Hiihtäjä Virpi Kuitusella on menossa kullan ja kohun vuosi. Kauan haaveiltu menestys on vaatinut veronsa ja kuljettanut Virpin raskaan koulun läpi.
– Nyt tiedän luottaa vain omiin vaistoihini, hän sanoo.

Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 2007.

Artikkeli on ilmestynyt Me Naiset -lehdessä vuonna 2007.

”Onpa komeita miehiä”, Virpi Kuitunen, 31, tiirailee ikkunasta vastapäisen videovuokraamon pahviäijiä. Miehistä vitsailun voi tulkita kahdella tapaa: nainen on taas sinkku tai sitten hän vain haluaa vedättää meitä kaikkia juorunsa lukeneita.

Vaikka menestyksekkään kauden julkisuus on ollut mestarihiihtäjälle enimmäkseen suopeaa, kevään aikana Virpi on joutunut otsikoihin haluamattaan. Hänen ja liikunnanopettaja Kenneth Westerlundin monivuotisen suhteen väitetään päättyneen eroon. Iltalehti uutisoi, että Virpi on poistanut kotisivultaan merkinnät avoliitostaan, Seiska taas kertoi pääministerin ex-naisystävän Susan Kurosen vierailleen urheilijaparin talolla Espoossa Virpin poissa ollessa, ja nyt kaikki vain haluaisivat tietää, onksne vai eiksne enää oo.

Siihen kysymykseen Virpi Kuitunen ei aio vastata, mutta tiputtelee valppaiden poimittaviksi lisää vihjeitä: hän saapuu haastatteluun ilman kihlasormusta; hän kehuskelee leivontataidoillaan ja toteaa taikovansa leipomuksia enemmänkin, jos olisi joku, joka niitä syö.

– Ajattelen, että kun itse tiedän omat asiani, minun ei tarvitse lukea niitä muualta. En ole keksinyt muuta tapaa selvitä kuin olla piittaamatta kirjoituksista, jos en ole itse sanonut sanaakaan asioista.

Virpi Kuitunen käyttää itsestään sellaisia sanoja kuin tunneihminen ja heittäytyjä.

– Pistän itseni likoon sieraimia myöten, oli sitten kyse ihmissuhteesta tai hiihdosta. Se mikä urheilussa on vahvuuteni, voi olla heikkouteni arkielämässä. Ihmissuhteissa heittäytyjä voi saada näpeilleen, mutta urheilussa se on ehto menestymiselle. Ammattitaitoa on kyky pitää nämä asiat erillään toisistaan. Kun numerolappu on rinnassa, silloin ajatuksissa on tilaa vain voittamiselle.

Kotiosoite unohtui

Viime kauden huikeista tuloksista voi päätellä, etteivät yksityiselämän tapahtumat päässeet horjuttamaan Virpin keskittymistä laduilla. Talvi oli 15 vuotta kestäneen hiihtouran ylivoimaisesti komein. Virpi voitti maailmancupin, Tour de Skin, kolme maailmanmestaruutta sekä sprintin MM-pronssia. Koko kauden Kuitunen oli kiistatta maailman kovin naishiihtäjä, mutta tunteilleen hän antoi vallan vasta viimeisen osakilpailun ratkettua.

– Kesken kauden on turha miettiä, miten hyvin on mennyt tai kuinka menestynyt olen. Huipulla on niin tiukkaa, että kuusi, seitsemän naista voi pudottaa minut sieltä milloin vain. Joku voi kutsua sitä suomalaiseksi vaatimattomuudeksi, mutta en halua iloita, ennen kuin voitto on varma.

Kun kausi päättyi ja maailmancupin voitto varmistui, Virpin tunteet purkautuivat ryöppynä.

– Vain ne, jotka ovat saavuttaneet jotain itselleen suurta, tietävät mistä puhun. Niin äärimmäistä tyytyväisyyttä ja iloa en ole tuntenut muualla.

Menestys ei ole tullut ilmaiseksi. Virpin mukaan sen hintana on ollut yksityisyys. Kun leireillä, harjoituksissa ja kilpailuissa kuluu kaksi kolmasosaa vuodesta, muulle elämälle tuskin jää aikaa. Loka- ja huhtikuun välisinä kuukausina hän vietti kotona yhteensä 33 päivää. Useimmilla visiiteillään hän ehti vain pestä pari koneellista pyykkiä, puhtaita ei kannattanut kassista edes purkaa.

