Tammikuun lopulla Ville Pusa, 38, oli esiintymässä Rovaniemellä. Riikka Pietilä, 28, ei olisi koko keikasta piitannut, mutta hänen serkkunsa sai lopulta puhuttua hänet seurakseen Villeä kuuntelemaan.

Ennen keikkaa naiset kävivät syömässä ja joutuivat sattumalta samaan pöytään, jossa Villekin seurueineen istui.

Pöydässä Ville ja Riikka eivät aluksi vaihtaneet sanaakaan, mutta lähtiessään Ville kertoi menevänsä pian New Yorkiin kuuntelemaan konsertteja ja katsomaan jääkiekkoa. Kävi ilmi, että Riikkakin on innokas jääkiekon ja jalkapallon seuraaja. Se teki Villeen niin suuren vaikutuksen, että hänen toinen repliikkinsä hämmentyneelle Riikalle oli: me muuten mennään vielä naimisiin!

– Se vain spontaanisti tuli niin! Onhan se iso juttu, jos joku naispuolinen sanoo olevansa kiinnostunut jääkiekosta. Sellaisia naisia ei kasva puissa, Ville nauraa.   

Myöhemmin illalla esiintyessään Ville seurasi yleisön joukossa ollutta Riikkaa ja ajatteli: onpa kiva tyttö, iloinen, avoin ja rempseä. Keikan jälkeen he juttelivat lisää ja vaihtoivat puhelinnumeroita.

– Halusin ehdottomasti tutustua Riikkaan paremmin, mutta aamulla oli jo lähtö Helsinkiin ja välillemme jäisi 800 kilometrin etäisyys.

Ville yritti vielä aamulla tavata Riikkaa, joka oli niin kiireinen, etteivät treffit järjestyneet. Tekstiviestissään Ville toivoi, että Riikka ottaisi yhteyttä, jos tämä joskus tulisi Helsinkiin.

– Olin menossa Helsinkiin jo parin päivän päästä, mutta en soittanut. Minulla oli jotenkin stereotyyppinen käsitys muusikoista. En nyt pitänyt Villeä ihan helppoheikkinä, mutta kyllä hänen juttunsa herättivät aluksi epäilyksiä. Ajattelin, että kunhan puhut, Riikka sanoo. 

Periksi tunteille

Seuraavalla työmatkalla tapaaminen kuitenkin järjestyi. Ensimmäiset treffit sovittiin leikkipuistoon, jossa Riikka tapasi Villen lisäksi tämän tyttären. Kummallakin oli kova halu tutustua, mutta aluksi ei ollut helppoa päästää toista lähelle. 

– Puolustusmekanismit pistivät vastaan. Kumpikin mietti: uskallanko lähteä tähän juttuun, uskallanko antaa itseni toisen armoille, Ville ja Riikka sanovat. 

Villen tuntemukset kumpusivat puolison menetyksestä. Hän oli järjestänyt arkensa tyttärensä ja työnsä ehdoilla, ja siinä tärkeintä olivat rutiinit ja tuttu rytmi. Omasta mielestään Ville oli jo muuttunut kontrollifriikiksi. 

Riikkakin hangoitteli vastaan, sillä hän ei voinut ymmärtää tunteita, jotka sekoittivat hänen asiallisen elämänsä. Yhtäkkiä kurinalaiseen arkeen tottunut entinen SM-tason uimari ja koulunsa määrätietoisesti hoitanut tuore meteorologi oli elämänsä kanssa ihan ymmällään. 

– Olin aina tehnyt kaikki asiat järkevästi ja suunnitelmallisesti. Sitten kaikki kääntyikin ylösalaisin ja muuttui hallitsemattomaksi, Riikka sanoo.

Ville antoi periksi ensin.

– Sanoin Riikalle, että tässä on minun sydämeni. Voit tehdä sille, mitä haluat, heitä vaikka roskikseen. Sanoin myös, että olen valmis odottamaan häntä maailman tappiin, sillä hänellä olivat vielä kesken oman elämänsä kiemurat. Ville kertoo olleensa onnellinen jokaisesta sekunnista, jonka hän sai viettää Riikan kanssa. 

– Jos emme olisi saaneet jakaa yhteistä elämää, eläisin nyt yhteisten hetkiemme muistoilla, Ville sanoo.

Riikkakin luotti lopulta tunteeseensa, jota hän ihmetteli jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

– Oli outoa kohdata ihminen, josta jäi jälki, joka ei enää lähtenyt pois. Ajattelin sitten: Villessä on minulle kaikki. Ihastuin Villen positiivisuuteen, epätyypilliseen avoimuuteen, kykyyn puhua tunteistaan ja voimaan, jolla hän kannattelee ja työntää minuakin eteenpäin. 

Riikka sanoo joskus ajatelleensa, ettei Suomesta oikeanlaista miestä edes löydy. Myös Ville kertoo miettineensä aikanaan samalla tavalla naisista.

– Ja vaikka olemme matkustelleet ja tavanneet paljon ihmisiä elämämme varrella, vasta nyt kummallekin tuli täysi varmuus siitä, että on löytänyt toisen puolikkaansa. 

