähtien Martti nähdään Kansallisteatterin Luolasto-näytelmässä ja ensi syksynä Helsingin kaupunginteatterin Vanja-enossa.

Martti on palkittu kolmella Jussi-pystillä sekä Parhaan mies­näyttelijän Kultaisella Venlalla.

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!