Kerran hän on unohtanut kotiosoitteensa – se piti tarkistaa kalenterista taksikuskia varten. Virpi muistaa käyneensä lomamatkalla, mutta ei enää sitä, minä vuonna.

– Ystävät on tullut aika hyvin punnittua. Ne, jotka ovat ymmärtäneet, millaista omistautumista urheilu-ura vaatii, ovat pysyneet. Kaikki eivät sitä kuitenkaan niele.

Toisaalta menestys on lisännyt varmuutta ja tuonut tekemisiin rauhan.

– Tiedän, että valintani ovat olleet oikeita, ja että ihan tavallinen kova treeni riittää. On helppo jatkaa levollisin mielin, kun tiedän meneväni oikeaan suuntaan.

Yksi palasi voittajana

Virpin ura ei ole aina ollut yhtä menestystä, mitaleja, ihailijapostia ja suosiollisia sponsoreita. Itse asiassa päätös ammattilaiseksi lähtemisestä syntyi keskellä ensimmäistä hiihtokriisiä, kun Kuitusen jalka murtui 11 vuotta sitten.

– Olin muka ollut kovasti urheilijaa, mutta treenaaminen taisi olla melko pintapuolista suorittamista. Kun jalkani sitten murtui, valmentajani Jarmo Riski otti minut puhutteluun. Muistan elävästi hetken, kun istuin nahkapallilla Jarmoa vastapäätä ja hän kysyi, mitä oikeasti halusin. Hän tenttasi, miten pitkälle sitkeyteni ja intoni riittäisivät. Silloin tajusin olevani pitkän tien päässä. Jos minulla oli unelma, nyt oli oikea hetki tehdä siitä tavoite ja alkaa tehdä töitä sen saavuttamiseksi. Muuten unelmista ei tulisi koskaan totta.

Unelma ja tahdonvoima punnittiin uudelleen viisi vuotta myöhemmin 2001. Viiden muun suomalaishiihtäjän kanssa Virpi tuomittiin kilpailukieltoon Hemohesin käytöstä. Hän ja Milla Jauho (nyk. Saari) valittivat tuomiosta. Välimiestuomioistuimelle olisi kelvannut kolmen kuukauden kilpailukielto, mutta kielto pysyi kahdessa vuodessa. Virpi palasi kilpaladuille 2003, ja seuraavalla kaudella hän jo voitti MM-hopeaa.

Osa aikalaisista vaihtoi kokonaan alaa, joku tyri mahdollisuutensa kadottamalla elämänhallintansa, joku kärysi kielletystä aineesta myöhemmin.

Virpi on ainoa, joka palasi tuosta joukosta voittajaksi.

– Vain minä tiedän, mitkä tilanteeni ja tietomääräni silloin olivat. Olen käynyt ne asiat läpi itse sekä läheisteni kanssa. Siltä pohjalta on oikeastaan ollut ihan helppo jatkaa. Palasin, koska minulla ei ollut muuta kuin hirmuinen tahto osoittaa itselleni ja muille, mikä todellinen tasoni on, Virpi sanoo.

– Sen opin, että pitää uskoa niihin ensimmäisiin ja omiin tuntemuksiin, jotka toisesta ihmisestä heräävät. Jos tulee epäilys, voiko toiseen luottaa, sitä tunnetta on kuunneltava tarkkaan.

Virpi tuntee ylpeyttä siitä, että on osannut säilyttää herkkyytensä kovienkin kokemusten keskellä, oli sitten kyse urheilusta tai ihmissuhteista.

– Joissain tilanteissa olisin varmasti päässyt helpommalla olemalla kova ja paksunahkainen. Uskon

kuitenkin, että se kostautuu myöhemmin. Tai jos olen antanut muiden ohjailla päätöksiäni, olen aina joutunut katumaan. Viisainta on uskaltaa olla herkkä ja tehdä valintoja omasta sydämestä. Nyt tiedän, että vain omia vaistojaan kannattaa kuunnella. Vain minä voin tuntea, mikä on parhaaksi itselleni. Se pätee kaikessa, Virpi pohtii.