Muusikko ja tiedenainen

Äkkiseltään tuntuu, että Villen ja Riikan maailmat ovat kaukana toisistaan. Ja siltä se näytti aluksi heidän itsensäkin mielestä. 

– Riikka on tuollainen lappilainen hullu tiedenainen ja minä ruotsinsuomalainen muusikko, jota koulunkäynti ei juuri kiinnostanut. Mutta eromme liittyvät lähinnä ammatteihin, muuten olemme sielunkumppaneita.

Villestä on vain hauskaa, kun tiedenainen selittää hänelle luonnonilmiöitä. Sellainen tilaisuus koittaakin heti, kun he limsansa juotuaan astuvat ulos kahvilasta. Taivas meren yllä näyttää niin savuiselta, että Ville epäilee tulipaloa.

–  Sumua se vain on. Se syntyy, kun kosteus tiivistyy kylmässä ilmassa, Riikka valistaa.

Siinä missä Ville haltioituu Riikan kemian, fysiikan ja matematiikan taidoista, Riikka on otettu Villen musikaalisuudesta ja luovuudesta. Ville on säveltänyt jo kaksi Riikalle omistettua laulua, joissa ei tosin vielä ole sanoja.

– Kun kuulin ne ensimmäisen kerran, liikutuin kyyneliin, Riikka sanoo.

Dana tulee ensin

Jennin kuoleman jälkeen Ville pysyi järjissään keskittymällä hetkeen kerrallaan ja omistautumalla vain tyttärelleen ja työlleen. Hän ei hakenut rinnalleen uutta kumppania, vaikka joskus tapailikin jotakuta.

– En etsinyt elämääni ketään ja tein kaikille alusta asti selväksi, etten ole aikeissa ryhtyä seurustelemaan. Olisinhan voinut aiemminkin tavata jonkun ihan kivan ihmisen ja perustaa perheen, mutta en halunnut tehdä minkäänlaisia kompromisseja.

Ville ja Jenni ehtivät keskustella Danan kasvatukseen liittyvistä asioista ja elämästä, joka kaikesta huolimatta jatkuisi. Jennillä oli selvä mielipide ja tahto asiasta.

– Jennin toivomus oli, että minun pitäisi saada mahdollisimman nopeasti rinnalleni uusi nainen. Näin Dana saisi elämäänsä naisen mallin.

Ville korostaa, ettei heillä ollut mitään hätää kaksin Danan kanssa. Arki sujui, ja tarhan tädeiltä tuli kiitosta, että tyttö näytti voivan hyvin. Tarvittaessa Ville sai lastenhoitoapua vanhemmiltaan. 

– Meillä oli ihan hyvä elämä. Mutta meidän pieni perheemme ei ollut ihan tavallinen, ja joissakin tilanteissa näin, että Dana kärsi siitä, ettei hänellä ollut äitiä. Elämämme oli kuin Pisan torni – pikkuisen kallellaan. Sitten tuli Riikka, torni suoristui ja tuli entistä vahvemmaksi. Riikka toi valon elämääni, enkä epäröi sanoa, että hän pelasti minut ja Danan, Ville sanoo. 

Jenni ei ole kielletty puheenaihe. Hänen kuvansa ovat kotona esillä, ja Danalle Ville kertoo, että äiti on taivaassa. 

– Jenni on läsnä elämässämme kuitenkin lähinnä Danan kautta. Ville teki menetyksensä alussa niin voimallisesti surutyötään,  ettei hän enää tarvitse minun tukeani asian käsittelemiseksi, Riikka sanoo.

Riikka ihmettelee, miten luontevasti luottamus hänen ja Danan välille on syntynyt. Nyt tyttö kyselee jo Riikan perään ja juoksee kadulla spontaanisti syliin. Kotona jauhot pöllyävät, kun Riikka ja Dana leipovat.

 – On aika hurja juttu, että tähän meidän kuvioomme liittyy pieni tyttö. Kaikkein tärkeintä onkin, että Dana tuntee olonsa turvalliseksi. Että hän ymmärtää, etten ole lähdössä pois ja että nyt hänen arjessaan on nyt kaksi aikuista, jotka ajattelevat hänen parastaan, Riikka sanoo. 

Villen mielestä Dana nauttii tilanteesta. Ville puolestaan nauttii nähdessään Riikan ja Danan yhdessä.

– Se on kaunis näky.

Kohta yhteiseen kotiin

Riikan kotikaupunki on vielä Rovaniemi, mutta hän on saanut järjestettyä työnsä ja lomansa niin, että on käytännössä asunut viime ajat Helsingissä Villen luona. Tällä hetkellä Riikka on mukana kansainvälisessä projektissa, jonka tarkoitus on rakentaa ja kehittää lentosään laatujärjestelmiä muun muassa eteläisen Afrikan valtioihin.

– Seuraava tavoite onkin löytää Helsingistä koulutustani vastaavaa, motivoivaa työtä, kertoo Riikka, joka opiskeluaikoinaan työskenteli myös Nelosen säätiedotuksessa.

Ville jatkaa, että myös yhteinen, entistä suurempi asunto on etsinnässä. 

– Häät ovat suunnitteilla, ja ne ovat vain ajan kysymys, Riikka ja Ville sanovat.