Lomailun kosto

Samaan aikaan kun puoli Suomea köllöttelee laiturinnokassa voikukka varpaan välissä, Virpi pakkaa kamppeitaan seuraavaa, Vuokatinleiriä varten. Sen ja edellisen, Åren-leirin, väliin on mahtunut pari välipäivää, joina on hoidettu haastatteluja, edustustehtäviä ja kaikkea sitä sälää, jota Virpi ei halua kalenteriinsa kisa- tai harjoituskauden aikana. Hiihtäjän varsinainen kesäloma osuu yleensä huhtikuulle ja kestää kaksi viikkoa.

– Ammatinvalintakysymys. Pidempää lomaa en osaa edes kaivata, sillä yhdessätoista ammattilaisvuodessa treenaamisesta on tullut luonteva tapa. Lomalla pystyn olemaan korkeintaan viikon tekemättä mitään fyysistä, mutta sen pidempi loikoilu kostautuu turvotuksena ja pahana olona.

Virpi ei keksi toista asiaa, jonka puolesta olisi valmis paiskimaan hommia seuraavat 15 vuotta.

– En pidä itseäni erityisen pitkäjännitteisenä. Hiihtouralla on ollut tärkeää asettaa sopivia välitavoitteita, joiden saavuttaminen motivoi jatkamaan eteenpäin.

Kestävyysurheilija ei liioin kutsu itseään kilpailuhenkiseksi. Hiihtäessään hän tempoo ensisijaisesti voittaakseen itsensä.

– Ala-asteen opettajani kertoi, miten koulun kilpailussa olin hiihtänyt edelläni suksineen tytön kiinni. En kuitenkaan ollut kehdannut ohittaa häntä, vaan olin kannustanut hiihtämään kovempaa. Opettaja tuumasi: mikä onni, etten enää hiihdä samalla tavalla.

Virpi innostui urheilusta isoveljensä perässä. Ensimetrit hän sivakoi kotinsa pelloilla Kangasniemellä. Myöhemmin isä ja äiti kuskasivat seuraharrastuksiin keskustaan 20 kilometrin päähän. Samassa taloudessa asuneet mummo ja pappa auttoivat kolmen lapsen, kotieläinten ja mansikkapeltojen hoidossa.

– Ei sitä lapsena tajunnut, mikä rikkaus oli asua isovanhempien kanssa. Tuntuu hullulta, miten lyhyessä ajassa sellaisesta tavasta on ajauduttu eroon. Maalaistyttöä minussa on aina, en voisi asua Helsingin tai minkään muun kaupungin keskustassa. Luonnon läheisyys on tärkeää, ja vaikka lapsena saatoin inhota marjastamista, nykyään lähimetsän mustikoiden poimiminen on suunnilleen kunnia-asia, Virpi nauraa.

Virpi on asunut vuoden päivät upeassa omakotitalossa Espoossa, tontilla ”jota äiti ei ikinä uskoisi osaksi kaupunkia”. Kotiovelta pääsee suoraan luontoon ja puolessa tunnissa lentokentälle. Se on jatkuvasti matkustavalle luksusta.

Maailman rehellisin suhde

Vaikka terävimmällä huipulla nyt onkin, Virpi on arka suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Ihannetapauksessa ura jatkuisi Vancouverin olympialaisiin 2010.

– Tulevia ei pidä liikaa miettiä: koskaan ei tiedä, mitä sattuu. Kai minunkin pitää jotain keksiä urheilu-uran jälkeen – mieluiten jotain, mistä maksetaan palkkaa, Virpi vitsailee.

Ammattivalmentajaksi hän ei usko aikovansa. Oma valmentaja Jarmo Riski on ollut liian hyvä esikuva, jonka tasoa Virpi ei uskoisi saavuttavansa samassa pestissä.

– Valmentajan homma on aikamoista, mutta hyvin Jarmo on minua kestänyt. Tällä tasolla vaadin paljon itseltäni, mutta myös valmentajalta, Virpi sanoo.

– Suhteemme on yksi rehellisimmistä ja läheisimmistä, mitä kuvitella saattaa. Kummankaan ei hyödytä huijata toista tai jättää mitään kertomatta, oli sitten kyse kunnosta, iloista tai suruista.

Kuka oli kenenkin aviomies, seurustelukumppani ja salarakas, ja milloin? Tämä testi paljastaa, oletko lukenut viihdeuutisesi.

Vaikka Suomi on pieni maa, riittää täkäläistenkin julkimoiden rakkauselämässä seurattavaa, jos mielii pysyä kärryillä kaikkien telkkarista tuttujen suhdekuvioista. 

Jos luulet tuntevasi kotimaisten kuuluisuuksien lemmekkäät vaiheet kuin omat taskusi, tee testi ja selvitä, millä tolalla muistisi ja tietämyksesi ovat!

Jos tulos oli kehnonlainen, aloita rakkaudellisten uutisten seuraaminen vaikkapa päivittämällä tietosi julkkisten kesäsöpöilyistä.

Ehkäpä Suomi-kuuluisuudet ovat heikko kohtasi? Siinä tapauksessa sinua ilahduttanee Hollywood-julkkisten oikeita nimiä koskeva tietovisa.

Mikäli testi todisti julkimomuistisi olevan vailla vertaa, kannattaa seuraavaksi haastaa aivojaan vaikkapa tunnistamalla julkkisten lapsia kuvista

Fardon-hevonen on Anna-Julia Kontion ”elämän opettaja”. Kuva Team Harmony
Fardon-hevonen on Anna-Julia Kontion ”elämän opettaja”. Kuva Team Harmony

Ylöjärveläinen Anna-Julia Kontio sanoo, että hän on opetellut suodattamaan ikävät asiat.

Esteratsastaja Anna-Julia Kontio on juuri lopettanut aamupalaansa ja siirtymässä autoon, kun hän vastaa puhelimeen Belgiassa.

– Odota, kerron autonkuljettajalle osoitteen, niin jatketaan sitten, hän huikkaa melkein heti.

Autonkuljettaja vie Anna-Julian kohti kisapaikkaa Belgian Bonheidenissa. Tällaista on hänen elämänsä sen jälkeen, kun Jordanian prinsessa Haya Bint al-Hussein halusi Anna-Julian töihin Team Harmony -talliinsa. Työtarjous tuntui Anna-Juliasta hetkittäin epätodelliselta.

– Se oli todellinen yllätys, huima tilaisuus, josta en voinut kieltäytyä. Tämä on palkinto kovasta työstäni ja huomattava kunnianosoitus, hän kertoo.

Anna-Julia on työskennellyt uudessa tallissa nyt neljä kuukautta. Lukuisat kilpailut rytmittävät arkea: ensi viikolla hän käy nopeasti piipahtamassa Suomessa ja sen jälkeen kisailee Oslossa.

Eron jälkeen huippuhommiin

Vielä pari vuotta sitten Anna-Julia kävi läpi epävarmaa ja raskasta vaihetta elämässään. Syksyllä 2016 Anna-Julia erosi silloisesta miesystävästään, sveitsiläisestä Martin Fuchsista. Hetkessä hän menetti myös työnsä Fuchsien tallilla, muut hevoset ja kotinsa. Sen jälkeen hän ilmoitti lopettavansa kilparatsastamisen ja muutti hetkeksi Ylöjärvelle, mistä hän oli lähtenyt edellisen kerran vuonna 2011.

Nyt tilanne on täysin toinen: Team Harmony -sopimus vei Anna-Julian tämän vuoden kesällä Englantiin. Siellä 27-vuotiaan ammattiratsastajan taustalla toimii noin 20 henkilön tiimi,  ja hänellä on seitsemän hevosta. Niistä tärkein on 17-vuotias Fardon.

– Fardon on elämäni opettaja ja tärkeä tekijä urallani. Se on vielä erinomaisessa kilpailukunnossa, Anna-Julia kertoo.

 

Vaitonainen varakkaasta tiimistä

Tällä hetkellä kilpailut vievät Anna-Juliaa ympäri Eurooppaa. Kun Anna-Julia ehtii viettää aikaansa Englannin-kodissaan Suffolkin Newmarketissa, hän nauttii muun muassa kokkailemisesta ja suomalaisista televisio-ohjelmista. Siellä hän ajaa omalla autollaan. Mutta kisapäivien tapaan esteratsastajan aikataulut ovat säännöllisen tarkkoja kotonakin: 

– Herään siinä viiden–kuuden maissa, ja teen kotona ensimmäiseksi lihaskuntotreenit.  Tallille menen seitsemän maissa ja alan heti ratsastaa. Usein ratsastan yhteen putkeen iltapäivään saakka enkä pidä mitään taukoja. Nukkumaan menen kotona yleensä melko aikaisin, yhdeksältä illalla. 

”Raha ei näy tallissa mitenkään erityisemmin. Tiimi on tietenkin varakas, mutta sen rakentaminen täydelliseksi vie aina aikansa ja vaatii paljon myös henkistä treenaamista.”

Niin kilpailuissa kuin Suffolkin talleilla Anna-Julia sanoo tapaavansa usein Jordanian prinsessa Hayan, jota hän kuvailee mukavaksi. Jordanian prinsessa Haya on yksi edesmenneen Jordanian kuningas Husseinin tyttäristä ja muun muassa entinen olympiatason kilparatsastaja.

– Raha ei näy tässä tallissa oikeastaan mitenkään erityisemmin. Kaikki toimii, niin kuin kilpaurheilussa pitääkin. Tiimi on tietenkin varakas, mutta sen rakentaminen täydelliseksi vie aina aikansa.

Toinen Team Harmonyn tallissa kilpaileva esteratsastaja on irlantilainen Peter Moloney. Tällä hetkellä Anna-Julian valmentajana toimii Markus Fuchs, joka on hänen ex-miesystävänsä sukulainen. Markuksen veli, Thomas Fuchs, oli aikoinaan 4,5 vuotta Anna-Julian työnantaja.

– Thomas on ollut urallani isoin vaikuttaja, ja hänen opeistaan saan olla ikuisesti kiitollinen, Anna-Julia kertoo.

 

Kahden vuoden tauon jälkeen Anna-Julia kisaa lokakuussa taas Helsinki International Horse Show’ssa. Tämä kuva on arkistokuva Fardonin kanssa. Kuva: Team Harmony
Kahden vuoden tauon jälkeen Anna-Julia kisaa lokakuussa taas Helsinki International Horse Show’ssa. Tämä kuva on arkistokuva Fardonin kanssa. Kuva: Team Harmony

 

Jatkuvaa itsensä likoon laittamista

Kun Anna-Julia pääsi ensimmäisen kerran hevosen selkään ja oppi puhumaan, hänellä oli mielessä vain yksi asia:

– Tiesin jo lapsena, että minusta tulee joskus kilparatsastaja. Siitä asti olen elänyt tätä unelmaani ja elän sitä yhä, mutta usein unohdetaan, että tämä on kovaa työtä ja urheilua. Tämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä ja itsensä likoon laittamista. Olen elänyt rankkoja aikoja. Edelleenkin joskus jotkut asiat ärsyttävät, mutta tiedän, että en voi vaikuttaa kaikkeen. Siksi olen opetellut suodattamaan ikävät asiat, ottamaan niistä tarvittavan opin ja keskittymään hyviin asioihin.

Ylöjärvi esiintyy Anna-Julian puheessa usein. Se on paikka, jossa hän näkee rakkaitaan ja pääsee nollaamaan rankkojen kisojen välissä. Perheenjäsenet kulkevat välillä myös Anna-Julian mukana kisoissa ja ovat hänen mukaansa valmiita matkustamaan minne tahansa.

– En sinänsä ikävöi Suomea eikä minulla ole varsinaista koti-ikävää. Siskoni lapsia kaipaan tosin joka päivä. Monia ihmisiä olisi kiva nähdä useammin, mutta en harmittele sitä. Olen hyväksynyt, että jos haluan työskennellä huipulla, minun täytyy asua muualla.
 

Anna-Julia ”Juuli” Kontio x 3

  1. Vuonna 1991 syntynyt  kilparatsastaja Ylöjärveltä.
  2. Äiti Tuula Kontio on menestynyt esteratsastaja, joka pitää tallia Ylöjärvellä. Isä Jorma Kontio tunnetaan yli 10 000 voittoa saavuttaneena raviohjastajana, asuu Ruotsissa. Vanhemmat erosivat, kun Juuli oli kaksivuotias.
  3. Juulin uraa voi seurata muun muassa Facebookissa ja Instagramissa.

Anna-Julia Kontio kertoo, ettei koti-ikävä vaivaa häntä maailmalla, mutta mielellään hän näkee rakkaitaan aina kuin mahdollista. Kuva: Sanoma arkisto
Anna-Julia Kontio kertoo, ettei koti-ikävä vaivaa häntä maailmalla, mutta mielellään hän näkee rakkaitaan aina kuin mahdollista. Kuva: Sanoma arkisto